Tatuointi ja maaseudun autioituminen

Oma koti kullankallis! 

Niin kiva kuin onkin - täältä metsäisen peltomaiseman ja hiljaisuuden tyyssijastasta  - lähteä silloin tällöin kaupunkiin, keskelle valoja ja vilinää - niin  paljon ihanampaa on palata kotiin, tuttuja läheneviä kapeita ja katuvalottomia teitä pitkin.

Aika jännä on huomata, miten sitä ajan kuluessa  kaipaa aina vain enemmän hiljaisuutta, rauhaa ja tilaa ympärilleen. Helsingissä, Lönnrotinkadulla oleva hotelli oli tosi rauhallinen, mutta silti en kyennyt nukkumaan, kun muutaman tunnin yössä. Ilmastolaite hurisi, ja kaduilla tööttäili autot  - joka puolelta kantautui ääniä, ei kovia - mutta omaa, huonoa,  nukkumistani häiritseviä. Aamulla pienessä pakkasessa, teki mieli kulkea henkeään pidätellen, välttääkseen autojen pakokaasuja. Ihmisillä oli kiire kaduilla töihin ja opiskeluihin. Moni oli mahdollisesti kulkenut jo hyvän tovin junalla/bussilla/ratikalla/metrolla päästäkseen töihin ja nauttivat siinä viimeisellä kävelyrupeamalla vielä ehkä kiireessä takeawaykahvit. 

Aina kauhistellaan, kuinka täällä maaseudulla etäisyydet on pitkiä. Harvoin puhutaan siitä matkustamiseen käytetystä ajasta. Täällä on ihan mahdollista edetä 40 km työmatka puolessatunnissa. Esikaupunkialueella, jo kymmenen kilometrin työmatka saattaa kestää pahimmillaan melkein tuplat. Autohan täällä maalla asuessa, on lähes pakollinen kapistus, ja onhan siinä oma selvä haittapuolensa ilmaston kannalta. Mutta ei sekään ole niin yksiselittäistä, sillä kyllähän moni kaupunkilainenkin omistaa auton. Kaupunkiajo sitapaitsi kuluttaa paljon enemmän polttoainetta ja näin tuottaa enemmän päästöjä, kuin vastaavasti tasaisilla nopeuksilla ajettu maantieajo. Hmm.. mihinköhän minä olen pyrkimässä tällä kirjoituksellani? En ole aivan varma.

Mutta se on pakko sanoa, että minua ottaa pääkupoliin maalla asuvien ihmisten tietynlainen syyllistäminen, ihan jo päättäjienkin tahoilta. Viimeksi kuuntelin radiosta Osmo Soininvaaran mielipiteitä Sotesta ja maaseutujen palvelujen vähentämisesta ja kihisin oikein kiukusta. Oikeastaan se ärsyttää, että äänestämäni puolueen ajatukset ovat täysin eriäviä tässä asiassa omistani. Minua ärsyttää, että  maalla asuminen kuvastaa jotenkin jälkeenjääneisyyttä. Miksi vihreät ajavat vain (pää)kaupunkilaisten asioista? Minua on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää puolueen kaupunkilainen ajattelutapa, vaikka silti varmaan tulen heitä jatkossakin äänestämään (paremman puutteessa). Nykypäivän valtakunnallisesti toimivat nopeat etäyhteydet mahdollistaa monelle jo etätyön mahdollisuuden. Tämähän se aikoinaan mahdollisti maalle muuton meillekin. Oikeastaan, onko jatkuva ihmisten usuttaminen kasvukeskuksiin jo vähän passé, kun tekniikkakin mahdollistaa jo työskentelyn maantieteellisesti kaukana olevasta työpaikasta?  Onhan se nyt monenkin etu, että maaseutu pysyy asuttuna ja se tarjoaa erilaisia elämyksiä kaupunkiin väsyneillekin? Että ei mene vallan hökkelikylätasolle kehitys maaseudun kylänraiteilla. Puhumattakaan siitä, miten paljon onnettomia ihmisiä maan päällä olisikaan, jos oletusarvona pidetään sitä, että kaikki onnistuvat saavuttamaan hyvän elämän kaupungeissa!  Monella on juuret niin syvällä maaseudussa, että täysin luonnotonta ajatella, että kaikki sopeutuisivat kaupunkielämään. 

Niin ja nyt muistin. Minun piti oikeastaan vain tulla näyttämään tatuiointiani, ja ehkä ihan sivussa maninita kotiinpaluun aiheuttamasta mukavasta tunteesta. Vähän kyllä ehkä saatoin taas eksyä aiheesta. 

Niin, se tatuointi.

Omat voimaeläimeni, toteemiin piirrettynä.

Siinä se on ja pysyy - ikuisesti.