28.1.2015

Selvää säästöä?

"Alhainen temppu" ajattelin kun olin naputellut H&M:n tilauksen ja perustellut uudet peittohankinnat  vauvan tarpeilla. 

Voihan sen vauvan peiton ostaa aivan hyvin parisänkyyn (260x260) mitoitetussa koossa. Peitonhan saa sitten ihanan paksuksi kun sen taittelee neljään osaan.  Lainaan sitä siihen saakka tässä meidän sängyssä. 

Entäs tuo torkkupeitto joka sekin näyttäisi olevan alessa? Vauvathan  torkkuu kokoajan




Ja sitten se porkkana ilmaisista toimituksista. Lyhytnäköistä jättää käyttämättä ilmaiset toimitusmaksut. Sitten tulee vielä se todellinen "ässä hihasta":
Final Sale -70€

Kun ostin satasen päiväp..  ei kun siis vauvan peiton kolmellakympillä, säästin 70€.
Torkkupeitteessä säästin 50€, ovh:n ollessa 70€ ja maksaessani siitä 20€.
Ja kun huomasin tuon tarjouksen ilmaisesta toimituksesta juuri oikeaan aikaan, säästin vielä 5,20€

Säästöä kertynyt tähän mennessä jo:
yht. 125,20€!


Mutta on ne ihan nätit.

****
Vaikka en mikään varsinainen näpräilijäluonne olekaan, niin siitä huolimatta pystytin tässä äitiyslomalla pienen korttipajan. Jämätapeteteista korteiksi. Terapeuttista.





Ja sitten vielä ps.
Ennen pullapostausta ehdin kyselemään kokemuksia kanojen talvihautomisista. Sain teiltä kommenteissa vinkkejä ja vertaistukea ja ehdin siellä jo ilmoittamaan, että Bööna kyllästyi hautomaan. No nyt sitten asianlaita onkin niin, että Bööna tosiaan aloitti tämän haudonnan, istumalla pesässä muutaman päivän ja tuli pois. Ajattelin, että homma oli siinä - ei tipuja. En tajunnut sitä, että kyseessä olikin vaan haudontavuoron vaihto. Sillä pesässä on koko aikana yksi kana lättynä munien päällä. Kuvitelkaa - välillä siellä pesässä on istunut meidän Börjekin! Miten edistyksellinen kukkomies! Nähtyäni Börjen pesässä, aloin vasta selvitellä onko tuollainen yhteishaudonta tavallista maatiaiskanoilla. Ei se yleistä ole, mutta ei ihan tavatontakaan. Mutta missään en törmännyt siihen, että kukkokin osallistuisi haudontaan. Ainoastaan yhden tarinan luin siitä, että Fasaanikukko oli hautonut pesää.

Olen pakahtua ylpeydestä meidän Börjeen.


25.1.2015

Gluteenittomat pullat (jotka maistuvat pullalta)

Vaatimattomasti totean, että minulla on:

-Maailman paras ja kultaisin mies (Perustelu: Tyyppi leipoi minulle oikean pullan makuista gluteenitonta pullaa)

- Maailman parhaimmat tyypit ystävinä, jotka olivat keplotelleet selkäni takana vauvakutsut.

-Resepti niihin parhaisiin, oikean pullan makuisiin gluteenittomiin pulliin.


Yhden näistä voisin jakaa teidän kanssanne.





