13.11.2014

Haluan talviunille


"Haukkaa henkeä. Näin! Keskittyisit"
Näin olin tulkitsevinani Irman minulle yksi päivä sanovan. (Täysin kokonaan en silti vielä ole hylännyt ihmiskontakteja, jos sellainen jostain syystä juolahti mieleen)

Innostus ja laiskuus on hieman hankala yhdistelmä tässä omassa syksyisessä mielentilassa. Innostus saa vähän etumatkaa sitä väistämättä seuraavalta laiskuudelta. Se tarkoittaa sitä, että joka nurkassa muistuttaa jokin keskeneräinen aloitettu homma. 

Tekisi mieli vetäytyä talviunille ja herätä taas, kun on kevät. Ei sen takia, että jotenkin erityisesti kammoaisin tätä pimeää vuodenaikaa, vaan siitä yksinkertaisesta syystä että ärsyynnyn tähän omaan vetämättömyyteeni ja aikaansamaattomuuteeni. Ärsyttää suunnattomasti, että en jaksa tehdä loppuun aloittamiani asioita. Tämä tosin antaa osviittaa siihen, miltä tuntuu olla meidän 7-vee adhd-oireista kärsivä, jolle keskittyminen yhteen asiaan on ollut aina vähintäänkin haastavaa.

Sillä aikaa kun itse vetelisin sikeitä talviunia, minut voisi korvata kodinhengettärellä joka pitäisi perheen ruoassa, talon ruodussa ja toteuttaisi kaikki ne tsiljoonat pienet keskeneräiset pikkuhommat. Eikä ne ole mitään suurien ponnisteluiden hommia. Puhutaan ihan pikkuruisista ja kivoista puhteista, kuten esimerkiksi viirinauhan teosta, kaapin maalauksesta, ruokakomeron järjestämisesta, kodinhoitohuoneen kaappien siivouksista. Kaikki tämä kuulostaa tällä hetkellä lähes yhtä kuvottavalta, kuin.. No, en nyt keksi sitäkään. Näiden kivojen pikkupuhteiden lisäksi on kyllä ihan oikeitakin järjestelyitä vaativia asioita, jotka verottavat voimia ja laittavat väsyttämään. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, ja niin näyttää käyvän tälläkin kertaa. 

Blogin suhteen lyö pää ihan tyhjää. Mitä pidemmäksi tauko postauksien välillä venyy, sitä suuremmaksi rimakauhukin kasvaa. Mistä sekin johtuu? Postauksen tekeminen tauon jälkeen tuntuu samalta, kun aloittaisi uuden blogin ja tekisi ensimmäistä postausta. Vaikka aiheet on tähänkin saakka pomppinut sinne tänne (eikä tähän ole parannusta luvassa) - silti pitkä tauko lamaannuttaa, eikä tiedä mihin tarttuisi ja mistä jatkaisi. Yleensä silloin on muuten helppo postata joki kiva resepti, tai vaan lätkäistä ruudulle sisustuskuvia. Niitä muuten olisi parit jemmassa!

Kiireessä ja keskittymiskyvyn puutteessa on onneksi olemassa Instagram - joten nähdään siellä silloin, postausten välissä. Te, joilla ei vielä ole Instagram-tiliä, niin mars, nopsasti sellainen luomaan!

Entä onko teillä jotain postaustoiveita? En lupaa mitään, mutta ideat olisi välillä ihan tervetulleita. 

20 kommenttia:

  1. Hah, olisin voinut kirjoittaa täsmälleen saman jutun innostuksen ja laiskuuden vuorottelusta, keskeneräisistä töistä ja blogin kirjoittamisen vaikeudesta. Pää suorastaan pursuaa ideoita (paitsi blogin suhteen), mutta mitään ei saa toteutettua - ainakaan loppuun asti. Sitten sitä ärsyyntyy itseensä ja moittii itseään tekemättömistä töistä. Ehkä se juttu olisi siinä, että lopettaisi itsensä moittimisen ja hyväksyisi sen, että nyt vain on vähän hankala saattaa asioita päätökseen. Tekee sen, mitä on pakko ja mitä jaksaa... Tiedän - helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään ainakin olla armollisia itsellemme :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..Ja sitten mulle iski kamala dejavu, että olen valittanut tästä samasta ihan tovi sitten. Sen siitä saa, kun ei halua selata omaa blogian taaksepäin :D Mutta joo, armoa - kyllä ne keskeneräisyydet joskus valmistuu, kun on sopiva aika. :)

      Poista
  2. Täällä myös yksi, jonka huushollissa noita keskeneräisiä projekteja riittää - nyt vain kerrankin saan jalkaleikkauksen jälkeisellä sairaslomallani olla ihan rauhassa välittämättä niistä. Jalka paketissa ja kädet kyynärsauvoissa kun ei juuri mitään tehdä;)
    Mutta sen kotihengettären huolisin silti mieluusti - nyt jo pelottaa se aika, kun tästä tokenen ja alan silmälaseilla katselemaan isännän siivousten jälkiä!
    Lohdutukseksi: ajattele, jos kaikki nuo projektit olisikin tehty valmiiksi - mitäs sitä sitten murehtisi? Niin no - blogia tietysti - välillä lyö vaan tyhjää - ja niin se tekee meillä kaikilla bloggaajilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsempit paranemiseen Lady! Kyynärsauva ja jalka paketissa ei tarvitse edes miettiä että pitäISI - Olet vapautettu kaikista kotitöihin liittyvistä inhottavuuksista tuolla verukkeella! Ota ilo irti nyt koko rahan edestä ja katsele kotia kynttilänvalon lepatuksessa - ei sitten niin erotu isännän siivousjälki :)

      Poista
  3. En minä ole edes huomannut, että sulla olisi ollut pitkiä taukoja bloggaamisessa! Ja jos oliskin, niin eihän se haittaa! Itse en ota postauksien tiheydestä mitään stressiä, kirjoitan silloin kun on asiaa :) Tosin tykkään kyllä lukea tällaisia fiilisjuttujakin, vaikken itse niitä osaa kirjoittaa.

    Hyvä tästä syksystä ja talvesta tulee, varsinkin sitten kun saadaan taas lunta valaisemaan, eikös niin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli melkein kaksi viikkoa postausten välillä - se oli varmaan pisin tauko. Täytyy todellakin relata blogin suhteen, eihän tästä kukaan maksa enkä ole kenellekään velkaa postausten muodossa. Harrastus tämä on, eikä saa muuttua pakkopullaksi.

      Voi kun tulisikin jo vähän lunta joka valaisisi pellot ja nämä kotinurkat!

      Poista
  4. Ajatteles, jos T tilaisi talviunesi ajaksi vaikka Thaimaasta kotihengettären, joka pitäisi perheen ruuassa ja talon ruodussa. Ja saisi tehdä viirinauhan ja kaikkea. Olisitko herätessäsi yhtään mustasukkainen siitä, että hengetär on siivonnut SINUN kodinhoitohuoneesi kaapit?

    Mitäs, jos perustettaisiin jonkinlainen anti-inspiration -ryhmä ja julkaistaisiin antisisustuskuvia? Niitä olisi vapauttavaa katsella. Laita sellaisia! Ja juttuja pinnaavenyttävistä ADHD-oireista. Ja keskeneräisistä projekteista. Epätäydellisyyttä. Etten luulisi olevani ainoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Mulla tuli saman tien mieleen, postauksen julkaisun jälkeen, että pitäisiköhän mun nyt täsmentää niitä hakukriteereitä vielä. Kotihengetär saisi mielellään olla sellainen +65 iältään. Kokkuastaidoiltaan mielellään välttävä, jos ei ihan tyydyttävä. Hiukan hidas ja suomenkielentaidoton. Näistä plussaa (ja muita hakemuksia ei huomioida). Uskon, että näillä kriteereillä mulla olisi vielä keväällä paikka auki. Ehkä.

      Hitto, tuossa anti-inspiration -ryhmässä olisi ideaa! Laitan korvan taakse anti-sisustuskuvat. Ja harmi, kun en silloin kerran älynnyt kuvata hamahelmiaskartelua pojan kanssa. Siinä oli pinnanvenytystä äiti-ihmiselle kerrakseen! :D

      Poista
  5. En oikein tykkää lukea sellaisia blogeja, joihin tulee melkein joka päivä joku vähän väkineisen tuntuisesti keksimällä keksitty postaus. Eli mua ei ainakaan mitkään tauot haittaa, tai siis luen kyllä mielelläni jos/kun bloggaat tänne jotakin. Postaustoiveena minulla on sisustuskuvat eri tiloista teidän ihanasta kodista ja myös ulkokuvat talosta pihapiiristä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään paheksu kanssabloggareiden postaustaukoja, mutta ilmeisesti heitäkin on? Mutta sitten taas päästään siihen ytimeen: So whaaat? :)

      Ja kiitos - just tänään heiluin kameran kanssa, kun jonkin verran riitti valoa aamulla. Silti aina tuntuu, että kaikki on meidän nurkat jo nähneet sataan kertaan. Mutta kiva kuulla, että niitäkin odotetaan. (Ainakin sinä! :).

      Poista
  6. Taitaa niitä keskeneräisyyksiä joka huushollissa riittää :) Tuo postaustauon tuoma rimakauhu on myös tuttu, mulle käy kans välillä niin että elo on sen verran hektistä että ei yksinkertaisesti ehdi kirjotella ja välillä ei ole oikein mitää kirjotettavaa ni tuntuu jotenkin tyhmältä kirjottaa jotain "no olempa tässä kotona ollut ja lenkillä käynyt..." :D Mutta eikös nämä lifestyle-blogeja ole? Joten kerrottakoon niissä todellisesta elämästä ilman erityisempää kaunistelua. Helpompaa on samaistua tällaisiin "aina ei vaan jaksa"-kirjoituksiin, kun helposti tulee hieman riittämätön olo viimesen päälle hiotuista teksteistä ja kuvista, täydellisestä sisustuksesta tai käsitöistä. Realismia olla pitää! :) Minä ainakin viihdyn joka postauksesi äärellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on monesti niin, että kun aloitan postauksen en vielä yhtään tiedä mistä kirjoitan. Pari kuvaa, ehkä jonka varassa koko postausta aloitan tekemään. :) Niin kuin tuossa ylempänä mainitsin, en koskaan palaa vanhempiin postauksiin, kuin ehkä sen verran vaan, että tarkastan jotain kuvista tms. Samasta syystä, revin nuorempana aina päiväkirjatkin - en kyennyt lukemaan niitä enää myöhemmin. :)

      Poista
  7. Vai innokkuus ja laiskuus.. Mä olen pitänyt sitä ominaisuutta kykynä tusata..ja mä olen melko hyvä siinä �� Voihan se olla ärsyttävää, mutta onhan se hieno moniajon taito ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä mun tilanteessa ollaan nyt siinä, että ei edes enää hommia aloiteta - vaan ideioidaan ja ehkä ostetaan esim. tilkut viiriä varten, mutta sitten into lopahtaa. Ihan vaan ajatuksen tasolla aloitan asioita, ja sitten jo kyllästyttää. Tämä on nyt ihan se viimeinen aste, ja sitä seuraavassa asteessa makaan siinä horroksessa. :D

      Poista
  8. Mahtava kuva, niin mainio :)

    Samoja fiiliksiä täälläkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma on niin kuvauksellinen. :)

      Tsemppejä sinnekin!

      Poista
  9. Lisää lammas- ja kanakuulumisia! :)
    Mä tarvisin meille vaimon tai äidin joka tekisi mielellään kaikki kotityöt! Tosin jos meille tulis taikuista joku kotiapulainen, niin varmaan kohta ne sanois miehen kanssa mulle että ekköhän laiskimus ala häipyä täältä johonkin muualle asumaan...

    Kaveri asui meillä muutamia vuosia sitten 3kk kun tuli vähän kiire pois entisestä asunnosta eikä uutta meinannut löytyä. Ne on ollu mun elämässä ihan parhaita aikoja! Maattiin isännän kanssa sohvalla, ja kaveri kokkas, siivos ja pesi pyykkiä. Harmi kun se ei enää halua meille asumaan!

    Mä voisin kyllä tehdä viirinauhaa ja jotain muutakin kivaa jos joku muu tekis kaiken sen mikä mua ei kiinnosta...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Täytyikin hiukan tuossa ylempänä tarkentaa kotiapulaiselta odotettavia kriteereitä.

      Ja lampaista ja kanoista juttua - tulossa!

      Poista
  10. Mä olen haudannut tekemättömyyden mahtavaan ulkosaunaprojektiin. Pitäisi siivota lapsen vaatekaapista pieneksi jääneet pois - eikun ulkosauna! Pitäisi pestä suihkukaappi oikein kunnolla - eikun ulkosauna! Pitäisi käydä kellarikaaoksen kamoja läpi - eikun ulkosauna! Alibi on aina olemassa, vaikkei meikä edes tekisi siellä mitään :D Eli mä neuvoisin nyt, että aloittakaa joku hillitön projekti, niin ei tarvi potea noita pienempiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lista kuulosti ihan meidän listalta! Mehän aloitettiin ulkosaunaprojekti myös, mutta se edistyy kuin iisakin kirkko, eikä tokikaan ole noin mittava urakka teidän saunaan verrattuna. Mä en ole tästä edes muistanut varmaan blogissa hihkua, varmaan kun en ole itse laittanut sen eteen tikkuakaan ristiin. Mullakin on siis olemassa alibi! ;)

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe