En sitten koskaan palannutkaan kertomaan sitä viime postauksessa hehkuttamaani kukkoreseptiä.
Arvaatte varmaan..
Unohdin koko reseptin. Ainoa asia jota muistan valmistuksesta, oli kukon marinointi inkivääri- ja currytahnassa sekä pitkä haudustusaika leivinuunissa.
Ruoasta puheenollen. Meillä on syöty tänään vielä viimeisiä joululaatikoita. Kanoille jäi pieni nokare lanttulaatikon lopusta, ja koiralle maistiainen maksalaatikosta. Minähän olen meidän perheessä tunnetusti varsinainen roantähteistä-ruoaksi ekspertti, jos näin voisi sanoa. Meillä ei ruokaa jää haaskuun, ei edes jouluna. Silloin tällöin toki jotain salaatinloppuja ja sen sellaista, mutta nekin päätyvät kanojen (tai kalkkunoiden) herkuiksi. Täytyy jälleen kerran päivitellä tuota kanaparven hyödyllisyyttä - ei sentään ihan vedestä viiniksi (hitsi), mutta kuitenkin keittiöjätteistä uudeksi ruoka-aineeksi.
Jonkinlainen vuodenkulullinen käännekohta tähän joulunaikaan liittyy. Vaikka koko talvi on vielä edessä, niin pitkä pimeä aika on selätetty, ja jotenkin mieli karkailee jo kevääseen.
Päivä on pitenemään päin ja oliko asianlaita niin, että kohta on jo aika kylvää chilit?! Tomaatitkin heti tammi-helmikuun vaihteessa. Miten mieltä virkistävää ajatella kevättä!
Kiitokset teille lukijoille tästä vuodesta.
Iloa ja valoa vuoden viimeiseen viikkoon.
Ulkosauna on meillä ahkeralla käytöllä, ja sinne on tänä iltanakin suunta.
Onni ja autuus on oma pihasauna!
Ihania kuvia. Ulkosauna on varmasti kiva varsinkin näin joulun aikaan. Haluaisin sellaisen meillekin.
VastaaPoistaKiitokset! Ulkosaunassa on kyllä ihan oma tunnelmansa.
PoistaMieli täälläkin karkaa salaa kevääseen..sitä huomaa löytävänsä itsensä lueskelemasta kaikenmoisia siemenluetteloita :)Ja voi kanat, toivottavasti meiltäkin niitä ensi kesänä löytyisi! (kunhan saisi tuo miekkosenkin lämpenemään kunnolla idealle:D.)
VastaaPoistaVielä parit kitukuukaudet edessä, ja sittenpä se taas on - kevät!
PoistaPidän peukuja kanahaaveiden toteutumiselle! :)
Chilit voi juu tammikuussa, mutta lisävalo on hyvä juttu. En ole tomaatteja itse ikinä kylvänyt noin aikaisin, mutta riippuu varmaan sekin kasvupaikasta ja lajikkeesta. Iloa teidän talveen! Itse en kaipaa saunaa muulloin kuin juuri tammi-helmikuussa pitkän lenkin jälkeen.
VastaaPoistaMä en ole kokeillutkaan chilejä itse kasvattaa siemenestä saakka, mutta nyt aion - meni hermot, kun mistään kaupoista ei löytynyt oikeanlaista chiliä (oli vain sitä mietoa, joka on ihan tulisuudeltaan samaa kuin paprika).
PoistaKiitos, samoin sinne teille! Mä voisin istua joka ilta saunomassa.
Ihana sisarkuva♥ Ja nuorimmalla pari hammastakin näkyy♥♥
VastaaPoistaKiitos! ♥
PoistaIhanaa vuotta 2016 teille <3
VastaaPoistaKiitos! Samaa toivon sinulle ja eläinlaumallesi. <3
PoistaKevät mielessä täälläkin! Se alkaa sinne salakavalasti hiipiä jo jouluviikolla, kun tajunta ymmärtää että päivä taas pitenee :) Joka ikinen talvi teen liian aikaisin kummallisia viljelyksiä, honteloita ituja nousee - ja lopulta ne ensimmäiset päätyvät yleensä kompostiin... Mutta ei se mitään, kevään ja kasvukauden ajattelu on tärkeintä! Siitä lähdetään! Onpa hieno tuo teidän Remu-pässikin, ja muutenkin ihanat tunnelmat. :)
VastaaPoistaMinä onnistuin ensi kertaa tomaattien kanssa, kun laitoin ne viimeksi vain tarpeeksi ajoissa. Tosin ne on kyllä sellaista lajikettakin jotka voi siirtää aikaisin ulos ja jotka ei juuri kylmästä hätkähdä. Tänä vuonna täytyy kunnostautua chilien kasvatuksen suhteen.
PoistaOikein mukavia kevätfiilistelyjä sulle, Saara! <3
Voi, miten ihana postaus ja kuvat, joista huokuu kodikas yhdessäolo - tulin hyvälle mielelle :). Minäkin yritän kovin loihtia yli jääneistä ruuista uusia ruokia. Se on hauskaa ja palkitsevaa.
VastaaPoistaIhana kuulla ja kaunis kiitos, Pilvi :)
PoistaMutkien kautta tänne päädyin. Ihastelin kuvia, niin kauniita ja tunnelmallisia! Vanhat talot, kauniit sisustukset ja aito elämä kiinnostavat, siksipä taidan pistäytyä täällä uudemmankin kerran. Valoisia vuoden viimeisiä päiviä teille!
VastaaPoistaMukavaa, että eksyit ja toivottavasti viihdyt. :)
PoistaKävin ihastelemassa blogissasi, ja tulen varmasti ihastelemaan useasti jatkossakin. Mutta voi mikä tragedia teitä onkaan kohdannut ensimmäisen kunnostusurakkanne kanssa, aivan kamalaa! Muistan hämärästi lukeneeni siitä lehdestäkin (?) ja se on jäänyt mieleeni.
Ihan samanlaiset pikku hampaat teidän vauvalla kuin meidänkin pienokaisella :) Niin suloista!
VastaaPoistaHampaat <3 Mutta voi miten niiden läpitulo ottaakaan koville!
PoistaHöh, kiitos! Mielelläni ottaisin kunnian kuvaustaidosta, mutta näillä tyypeillä on vain joku (meiltä vanhemmilta tyystin puuttuva!) valokuvageeni, joka saa aikaan onnistuneita otoksia. :D
VastaaPoista