15.9.2014

Katsastus







Vanha auto, herra-Overland oli määrä katsastaa tänään. Sattuipa meille katsastuspäiväksi onneksi oikein kaunis aurinkoinen syyspäivä. Matkaa Kristiinankaupunkiin, katsastusasemalle oli taitettava n. 40 kilometriä. Syyskuisen aamun ilmavirta oli jo sen verran tuima, että pakko oli kesken matkan laskea rättikatto paikalleen. Matka jatkui. 

Tuli siinä körötellessä mieleen ajatus, että täytyisi ottaa tästä katsastuspäivästä jokin hauska traditio. 
Kuten vaikkapa sellainen, että pukeutuisi asianmukaisesti auton iän huomioiden -  tai miten ihmiset nyt silloin auton käyttöönottovuonna (v.1927) pukeutuneetkaan. Läpi mennyttä katsastusta juhlistettaisiin tietenkin juhlalounaalla. Lounaan jälkeen ajaisimme auton jonnekin yhteen Kristiinankaupungin kauniista puistoista, ja takapenkiltä esiin kaiveltaisiin picnickori ja punavalkoruudullinen liina jonka ääressä nautittaisiin pullollinen kuohuvaa. Autokuski ja lapsi joisi Pommacin rosé -limpsaa - käytännössähän tämä kai tarkottaisi sitä, että minä nauttisin sen kuohuvan yksin. Korissa olisi myös itseleivottuja leivoksia vaaleanpunaisella marsipaanikuorrutteella. Aurinko paistaisi ja linnut laulaisivat. 

Tämänpäiväinen oli kuitenkin jo hyvin lähellä tuota edellä mainittua. Kävimme katsastuslounaalla (okei - ABC:lla). Kävimme myös kuvaamassa auton arvoisallaan paikalla, Ulrika Eleonooran kirkon edustalla. Siinä sitten vasta on nätti kirkko paanukattoineen. Pihalla tuoksui ihanasti terva. Tämä, kirkkopuistikkoon parkeeraaminen lasketaan ehkä tuoksi puisto-osuudeksi, vaikka kuohuva picnickoreineen vielä puuttuivatkin. 

Tästä se traditio alkaa pikkuhiljaa muodostumaan. 



En toki uhkaillut näillä sanoilla katsastusaseman poikia. 

Jotenkin omituisesti T onnistui nappaamaan tällaisen kuvan, kun olimme pysähtyneet laskemaan kattoa. Siitä se ajatus sitten taas lähti. 

(Onneksi oli tuo huivi reissussa mukana. Ilman sitä, minulla tuskin kääntyisi pää enää mihinkään suuntaan. )





11 kommenttia:

  1. Siis ei apua miten ihana auto, olen sanaton ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä on T:n silmäterä. Onhan tuo kieltämättä komea menopeli. :)

      Poista
  2. Wau! Käsittämätön menopeli ja arvoisallaan paikalla kyllä kuvattu. Upea kirkko ja Kristiinankaupunki muutenkin on ihana. Meidän jokakesäinen retkikohteemme. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiinankaupunki on kyllä viehättävä ja idyllinen pikkukaupunki! Hmm..Täytyykin käydä tarkemmin perehtymässä, missä päin teidän "työmaanne" sijaitsee - onko se jossain tässä lähellä?

      Poista
    2. Seinäjoella. Ei ihan lähellä, mutta kyllä täältä kerran kesässä Kristiinankaupunkiin ajelee. :)

      Poista
  3. :D Ihan huippukuva ! Mahtava huivikin rouvalla !

    VastaaPoista
  4. Tänks, Laura :D

    Huivin otin vähän vitsillä mukaan - mutta luojan kiitos, että otin! Mulla olisi ihan varmasti niska- tai kasvohalvaus ilman sitä!

    VastaaPoista
  5. Mä olen saanut pitkittyneen ja hemmetin kivuliaan niska-hartiaseudun tulehduksen muutama vuosi sitten kun ajeltiin kaverin avoautolla ja oli niin lämmin. Että mielummin katto alhaalla, ellei nopeus ole noin 40km/h ja lämpötila +30C.

    Toi auto sopii niin tuonne kirkon pihaan, oikeastaan parempaa ympäristöä sille ei voi edes olla. Ja me kaikki vaadimme että aloitatte katsastusperinteen asuineen kaikkineen, ja ikuistatte sen meille sadoin kuvin.

    Koskas tämä Kaunokainen pitää seuraavan kerran katsastaa? Katsastetaanko museoautotkin joka vuosi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui - kuulostaa pahalta tuollainen tulehdus! Ilmeisesti sellaisen voi saada kevätkylmillä pyöräilystäkin. Huivi tuohon tyyliin kiedottuna toimii kyllä hyvin ennaltaehkäisynä ja voi samalla leikkiä olevansa menneen maailman filmitähti. :D

      Katsastus pitää suorittaa museoajoneuvoihin 4 vuoden välein. Noin pitkällä aikavälillä jaksaisi varmaan ihan hyvin vähän panostaakin katsastusreissuihin. Olisi ihan hauska tehdä se tyylillä! :D

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe