22.6.2014

Annabella, Isabella, Impi, Lempi, Irma ja Armi






Neljä päivää kestäneen lampuriuran perusteella olen todella iloinen, että uskalsimme toteuttaa haaveemme ja hankkia meille lampaita. Lampaat ovat mukavan monipuolisia hyötyeläimiä. Hoitavat tehokkaasti vanhoja laidunmaita, tuottavat villaa ja myöhemmin, karitsointien kautta, pitävät perheemme lihassa - ja luultavasti mahdollistavat pienimuotoisen lihan suoramyynnin muillekin halukkaille. Hyötyeläimen ominaisuuksiin voidaan minun mielestäni hyvin lukea eläimen terapeuttinen vaikutus meihin ihmisiinkin. Lammas on mukavan pehmeä ja rauhallinen rapsuteltava - ja joka selvästi nauttii saamistaan hyväilyistä.  Pesin perjantaina kuistin ikkunoita myöhään illalla, ja lopulta koko homma alkoi niin pahasti tökkimään, että oli lähdettävä tekemään iltakierros lammasaitaukseen ja varmistumaan että siellä on kaikki hyvin. Nämä reissut yleensä venähtävät aina aiottua pidemmiksi, kun unohdun juttelemaan ja rapsuttelemaan lampaita. Joukon rohkeimmat (sarvipäinen Annabella ja valkoinen Isabella) juoksevat jo vastaan, kun kuulevat tutut askeleet. Annabella kerjää suukkoja työntämällä päätään naamani eteen, ja Isabella tekee varsin selväksi kaipaavansa rapsutuksia, nyppimällä paidanhelmasta - tai mistä vaan kiinni saa, jos kokee jäävänsä huomiosta vähänkään paitsi - lopettaa kyllä heti, kunhan vaan rapsutuksia satelee. Huvittavia otuksia. Aivan pötypuhetta on, jos joku väittää lampaita tyhmiksi tai tylsiksi. Meidän ahvenanmaanlampaat ovat ainakin kaikkea muuta! Uteliaita, seurallisia ja todella ketteriä liikkeissään - vähän vuohimaisia tapauksia. 

Mukavaa on myös omalta osaltaan olla säilyttämässä näitä vanhoja alkuperäisrotuja. Ahvenanmaanlamas luokitellaan mielestäni edelleen uhanalaiseksi lajiksi, mutta rotu on pikkuhiljaa elpymässä. Meidän katras koostuu kuudesta uuhesta, jotka saavat toimia mammoina ja mahdollisuuksien mukaan hiljalleen kasvattaa omaa katraslukuamme suuremmaksi. Katsotaan nyt mitä tästä vielä kehkeytyy. :)

Börjenurkka:
Minä olen melko varma, että Börje yrittää matkia lampaiden ääntelyä. Ainakin sen juttelurepertuaariin on tullut ihan uusia ääntelyitä, nyt lampaiden saavuttua. Ääntely muistuttaa erehdyttävästi lampaan "määääääää"-ääntä, sellaisella kukkomaisella otteella. Voikohan tämä olla mahdollista, että kukko yrittää matkia erilaisia ääniä? Vai onko Börje ihan omaa lajiaan?





20.6.2014

Juhannus












Tulin vain pikaisesti toivottelemaan mukavaa juhannusta: 
Saavuimme eilen kotiin, kuuden maailman kauneimman ahvenanmaanlampaan kanssa. 
 Ja onhan ne.
IHANIA!!!

15.6.2014

Maidolta näyttää, niin kuin kuuluukin






Lammasaitauksen valmistumista ei kippisteltykään kuohuvalla, vaan lehmänmaidolla. 
Tästä tuli vielä hyvät vohvelitkin (kuohuva ei sentään taivu tähän).

Vinkiksi vaan, että etsikää lähin maitotila ja käykää täyttämässä hinkkinne/pullonne ehdalla tavaralla. Hyvää on ja soveltuu meidän intolerantikollekin.

En yksinkertaisesti voi olla laittamatta tähän böndeboogieta. 
Ihan huippuhauska sovitus, joka laittaa väkisinkin suupielet nykimään :)



Vai mitä?

14.6.2014

Lammasaitaus





Meillä on aita. Meillä on portit.