GLUTEENITON PULLATAIKINA

(n. 16 pientä pullaa, tai 8 normaalikokoista)



2½ dl kylmää maitoa

1 rkl Psylliumia

½ dl sokeria

25g hiivaa (kuivahiivakin toimii)

½ tl leivinjauhetta

1 tl kaardemummaa

1/4 tl. suolaa

50g pehmeää voita

n. ½ dl maitorahkaa (meillä ei ollut, tilalla toimi bulgarianjugurtti)

4-4½ dl hienoa jauhoseosta (Semper Fin Mix neuvottiin ohjeessa, mutta hyvää tuli Pirkan glut. jauhoseoksellakin)

1.Sekoita kylmä maito ja psyllium kulhossa, ja anna turvota noin 10 min. 
2. Murusta hiiva joukkoon, ja sekoita kunnes se on sulanut. 
3. Lisää sokeri, leivinjauhe, kaardemumma, suola, voi, maitorahka/bulgarianjugurtti ja suurin osa jauhoista. Sekoita voimakkaasti (yleiskone tässä hyvä, sillä tätä taikinaa ei voi työstää liikaa). 
4. Lisää loput jauhoista ja työsta taikinaa tovi. Taikinan tulee muistuttaa paksua sokerikakkutaikinaa, jota ei ole tarkoitustakaan työstää käsin. 

Voit siirtää taikinan pursotinpussiin ja tehdä sen avulla 16 pientä pullaa. 
Toinen vaihtoehto on kostuttaa kädet ja muotoilla pullat käsin (onnistui, vaikka taikina onkin takertuvaa)

Kun pullat on pellillä, anna niiden nousta liinan alla (lämmin, vedoton paikka) n. tunnin verran. Voitele pullat kananmunalla. Paista pullat 250 asteessa noin 8-10 minuuttia kunnes pullien väri on kauniin ruskea. 

Vinkki;
Pullat voi paistaa silikonimuffinssivuoassa, näin ne pysyvät paremmin kohollaan.


Tämä versio on muunneltu versio glu.fi -sivuston ohjeesta. (klik)


23.1.2015

Loma

Tänään alkoi äitiysloma. 

Jätin ihan varmuuden vuoksi viestin työpöydälle, että ei pääse keneltäkään vaan sitten unohtumaan. 
Esimerkiksi *pomolta, *yhtiökumppanilta, *talouspäälliköltä tai *keneltäkään muultakaan *tärkeältä,  henkilökuntaan kuuluvalta *työntekijältä.












Voi, että - unohtui pyyhiä tuosta lampusta pölyt. 
Ihan hyvin voin uhrata ensimmäisestä äitiyslomapäivästäni hetkisen tuon lampun pyyhkimiseen, joustoa katsokaas löytyy - se onkin tärkeä ominaisuus nykypäivän työntekijässä,  jota*työantajakin pitää arvossaan.

Otin muuten *vierustoverini pöydästä samalla kuvan, kun siivoilin omaani. 
Se näytti tältä:


Kyllä sitä vähemmästäkin herkistyy.
*Kaikki ihanat työtoverit on nyt hyvästelty, ja vauvaloma voi vihdoin alkaa.

(* = aviomies)

Maananantaina aloitan sen viirinauhan teon.

ps. Ikeasta saa nykyään muutamalla eurolla valmiita tilkkupusseja. 

Ai niin, ja tiedättekö mitä! Viime postaukessahan toivoin meidän kanojen aloittavan hautomispuuhat. Olisi pitänyt tarkentaa, että keväämmällä sitten vasta. Nimittäin Bööna-kana istuu nyt pesässä ja hautoo. Hänellä on laskettuaika n. viikkoa ennen minua. Nyt täytyy selvittää millaiset mahdollisuudet talvitipuilla on selviytyä, vai pitääkö tässä lakkauttaa rouvan haihattelut tipusista jo heti alkuunsa. Kokemuksia?

19.1.2015

Perheenlisäyshaaveet ja brutaali DIY-tavoite vuodelle 2015





Ollaanko siellä jo siemenpuuhissa? Tein lupauksen olla tänä vuonna istuttamatta yhtäkään hoitoa vaativaa viherasiaa. Tiukkaa tekee. Jos vähän edes tomaatteja, jotta voin sitten taas elokuussa todeta, että ei ne pirulaiset kasva meillä ilman sitä kasvihuonetta. Sen sijaan, ajattelin että jos kasvatellaan sitten urakalla vaan perhettä. Mitä jos meille tulisikin kaksi sikapossua kasvimaalle, puhdistamaan maata valkojuurista? Syksyn tullen päätyisivät sitten pakkaseen (siis pakkasarkkuun). Meillä on nyt vähän kiistaa, että kalkkunoita, vaiko possuja. Minä olisin kallellaan enemmän kalkkunoihin. Saisivat tässä tepastella vapaina ja eikä olisi niin siitä kakasta ongelmaa. Meidän kasvimaa kun ei välttämättä tarvitsisi ollenkaan lisää typpi- tai fosforilannoitusta, sillä maaperä on liian fosforipitoista (niinköhän se oli?). Toisaalta, juolavehnä kyllä tarvitsisi häätää pois. 

Tässä kananpidossa olen tullut siihen tulokseen, että jos omilleen haluaa päästä tässä harrastuksessa (taloudellisesta vinkkelistä), täytyy tipuja päätyä myyntiin asti. Kananmunien satunnaisella myynnillä ei kateta likimainkaan talven lämmityslaskuja, ei edes huonolla matikalla. Toivottavasti meidän kanat ymmärtäisivät hautomisen ilon, ja saisimme yhden-kaksi parvea kesällä myyntiin saakka. Ja mikseivät ne ymmärtäisi, kun kerran vanhaa maatiaiskantaa edustavat.
(ja toivottavsti Börje ei osoittaudu tuhkamunaksi)

Tuohon kanojen lisääntymiseen liittyy myös yksi tämän vuoden tavoite itselleni:

Teurastamaan kukko.
Oppia valmistamaan "coq au vin" - itse alusta loppuun.
Ihan alkeista.

Nylkemään, ja mitä  (inhottavia) työvaiheita ikinä se vaatiikaan, ennen kuin se lepää lautasella viinikastikkeessa.

Sellainen vähän erilainen "DIY"-haaste vuodelle kaksituhattaviisitoista.

Toivottavasti en kuitenkaan koskaan joudu teurastamaan Börjen kaltaista, komeaa herrasmieskukkoa. Mieluusti luovuttaisin hyvätapaiset kukot eteenpäin, yleensä kukoista on kuitenkin sen verran ylitarjontaa, että osa joutuu aina pataan (ja tokihan meille kukko kelpaa.).

Näin.
Keventäisikö laulu lopussa hiukan tunnelmaa?

Yuna- Here Comes The Sun (Beatles Cover)

17.1.2015

Sininen hetki






Ex-kahviaddiktin sininen vihreäteehetki. 
Onneksi teestäkin saa tujua, kun tarpeeksi hauduttaa.

Seuraavaksi sohvalle katsomaan loppuun kesken jäänyt Allenin Woodyn Midnight In Paris. Rakastan elokuvia, jossa ei tapahdu liikaa. Pakotan miehenkin katsomaan niitä, ja kuuntelen pitkästyneitä huokailuja siinä vieressä. Ehkä pitkästyneimmät huokailut muistan kuulleni Richard Linklaterin ohjaamassa trilogiassa (Rakkautta ennen aamua, Rakkautta ennen auringonlaskua ja Rakkautta ennen keskiyötä)  - Juuri sellaisia leffoja, joiden ei toivoisi päättyvän koskaan.

Leppoista lauantaita.


15.1.2015

Jotain härskiä


"Toisiks jotain hyvää kaupasta.. mandariineja, tuplaa ja jotain härskiä"

Kuvitelkaa mielessänne tilanne jossa kahdeksannella kuulla raskaana olevan naisen miesparka vastaanottaa tällaisen viestin, aivan keskellä kirkasta päivää.  Tai no, eihän siinä nyt vielä mitään, mutta kuvitelkaa se miesparka pyörimään sinne paikallisen S-marketin hyllyjen väliin etsimään jotain härskiä kotiinviemistä, mandariinien ja suklaapatukan ohella!

Oikeastaan, ihan vähän harmittaa, että pitikin tarkastaa viesti ennen lähetystä. Olisi ollut hauska nähdä mitä mies olisi paikallisesta pikkukaupasta keksinytkään, niiden mandariinien ja suklaapatukan lisäksi. Korjasin kuitenkin tekstiviestin tarkoittamaan alkuperäistä ajatustani: 
"Toisiks jotain hyvää kaupasta.. mandariineja, tuplaa ja jotain jätskiä"

Mieheltä tuli vastaus:
"Lukkidoukki!"

Muista aina tarkastaa lähtevä tekstiviesti, tai kytke puhelimen ennakoiva tekstinsyöttö pois. 
Toisaalta, olen nauranut jo monet naurut ennakoivan tekstinsyötön tarjoamille sanavaihtoehdoille, että taidan ottaa tietoisen riskin ja jättää sen kuitenkin vielä päälle.

14.1.2015

Eloon!

Jumaliste,
Hengissä sittenkin.

Se vaan näytteli kuollutta, monta kuukautta. Minkäänlaista elonmerkkiä en syksyn aikana siitä havainnut. Kesän se vietti säiden armoilla ulkona, oli virkeä ja eloisa. Sisälle jouduttuaan se uskoakseni ensin  masentui, kuivahti ja yritti ehkä päättää päivänsä itse, tiputtelemalla lehtiään. Kirosi ehkä sinnikästä huoltajaansa, joka jatkoi juuriston kastelua ja kieltäytyi uskomasta, että kaikki voitava oli tehty (todellisuudessa hän saattoi olla vain liian laiska kantaakseen puun ulos).

Mutta mahtoi olla Välimeren kasvatille melkoinen kulttuurishokki, tuo mennyt pimeäaika.

Entä nyt?
Lisääntynyt valo on saanut sen kurottamaan kohti korkeuksia ja heräämään eloon.

Kuinkahan moni oliivipuu on tullut haudatuksi elävältä?


R.I.P
Kaikki liian aikaisin kompostiin viskatut oliivipuut.






"...Maan huminaa korvani soivat.
Silmäni pimeästä pois haparoivat."

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaanit - Eloon


11.1.2015

Varoitus: sisältää vauvajuttuja



Varmasti siellä lukijoissa on sellaisia, joita nämä vauvajutut ei kiinnosta. Ei minuakaan ne ole kamalasti aiemmin kiinnostaneet. Viimeistään siinä kohtaa tiesin pelin olevan kohdallani menetetty, kun ensimmäinen Vauva-lehti sujahti ostoskoriin. Ja ehkä vielä käsittämättömintä oli se, että en skipannut siitä ainoatakaan juttua, vaan luin ahmin sen kannesta kanteen. Vauvajutuista ei ole omakohtaista kokemusta, sillä meidän esikoinen saapui meille leikki-iässä. Tällä hetkellä ajankohtaisia asioita itselleni ovat selvittää kestovaippailun salat ja siihen liittyvät erilaiset harsojen taittelutekniikat. Jännittävä maailma muuten tuo kestovaippailu. 

Vauvan huonetta on laitettu valmiiksi, vaikka toki hän tulee nukkumaan ensimmäiset kuukaudet meidän makuuhuoneessa, omassa haikarapussissaan (todennäköisin vaihtoehto on kuitenkin se, että hän nukkuu visusti kainalossa, meidän välissä). Häkkisänky veisi ison tilan makuuhuoneestamme, joten ajattelin tuon kehdon olevan ihanampi järkevämpi. Olen myös henkisesti varautunut tauotta itkevään koliikkivauvaan, joten tuon kehdon pitäisi toimia hyvin vatsavaivaisenkin kanssa. Tästä aasinsiltana tulikin mieleeni erikoinen viisuvalinta vauvan soittorasiassa: Killing me softly (!) - oikeasti, vauvan soittorasiaan!?! En valinnut härskiä huumoria vaan Hymnin rakkaudelle (Hymn To Love). Mutta, että nauratti. Mitä se joku on oikein ajatellut valitessaan vauvan soittorasiaan ko. laulun? Ehkä hän on ollut väsynyt koliikkivauvan äiti tai isä? Tai muuten vaan erikoisella huumorintajulla varustettu henkilö.

Kotimainen ORA-riippukehto löytyi käyttämättömänä Tori:n kautta. Lisäksi tähän oli mukana Leanderin kolmijalka. Kehtoa on helppo siirtää tarvittaessa eri huoneeseen. 

Kirppislöytöjä. Miten edullisesti tekeekään löytöjä käsinkudotuista vauvanvaatteista!


Pinnasänky on miehen kotoa. maalattu Farrow & Ball:n maalilla, mitä oli jäänyt remppa-ajalta.
Vaatekaappina toimii nyt ainakin alkuunsa talon vanha ruokakaappi. Maalattu Kalklitir:n maalilla.



Pinnasängyn yläpuolelle haaveilen jostain kivasta Joutomaan printistä. Miten kauniita printtejä  tuolla onkaan pulju pullollaan. Itse asiassa, sain sieltä ideaa jo varpus-tatuointiakin ajatellen. 

Kaikki alkaa olemaan valmista. 

Silti aina välillä minut valtaa lamaannuttava jännitys. 

Apua. Meitä on kohta neljä. 
Meillä on kohta vauva!

 IIK!




10.1.2015

kauralyhteet, liian pitkät varpaat ja tatuointihaaveet



'
*

Hyvää lauantaita ja tätä vuotta.

Toivottavasti en aiheuttanut kenellekään kovin pitkäaikaisia traumoja tuolla varvaskuvalla, mutta katsokaas, kun tämä lintujen ulkoruokintakausi saa minussa aikaan jälleen kovan tatuointikuumeen. 

Tuo tuossa oikeanpuoleisessa jalassa on A-kirjain, joka on edesmenneen äitini alkukirjain, enkelinä tai perhosena  - tulkintakysymys. Tarkoitus olisi ottaa toiseen tyhjään jalkaan varpunen, mummuni muistolle. Mummu harrasti lintujen ruokintaa ahkerasti, ja ruokintapaikalla piipersi aina jos jonkinlaista visertäjää. Oletan, että eniten mummu odotti aina varpusia ja keväisin kottaraisia. Sellaiseen mielikuvaan jäin.

Varpunen kuvastaa minusta mummuani eniten. Nyt täytyisi vaan löytää inspiroiva kuva varpusesta, josta  lähteä muokkailemaan mieleistä kuvaa. 

Oi miksi, miksi en osaa piirtää?

* Koetin hämätä teitä noilta jäätävän pitkiltä varpailta kipristämällä niitä hiukan kuvaan. Näin syntyi efekti ehkä hiukan lyhyemmistä, mutta lepraisista varpaista. 

6.1.2015

F Bloggaa

Isoveljen hajatelmat

Synnytys herättää ajatuksia:

"Oliko se niin, että sä meet makaamaan. Sitten laitetaan se piikki, ja se pamahtaa siellä, niin että sä et huomaa? Siis se synnytys"

"Sä nukut, ja sitten sun vatsas pamahtaa ja ja....sitten se vauva liihottelee turvallisesti siihen patjalleSitten se vauva putsataan ja sitten se vatsa on ennallaan. Se on valmis!"



Herkkyys herää..


"Kiva kesä aurinkoinen, syksy pieni saunassa voi käydä kerran kun on se aika. HIenoa on se, että kierrän ällässä kun voi sua pikkuvauva rakastaa."


"synnyt varmaan helmikuussa, rakkaan tähden tähtikuussa.
Kun minä nukun"



Ja huoli..

"...Joskus voi kyllä huoliakin tulla. Jotakin huolia. Riitelyä voi tulla joskus. Kyllähän isoveli ja vauva voi riidellä joskus? Mutta ei se kyllä mitään hirmuhauskaa tuu oleen."