25.11.2013

Metsätöitä, vähän kivien kantamista, punttisalia ja pari tunnustusta!





Kävin metsätöissä!
Piha oli jotenkin niin karu ja paljas,että kipaisin, lähestyvän joulukuun kunniaksi, hakemassa pari kuusta (ja yhden männyn) ulkorapuille. Samalla hienot vanhat hinkit pääsivät töihin ulkovajasta.
Pakko tehdä tunnustus; laitoin jo kyntteliköt ikkunaan. En jaksanut odottaa joulukuuhun! 
Sitäpaitsi, viimeistään loppiaisena saa kaikki etäisestikin joulua muistuttavat härpäkkeet joutaa takaisin vajaan. Tammikuussa alkaa kevään odotus, ja sitten saa jo miettiä kylvösuunnitelmia ja kaikkia kesähommia. Ihanaa. Toinen tunnustus: Otin pienen varaslähdön, sillä päiväunelmoin tulevasta kasvihuoneesta ja kohta jo huomasin luonnostelevani sitä paperille (aina vähän edellä aikaansa?). 
T tosin palautti mut takaisin maanpinnalle (näin jo sieluni silmin, kuinka joisin kuumaa glögiä vanhan valurautakaminan lämmössä, englantilaistyyppisessä itserakentamassamme kasvihuoneessa kylmänä talvi-iltana) ja totesi, että aikaisintaan 5 vuoden päästä meillä on aikaa rakentaa rouvan haaveilema kasvihuone. 
Pöh. 2 vuotta ja meillä on kasvihuone. Aloitan hommat kesällä ja luotan siihen, että se homma näyttää niin epätoivoiselta, että se heltyy ja tulee auttelemaan ;D

Ennen ensilumen tuloa ehdimme tuomaan pihaan muutamat kivikuormat. Mun lempparihommaa on hakea kuormallinen kiviä ja sitten latoa niitä milloin mihinkin. Kiviaitaan, rakennusten reunamille ja nyt viimeiseksi tuohon kukkapenkkien ja portaikon rajaamiseen. 

"Kivisen pellon kyntäjät"
Kiviä raijatessa tuli mieleen, että kuinka järjetöntä mun olisi käydä vaikka punttisalilla (järjetöntä ja samalla totaalisen vastenmielinen ajatus). Tehdä siis fyysistä hommaa, ja se energia ei menisi mihinkään hyödylliseen. Ja sitten mulla tuli taas mieleen, että mitä järkeä on ylipäätään käydä salilla. Siis tehdä siellä raskas fyysinen työ, saamatta mitään aikaiseksi (niin kuin vaikka kiviaitaa, heh). Kyllä mä tietenkin ymmärrän. että esimerkiksi kaupungissa asuttaessa on vähän vaikeampaa toteuttaa tuota lihasten kasvattamista muualla kuin siellä punttarilla.. No mutta, miksi sitä energiaa ei alettaisi ottamaan talteen.
Häh, kysyn vaan. 

Punttisaleista huomattavasti mukavempiin aiheisiin:
Sain nimittäin kahdesta eri blogiosoitteesta tunnustuksen.


Kylläpä lämmitti mieltä!
Kiitos Teille:
Ennelle - Casa-X -blogiin.
Ihania ootte ja antaisin teille tämän saman tunnustuksen, jos en olisi sitä juuri teiltä itse saanut.
Samalla tässä kiittelen teitä muitakin lukijoita ja vielä erityisemmin teitä, jotka joskus jätätte vierailustanne kommentin. Tylsäksi tämä homma pidemmän päälle kävisi, jos yksin joutuisi  aina höpöttelemään.
Kai se bloggaamisen tarkoitus piilee siinä vuorovaikutuksessa. Jos haluaisin kirjoitella vain omaksi ilokseni, en koskaan olisi jakanut/julkaissut blogia kaikille avoimeksi. 

Haluan jakaa unikkotunnustuksen seuraaville ihanille blogeille, jotka ovat keskenään erilaisia, mutta joiden postauksista saan itse valtavasti inspiraatiota, hyvää mieltä, intoa ja puhtia tai uutta ajattelemisen aihetta. Uusia postauksia odotellessa;


Olisin helposti lisännyt tuohon listalle vielä muitakin blogeja, mutta ymmärtääkseni 10 oli raja.


19 kommenttia:

  1. Kiitos! Olen älyttömän otettu tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Odottelen aina innolla uusia kirjoituksiasi :)

      Poista
  2. Hahaaa. Mäkin yritin jo nostaa kynttelikköä (tuota ainutta kotiin tulevaa joulukoristetta) ikkunalle, mutta Janne ei ihan vielä antanut. Ei kai se huomaa, jos se vaan ilmestyy joku päivä ;)

    Hyvä suunnitelma sulla tuon kasvihuoneen rakentamisen kanssa :D Pidän peukkuja, että onnistut.

    Mä ihan yllätyin kirjoittamaan aloitettuani, miten sosiaalista puuhaa tämä onkaan. Ihan mahtavaa! Oon saanut tästä niin paljon, etten pois vaihtaisi. Muutamista on tullut jo niin "tuttuja", että tekisi mieli tavata livenä. Saa nähdä mihin kaikkeen tämä vielä johtaa.

    Hauskaa, että tunnustus kiersi Ennenkin kautta sulle. Oot ne molemmat ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita vaan! En mä kato usko, että ne mitään huomaa, vaikka ne kyntteliköt palais vielä kesäkuussakin (meillä ainakaan) ;D

      Tää bloggaus on kyllä yllättänyt itsenikin positiivisesti. Tosi hauskaa ja mukaansavievää. Varmasti monet ystävystävät blogiensa kautta. Onhan se mahtava väylä koota samanhenkisiä ihmisiä yhteen!

      Ja kiitos vielä <3

      Poista
  3. Kiitos paljon! Myös sinun blogisi oli ihana löytö ja jokainen uusi postaus ilahduttaa tavalla tai toisella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Mä odotan innolla, että pääsen kohta tv-ruudun välityksellä tekemään matkan teidän kotiin! Eikös se nyt joulukuun alkupuolella tule ulos?

      Ja kiitos itsellesi, onpa mieltä lämmittävää kuulla!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Tykkään kyllä itsekin kovasti paljon ovista, vaikka nykyinen ovenkahva on täysin epäsopiva (kuvissa mun ahteri taitaa just peittää sen ;). Ovet on teetetty puusepällä, sillä vanhoista ovista puuttui tarvittavat eristeet.

      Poista
  5. Kiitos!

    Olen tuosta punttisalista täydellisen samaa mieltä. Vaikka ehkä siellä tulee toisaalta rasitettua lihaksistoa monipuolisemmin kuin vaikka ojankaivuussa. Mutta ei synny ojaa, eikä kiviaitaa.

    Onnea kasvihuonehaaveelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä!

      Voihan siinä joku "itu" tietenkin piileä punttisaleilla käynneissäkin ;) Mutta minusta se tuntuisi niin hassulta ajatukselta, mennä rehkimään, ilman että saa mitään konkreettista aikaiseksi (siis muuta kuin sivutuotteena ne lihakset:). Toisaalta ymmärrän kyllä sen, kuinka hyvältä tuntuu kun on tehnyt jotain oikein fyysistä ja jokainen lihas huutaa hoosiannaa (onneksi meidän pelloilla on paljon kiviä:)

      Kasvihuoneelle mietitään jo kuumeisesti paikkaa täällä.. kyllä se tästä.. kesään mennessä on jo lämmennyt ajatukselle ;)

      Poista
  6. Kiitos kovasti tunnustuksesta :). Tosi kiva kun vierailet blogissani, ja ennen kaikkea kiitos kun pidät yllä omaa blogia, jossa on niin ihana ja lämmin tunnelma! Pidän sisustustyylistäsi, ja saat haaveilemaan rauhallisemmasta ja omavaraisemmasta elämästä. Ehkä minäkin joskus...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Katja ja kiitos Sinulle! Sinun blogisi on jotenkin niin mukavan raikas, ja pidän aivan älyttömästi siitä, että usein postauksissasi olevat ideat on pienellä rahalla toteutettavissa. Lukisin kyllä mielellään lisää vielä henkilöstä itse blogin takana, vin vink :)

      Aivan mahtavaa, jos olen onnistunut jotenkin lisäämään haaveiluasi rauhallisemmasta ja omavaraisemmasta elämästä. Rohkeasti vaan omia unelmia kohti. Erittäin vaarallinen kirja tuossa mielentilassa on Kaarina Davisin "Irti oravanpyörästä". Siinä elämänmuutos on kyllä aika extreme-sarjaa, mutta todellakin lukemisen arvoinen kirja.

      Poista
  7. Voi kiitos sulle sekä itse tunnustuksesta että kauniista sanoistasi! On ihan huippua kuulla että joku löytää omasta blogista iloa. Siksipä kiitosten kera sanon, että tunne on molemminpuolinen, olen ilolla ja kiinnostuksella seurannut tilanne kuulumisia, pysytään kuulolla siis puolin ja toisin, eikös jeh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja kiitos Sulle! Villa Iduriin on aina niin mukava palata aistimaan saaristolaistunnelmaa täältä peltojen keskeltä :)

      Poista
  8. Mä tun tänne näköjään aina tänne suu auki ihmettelemään, että enkö muka ole vastannut tähän viestiin. Mulla on jotain teknisiä ongelmia. Mutta tosiaan kommentit ovat kivoja ja siksipä tosiaan blogia kirjoitetaankin. Onko sulla Facebooks -sivusto? Mun mielestä sekin on tosi hyvä. Mulle tulee inboxiin tämän tästä mukavia viestejä.

    Ja tuosta tunnustuksesta: KIITOS paljon! Etpä uskokkaan, kuinka paljon se lämmitti mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä katoin jo roskapostitkin, mutta ei sielläkään mitään ollut. Höh, mutta nyt tuli perille. Punaisella Pihlajalla ei ole fb-sivuja, hmm... täytyykin laittaa harkintaan..

      Ja ole hyvä! Mielenkiinnolla odottelen remonttinne etenemistä. Teille tulee kyllä mahdottoman kaunis koti vielä joku päivä!

      Poista
  9. Ihana tuo kuva sinusta ja Martasta! <3
    Olen toivonut joululahjaksi tuota mainitsemaasi kirjaa; se on pyörinyt mielessä siitä lähtien kun siitä ensimmäisen kerran kerroit silloin muutama vuosi sitten. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että aika voisi olla otollinen sen lukemiselle :) Tykkään hurjan paljon myös noista teidän ulko-ovista!

    VastaaPoista
  10. Kiitos :) Tavallaan ihanaa, kun sulla on se lukukokemus vielä edessä. Joulunpyhät on varmaan oikein otollista aikaa lueskella se kirja.

    VastaaPoista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe