22.10.2013

Musta-valkoista?


Pientä hiljaisuutta pidellyt! 
Viikonloppu meni tavanomaisesta poiketen, aika pitkälle muualla kuin Pihlajan tiluksilla. Lauantaina T yllätti (yllätti, koska itse en ollut muistanut 12-vuotiskihlapäiväämme)  varaamalla meille liput Dome Karukosken Leijonasydän -elokuvaan. Leffan jälkeen kävimme vielä hyvin syömässä. Olipa virkistävää! Sunnuntaina kävimme hakemassa yläkerran ikkunat ja tulipa samalla reissulla piipahdettua ikeassakin.

Viime elokuvissa käynnistä on kulunut 7 vuotta, silloin kävimme katsomassa Da Vinci -koodin (v.2006) ja sitä edellisellä kerralla (v. 2000) Amerikan Psyko. Ei mitenkään kovin aktiivisia elokuvissa kävijöitä, voisi päätellä. 

Radiossa kuulin jokin aika sitten Dome Karukosken haastattelun koskien tätä uusinta leffaa ja oli ihan selvää, että tuo pätkä täytyy nähdä. Elokuva kertoo rakkaudesta, ennakkoluuloista ja pelosta tuntematonta kohtaan. Syy jonka vuoksi leffa niin kovin kiinnosti, on se, että odotin elokuvan kuvaavan jollain tapaa realistisesti nykypäivän rasismia suomessa. 

Meidän poikamme on tummaihoinen. Hänet on adoptoitu Etelä-Afrikasta.

Leijonasydän elokuvana oli hyvä. Rakkaus voitti (onneksi) kaikki ennakkoluulot. Entisestä skinistä tuli hyvä isäpuoli tummaihoiselle lapselle. Elokuvaan oli saatu kuvattua yllättävän inhimillinen kuva uusnatseista, joka ei silti ärsyttänyt. En tiedä silti, ovatko tosielämän uusnatsit lainkaan puoliksikaan yhtä inhimillisiä, kuin elokuvan roolihahmot. Tuskin. Mutta ehkä tämä elokuva loi ainakin toivoa siitä, että ennakkoluulot ovat voitettavissa ja paatuneinkin "leijonasydän" voi muuttaa omia ennakkoasenteitaan.

Onneksi kuitenkaan tuollainen elokuvassa nähtävä äärimuoto, uusnatsismi, ei ole Suomessa se vallitseva ja yleisin muoto rasismissa. Tuollainen äärimuotoinen kuva silti itsellekin sanasta "rasismi"  usein ensimmäisenä syntyy.
 Oletan, että se yleisin rasismin muoto suomessa alkaa usein seuraavilla sanoilla "En mä mikään rasisti oo, mutta...." Tämän jo mönkään menneen aloituksen jälkeen, ei useinkaan seuraa mitään kovin järkevää, saati suvaitsevaa pohdintaa. 

Lähes yhtä typerältä tuntuu se, miksi itsensä ehdottomasti suvaitsevaksi ja ei-rasistiseksi tunteva ja mieltävä ihminen pitää kynsin ja hampain kiinni oikeudestaan puhua tummaihoisista ihmisistä neekereinä? Perusteluina on usein jotain sen suuntaista, että Suomessa on siten tummaihoista ihmistä aikoinaan kutsuttu "Miksi minun tulisi luopua n-sanasta, miksi minä en saa sanoa niin, kun sitä sanaa olen tottunut käyttämään?". Eikö syyksi uuden korvaavan sanan opetteluun riitä tieto n-sanan loukkaavuudesta ja nöyryyttävyydestä. 

Kannattaa miettiä missä asiayhteydessä ylipäätään on tärkeää nostaa esille jonkun ihmisen ihonväri. Tummaihoinen on ihan korrekti tapa ilmaista tummempaa syntyperää oleva ihmisen väri, mutta milloin puhuttaessa on ihan oikeasti syytä korostaa jonkun ihmisen ihonväriä? Kyllähän me kaikki olemme jonkun värisiä. Ja sitä ihonväriä korostetaan usein vaan siinä tapauksessa, jos se sattuu poikkeamaan valtaväestöstä.

Syy jonka vuoksi tämä aihe on nyt itselläni niin pinnassa, on se, että katsoin sunnuntaina Ylen silminnäkijä-dokumentin Salaiset mamut, Areenasta. Suru, häpeä ja kiukku nousivat päällimmäisinä tunteina tuota katsoessa. Tummaihoisena saat aivan erilaista kohtelua jopa Helsingissä. Pieniä viestejä ympäristöltäsi siitä, että olet muuten kakkosluokan kansalainen.

Tämä ei ole poliittinen kannanotto mihinkään maahanmuuttopolitiikkaan, vaan huoli äitinä siitä, kuinka kovan maailman F joutuu aikanaan kohtaamaan. Tullaanko häneltäkin joskus eväämään sisäänpääsy yökerhoon värin perustella, muun kaveriporukan uidessa sisään? Tyssääkö asunnon hankkiminen  siihen, kun F astuu paikalle ja vuokranantaja näkee edessään tummaihoisen? Kutsutaanko F työhaastatteluun kuulemaan, että avoin työpaikka on juuri täytetty. 

Toivottavasti ei.

Olen kuullut joskus myös perusteluita siitä näkökulmasta, että on ihan ok. ja hyväksyttävää olla adoptoitu tummaihoinen, mutta toisella tavalla maahan tulleisiin suhtaudutaan taas hyvinkin nihkeästi tai kielteisesti. Tämän asenteen ylläpitäminen ei helpota lainkaan. F ei tule tuolla maailmalla kulkemaan kirjaimet "adoptoitu" otsallaan, jotta ennakkoasenteistaan/luuloistaan tiukasti kiinnipitävät ihmiset saisivat luoda sitten hyväksyvän katseen ja antaa armahduksensa. 

Voisimme varmasti parantaa yleistä ilmapiiriä ihan yksinkertaisilla teoilla. Ehkä tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen, miten ja millä tavalla puhumme ylipäätään ihmisistä, erilaisista kuin mitä itse olen. 
Ei ole oikein vahvistaa ja pitää yllä rasistista ilmapiiriä kertoilemalla kaveriporukassa viattomalta läpänheitolta tuntuvia neekerivitsejä, tai ruokkia puheessaan muutoin eriarvoisuutta asettamalla ihmisiä arvoasteikolla alemmille tasoille.

Takaisin vielä siihen elokuvaan. Leijonasydän oli hyvä leffa, kannattaa katsoa. 
Mutta minkä vuoksi ihmiset alkoivat nauramaan elokuvan kohtauksessa jossa skini isäpuoli tarjoaa tummalle pikku-pojalle banaania?

*************

Tämän avautumisen  jälkeen palailen taas kuvailemaan nurkkiamme . Näin paatuneet avautumiset eivät saa jatko-osaa. Lupaan. :)

14 kommenttia:

  1. Äläs nyt, ihana postaus tämä oli ja antaa ajattelemisen aihetta meille kaikille. Tämmöisiä avautumisia lukee ihan mielellään... <3

    VastaaPoista
  2. Olipas hyvä postus!!!
    Näin myös ohjelman tv:stä ja olin kauhuissani.
    Mieleeni on jäänyt lapsuudesta yksi juttu, kun olimme äitinä kanssa menossa kahville erääseen kahvilaan. Edellämme oli romaani nainen, jolle myyjä sanoi, että he eivät saa myydä mustalaisille....olin niin järkyttynyt jo silloin, että muistan tuon tapauksen vieläkin.

    VastaaPoista
  3. Komppaan edellisiä! Tällaista lukee mielellään ♥

    Voi kun tämä maailma vaan muuttuu niin säälittävän hitaasti. Ihmiset on Kanarialle matkustaessaan maailmankansalaisia ja kotona käyttäydytään kuin sota-ajan Suomessa. Puolustaen omaa tonttia vieraita vastaan.

    En ymmärrä miksi toisille pitää luoda niin hirveät paineet. Olla muiden odotusten mukainen. Oikean värinen, oikein suuntautunut, oikeanlaisessa työssä, oikein opiskellut, oikein pukeutunut. Saisi ihmiset alkaa vähän paremmin sietämään toisiaan.

    Parempaa huomista ja suvaitsevampaa Suomea odotellessa. Eipä mulla muuta :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihan hirveesti teille. Mä jotenkin pelkäsin, että mitä jos kukaan ei sano mitään. <3

    Irmastiina: Tuo ei taida olla edes vielä tänäpäivänäkään kovin harvinaista :( Voin vaan kuvitella, kuinka nöyryyttävältä tuollaista on joutua kokemaan.

    VastaaPoista
  5. Vasta löysin blogisi ja heti tuntuu että mielelläni luen ajtuksiasi. Erittäin hyvin ja laajasti tuot tässä postauksessa esiin samoja asioita joita myös itse päivittäin joudun miettimään ja pohtimaan. Meilläkin siis on tytär Etelä-Afrikasta joten kovin osaan samaistua ajatuksiisi. Kiitos kovasti kun kirjoitit!

    Hanna

    VastaaPoista
  6. Olipa kiva, Hanna (kaima:), kun jätit kommentin! Tuo aihe oli menneellä viikolla niin paljon pinnalla ja omassa mielessä, että tunsin pakottavaa tarvetta kirjoitella niistä, vaikka alunperin blogin piti olla lähinnä sisustus- ja remppablogi. Lauran sanoja lainaten: Parempaa huomista ja suvaitsevampaa Suomea odotellessa!

    Voi että, minkä ikäinen tyttö teillä on? :) Meillä F täytti elokuussa 6v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei taas!
      Meidän tyttö täytti kesän alussa 5v. joten aika saman ikäistä ihanaa seuraa on sekä teidän että meidän kodeissa :)
      Ihanaa että löysin blogisi; teidän puuhailuja ja sinun mietteitäsi tulee varmaan olemaan mukavaa ja kiinnostavaa lukea!

      Poista
    2. :) Voi, kiva kuulla ja tervetuloa! <3

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus. Kyllä se rasismi jännittää, vaikka kuinka yrittää äitinä antaa hyvän itsetunnon yms. Pitääpäs käydä katsomassa tuo elokuva… meillä juhlitaan Afrikan prinsessan 5v synttäreitä lauantaina. Onneksi meillä on nämä tummaihoiset ihanat tähdet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Toivon sydämeni pohjasta, että omat Afrikan tähtemme kohtaavat aikanaan suvaitsevamman Suomen, ei sellaista joka Silminnäkijä-dokkarissa oli kuvattu.

      Oikein ihanaisia synttärivalmisteluita teille sinne :)

      Poista
  8. Mua harmittaa tuo neekeri-sana usein. Tottakai tuossa kuvailemassasi mielessä, mutta myös sen vuoksi, että neekeri ei ennen ollut haukkumasana ollenkaan. Me kasarina teineinä olleet kutsuimme tummaihoisia neekereiksi, koska he itse kutsuivat itseään "nigga" ja tummaihoiset miellettiin joko cooleiksi jenkeiksi (Eddie Murphy, tai rohkeiksi vapaustaistelijoiksi (Nelson Mandeila) tai Afrikan jännittäviksi asukeiksi. Oli neekerin pusua ja neekeriorkesteria vailla mitään pahansuopuutta. Mitä sitten tapahtui, että neekeri-sanasta tuli paha. Ei pelkästään sanasta, vaan koko asiasta. Se on aivan hirvittävän murheellista. En ihmettele, että sinua äitinä huolestuttaa.

    En ole rasisti, mutta.. ;D

    Itseltä joskus lipsahtaa neekeri, koska se oli 20 vuotta elämästäni ihan normaali sana, jolla kuvattiin tummaihoista ihmistä. Tuotahan me teemme me ihmiset ihan koko ajan, siis kuvailemme toisia jollain sanalla joka erottaa heidät tunnistettavasti muista vailla mitään rasistista agendaa. On vanha nainen yläkerrassa ja laiha poika pihalla, lihava talonmies, nuori nainen alakerrassa, kakkoskerroksen punapää, se tyyppi Turuuust ja se kalju mies ovella.

    Verbaalinen korrektius on tietenkin ihailtavaa, mutta rasistisuudesta se ei aina kerro. Ei väärän sanan käyttö tai sen käyttämättä jättäminen. Ei mitä, vaan miten.

    Yritä äitinä olla murehtimatta liikaa. Hyvät tyypit pärjäävät aina ja tulevat kyllä hyväksytyksi niiden ihmisten joukossa, joilla on oikeasti merkitystä. Ja jos joskus ohikulkiessasi kuulet sanan neekeri, kuulostele miten se sanotaan. Se voi olla tahaton lipsahdus vanhasta muistista ja sen voi lausua esimerkiksi tällainen kirjoittaja, joka on sekä vuokranantaja että yrityksen rekryvastaava ja jonka molempien ovien kautta poikasi on aivan yhtä tervetullut, kuin kuka tahansa toinen, jolla on asenne ja persoona kohdallaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymille kommentistasi! :) Itsellekin oli vielä 80-luvulla (ja varmaan 90-luvullakin, vielä, en muista?) ihan normaalia puhua neekereistä, tarkoittaessani tummaihoisia. Sanaan ei sisältänyt MINUN mielestäni mitään negatiivista kaikua. Neekeri oli ainoa käytettävissä oleva sana kuvaamaan tummaihoista, siihen aikaan, täällä maaseudulla ainakin.

      Mutta onhan se totta, että maailma muuttuu ja sanat sen mukana. Nykypäivänä ei vaan ole korrektia puhua neekereistä. Se on tänäpäivänä rasistinen ilmaus ja siitä ei pääse minnekään. Ei se n-sanan jättäminen omasta sanavarastosta pois ole oikeasti niin hirvittävän vaikeaa.

      Verbaalisesta korrektiudesta:
      Emmehän me enää kutsu syvästi kehitysvammaista ihmistäkään idiootiksi? Se oli kuitenkin vielä 60-luvulla käypä ilmaisu syvästi kehitysvammaiselle ihmiselle. Aika kieroon (nykyään) katsoisimme ihmistä joka lipsauttaa sanan "idiootti", kehitysvammaisen nähdessään, ja ihan syystäkin. Imbesillikin tarkoittaa nykyään ihan muuta, kuin vielä vuosikymmeniä taaksepäin, silloin sekin oli vaan sana tarkoittamaan vakavaa kehitysvammaa... Onhan näitä.. sanoja jotka eivät enää nykypäivänä kuulu sanavarastoomme, tai jos kuuluvat, tarkoittavat ne ihan jotain muuta kuin silloin joskus.

      Omituisen sitkeästi me kuitenkin jaksamme puolustella tätä n-sanan käyttöä. Enhän minäkään voi kutsua ketään vaikka k-pääksi, ja perustella sitä neutraaliksi ilmaukseksi joka kuuluu "omassa kielessäni" ihan vaan hellittelynimiin. Huono esimerkki, mutta emme me vaan voi itse määritellä sanoja ja olettaa, että toinen ymmärtää minun tapauksessani tarkoittavan jotain muuta tietyllä sanalla, kuin toinen. Sanotaanko joku sana tietyllä äänenpainolla, kun toinen. Menee vaikeaksi. Jätetään pois sellaiset sanat joiden tiedetään olevan loukkaavia ja herjaavia! Kun jokin sana saa kantaakseen negatiivisuuden taakan, on aika korvata se uudella sanalla.

      Poista
  9. Olen kanssasi 100% samaa mieltä! Mitään sanaa jolla on herjaava merkitys, ei pitäisi käyttää. Kun itseltäni lipsahtaa joskus neekeri suusta, se aiheuttaa aina nipistyksen sisällä. Silti se joskus lipsahtaa. Enää onneksi harvoin. Korrektiudella oikeastaan tarkoitin sitä, että vielä ärsyttävämpää ja tavallaan loukkaavampaakin on sellainen tilanne, jossa ihminen puhuu korrekteilla sanoilla, mutta se non-verbaali viestintä on sitten jotain ihan muuta. Ollaan muka asiallisia olematta ollenkaan asiallisia.

    Yritinkin oikeastaan lohdutella sinua sillä, että vaikka se joskus lipsahtaa joltain sanaan tottuneelta, se ei sisällä välttämättä mitään pahansuopaa. Eihän suotavaa tai sopivaa silti ole, olet ihan oikeassa. Usein tällaisilla asioilla kestää yhden sukupolven verran muuttua muuksi. Sitten se onkin jo ihan normaalia ja sanat taas mielletään ja tunnistetaan tietyllä tavalla. Tämän nimenomaisen sanan kohdalla ollaan kai sellaisessa välimaastossa vielä. Tunnistetaan, mutta ei aina osata valita oikeaa sanaa. Ei ihan joka kerta.

    Tykkään muuten sun blogista kovin paljon! Myös siitä, että nostat asiota esille ja keskustelet niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäät ja oikein paljon tervetuloa! :)

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe