26.2.2015

Matelevat päivät

Odottavan aika on pitkä. 

Hemmetin pitkä!





Laskettuaika olisi huomenna, mutta taitaapa tuo hikkapylly viihtyä omassa kengurupussissaan vielä hyvän tovin. Varovaisen hellämielisesti olen koettanut vihjalla vuokra-ajan umpeutumisajan olevan käsillä, mutta tämä vuokralainen ei ole ottanut kuuleviin korviinsakaan vihjailujani.  




Kovin vaikeaa on enää yrittää keskittää ajatuksiaan mihinkään. Matelevina päivinä olen kuitenkin koettanut  keskittyä kirjojen lukemiseen. Tähän odotusaikaan sopi oikein hyvin luettavaksi Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Ihana, ihana ihana kirja. Piti suositella tätä teille ystävänpäivänä jo, sillä kirjan tarina on ylistys ystävyydelle. Ensimmäiset alle sata sivua olivat ehkä hieman pitkästyttäviä, ennen kuin tarinan pehmeä maailma imi mukaansa. Ei siis kannata luovuttaa kesken tämän kirjan kanssa. Joku voi tuomita kirjan kliseiseksi, mutta minulle tämä toimi tässä tilassa paremmin kuin hyvin. Toisaalta, jostain syystä tässä tilassa Jukka Kuoppamäen "Paljon sanomatta jää" aiheuttaa välittömän itkutulvan (!!!). Uskallan silti suositella Olssonin kirjaa kaikesta huolimatta. 

Olssonin kirjan jälkeen aloitin lukemaan Gillian Flynnin Kilttiä tyttöä ja olipas se hyppäys aivan toisenlaiseen maailmaan. Mukaansa tempaava heti ensisivuilta saakka, ja jännäksi käy ennen kuin loppu on selvillä. Hukkaan ei mene tämänkään lukukokemus - päinvastoin, todella koukuttava juoni. 

Lukuintoni vaihtelee kausittain. Välillä  saattaa kulua vuosikin ilman ainuttakaan kirjaa, joka taas korjautuu toisena hetkenä monen kirjan lukemisena peräjälkeen. Tykkään lukea kirjoja joita joku muu on suositellut, enkä yleensä jätä huonoakaan kirjaa kesken.  Toisaalta joskus ihan vähän  harmittaa huonon kirjan jälkeen, että olisi pitänyt  luovuttaa ja käyttää aikansa järkevämmin. Monesti kuitenkin tylsän alun omaava kirja herää eloon vasta puolessa välin - silti tarjoillen vielä hyvän lukukokemuksen. Elokuvien kanssa en jaksa olla läheskään näin pitkämielinen, vaan luovutan todella herkästi. 

Olisin mielelläni kuullut teidän kirjasuosikeistanne kommenttien puolella. 
Mitä sinä olet viimeksi lukenut?



Ps. Piti tehdä oma postaus kanojen hautomispuuhista, mutta ymppään suru-uutiset tähän loppuun. Bööna ja Sussun yhteishaudonta tuotti kyllä tipuja - mutta tuntemattomasta syystä kaikki löytyivät aina kuolleina. Epäilemme, että yhteishaudonta samassa pesässä sai mammoista kilpailunhaluisia, ja he ovat kilpailleet kuoriutuneista tipuista niin että poikaset ovat menehtyneet siinä rytäkässä (kuolleet poikaset löytyivät aina kanan alta). Seuraavalle kerralle opin ainakin sen, että kimppahaudonta ei ole järkevää ja haudonta on hoidettava jokaisen kanan yksin, omassa pesässään. Jotain hyvää jos tästä pitää löytää, Börje on ainakin nyt todettu hedelmälliseksi kukoksi. Käyttäytyy kuitenkin sen verran herrasmiesmäisesti, että ei alituiseen ole kanojansa polkemassa. Hyvä niin. Kyllä me vielä toivon mukaan Börjen jälkeläisiä saamme ihastella. 


20 kommenttia:

  1. Hyvä että sanoit kirjasta, koska juuri pitkävetisyyden takia minulla on tuo kirja kesken. Enkä ole edes aikonut jatkaa :) Mutta taidanpa ottaa uudelleen sen esiin. Viime hetken lukuja on ollut Jean Sassonin Prinsessa kirjat. Juuri nyt yritän valita kirjastosta haetuista kirjoista sen minkä aloitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen jatkamaan tylsähköstä alusta huolimatta. Jean Sassonin Prinsessa-kirjoja luin nuorena äitini kirjahyllystä.

      Poista
  2. Viimeksi olen lukenut Mari Mörön puutarha-aiheisia kirjoja ja sitä ennen ruotsalaisia dekkareita.
    Mulla on lukeminen pakosta kausittaista, kesällä en kiireisen työn aikana uskalla ottaa kirjaa ollenkaan käteeni.
    Kärsivällisyyttä odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, täällä vielä kärsimättömänä odotellaan :)

      Kesällä minäkään en paljon kirjoja lueskele, kun on niin paljon muita touhuja. Mari Mörön puutarha-aiheiset kirjat täytyykin laittaa korvan taakse!

      Poista
  3. Tsemppiä viimeisiin, piinaaviin päiviin! Kohta se pieni tuhisija on jo sylissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuh, kiitokset! :) Ainakin tässä joku takaraja väkisinkin lähestyy. Tai sitten olen se kuuluisa ensimmäinen ihminen jolle vauva jää vatsaan. :D

      Poista
  4. Olo on varmasti jo aika "kypsä", tsempit tsempit.. Mä en osaa lukea kun lehtiä ja tietokirjoja. Välillä kadehdin kavereita, jotka on viettäny monta päivää vaan löhöillen kirja kourassa! ..en myöskään pysty keskittymään elokuviin, paitsi jos ne on toooosi hyviä..
    Kurja tipujen kohtalo, enpä olis itekään osanu ajatella kimppahautomisen seurauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain - erittäin kypsä! :D

      Kaikki vaan eivät ole kirjojen perään. Itse olen koettanut kannustaa (=usuttanut puoliväkisin) tuota miekkosta lukemaan - ja nyt sainkin sen lukemaan yhden kirjan (jeee!!!!). Mua taas harmittaa, että enhdi lukemaan niin paljon kun haluaisin. Olisi niin paljon luettavaa, mihin vaan ei oma aika riitä. Täytyy valikoida tarkasti sitten ne mitä lukee.


      Poista
  5. Voimia odotukseen! Viime aikojen suosikkikirjojani ovat olleet Finlandia-voittaja He eivät tiedä mitä tekevät (vai miten se nimi nyt menikään, jotenkin noin) ja dekkari nimeltä Identtiset.

    VastaaPoista
  6. Tuo Olssonin kirja onkin ihana, muistan omankin lukukokemukseni vuosien takaa hyvin! Kuule, sellaisen romaanin luin äskettäin, että mielelläni suosittelen: Liza Klaussmann, Punaisen sään tiikerit. Ei mikään maailmankirjallisuuden mestarihelmi, mutta niin hyvä lukuromaani etten meinannut haluta työmatkabussista pois ollenkaan kun sitä luin. Voimia odotukseen, täälläkin innokkaana odotellaan uutisia sitten! Toivottavasti kaikki menee mutkattomasti ja vointisikin on hyvä! Ja isoveljelle pusu poskelle täältä vieraalta Saara-tädiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara kirjavinkistä! Laitan muistiin tuon.

      Täällä sitä vielä odotellaan. Voinnissa ei ole moittimista, mutta kyllä kieltämättä alkaisi jo kohtapuoliin riittämään, tätä lajia. Isoveikalle pusu annettu. :)

      Poista
  7. Ehkäpä sinulla on jo nyt nyytti sylissä tuhisemassa, jo ei niin tsemppiä viime hetkiin ja jos on, niin onnittelut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä edelleen yhtenä kappaleena. Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  8. Malttia ja paljon tsemppiä :)

    Voi harmi kuulla hautomisen surullisesta päätöksestä. Tällaiset asiat kai pitää mennä kantapään kautta, ei sille mitään voi. Parempaa onnea seuraavaan kertaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!

      Joo, kyllä oli surku mennä kanalaan toteamaan aina tipuset kuolleiksi. Mutta sellaista se on - kyllähän tästä jotain oppi seuraavaa kertaa varten. Täytyy koettaa uutta haudontaa keväämmällä.

      Poista
  9. JOKO JOKO JOKO? Parastahan tuossa lasketun ajan ylittämisessä on, että saa vastailla kyselijöille jatkuvasti.
    Tosi harmi tipujen kanssa. Meillä on niin onni tuon Zombie-prinsessan kanssa, kun se on osoittautunut oikein mahtavaksi äitikanaksi. Se on niin lempeä ulkopuolisillekin, että. Kana asuu tipuineen muuten meidän olohuoneessa vieläkin. Tsirp tsirp, kuuluu vaan taustalta nytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hah, juuei. Tuossa ylemäpänä kirjoitinkin, että ehkä MÄ olen se kuuluisa ensimmäinen ihminen, jolle se vauva jää vatsaan.

      Tipujen kanssa kävi paskamaisesti. En tajua mikä siinä lopulta meni pieleen, mutta uskon sen kimppahaudonnan olleen lopulta tuhoon tuomittu ajatus. Mekin sitten koetettiin viimeiset munat tuoda sisälle lämpölamppujen alle, mutta ehkä se oli onni, että niistä ei sitten tullut enää mitään. Missä vaiheessa sinä siirsit hautoneen kanan sisälle, jo ennen kuoriutumista? Mulla kävi sekin mielessä tuossa jossain vaiheessa, mutta en keksinyt mihin ihmeeseen olisin sullonut sen kanan munineen...

      Poista
  10. Toivottavasti ajoitus ei ole kovin huono, mutta sinulle on haaste mun blogissa :) Ehkä jossain vaiheessa ehdit ja jaksat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taidan tarttua tuohon haasteen jo täällä synnärillä :)

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe