14.3.2014

Töyhtöhyyppä


 Alkuviikosta kuulin niiden saapuneen, vaikka mitään ei vielä näkynyt. Eilen sitten jo näin töyhtöhyyppien kaartelevan peltojen yllä, kuin ohjukset. Töyhtöhyyppien ääni muistuttaa mun mielestä tamagotchien ääntä.


Tämä kuva otettu, aika tarkalleen tasan kolme vuotta sitten (12.3.2011). Eipä ollut keväästä tietoakaan vielä. Toivottavasti talvi ei enää yllätä. 

Tuosta töyhtöhyyppäkuvasta sen verran taustaa, että olimme ajelemassa Isojoelle Tampereelta ja hiukan ennen kirkonkylää, keskellä tietä kyyhötti töyhtöhyyppä. En ole varma, oliko se törmännyt autoon, vai miksi se siinä kökötti paikallaan. Pysäytimme auton ja kävin viemässä töyhtöhyypän pellolle, ja taisi se sieltä lentoon pyrähtää. 

Tästä kuvasta tasan viikko takaperin sain puhelun töihin, että meitä odottaa 3,5-vuotias poika Etelä-Afrikassa. Hakumatkalle pääsisimme jo kahden viikon päästä. Meistä tulee äiti ja isä!

Huh, tässä tulee kyyneleet silmiin, kun muistelee tuota aikaa. 

Nyt olen miettinyt, että mitähän tuo lintu symboloi.

10 vuotta sitten, äitini kuoltua kiinnitin paljon huomiota lintuihin ja minusta ne tulivat yhtäkkiä poikkeuksellisen lähelle. Kallistelivat päitään ja katselivat hyvin tarkasti - tai siltä minusta tuntui.

Vähän yli vuosi sitten harmittelin mummulleni, että kun hänen luona on kylän kaikki pikkulinnut ja meillä ei yhden ainuttakaan - ruokintayrityksistäni huolimatta. 
Noin kuukausi tämän jälkeen, mummuni kuoli. 
Kaksi päivää myöhemmin, tikka tuli koputtamaan keittiön ikkunaan ja sen jälkeen laskeutui syömään ruokintapaikalle.

Sattumaa tai ei, mutta linnut ovat minulle symbolisia otuksia. 

Tekisi mieli ottaa lintutatuointi. Töyhtöhyyppä tai varpunen.



29 kommenttia:

  1. Niin olen vähän samaa mieltä. Minulle punarinta on erityisesti lintu, jota olen nähnyt ainoastaan suuren hädän ja surun hetkellä ja aina jotenkin lohduttava. Ostin oikein punarinta-aiheisen kortin, jonka olen aikeissa kehystää. Eräs fasaani myös pelasti kerran henkeni tai pelasti ainakin loukkaantumasta. Ilman sitä olisin jäänyt auton alle. Pidän niistäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin oikeastaan aivan varma, että muillakin on samankaltaisia fiiliksiä linnuista! Olisipa kiinnostavaa kuulla tuosta fasaanista? Minä meinasin lapsena jäädä rekan alle pääskysen takia. Pääskynen oli loukkaantuneena suojatiellä jonne rekka oli kääntymässä. Juuri ehdin pääskysen kanssa alta pois..Pääskynen taisi kuolla samana päivänä, hoivasta huolimatta.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen tarina. En tiedä olenko vähän höppänä, mutta uskon että täältä jo lähteneet ihmiset saattaisivat tulla tervehtimään meitä esim. lintujen muodossa. Olen meinaan itsekin tehnyt samanlaisia havaintoja kuin teit mummusi lähdön jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on toinen höppänä, koska noin itsekin ajattelen! Olen oikeastaan ihan varma, että näin se menee! Jotenkin lohdullista ajatella niin. <3

      Poista
  3. Ihana kuva, ensinnäkin! Töyhtöhyyppä. Ja nämä siivekäsasiat... Minulle linnut ovat kovin rakkaita, mutta haudatut läheiseni taitavat tulla perhosina tervehtimään. Olisi parikin tarinaa niihin liittyen :) Se on ihana tunne, kun perhonen istuu kädelle. Isälläni oli tatuoituna pieni siivet puoliksi auki oleva perhonen ranteessa, meinasin isän kuoleman jälkeen ottaa samanlaisen... Mutta kun en ole tatuointi-ihmisiä. Pikkusiskoni otti selkään sudenkorennon silloin. Vaan, onnea - nyt kun näin sain tietää - pienestä pojasta, voi että. Ihan tulee hyvä pala kurkkuun täälläkin! Kiitos tästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyn samaistumaan tuohon ilon tunteeseen perhosen laskeutuessa kädelle - vaikka omalla kohdalla ne ovatkin lintuja. Tulee sellainen kiva olo, ja tunne siitä että jostain joku tarkkailee. Hyvässä mielessä :)

      Minä haluan kuulla perhosjuttuja!

      Ja kiitos! :) Tuolla se nyt nukkuu. (Dave Lindholmin kappale Pieni ja hento ote toimii takuuvarmana nukuttajana. :)

      Poista
  4. Kyllä linnut tietävät! Minua hainosivat harakat ennen tätä suurta elämänmuutosta! http://katanuusipolku.blogspot.com/2011/10/kiinalainen-juttu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas! Ei mitään hienotunteista vihjailua harakalta :D

      Poista
  5. Onpa ihana kuva tuo missä olet linnun kanssa ja mielenkiintoinen juttu. En ole ennen ajatellutkaan asiaa noin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onneksi mukana kulkee usein kamerakännykät joilla voi tallentaa yllättäviä tilanteita :)

      Poista
  6. Voi, mikä kuva, mikä tarina! Kylmät väreet ei ota loppuakseen.

    Minä pelkään lintuja. Mitä lie alitajuista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näitä kommentteja lukiessani, olen aika yllättynyt siitä, kuinka "moni" tuntuu potevan pientä lintupelkoa!

      Poista
  7. Onpa elämässäsi ollut suuria muutoksia viime vuosina! Huh! Kiitos kauniista tarinasta!

    VastaaPoista
  8. Mulla tuli ihan kyyneleet silmiin tästä. Todella kaunis tarina linnuista, ja ihana tapa tulla vanhemmiksi. <3 Itse en pidä linnuista (jos omia kanoja ei lasketa!), ainakaan jos ne tulevat lähelle, mutta ihailen niitä kaukaa. Mulle kettu on aina ollut jotenkin merkityksellinen eläin. Voin siis samaistua tunteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tekstistä tuli ihan jotain muuta kuin olin ajatellut ja mietin useamman kerran painanko "julkaise"-nappia lainkaan.

      Kettu! Onpas jännä kuulla näistä merkityksellisistä eläimistä! Kettuemojen vieroittamista pennuista lähtee muuten todella omituinen ääni. En tiedä sydäntä raastavampaa ääntä, kun emon perään huutava ketunpentu.

      Poista
  9. Kyllä yleensä kieltämättä päivän naurut sai, kun istu mummun pöydän ääres ja se vahtas ikkunasta ulos ja puheli kuinka taas harakat syö tinttien ruoat. Ja kuinka mummu aina pelkäs, että linnut jättää sen, kun ei oo yhtenä päivänä vieny ruoan loppuja niille... Oli ne aikoja<3

    VastaaPoista
  10. Hui mikä kuva! Siivekkäät jännittävät. Ne on mulle etäisiä ja hyvä niin. Molemmin puolin sopiva järjestely.

    Adoptioasiasta kuulisin mielelläni lisääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ylvään näköinen tuo tyhtöhyyppä kyllä on!

      Adoptiosta saatan silloin tällöin blogissa sivuta, jos luontevalta tuntuu - tai sitten en. :) Mutta sähköpostilla voin kyllä kertoilla jos sua, Laura, kiinnostaa! Eli laitahan viestiä, jos joku adoptiossa askarruttaa! :)

      Poista
  11. Rohkeasti lähestyt näkymätöntä. "Älä anna avaimenreiän olla ainoa ikkuna"
    http://www.taivaannaula.org/2012/11/jumalten-ja-vainajien-linnut/.:
    " Linnuilla on keskeinen osansa niin maailmankaikkeuden synnyssä kuin ihmisen elämänkierrossakin. Vesilinnun munasta syntyy maailma ja pitkin linnunrataa lentävät linnut tuovat ihmisille viestejä jumalilta. Kuolevan ihmisen henki lentää lintuna ruumiista, mutta palaa sieltä ottamaan vastaan elävien tuomat antimet – ja palaa vielä jonakin päivänä elämään." " Pihapiirin pikkulintujen ruokkiminen, erityisesti joulun aikaan, onkin merkinnyt suvun vainajien kutsumista mukaan yhteiseen juhlaan. Samanlainen ajatus on suositussa Topeliuksen sanoittamassa joululaulussa, jossa jouluaamuna pihamaalle ilmestyvä varpunen onkin lintua ruokkivan tytön kuollut veli.

    En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
    olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
    Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
    pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta."
    http://www.kaleva.fi/urheilu/vancouver-2010/kolumnit/saksalainen-takapiru/317049/:
    "Saksan kieleen töyhtöhyyppä eli Kiebitz on naukunut oman nimensä. Korttipelissä Kiebitz merkitsee peliä sivusta seuraavaa ihmistä, takapirua."
    http://cc.oulu.fi/~epikkara/semio/kerron.htm :
    "Tikka on suomalaisen kansanperinteen ennustajalintu, sääprofeetta ja tulipalojen sekä muuttojen ennustaja, niin maanpäällisten kuin kuoleman rajan taaksekin kohdistuvien muutosten airut."
    "zookarnevalistinen tutkielma on samalla myös eksistentiaalisemioottinen, sillä edellä kerrotut eläinryhmät voidaan semiotisoida myös endo- ja eksotasoilla. Nämä tasot ovat yhteydessä mielen pohjamutiin, myyttisen kolmijaon maailmaan, sen yliseen, keskiseen ja aliseen siten että:

    EKSOTASO => Linnut Nisäkkäät
    1)Ylinen 2) Keskinen = maanisäkkäät
    3) Alinen = vesinisäkkäät
    ENDOTASO => Hyönteiset Matelijat
    (ylinen)Kalat (keskinen)
    (alinen)

    Tästä nähdään, ettei suomalainen, ei edes suomalainen intellektuelli miellä maanpäälliseksi, ilmeiseksi, näkyväksi tutkittavaksi alisen seutuja. Niistä vaietaan tutkimusdiskurssissa, sillä ne koskettavat tunnetta syvältä ja omakohtaisesti, jolloin objektiivisuus kärsii. Jo Wittgenstein totesi: "Siitä mistä ei voi puhua siitä on vaiettava."
    Voi hyvin, toivottavasti et säikähtänyt, siihen ei ole mitään syytä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eskapistiäinen mielenkiintoisesta ja kattavasta kommentistasi. Olen sen lukenut moneen kertaan linkityksineen.

      Olipa hauska huomata yhtymäkohtia suomenuskoiseen elämäntapaan! Asutamme vanhaa sukutilaa, haaveilemme vanhoista maatiasroduista ja perinteisten kädentaitojen opettelusta.
      Muinaiset luonnonuskonnot ovat kiinnostavia ja sieltä olisi paljon ammennettavaa.

      Varpunen jouluaamuna on ehdottomasti (aikuisiälläni) joululauluista oma lempparini. Juurikin tuo lainaamasi kohta on laulun kaunein osa.


      Poista
  12. Minä pelkään lintuja, paljon. Pikkutirput on ihan mukavia, mutta lokit, varikset, pulut ja kaikki sitä kokoluokkaa isompia pelkään. Tässä taannoin otin pääskystatuoinnin, jota sitten useammallekkin olen perustellut lintupelkoni vuoksi : se on minulle kiva kuva siinä missä muutkin kauniita asiat ja värit, ei sen syvällisempi merkitys, vaikkakin useamman vuoden tarkkaan mietitty ja haluttu. Läheisen ihmisen poislähtöön liittyy taas vahvasti muisto joutsenesta, mutta tässä ei sen enempää siitä. Hyvä kirjoitus sinulla ja todella monta muistoa. Hyvää uutta viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miia.
      Toivottavasti lintupelkosi ei kuitenkaan rajoita liiaksi. Muistan nähneeni dokumentin jossa oli teemana erilaiset fobiat - lintufoobikolla ei ollut helppoa! Pystyisikö sitä jotenkin kontrolloidusti siedättämään?

      Poista
  13. Aivan ihana tuo töyhtöhyyppä noin läheltä, ihan kateeksi käy kun sait sitä pidellä =)

    Minä pidän - ja meidän koko perhe - linnuista kovasti, pikkupoikammekin seuraa ikkunasta tarkasti lintulaudan lintuja ja bongailee niitä ulkona. Rakastuimme lintuihin kun muutimme Pohjanmaalle, täällä päin niitä näkee paljon.

    Kerran koimme rakkautta-ensi-silmäyksellä -kokemuksen, kun näimme Vaasassa kauniin neitokakadun häkissään. Ostimme sen kotiimme siltä seisomalta ja myöhemmin kaverinkin sille. Meillä on siis kotieläimenä myös kaksi lintua ja se on ollut upeaa! En aikaisemmin osannut edes kuvitella, että linnun kanssa voisi kommunikoida, hellitellä ja tutustua niin läheisesti =) On ollut ihana päästä tällä tavalla mukaan siivekkäiden maailmaan.

    Olen kuullut erilaisista lintu-uskomuksista mutta itse en ajattele samalla tavoin, en usko esim siihen, että tuonpuoleisesta joku tulisi meitä linnun muodossa tervehtimään. Mutta uskon ja olen kokenut, että linnut (ja muutkin eläimet) voivat olla tosi herkkiä olentoja ja lohduttaa ihmistä tai tulla muuten tervehtimään ja juttelemaan omalla tavallaan. Ja opittavaa meillä ihmisillä varmaan olisi paljonkin linnuilta =)

    Tämä on minusta hieno vanha laulu:

    1. Oi, katsohan lintua oksalla puun.
    Se laulaa niin kauniisti aina.
    Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun.
    Sen mieltä ei huolet ne paina.
    Se laulaen Luojaansa kiittää.

    2. Ei kylvä, ei niitä, ei myös kokoa.
    Se vastaisten päivien ruokaa.
    Vaan aina sen mieli on riemuisena.
    Ei huomisen huolista huokaa.
    Vaan silti ei puutetta kärsi.

    3. Se laulaen aamulla alkavi työt.
    Ja päättää ne laululla illoin.
    Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt.
    Kuin vuode ois peitetty villoin.
    Ja kattona sillä on taivas.

    4. Oi, jospa kuin lintunen päiväni vain.
    Myös kiittäen alkaa mä voisin.
    Ja murheetta, vaikkakin puuttehissa.
    Mä ain Isän hoidossa oisin.
    Ei lapsensa tarvitse surra. "

    Sigismund C. Dick, 1815-1882
    Jonas Andersson, 1851-1913

    Viime päivinä ovat punatulkut ilahduttaneet minua tullessaan lintulaudallemme syömään =)

    VastaaPoista
  14. Kiitos viestistäsi ja laulunsanoista!
    Eläimet ovat terapeuttisia olentoja.

    ps. Mina olen melkein varma, että näin tänään västäräkkejä!? Mutta voiko niitä vieä näkyä!!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelä-Suomessa on kyllä nähty västäräkkejä jo, eiköhän ne ole voineet ehtiä tännekin =) Meidän pihalla oli ihania peippoja tänä aamuna :D

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe