Uudet asukkaat

Hän on Teuvo. Teuvo muutti meille kahden rouvansa kanssa viime viikonloppuna. Teuvo, Aulikki ja Kyllikki ovat mustakalkkunoita. Oikein mukavia lintuja, viikon tutustumisen perusteella. Kerron teille lisää matkan varrella kalkkunoiden sielunelämästä, kunhan päästään teukan ja tyttöjen kanssa enemmän sinuiksi. Toistaiseksi en ole aivan varma tuosta Teukan pörhentelystä. En tiedä, pitääkö hän minua kilpakosijana, tai kenties vain yhtenä potentiaalisena morsiamena.

Kalkkunat muuttivat vanhaan kanalaan. He pärjäävät vallan hyvin kylmissäkin olosuhteissa. Toki vanhassa kanalassa on mahdollisuus lämpölamppuihin, mutta niitä ei kalkkunoiden kanssa tarvita kuin korkeintaan kovemmilla pakkasilla. Toistaiseksi Teukka rouvineen viettäisi yötkin ulkona, mutta turvallisuussyistä olemme käyneet "paimentamassa" linnut mökkiin yöksi. Toiveena on saada aikanaan heidän jälkeläisistään laadukasta kalkkunanlihaa. Mustakalkkunat eroavat tehotuotantoon jalostetuista kalkkunoista ainakin käsittääkseni kylmänkestäävyydeltään ja tietenkin painoltaan. Mustakalkkunat myös hautovat ja huolehtivat tipuistaan itse, toisin kuin lihantuotantoon jalostetut kalkkunat. Lihakalkkunoiden jalat eivät oikein kestä pidempää eloa - toisin kuin näiden kevyempien lajitovereidensa. Kanat saattavat elää helpostikin yli 10 vuotiaiksi. On Teukalla, Aulikilla ja Kyllikillä myös tietenkin ihan pätevä virka kotieläimenä, ja siksi on mukavaa, että tämä rotu on terve ja soveltuu hyvin Suomen oloihin.

Uusi kanala on ihanan tilava ja valoisa, mutta hankala kuvatta ilman zoomia. Kanala on vielä myös ulkopuolelta keskeneräinen. Ulkolaudoitus jää ensi keväälle. 

Lampaat on vielä tältä syksyltä kerimättä. Talvesta on povailtu lämmintä, joten mitään suurempaa hoppua ei ole asian kanssa pidetty.  Olemme tässä miettineet karitsointeja. T osallistui eilen - kekrin hengessä - teurastuskurssille, jossa opetettiin lampaan (ja kalkkunan) teurastus ja nylkeminen. Nyt olisi siis tuoreet taidot muistissa kotiteurastukselle, ja aika olisi siinä mielessä oikeinkin otollinen karitsoinneille. Pässikin olisi jo tiedossa, komea sarvellinen puhdas affepässi ihan lähellä. Asiassa jännittää ainoastaan karitsointi ja oikeastaan kaikki mikä siinä voi mennä pieleen. Toisaalta, ylipäätään mitään on vaikea oppia, ilman käytännön opettelua.

Muutama vuosi sitten saatu talvivalkosipuli on kasvattanut sen verran satoa, että ensimmäisen kerran jotain jää jo käytettäväksi keittiössä. Valkosipulia on lisätty joka vuosi kukkavarren siemenistä ja kynsistä. Talvivalkosipulin saatavuus on ymmärtääkseni välillä heikkoa, joten se kannattaa laittaa mullan alle kasvamaan korkoa. 

Mukavaa alkanutta marraskuuta!