20.12.2013

Vanhan tavaran mania

Houston we have a problem!
Aloitin sen jo ennen Pihlajaa. Vanhojen aarteiden keräämisen. Mutta nyt alkaa olla pirtin tarpeisto kerätty, ja pikkasen ylikin. En vaan voi vastustaa, jos eteeni tupsahtaa vanha, elämää nähnyt kaunis tavara. Se virhe tapahtuu jo siinä, kun alan kurkkimaan kaikenmaailman nettihuutokauppojen ja vanhojen tavaroisen kierrätyspaikkoja. "Ihan vaan vähän kurkkaan..." On mun tapauksessa ne kuuluisat viimeiset ajatukset. 

Totta hemmetissä sieltä sitten löytyy vanhoja rautatieasemalta poistettuja valaisimia, tai vanha kiva  lautashylly (halvalla!) 1800-luvulta, jonka kulahtanut maalipinta mätsää just passelisti meidän saarekkeen kulahtaneeseen maalipintaan. 

Tällaisten helmien kanssa ei ostopäätöstä voi pyöritellä mielessä loputtomiin, sillä ei näitä joka päivä vastaan kävele (luojan kiitos ei!). Siinä sitten ollaan, isojen asioiden äärellä
Muutaman kerran olen hylännyt tällaisen helmen. Kieltänyt ajattelemasta ja yrittänyt unohtaa. Ja on harmittanut vielä pitkän ajan jälkeenkin!
 Kerran näin kävi yksien vanhojen lasipariovien kanssa, kun T lähti tinkaamaan (olisikohan ollut peräti kympistä kyse) myyjän kanssa ja viivytteli ostopäätöksen kanssa. Nopea söi hitaan, ja ovet meni niin sanotusti nenän ohi. 
Voitte ehkä kuvitella mielessänne sellaisen merkitsevän ja tuiman katseen jolloin toisen kannattaa  olla vaan ihan hiljaa. Muistaakseni T teki juuri niin, eikä siinä mitkään sanat olisi auttaneetkaan. Yhä edelleen nämä lasipariovet synnyttävät voimakkaita tunteita! Voin nimittäin kertoa, että vanhojen lasisten pariovien löytäminen oli työn ja tuskan takana.


Materialisti mikä materialisti.
Ostin sen lautashyllyn ja kaksi vanhaa rautatieaseman valaisinta.
Hyi mua!!!!!







Oikeasti tuo lautashylly on pikkasen hassukin tuossa toisen ikkunakaapin vieressä, mutta ei se haittaa. Tuo maalipinta lautashyllyssä on vaan niin hieno!!!!


16 kommenttia:

  1. Lautashyllyn takaseinässähän on maalaus....kaksi isompaa hahmoa ja keskellä pienempi...huomasitko sen.....upea on!

    VastaaPoista
  2. Hei niinpäs on!!! En tajunnutkaan.
    Eli taulu ja lautashylly samassa paketissa. Ei huono ostos!
    :D

    VastaaPoista
  3. Olen kamppaillut monesti samojen "ongelmien" kanssa. Kaikkea romua kun ei vaan oikein voisi kotiinsa raahata - vaikka haluaisikin ;D Nuo ovat niin über-hienot löydöt, että kuka niitä nyt olisi voinut vastustaa... Ja olenko kade erityisesti noista lampuista? JO VAIN! Jos joskus kyllästyt, tiedät kenelle niitä tarjoat, hehe ;D))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules, käy nopsasti katsomassa Facebookista ryhmä: purkutavarakirppis. Siellä oli myynnissä näitä useitakin!

      Poista
  4. Aivan valloitavan (öö mikähän olisi se tarvittava sana) aa MAHTAVA pinta lautashyllyssäsi. Meillä on uusi talo (tehty vanhooille tavaroille sopivaan styleen) ,mutta suvun 1800 luvun kalusteisiin olen varsin kunniakkaasti hankkinut lisäystä facebookin kirppiksiltä mm. Jotakin vain ei voi vastustaa. Esim jos teillä kaivattaisiin 1880-1930 urkuharmoonia niin meillä niitä on jo innostuksen myötä myydäkkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau; urkuharmoni! Meillä T kyllä keräilee soittimia ja innostui tietenkin heti! :D Taitavat vaan olla sen verran painavia, että miten ihmeessä sellaisen saisi yläkerran musahuoneeseen...

      Poista
    2. Blogissani on kuvaa harmonista. Se on pieni ja siinä on myös kantokahvat. Puupinnoiltaan on todella hyvässä kunnossa ,ja kaikki osat paikallaan. Soitannaltaan tarvitsee kunnostusta. Seinäjoella sijaitsee.

      Poista
  5. Heh, näköjään liikutaan siis facebookissa samoissa "piireissä" ;) Lamput jäit, kun ymmärsin, ettei ne mahdu meille minnekään, mitenkään päin. Lautashylly taas, no se on ihan TÄYDELLINEN. *droooool*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pieni piiri pyörii..." :D

      Nyt kun mä huomasin nuo "hahmot" tuossa lautashyllyssä, tykkään siitä vielä enemmän! Ne on aika jänskät; ihan kun siinä olisi nainen morsiuspuvussaan ja pukumies, niiden välistä tuijottaa lapsi.

      Poista
  6. Ymmärrän! Mäkin joskus kirjoittelin siitä, että mikä ihme on kun kaikki pitää raahata kotiin. Muka niin eko ja sit ihan kaamee materialisti. Mut siis pitäähän ne pelastaa. Joku ei ehkä rakasta niitä samoin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä! Miks ihmees pitää mennä klikkaileen niille tietyille sivustoille?! Ja onko sekään normaalia, että niihin romuihin kiintyy niin kamalasti?.. Tai ainakin osa tavaroista on sellaisia "en luovu koskaan" -juttuja.

      Poista
  7. Luojan kiitos, että meillä on pieni asunto ja tänne ei mahdu enää mitään! :D Siitä huolimatta olen onnistunut haalimaan varastoon pari nojatuolia, lipaston ja palan kirjahyllyä.. Ja ei sille oikeasti voi mitään, jos löytää jotakin johon palavasti rakastuu! Pakkohan se on silloin kotiuttaa ;) Mielettömät löydöt olet taas tehnyt, huhhhuh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luojan kiitos kaikista meidän ulkorakennuksista! :D Ei vaiskaan, pakkohan niitä on laittaa jossain kohtaa jo kiertoonkin, mutta kun luopuminenkin on vaikeaa.

      Mikä se olikaan se sarja, jossa ne ihmiset keräili kaikkea? Ehkä mä pääsen joskus siihen. ;D

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe