14.2.2016

Kissoja, kakkuja






Huh-heijakkaa.

Miten te kissaihmiset oikein säilytätte järkenne?

Meillä on ollut kissat vasta perjantaista lähtien, ja tästä viikonlopusta ei ole vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut.  Pieneksi hetkeksi unohdin kahvikuppini keittiön pöydälle, ilman valvontaa - ja sehän meinasi koitua läppärin, puhelimen ja kameran kohtaloksi, se lipsahdus. 

Tämä nyt kirjoitettu viisi riviä tekstiä on vaatinut nyt noin kymmenen takapuolen nostoa penkistä, ja kissan nostamista, milloin mistäkin.

Puoliso täyttää tuossa vieressä astioita kylvömullalla, tomaatteja ja chilejä varten. Toiveajattelua, että meillä olisi vielä jotain istutettavaa kevään koittaessa? Säilyykö kissataloudessa _mikään_ vihreä hengissä, ja jos - miten? 

Suloisia nämä ovat kuin mitkäkin, mutta samaan aikaan aivan h e l v e t i l l i s e n rasittaviakin. 
Kaikella rakkaudella. 




Kissoista kakkuihin.

Kanaset ovat intoutuneet munimaan (valon lisääntyessä) siihen tahtiin, että mikäli munakas jo maistumaan vähän puulta, voi aina leipoa marenkikakun. Tämä kakku on todella helppo ja päälle voi kumota lähestulkoon mitä vain.

Punaisen Pihlajan Pavlova:

Marenki (3-4 kerrosta):
4 kananmunan valkuaista
2,5dl sokeria
1tl sitruunamehua
2rkl perunajauhoja


Täyte:
2prk kermaa
1 rasia tuorejuustoa
100g suklaata

1. Vaahdota valkuaiset puhtaassa kulhossa (mielellään lasi- tai teräskulho), lisää sokerit ja perunajauho hiljalleen ja vasta lopuksi sitruunamehu. 

2.Piirrä leivinpaperiin ympyrät (halk. n. 20cm), ja levitä vaahto leivinpaperille lusikalla.

3. Paista uunissa 125 asteessa, n. 1-1,5 h

4. Vatkaa kerma ja lisää tuorejuusto. Lisää sulatettu suklaa (varo lisäämästä suklaata liian kuumana, jotta seos ei mene rakeiseksi. )

5. Lusikoi täyte kerrosten väliin ja päälle. 

6. Koristele karkeilla, marjoilla tai hedelmillä.

vink-vink: 
Marengin voi tehdä jo päiviä etukäteen.
Voit maustaa  marengin esim. suklaalla, hasselpähkinärouheella, tai vaikkapa mansikkatomusokerilla.


22 kommenttia:

  1. No nyt tuli vähän erilainen näkökulma, kun mietin taannoin kissan hankintaa ;) http://mrssinn.blogspot.fi/2016/02/koiraihmiselle-kissa-what-about-cat.html

    Ja kiitos kakkureseptistä; juuri tätä tarvitsen, kun mietin uuden ruokavalioni kanssa elämistä! Vehnää kun tuntuu olevan kaikkialla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne silti ihan ärsyttävänkamalanihania kaikestä huolimatta. <3

      Ole hyvä! Just tein taas marengit valmiiksi huomisia 1-vee synttäreitä varten.

      Poista
  2. Suloiset kisut♥♥
    Muistan joskus, kun yksi kissoistamme, kulki aina mukana kylässä jos vain isäntäväelle sopi. Olimme yläkerrassa ja kissa alakerrassa. Päätin mennä takistamaan mitä vaaveli touhusi ja löysin kussan katonrajasta..:) Sellaisia ne pieninä on..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti eivät enää ihan näin vallattomia sitten vanhempina. ;)

      Poista
  3. :D Tiedän niiiin tunteen... Toimiessamme ensikotina olin ihan riekaleina nimenomaan pentuhoidokkien kanssa. Sitä täystuhon määrää, hetkeksi kun selkänsä käänsi kuului jostain repimistä, lasin särkymisen ääniä tai kolinaa. Kun ihmiset tiedustelivat yhdistykseltä nimenomaan pentukissoja vaikka aikuisia olisi ollut jonoksi asti tyrkyllä, teki mieli vastata kaikille että "hullut!" :D Yksi meidän omista neljästä katista on alle vuotias eli ihan kakara vielä, ja juuri tänä aamuna siivosin kissan jäljiltä rullallisen vessapaperia joka oli silputtu, revitty ja levitelty tasaiseksi matoksi kylppärin, eteisen ja vessan lattialle... Ah.

    Mutta jos yhtään lohduttaa, niin riiviöhommat helpottaa kunhan kissat kasvaa ja fiksuuntuu! Siihen saakka voi lohduttautua sillä, että ovathan ne pikkuisina hiton sööttejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään olin kyllä minäkin aivan riekaleina! Koetin vääntää huomisille spektaakkelimaisille 1-vee synttäreille tarjottavia, katsoa taaperon perään ja vahtia noita kahta pösilöä tuhoamasta kaikkea sitä mukaa, mikä valmistuu.

      Poista
  4. Ei säily. Kaikki vihreä hentolehtinen on laitettava katonrajaan ja muualle vain syömäkelvottomia anopinkieliä ja palmuvehkoja, tosin penturiiviöille kelpaa sellaisetkin. Ja ennen ensimmäisenkään sirkkalehden ponnistamista esiin on mullat todennäköisesti kuovittu ympäriinsä, sillä kyllähän nyt jokainen itseään kunnioittava kissa haluaa upottaa tassut multaan. Pentuaikaan kaikki hyllyt ja kaappien päälliset on täällä joko tyhjiä tai täytetty viimeistä senttiä myöten, ettei sinne vaan voi hypätä. (No hyppii se edelleen.)
    Kaiken tärkeän ne oppii tuollaisina pieninä apinoina, joten ihan kaikkeen kannattaa totuttaa, veteen, käsittelyyn, kaikenlaisiin ihmisiin ja tietenkin muihin eläimiin. Ja kyllä ne tietää, kun niitä komennetaan, mutta eihän ne tietenkään kuuntele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tiedän jo minäkin, ihan kokemuksen syvällä rintaääänellä. Puuh. Kauanko ne on pentuja? Eihän niillä sitten enää vaan mitä murkkuikää tule?! EN JAKSA!

      Poista
  5. Kiitos kakkuvinkistä! Munia alkaa piisaamaan täälläkin ihan kiitettävästi.
    Heh, ❤ kissat.:D Meidän kissat myös vippailee pöydiltä tavaraa koirille tuhottavaksi, pysyypähän tasot siisteinä.;) Kukkia ne ei juurikaan syö, mutta mullat pölisee senkin edestä. Viime keväänä sain muutaman yrtin kasvariin saakka. Helpommalla pääsee, kun lampsii taimikaupoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Meillä on vasta kolme maljakkoa vipattu alas, ja p****ksihan ne. Voi kissat, voi elämä! :D

      Poista
  6. Muun muassa tuosta syystä en tule ikinä huolimaan kissanpentua. Kun ottaa vähän isompia kissoja, pääsee paljon helpommalla. Joulukuun alussa saatiin seitsenkuinen kissa, eikä tarvinnut kuin pari kertaa tuupata pöydältä alas. Sitten oppi, ettei sinne mennä :)

    VastaaPoista
  7. Kissat kasvaa ja viisastuu, eivät nuo meidän kolme aikuista tee mitään tuhmaa sisätiloissa. Ulkonakin tuhmuudet kohdistuvat viattomiin pikkulintuihin, joita metsästävät, kun hiiret eivät riitä. Tosin mulla on viimeksi ollut kissanpentu 19 vuotta sitten (vanhin täyttää 19 parin viikon päästä) ja nuo kaksi muuta ovat tulleet meille 2 vuotiaana ja 8kk iässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaatko!!?

      Meillä tosin oli alunperin ajatuksena jättää nämä tohelot sisäkissoiksi. Saa nähdä.

      Poista
  8. Olen tainnut minäkin muutaman postauksen yhteiselämästä kissojen kera puhaltaa ilmoille. Vuosien mittaan sitä oppii toinen toisensa tavoille ja luulenpa että me ihmiset ennemmin taivumme pieniin muutoksiin yhteisen arjen helpotukseksi.
    Suloisia kissoja perheessänne ja ihanaa että niitä on heti kaverukset.
    T: Kissaperheessä 5 omintakeista ja tapaista kaveria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä taitaa olla taipumisen paikka itsellä - ja eihän niille voi olla edes kunnolla vihaisia, vaikka mitä tekisivät. :)

      Poista
  9. Ihanan näköinen marenkikakku, niitä ymmärrän, kissoista ei ole kokemusta :)

    VastaaPoista
  10. Tämä postaus osui mussa johonki.. mä en nimittäin leivo. En pullaa, kakkua, en torttuja. Mutta jokin tässä tekstissä osui mun sielun syövereihin :D ja leivoin tuon ohjeen mukaan kakun! Ja siis siitä tuli hyvää! Kukaan ei joutunut vatsahuuhteluun ja kaikki meni hienosti että kiitosta vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Ihan mahtavaa. Varsinkin tuo viimeinen lause , hahaaahahaaa!!! Se lasketaan siis onnistumiseksi? ;D ;D

      Poista
  11. Kissat ovat hyvin seurallisisa :) Minulla oli huushollissa hetken aikaa kolme pentua, mutta koskaan ne eivät saaneet tuhoa aikaiseksi vaikka bilettivät ankarasti varsinkin öisin. Nero on jo aikuinen, eikä taimet voisi vähempää kiinnostaa. Ehkä teidän on häkitettävä viljelykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kissat taitavat muistuttaa läheisriippuvaisia :) Uskon kyllä, että kunhan ikää tulee pennuille enemmän, jää tämä täystuhovaihe vähemmälle.

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe