28.9.2014

Behind the scenes


Meidän aamu alkoi hassusti. 

T nousi sängystä minua aikaisemmin ja alkoi kokata meille herkkuaamiaista. Minä jäin vielä sänkyyn jumppaamaan helvetillisestä iskiashermosärystä kärsivää kankkuani. 

Muutaman ärräpään saattelemana sain roudattua itseni tovin päästä keittiöön, jossa tuoksui vastakeitetty kahvi ja pekoni. 

Nykyään, kun minulla on tämä instaelämäkin päivitettävänä, niin ajattelin että nyt saisi nättiä kuvaa sinnekin tästä ravitsevasta aamupalasta. Ja että käännetään nyt samalla vähän veistä heidän haavoissaan jotka erehtyisivät samaan aikaan toisaalla pläräämään krapuloissaan kännykästään instapäivityksiä, edessään kuivanut käntty ja jäähtynyt kahvi (hakusanoilla #aamupala #goodmorning #lazysunday). 

Ennen herkkuaamupalaan iskemistä, täytyy kuitenkin käydä ruokkimassa kanat. Saa sitten rauhassa nauttia munakokkelista, kun tietää että jokainen taloutemme eläinyksikkö on ravittu. 
Koska oma eteneminen on tällä hetkellä hyvin hidasta, lähti T ruokintareissulle kanalaan. Minä jäin kuvaamaan Instaan tätä #aamupalaa. 

Jonkun ajan päästä isäntä juoksee sisään housut puolikintuissa(!) ja räyhää, että "missä sun puhelin on" "mikset sä vastaa!" "en mä kuullut, ja kun mulla on tää kuvaus.." 



"LAMPAAT ON TULLU VERKON LÄPI!"

Syy siihen, miksi mies on juossut pitkin tiluksia (ne housut kintuissa), oli se että meidän lampaat olivat ottaneet sorkat alleen ja lähteneet omatoimiselle retkelle aamuvarhaisella. Paniikkihan siinä iskee, eikä siinä rytäkässä ehdi miettimään omaa metsurin hymyään - että näkyykö se, vai eikö näy. 

Kaikki kuusi löytyivät varsin tyytyväisinä meidän kasvimaalta. Ja mies oli saanut ne ihan omatoimisesti laitumelle, ilman minua ja koiraa. 

Mutta miten ihmeessä lampaat ovat saaneet tuohon verkkoon reiäin??! Sitä ei tarina kerro, mutta epäilykset kohdistuvat vahvasti Annabellaan (se porukan ainoa sarvipää). 

#lifeisgood

Letkeää sunnuntaita!

26.9.2014

Perjantai






Kurpitsakeitto porisee puuhellalla, takkaan on sytytetty tuli. 
Perjantaifiiliksen kruunaa karkkijemmasta löytynyt suklaarasia. 

Tunnelmaa luo pihalla pauhaava myrsky.

Nyt on juuri se hetki, kun muistan, miksi syksyä odotin. 

Kaivattu joutenolo. 
Tunnelmointi kynttilänvalossa. Hyvä, kiireettä valmistettu ruoka - kun ei tarvitse kiirehtiä enää ulos. Takkatuli. 

Tunnelmallista iltaa itse kullekin!

Prince Of Assyria - Tliqa

22.9.2014

Tuuterin tyttäret

"Nyt se nainen sekosi niistä omista lampaistaan ja väsäilee illat pitkät jotain videonpätkää youtubeen"

Ei muuten huono ajatus. 

Jostain käsittämättömästä syystä minulla alkaa soida korvamatona  Värttinän Tuuterin tyttäret, aina kun vaan näenkin meidän lampaat. 

Iltaisin, kun lampaat haetaan laitumelta tarhaan, ne tuntuvat  saavan usein jonkinlaisen hulluuskohtauksen. Olen näitä kohtauksia taltioinut puhelimen kameraan. Ajattelin syyskuisen maanantain piristykseksi tarjota teillekin vauhtia ja vaarallisia tilanteita á la Pihlajan lampaat (video on kuvattu jo joskus elokuun alkupuolella).

Videon taustamusiikkina tietenkin Värttinän Tuuterin tyttäret.




Ps. Jatkoa seuraa.
Minulla on kanavideon musiikki jo valmiiksi mietittynä. 
Se tulee olemaan Börjen+daamien tanssahtelua Miriam Makeban tahdissa.

EDIT: Kanojen musiikkivideo viivästyy Börjen sulkasadon vuoksi. 

(Eihän se nyt vain käy päinsä, että videon yhdeltä päätähdeltä puuttuvat pyrstösulat lähes kokonaan?)


Vauhdikasta viikkoa!

20.9.2014

Terapian tarpeessa?

Kyllä voi ihminen olla onnellinen lampaistaan.

On olemassa koiraihmisiä ja kissaihmisiä, niin miksei sitten lammasihmisiäkin. Ja tykkäänhän minä kaikista luontokappaleista, mutta kyllä nämä lampaat ovat onnistuneet viemään sydämen, kerta kaikkiaan. 

Ei niin huonoa päivää olekaan, ettäkö lampaat eivät onnistuisi oloa piristämään. Jos oikein alkaa menemään asiat päin kuusikkoa, niin lampaiden tykö käypi tieni (kyllähän minä hyväntuulisenakin siellä tietenkin vierailen, mutta extrakerrat siihen päälle tulee siitä, kun pipoa kiristää).
Kun saa kuusi pehmeää luontokappaletta kainaloonsa ja rutistaa villaa sormiensa väliin, tuntee todellakin jotain syvää, alkukantaista mielihyvää. Saman tunteen muistan heppatyttöajoilta. Jotain suurta ja hienoa yhtenkuuluvuudentunnetta, kun muu maailma tuntuu kaikkoavan ympäriltä. Harmi, että allergia tuli ja lopetti hienon hevosharrastuksen, mutta olen kiitollinen, että on vielä muita elämiä joiden kanssa pystyn olemaan pärskimättä. 

Ajattelin teillekin lyhyesti kertoa meidän villaterapeuteista. Kaikillahan on tietenkin ihan oma uniikki luonteensa, ja omat hassut piirteensä. Nyt tiedän jo esimerkiksi sen, että Lempi ei tykkää niskasta rapsuttelusta (eikä liiemmin lapsista). Lempi uhittelee myös koirille herästi. Vähän sellainen vaikea luonne, mutta rakas. Lempistä oli vaikea saada näpsättyä kuvaa, kun on niin liikkuvainen ja utelias, hyöri ja pyöri jaloissa ja onnistui lopulta hyppäämään, sekä sotkemaan kameranlinssin.



Impi taas  on ennakkoluuloinen kaiken uuden suhteen, eikä vieläkään ole suostunut maistamaan kauraa. Omenasta tykkää, kunhan se on pienistetty tarpeeksi pieneksi. Impi kooltaan joukon suurin ja rotevin. Oman tiensä kulkija.




Armi taas on porukan ilopilleri ja haastaa muita leikkeihinsä - sellainen vallaton luonnonlapsi.




Annabella on porukan johtaja ja oma lellikkini. Ansku vaatii oman huomionsa kerjäämällä rapsutuksia aika röyhkeästikin, mutta on ehdottomasti porukan luottavaisin ja helpoiten käsiteltävä lammas. Linssilude, katsokaa nyt!



Irma taas on hitaasti syttyvää sorttia. Aluksi ei piitannut rapsustuksista, eikä välittänyt ottaa kontaktia ihmiseen. Nykyään on yksi innokkaimmista seurustelijoista ja tulee pyytämään rapsutuksia ja halauksia. Irma aina välillä haastaa Annabella hyväntahtoiseen kaksintaisteluun. Nykyään kaksintaistelut mittelöidään suurella koivunrungon päällä, jonka toimme lammastarhaan virikemielessä. Sieltä koitetaan tiputtaa vastustaja, ja voittaja on tietenkin pisimpään rungon päällä heiluva. Annabella on ainoa uuhi, jolla on sarvet ja tämän vuoksi vaikeasti voitettava.


Isabella - lauman blondi. Sellainen räpsyripsi, Unelma-Säleikkö Uuno Turhapurosta. Hyväntahtahtoinen ja kuvauksellinen. Edustusvaimomatskua, synnyttää aikanaan varmasti kauniita, sopusuhtaisia karitsoja. Meidän pojan nimeämä ja suosikki.




Kuulasta syyslauantaita! Meillä nostetaan vielä viimeisiä perunoita maasta (tyyliä suo, kuokka ja jussi) ja puolukkaankin pitäisi ehtiä.

17.9.2014

Kirppiskeiju





Kirppiskipsipää sai oman postauksen päästessään seinälle, joten suotavaa on, että kuvaraportoin täällä  teille myös sen hetken, kun kirppiskeiju pääsee seinälle. 

Siinä hän nyt niin herkkänä ja viattomana meitä katseloo, 
salin seinältä. 

15.9.2014

Katsastus







Vanha auto, herra-Overland oli määrä katsastaa tänään. Sattuipa meille katsastuspäiväksi onneksi oikein kaunis aurinkoinen syyspäivä. Matkaa Kristiinankaupunkiin, katsastusasemalle oli taitettava n. 40 kilometriä. Syyskuisen aamun ilmavirta oli jo sen verran tuima, että pakko oli kesken matkan laskea rättikatto paikalleen. Matka jatkui. 

Tuli siinä körötellessä mieleen ajatus, että täytyisi ottaa tästä katsastuspäivästä jokin hauska traditio. 
Kuten vaikkapa sellainen, että pukeutuisi asianmukaisesti auton iän huomioiden -  tai miten ihmiset nyt silloin auton käyttöönottovuonna (v.1927) pukeutuneetkaan. Läpi mennyttä katsastusta juhlistettaisiin tietenkin juhlalounaalla. Lounaan jälkeen ajaisimme auton jonnekin yhteen Kristiinankaupungin kauniista puistoista, ja takapenkiltä esiin kaiveltaisiin picnickori ja punavalkoruudullinen liina jonka ääressä nautittaisiin pullollinen kuohuvaa. Autokuski ja lapsi joisi Pommacin rosé -limpsaa - käytännössähän tämä kai tarkottaisi sitä, että minä nauttisin sen kuohuvan yksin. Korissa olisi myös itseleivottuja leivoksia vaaleanpunaisella marsipaanikuorrutteella. Aurinko paistaisi ja linnut laulaisivat. 

Tämänpäiväinen oli kuitenkin jo hyvin lähellä tuota edellä mainittua. Kävimme katsastuslounaalla (okei - ABC:lla). Kävimme myös kuvaamassa auton arvoisallaan paikalla, Ulrika Eleonooran kirkon edustalla. Siinä sitten vasta on nätti kirkko paanukattoineen. Pihalla tuoksui ihanasti terva. Tämä, kirkkopuistikkoon parkeeraaminen lasketaan ehkä tuoksi puisto-osuudeksi, vaikka kuohuva picnickoreineen vielä puuttuivatkin. 

Tästä se traditio alkaa pikkuhiljaa muodostumaan. 



En toki uhkaillut näillä sanoilla katsastusaseman poikia. 

Jotenkin omituisesti T onnistui nappaamaan tällaisen kuvan, kun olimme pysähtyneet laskemaan kattoa. Siitä se ajatus sitten taas lähti. 

(Onneksi oli tuo huivi reissussa mukana. Ilman sitä, minulla tuskin kääntyisi pää enää mihinkään suuntaan. )





12.9.2014

Ripaus Börjeä



Meillä on ripaus Börjeä vessassa. 

Mitähän näistä sulista vielä keksisi.
Sulkakoruja ehkä?
Unisieppari omien siivekkäiden sulista olisi aika kiva. 

Sulkasatoa odotellessa.  

10.9.2014

Maailman helpoin omppuhillo ja "naisten lempikukat"



Ei muuttunut omenat tänäkään syksynä vielä siideriksi, vaikka erilaisia loitsuja kokeilinkin. Eikä se oikeastaan edes haittaa, koska kolme ämpärillistä omenoita muuttui hilloksi, melkein itsestään. 

Uunissa!
 Kuorineen! 
Ei tarvinnut kuin pilkkoa omenat uuninkestävään vuokaan ja laittaa sokerit ja mausteet sekaan. (Ihan ensiksi piti tietty käydä omppuvarkaissa.)

Tästä helpommaksi hilloaminen ei voi mennä!

Omenat paistuvat uunissa 1,5 h ( ja tämä aika ei ole sitten niin nokon nuukaa.) Tällä välin voi lähteä hakemaan vaikka uutta ämpärillistä omenoita, innostuksissaan hilloamisen helppoudesta. Näin minulle kävi. Kolmannen satsin lisää hillottavaa hain vielä sitten, kun olin maistanut ensimmäistä satsia. Hillo on hiukan toffeemaista ja taivaallisen hyvää! Tämä resepti jää käyttöön.

Alkuperäinen ohje täältä.

Mausteena käytin kanelitankoja ja muskottipähkinää. 
Seuraavalla kerralla aion kokeilla sitruuna ja inkivääriä.

Sokerin määrää voi säädellä. Itse en laittanut pakkaseen meneviin hilloihin kovin paljoa sokeria, koska säilyvät pakastettuna vähemmälläkin. Ohjeen määrällä (1/3) hillo säilyy kellarissa/jääkaapissa hyvin vuoden verran.

Ensimmäinen vaihe: Omenat käyvät läpi tiukan laadunvalvonnan.







Muoks.
Ja uuni sitten täyteen omenaa, että ei mitään yhtä pientä vuokaa kerrallaan.
Minä survoin 4 vuokaa kerrallaan (kahdessa kerroksessa), eikä ollut edes kiertoilmaa käytössä. Tasaisesti muhivat omppuloiset. Vuoat saa laittaa ihan kukkuralleen, sillä kypsyessään menevät kasaan reilusti.

*****

Hei sinä, joka löysit Blogiini hakusanalla "naisten lempikukat"! Terve!
Toivottavasti vastaus ei tule myöhässä, mutta mitä jos kokeilisit neilikoita? 
Pionit on ymmärrykseni mukaan myös usean naisen lemppareita, mutta niitä ei taida enää löytää. Tai entäpä jos heittäytyisit oikein romanttiseksi ja poimisit kukkakimpun syksyn kukista ihan ite? Vaikka en minä sittenkään tiedä... Pelaa nyt vaan varman päälle ja vie niitä neilikoita.

Tulehan sitten kertomaan kuinka kävi.

ps. Neilikat - ne on näitä.






8.9.2014

#Instagram




#MEITSI #ON #NYT #INSTASSA. 
#KIITOS #KUMMITYTTÖNI
#PÄÄSEN #VIIMEIN #KÄYTTÄMÄÄN #HASHTAGEJA
#HÄSTÄG #HASHTAG #HÄSHTÄG #HÄSTÄÄKI #HÄH


Ps. Millä nimellä löydän teidät Instasta?


7.9.2014

Kipsipää (osa 2)





Sisustusrintamalla tapahtuu! 

Kirpparilta löytynyt kipsipää pääsi tänään seinälle. Tämä onkin sitten sillä saralla ainoa ponnistus pitkiin aikoihin. Edes lampaantaljoja en ole vielä lähtenyt penkomaan kaapeista. Kynttilätkin suurimmaksi osaksi kaapeissa. Eikä puuttuvat listat porrashuoneessa ärsytä sen enempää, kuin mitä tähänkään asti. Kumma syksy kerrassaan!

6.9.2014

Kanojen juhlaa



Börje + tiimi ovat olleet onnekkaita viimeisimmän viikon aikana, sillä meillä on juhlittu 7-v-synttäreitä ja lähipiirin häitä. Kanojen onneksi se tarkoittaa vohveleiden, kakkujen, hedelmien ja muiden herkkujen jämiä. Börje käyttäytyy muutoin herrasmiehen elkein, mutta kun kyse on juustokakusta, unohtuu meidänkin herrasmieheltä etiketin mukainen käyttäytyminen, mikä on varsin inhimillistä ymmärettävää. Marttyyriksi on turha ruveta silloin kuin eteen tarjoillaan mangojustokakku ja se pala on jaettava viiden ahnaan kanan kanssa. Tällöin on oltava nopea!
Herrasmies voi olla aina sitten taas myöhemmin, kun eväät ovat pihlajanmarja tai perunankuori -osastoa.


Onko olemassa hellyttävämpää näkyä, kuin kukko joka on helttoja ja lakkejaan myöten tuorejuustossa?


Hellyyttävä on sekin näky, kun kanaset lopulta putsaavat miekkosen sotkeman naaman. Börje ottaa tämän avun kiitollisena vastaan seisomalla ihan hiljaa paikallaan ja räpyttelemällä silmiään.

Kanoilla ja lampailla kävi tällä viikolla vieraita. Paikallisesta koulusta kävi 4-luokka vierailulla. Valtavan fiksuja oppilaita kaikki ja osasivat niin nätisti käyttäytyä eläinten kanssa, vaikka alkuunsa se minua kieltämättä hiukan jännittikin. Eläintarhoissa sapen saa kiehumaan ne vanhemmat, jotka eivät puutu millään tavalla siihen kun lapset mesoavat ja aivan suorastaan kiusaavat eläimiä. Tekisi mieli mennä muutaman papattimaton kera tällaisten vanhempien koti-ikkunoiden alle. Olin joskus seota Särkänniemen akvaariossa, kun lapset saivat hakata akvaarioiden lasiseiniä ja käyttäytyä siellä ja kotieläinpihassa miten vaan lystäsivät, eläimiä häiriten . Käyttäytymisongelmat ovat meilläkin erityislapsen kanssa arkipäivää, mutta en minä silti  olankohautuksella tuollaista suostu ohittamaan. 
No niin, ei pitänyt nyt mennä tähän. Sen verran kuitenkin vielä sanon, että delfinaarioon en mene enää koskaan! Itkin siellä silmät päästäni. Ihan vain siksi, että delfiinit ovat niin kertakaikkisen symppiksiä.

Näppärästi aasinsiltana delfiineistä muihin symppiksiin tyyppeihin. Hauska tämä blogimaailma, kun sen kautta saa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Tänään kävi Suupohjan kehittämisyhdistys hankkeen tiimoilta Oi mutsi, mutsi -blogia kirjoittava ihana Elsa ja hänen valloittava Kaamos-poikansa, mukana oli myös Suupohjan kehittämisyhdistyksen Sirkku ja Veikko-poika. Huvittavaa - me muutamme tänne lakeuksille keskelle "ei mitään" ja meillä käy enemmän vieraita kahden vuoden sisällä, kuin Tampereella yhteensä, yli 10 asutun vuoden aikana. 


Teille muille, tällä alueella asustaville vinkkinä, että kannattaa mennä ja tutustua Suupohjan uudistuneelle verkkoportaalille (klik). Täälla vierailtuani huomasin mm. missanneeni viime viikolla järjestetyn villiruokakurssin - hitto! Sivuston kautta törmäsin myös tähän upeaan paikkaan, joka sijaitsee viereisellä paikkakunnalla ja josta en ole aiemmin kuullut mitään.