26.5.2014

Alla vaahterapuun








Lauantai-iltana, maalausurakan lopeteltuamme tuli tarve kaunistella nurkkia pienesti muuallakin. Pojan mentyä nukkumaan, jatkoimme touhuja "puutarhan" puolella (meidän pihasta ei voi vielä puhua puutarhana ilman lainausmerkkejä).

Epäpuutarhamme ehdoton lemppari, on siellä kasvavat vanhat vaahterat. Vanhojen puiden alle on mukava vetäytyä silloin, kun aurinko porottaaa, tai jos pieni vesisade pääsee yllättämään. 
Kannoimme puiden suojaan pöytäryhmän - vähän kynttilöitä ja kukkaa somistukseksi. 

Muistelin, että olin joskus nähnyt vilja-aitassamme vanhan puistonpenkin. Aitassa se on yksinäisyydessään odotellut ties kuinka kauan, että joku tulisi ja löytäisi. Istumistahan se ei oikein enää taida kestää, mutta kelpuutan tämän luokan kaunottaren hyvin pelkkään edustustehtäväänkin. Maalatakin varmasti pitäisi, mutta sitten siitä katoaa "se jokin". Antaa rapistua arvoisellaan tavalla.


Siinä vaahteroiden alla me yömyöhään kuuntelimme spotifysta musiikkia, juotiin oluet, ihailtiin vastamaalattua taloa ja tajusimme, että viime kerran ulkomaanmatkasta alkaa olemaan jo pitkä aika. 

Mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi.
Paitsi ehkä Ranskaan.

*************
Ja sitten visainen pensaskysymys.
Siellä ruudun toisella puolella on varmasti parempia puutarhatietäjiä, osaisitteko auttaa -
mikä mahtaa olla tämä pensas?


Kasvaa meillä talon eteläseinustalla ja on mielestän nätti pensas, leviääkin hyvin. Siirsin sitä tuonne vaahteroiden läheisyyteen. 



Onko se jokin jasmike, vai mikä?

25.5.2014

Maalattu on!

Talo on nyt maalattu, ja kyllä nyt ihmisen kelpaa. 

En olisi uskonut, että talonmaalaus kävisi näinkin joutuisasti. Meitä oli kaksi päivää neljä maalaamassa (iso kiitos asianomaisille), ja kolmannen päivän maalasimme T:n kanssa kahdestaan. Nyt koko urakka on valmis - kolmessa päivässä! Ajattelin, että talonmaalauksessa olisi vierähtänyt vähintään viikko. 

 Keittelimme keittomaalin (tai T keitti) myöhään keskiviikkoiltana, torstaina aloitimme itse maalaamisen.

Kuvakoostetta urakasta.





Ja sitten sitä valmista pintaa (ei paljasta, heh)



Pigmenttinä käytimme Uulan punaokraa. Sävystä tuli juuri sellainen, kuin toivoin.




Keittomaali näyttää seinässä mukavan eläväiseltä - eikä haittaa vaikka tauko osuisi kriittisellä kohdalla, keskelle seinää, koska maalauksen jatkokohtaa ei valmiissa seinässä kukaan huomaa. 

Myös vanha puu imee maalia tietenkin eri tavalla, kuin uusi puu. Me emme uusineet kokonaan talon ulkoverhousta, vaan ainoastaan kovimman rasituksen alaisena olevan, etelänpuoleisen seinäpäädyn (kokonaan) ja muualta paikkailimme vain vähän sieltä täältä. Maalinkulutus vanhassa, huokoisessa pinnassa oli huikeammillaan noin 1 litra / neliö! 

Tarkan markan miehenä T laski maalinkulutuksen tunnetusti "nuukasti". Meinasi usko loppua, maalin riittävyyden suhteen. Mutta niin vain otti ja riitti - ja ylikin jäi. 
Peräti 10 litraa ;)

Nyt illan kisastudiota valmistelemaan. 
Jännittävä ilta tulossa.

21.5.2014

Sisääntulo



Tänä keväänä koetin keskittyä puutarhahommissa parantamaan sisääntulon viihtyvyyttä. On oikeastaan aika haastavaa, tällaiselle suurpiirteiselle ihmiselle keskittää ajatukset suuressa kokonaisuudessa pienempiin lohkoihin. Täytyisi vähän räpeltää siellä ja täällä, eikä meinaisi  malttaa jumittua vaan yhteen osaan kerrallaan. Ajatukset liitelevät jo metsäpuutarhoissa, vaikka pihakin on vielä kesken. Keskity nainen!

Pihassa, eli aitojen sisäpuolella maahan perustettavista perennoista oli luovuttava jo heti kättelyssä, sillä ne tulisivat tallotuiksi. Koristepensaat ja muut suuremmat kasvit, voisivat juurruttuuan kestää koiran ylijuoksut paremmin. Vaihtoehtona oli myös kohopenkin perustaminen sen verran korkeammalle, että koira oppisi kiertämään kasvipenkin. 

Kiviä hakemaan siis.




Istutin penkkiin tuijia ja niiden alle kivikkosuopayrttiä, keskelle vaaleanpunaista peittoruusua, ja päätyyn kaksi keijuangervoa. Sisääntulosta tulee aikanaan aika hempeän romanttinen, kaikessa vaaleanpunaisuudessaan. Edellyttäen, että kasvit viihtyvät ja kiittävät kukkien. 




Ja kyllä minä niitä taimia tilasin samalla sitten vähän muuallekin (osan hätäistutin pakon edessä "jonnekin"), yksi kärhö ainoastaan on enää laittamatta maahan. Ehkä laitan sen kiipeilemään jonnekin puunjuurelle. 

Kärhö saa nyt kuitenkin vielä odotella istuttamistaan, sillä kylvövuorossa ovat seuraavaksi palsternakat ja porkkanat. Pian on kaikki juuresten ja kasvisten siemenet kylvetty maahan, ja sen jälkeen huokaisen syvään. Miten ihminen voi mennä niin tolaltaan, kun panikoi tätä siementen maahanlaittoa? Tänä vuonna ahdistusta aiheutti mm. kasvimaan penkkien liian lähekkäin sijoittelu, lohkojen jako, ja jatkuva tunne siitä, että on auttamattoman myöhässä. Kaikilla muilla tuntuu olevan jo siemenet maassa - hyvä, että ei olla jo satoa korjaamassa, kun minä se vasta suunnittelen. Ai niin, olen myös kiukutellut pellolla - siihen käytetystä ajasta olisi varmasti jo ne kylvöt maassa. Hemmetin mäkäräiset! Ja juolavehnä!

Ei ollut tarkoitusta eksyä nyt kasvimaalöpinöihin, koska siitä riittäisi juttua pitkästi. Kasvimaasta on luvassa ihan oma juttunsa, pitkä valitusvirsi, ellei aika ole jo ehtinyt kultaamaan muistoja, kun ennätän seuraavaksi koneen ääreen. 

Sitä ennen, täytyisi tosiaan maalata yksi talo.

*******

ps. Edelliseen kanala-postaukseen liittyen. Börje oli tänään kamalan äksyllä päällä heti aamusta. Sätti kanojaan, ja kokoajan nuputti jostain asiasta - ei ollut hyvä, että kana otti torkkuja, tai vähän koetti metsästää murua rinnan alle - Börjeä otti päähän! Kun vein aamulla kauroja, hän tuli polleana eturintamassa syömään, ja kyyttäsi rouvaset taka-alalle. Toivottavasti tosiaan kanaset ymmärtävät päästää herran tänään aikaisemmin nukkumaan, eivätkä hilluisi pihalla taas yömyöhälle. Iltapäivästä Börje oli jo kuitenkin selvästi rauhoittunut, eikä se ollut niin huonolla tuulella - oli varman ehtinyt torkkumaan, kaikilta kiireiltään.
(en ole vielä ehtinyt vastaamaan kommentteihin, mutta nämä ovat siis rodultaan maatiaisia, Ilmajokista kantaa)

20.5.2014

Börje ja sen daamit


daamit; sussu, lissu, friidu, tsirppa ja bööna (Börje oli kuvanottohetkellä vetäytynyt jo mökkiin odottelemaan haaremiaan yöpuulle)

Eilen, myöhään illalla, saavuimme pihaamme, auton perässä kaksi pahvilaatikollista kanoja ja yksi kukko.
Edessä oleva mökkiin vapauttaminen jännitti, varsinkin kukon osalta. En minä ole koskaan aikaisemmin kanoja tai kukkoja käsitellyt. Lukenut vain, kuinka pahana äkäinen kukko saattaa pahimmillaan olla. Hirvitti, että jos se vaikka hyppii tilaisuuden tullen pahvilaatikosta silmille. No ei hyppinyt, koska Börje on hyvätapainen herrasmies. Kanat minä nostelin yksitellen pahvilaatikosta mökkiin, mutta kukolle minä raotin pahvilaatikon suuta ja kippasin sen ulos. Varmuuden vuoksi.







Sinne ne jäivät yöksi, omaan mökkiinsä. Jätin ulkoluukun auki, että pääsevät sitten heti aamuvarhaisella, herättyyän ulkoilemaan tarhaansa.

Ja mihin sitten tänä aamuna heräsin?
Klo 6, Börje aloitti aamuiset serenadinsa. Oikeastaan kyllä, heräsin siihen, että T tönäisi minut hereille ja sanoi että "kuuleks sä - Börje!"

Olipa ihana herätä kukonlauluun!

Börjen ääni ei ole niin kova, että se jatkossa tulisi häiritsemään aamu-unia. Oikein kaunis kukon ääni, ei missään nimessä, millään tapaa häiritsevä. Päinvastoin - Börjen laulellessa tuntui aivan kuin olisin herännyt, jossain etelän helteessä ulkomailla. Eksoottista ja tunnelmallista. Eikä tarvinnut torkuttaa puhelinta, vaan reippaasti kaurat kainalossa säntäsin tipuja moikkaamaan.
 

Tyytyväisenä siellä kuopsuttielivat ja pölöttivät, Börjen tarkkaillessa tilannetta.

Töistäkään ei meinannut tulla mitään, kun olisi tehnyt mieli vain istuskella ja katsella kanasia - ja Börjeä.

Nyt illansuussa Börje yritti houkutella rouviaan yöpuulle mökkiin. Kanaset olisivat vaan halunneet rillutella ulkona ja pyydystää hyttysiä, vaikka Börje mökötti jo mökissä ja koetti vienosti kutsua parveaan turvaan. Kävi niin sääli jotenkin Börjeä, yksin siellä mökissä ja kanaset vaan rilluttelivat ulkona, vailla meininkiäkään asettua mökkiin. Niinpä minä sitten leikin hetken Börjeä, ja kävin kyyttäämässä kanat mökkiinsä. Börje näytti ikkunasta jotenkin huojentuneelta. Toivottavasti huomenna sujuu jo nukkumanmenokin säädyllisempään aikaan.




Mukavaa viikkoa!

Meillä laitetaan huomenna keittomaalit porisemaan ja pensselit heilumaan!




14.5.2014

Vihreää kultaa


Nokkonen nimittäin.

Tänä vuonna en aio uhrata voimavarojani (enkä kasvimaan palstatilaa) pinaatin kasvatukselle.
Samaan käyttötarkoitukseen - tai paljon monipuolisempaankin - soveltuu nokkonen. Onneksi (?)  sitä kasvaa joka paikassa, ihan riesaksikin asti, ilman, että itse tarvitsee laittaa tikkua ristiin.

Viime kesänä kesäkurpitsan ja tomaatin taimet tykkäsivät hyvää nokkosvedestä (eli lemuliemestä - tuoksu on... aromaattisen voimakas). Saatuaan ryypyt lemulientä, hentoiset taimet vahvistuivat, sekä lehtien vihreä väri syveni. 

Nokkosveden valmistaminen on helppoa:

Ämpärillinen nokkosta, päälle vettä - sitten muhitetaan parisen viikkoa. Hajusta sen tunnistaa, kun soppa on valmista ;) Tätä seosta laimennetaan kasteluveteen (1:10) ja seos on valmista käyettäväksi. Seosta voi käyttää myös luonnonmukaisessa tuholaistorjunnassa, samaan tapaan kuin mäntysuopaliuosta. Lannoite sopii mainiosti käytettäväksi typpipitoisessa maassa viihtyville. Tomaatit, kurpitsat ja lehtikaalit. Ja tietenkin kesäkukille, jotka tykkäävät typestä. 

Lantavesi ei kuitenkaan ole se syy, jonka vuoksi jätän tänä vuonna pinaatin kasvatuksen pois. Nokkosta voi käyttää pinaatin tapaan ruoanlaitossa. Viime kesänä tein viherlättyjä nokkosesta, ja tänä vuonna ajattelin kerätä niitä ihan kuivattavaksi asti - sitä voi talven aikana murentaa teehen tai vaikka vihersmoothieen. Nokkonen sisältää runsaasti erilaisia vitamiineja (esim. rautaa, kaliumia, magnesiumia ja fosforia). Minusta on kamalan hassua, että toiselta puolen maailmaa tilaillaan mitä kummallisempia superfoodeja, kun oma takapiha on niitä pullollaan poimittavaksi, ilmaiseksi (sanoo hän, jolle tuli tänään iHerbin tilaus, "puhdasta c-vitamiinijauhetta"). Mutta kuitenkin. Nokkosta poimimaan, hus! 


Sattuipa joskus silmiini, että kuivattua nokkosta myydään aivan järkyttävään hintaan eri terveyskaupoissa. Nokkosta kerätessä ruoanlaittoa varten, kerätään nokkoset puhtailta paikoilta (lannoitekäyttöön käy mistä vaan), ei siis kompostien tai eläinsuojien yhteydestä - siellä kasvaneissa nokkosissa voi olla haitallisia määriä nitraatteja. 

Nokkosta voidaan käyttää myös kauneudenhoidossa. Päähän tehtävästä nokkoshauteesta olen lukenut saatavan apua erilaisiin päänahan ongelmiin, kuten hilseeseen ja jopa kaljuuntumiseen.  

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksista nokkosen käytöstä? Mihin te käytätte nokkosta?



7.5.2014

Rikkaruohot katolle


Saimme kanalan viikonloppuna siihen kuntoon, että pääsin tekemään pientä pinnallista ehostusta. 

Ehostus on toteutettu rikkaruohoilla, risuilla ja kasvimaalta kerätyillä kivillä. Keräsin kanalan takaa löytyneita lahonneita puiden runkoja verkon ulkopuolelle kaunistukseksi ja samalla ne siinä maatessaan, tukevat verkkohäkin rakennetta. Päätin myös, että joskus vielä tuolla kanalan takana on oikea laho- ja metsäpuutarha. Hyvä alku siellä jo on, sillä siellä on paljon pystyynkuolleita lahopuita ja jo kaatuneitakin. Kyllä siellä erilaisilla eliölajeilla kelpaa!

Ja minähän suunnittelin sitä viherkattoa..

Hätähousu ratkaisee asian viskelemällä rikkaruohomattoja katolle. 
Tein navetan seinustalle kukkapenkin, ja siinä rikkaruohomattoja irroittessani ajattelin hiukan sommitella, miltä tuleva viherkatto näyttäisi kanalan katolla - heittelin rikkaruohot katolle ja siellä ne edelleen rehottavat! 



Blogin puolella on vietetty hiljaiseloa joka varmasti tulee jatkumaan kevätkiireissä. Havahduin hiljattain siihen, että meille on tulossa kuukauden päästä lampaat ja aitaukset on vielä tekemättä! Muita tekemättömiä hommia en edes jaksa luetella. Asia kerrallaan. 

Lampaista tuli mieleen karhut. 
Arvatkaa kuka on päässyt kuuntelemaan karhun ölinää omilta piharappusilta?
Minä! Viime viikolla illalla ensimmäisen kerran, ja siitä parin päivän päästä varhain aamulla - sama ölinä. Netistä sitten tietenkin piti kuunnella karhun ääninäytteitä ja aivan samaa ölinää se oli, kun kuulemani. Vielä ikään kun varmistuksena asialle, kuulin että tästä lähistöltä oli la-su yönä mennyt hunajat parempiin suihin. Ensimmäinen ajatus, oli että kuinka hienoa on päästä kuulemaan karhun mölinää, mutta heti sen jälkeen tuli pieni pelko tulevien lampaiden puolesta. Asia toivottavasti hoituu niin, että haemme lampaat laitumelta joka ilta yöksi pihapiirin aitaukseen.