Kaivoin tänään kasvimaalta esiin punajuuret, pavut ja herneet. Ei ottanut edes kasvimaalla kovin paljoa päähän. Ei vaikka ehdin kitkemään parisen metriä palsternakkariviä palsternakkoineen, kunnes älysin googlata miltä ne sirkkalehdet näyttikään. Onneksi tämä ei tapahtunut eilen. 

Eilen oli ihan katastrofipäivä ja tänään taas ihan tyyni ja zen. 
Silläkin uhalla, että seuraava lause kuulostaa jotenkin sovinistiselta, tai muuten vaan törpöltä:
Hämmentävää olla nainen ja koettaa elää tämän tunneskaalansa kanssa. 


13.6.2014

Perjantain kuulumiset

Kiire jyskyttää takaraivossa. 
Pitkän talven (jos sitä nyt sellaiseksi voi edes kutsua) jälkeen kaipasin tätä tunnetta, että on pieni hoppu ja tekemistä riittää siinä määrin, niin että illalla ei tarvitse unta odotella. 

Ivallisella lauluäänellä laulettuna: Sitä saa mitä tilaa.



Lampola on sisältä jo kuurattu ja pesty. Pihattoaitaus on kyllä aloitettu, mutta kulku- ja traktoriportit puuttuvat. Kevättalvella tulimme kaataneeksi tästä ympäristöstä nuoria haapoja ja käytämme ne nyt hyödyksi tähän pihaton rakentamiseen. Kätevää, kun läheltä löytyy joutopuuta. Lampaat saapuvat meille ensi viikon torstaina.  Meillä on viisi vuorokautta aikaa saada kaikki kuntoon. Laidunta emme edes yritä saada siihen mennessä valmiiksi - sen kimppuun käymme sitten, kun lampaat ovat jo kotona. Voi olla myös ihan järkevää, että lampaat viettävät pakotetusti pienen tutustumisjakson pihapiirissä, ennen kuin siirrämme ne edemmäs laiduntamaan. 


Kyllä jännittää. Meillä on juhannuksena lampaat! On edelleen jotenkin liikuttavaa kuulla Börjen kiekuvan, mutta kohta sitten jo lampaiden määkimistäkin. Tällainen vanha tila jotenkin herää eloon, eläinten myötä.  Tällaiseen tämä koko tila on tarkoitettu.

Takaisin kuitenkin siihen kiireeseen.
Kasvimaa on jäänyt ihan retuperälle. Olen osittain luovuttanut taistelussani juolavehnää vastaan. Minulle käy monesti niin, että jos on hirveästi tekemättömiä asioita, iskee lamaannus. 

Ja kyllä tämä näky kasvimaalla masentaa.


Härkäpavut ja herneet ovat helppoja, kun kasvavat nopeampaa tahtia kuin juolavehnä. Myös kaikki punaisia lehtiä tekevät kasvit, pystyn erottamaan tuolta heinikon seasta. Olen paikallistanut jo punajuuret, tammenlehtisalaatit, punasikurin ja bataviansalaatin. 

Miten helvakossa minä onnistuin tässä hommassa viime vuonna? En tajua. Lohdutan kuitenkin itseäni sillä, että viime kesänä oli sama juttu. Tältä se näytti, ja niin vain siellä seassa kasvoi salaatit ja juurekset. Välillä olen ollut niin angstissa tämän ryytimaan suhteen, että pelkkä vilkaisu kasvimaan suunnalle nostaa verenpaineet pilviin.

Yksinkertaisesti vihaan juolavehnää.
 Se kasvaa jopa siellä kanalan katollakin ihan hyvinvoipaisena, omaa elämäänsä. Kasvakoot tuolla katolla, mutta pysykööt pois kasvimaalta.


Täytyy nopeasti vaihtaa puheenaihetta, ennen kuin alkaa taas päässä tykyttämään ja kiristämään.

Olen minä silti onnistumisen tunteistakin päässyt nauttimaan näissä kasvatuspuuhissani. 

Uskallankohan jo huokaista, että lehtikaalisatoa on ainakin luvassa?


Tässä on yksi ruukkuyksilö, ja loput lajitovereista ovat tuolla kasvimaalla harsojen suojissa. Kaikki oikein hyvinvoivia ja elinvoimaisia. Milloinkohan sitä uskaltaisi ottaa harsot pois, kun tahtovat jäädä jo vähän mataliksi?

Neljä jättikurpitsaakin olen ulos siirtänyt.


Kurpitsoja kasvaa vanhoissa perunalaatikoissa ja kaksi muuta länttäsin multakukkulalle.


Nämä vievät kasvuun lähdettyään niin suuren tilan, että kasvimaalle heillä ei ole asiaa, käytäville luikertelemaan. Kesäkurpitsojen ensimmäinen kylvöerä meni pieleen, mutta onneksi jäi vielä siemeniä jotta sain toimitettua uusintakylvön. Ikkunalla kasvavat jo hyvää vauhtia uusi kesäkurpitsareservi. 



Kasvimaan reunamille olen laittanut auringonkukansiementä. Ei tämä kasvimaa mikään esteettisyyden ilmentymä ole. Joskus sitten kun on aikaa ja lavakauluksia, haluaisn koettaa sellaistakin versiota. Jos jollakin on hyviä vinkkejä juolavehnän selättämiseen (ei Roundup!), olen kuulolla. Pressulla peittäminen olisi kaiketi varminta, mutta kuinka pitkäksi aikaa?

Loppuun vielä kuulumisia kanalasta.


Börje on edelleen aika iltaunista sorttia. Kukko painelee jo klo 17 aikoihin mökkiinsä yöunille. Hän taitaa kuitenkin sen verran luottaa jo omiin daameihinsa, että ei tarvitse enää ikkunasta vahtia. Viikon ajan Börje vahti mökissä joka ilta uskollisesti ikkunasta kanojen iltarientoja. Börje ei myöskään hyväksynyt alkuun uutta orttaan, vaan parkkeerasi aina yöksi kalkkikippoon nukkumaan. Nyt on orsi hänen osaltaan kelpuutettu. Minua niin jaksaa naurattaa tuo Börjen ainainen pönötys. Hän on niin arvokkaana jatkuvasti, että luulisi olevan raskasta tuollainen. Herkuillakin olen koittanut horjuttaa tuota Börjen jatkuvaa pönöttämistä, mutta hän ei harha-askeliin sorru, vaan jokainen askel on tarkkaan harkittu. Kiittää kyllä kukluttaen makupaloista ja on edelleenkin hyvin herrasmieselkeinen antaessaan kanojen syödä suurimmat herkkupalat. Kanat käyttävät tätä Börjen herrasmieheyttä hyväkseen ja rosvoavat herkut suoraan tämän suusta.

Yhtenä päivänä Börje säikäytti meidät kunnolla. 


Se makasi maassa, toisella kyljellään ja näytti siltä kuin se olisi halvaantunut. Kuopsutti toisella jalalla maata ja kyyhötti ja sätki kyljellään, arvokkuus tipotiessään. Menin siihen viereen varovasti kysymään, onko hänellä joku hätänä. Olin varma, että kuolonkouristuksista tässä nyt on kyse, kun ei edes väistä vaikka ihan viereen tulen pällistelemään. Kaurallakin koetin houkutella nousemaan, mutta maassa vaan kyhjötti. Juoksin sisältä hakemaan ruisleipää, ja päässäni jo vilisti kasvattajan vinkkaama amishien teurastustapa - ja kuinka se sitten olisi nopea tapa päästää lintu kärsimyksistä. Eihän tässä nyt mistään halvaannuksesta ollutkaan sitten onneksi kyse, vaan kanojen ihan luonnollisesta lajikäyttäytymisestä johtuva rentouttava hiekkakylpeminen. Kyllähän minä tiesin, että niitä hiekkakylpyjä ottavat. Olen nähnyt kanojen tekevän tätä myös, mutta en osannut yhdistää sitä tähän Börjen suorittamaan kylpykulttuuriin. Tiedänpä seuraavan kerran antaa herralle kylpyrauhan. Epäkohtelias on se, joka toisen kylpyhetken kehtaa keskeyttää.


4.6.2014

Sadetanssi






"Life isn’t about waiting for the storm to pass. It’s about learning to dance in the rain." 
(-anonyymi)

Nappasin kuvan tekemästäni tekstitaulusta, sen jälkeen kun olimme kastuneet ulkona litimäriksi rankkasateessa. Oli niin osuva teksti tälle päivälle. 

Tuohon tekstinpätkään kulminoituu varmaan aika moni asia, joka on tässä muutamien vuosien aikana "loksahtanut paikalleen". 

Ehkäpä minäkin olen jotain jo oivaltanut. Elämä on nyt. 

Ja Matti Nykäsen viisaita sanoja lainatakseni:
 "Elämä on ihmisen parasta aikaa!"

3.6.2014

Note to self


1. Ennen taimien hankkimista, tee kukkapenkit valmiiksi.
2. Suunnittele, ja tee vasta sitten(!)  
3. Pysy suunnitelmissa (Älä muuta suunnitelmia siinä vaiheessa, kun kasvit on saatu maahan).
4. Älä luota siihen, että muistat vielä kotiin saapuessa kasvien nimet. Kirjoita ylös ne, senkin pönttö!
5. Hanki hyvä hyttysmyrkky.

Kukapa sitä nyt kesäöinä nukkua malttaisi? (*Haukotus*)

Tämä kuva on lavastettu.


Kiitos Taajamafarmari
Toivottavasti saan pidettyä nämä hengissä.

1.6.2014

Rikkaruohoja ja perennoja







Lemppari rikkaruohot ovat taas täällä!
Koiranputkia toisensa perään poimittavissa maljakoihin suoraan omilta hoodeilta. Ja vaikka millä mitalla, eivät lopu kesken ei. Hyvä niin. Ei tarvitse enää ostella niitä kaupan neilikkakimppuja ja sästyy rahat uusiin kumisaappaisiin. Eihän ole suuri rikos ostaa uusia kumisaappaita, kun vanhat ovat puhki, ja monesta kohtaa ovatkin? Vai roudarinteipilläkö ratkaisen homman ja pidän lupaukseni? Ja mikä kumma siinä muuten on, että kumisaappaat eivät säily ehjinä käytössäni kuin maksimissaan kaksi vuotta, ja sitten menee kumi rikki. 
Mutta meneekö se koko lupaus nyt täysin reisille, yksien kumisaappaiden takia? Muuten olen ollut kiltisti, pysynyt kaidalla tiellä, enkä ole hairahtanut. Yhtään vaatetta, asustetta, kenkää tai MITÄÄN ole ostanut, mutta en minä kyllä tähän saapasasiaan osannut varautua. 

Mutta niitä perennoja...


Taajamafarmari toi minulle perjantaina ison läjän erilaisia perennoja, jotka eivät enää hänen penkkeihinsä mahtuneet. Ja meille kyllä mahtuu. Talon pohjoispuolelle en ole edes viitsinyt kylvää nurmikonsiementä, kun ajattelin kerätä sen täyteen perennoja, ja kaikkea muuta, kunhan ei nurmikkoa. Vielä se näyttää kamalalta, kun iso alue on mulloksella. Pikkuhiljaa kuitenkin tästä toivon mukaan kehittyy oikea kukkatarha! Ihan yksinkertaisesti ajattelen tämän kukkamaan kanssa, että vahvimmat selviytyköön (ja kylväytyköön miten tykkää), ehkä sitten ajan saatossa minullekin kehittyy "kukkasilmää" ja osaan muodostaa yhteneväisiä istutusryhmiä. Täällä on kasvamassa nyt muutamia omia lellikeitä, joita jaksan hellitellä enemmän - muut raukat joutuvat kilpailemaan keskenään. Ja huomenna olen kuulkaa jo menossa hakemaan lisää taimia tältä samalta farmarilta! Olen äärimmäisen iloinen tästä! Ja kaiken tämän lisäksi hän jaksaa neuvoa tällaista uunoa kaikissa puutarhaan liittyvässä. Minulla vaan on niin huonosti asiat, että ei ole tarjota mitään mielenkiintoista perennaa (tai muutakaan vihreää/kasvavaa) takaisin, mutta onneksi aina sentään viiniä löytyy. Ja lisättäköön tähän vielä, että hän ei mitään vastalahjaa kuulemma edes halua, kun nämä muuten menisivät kompostiin.

Perjantaina istutin maahan lipstikkaa, tähtiputkea, siperiankurjenmiekkaa, hopeamarulaa, hopeatäpläpeippiä, karhunkuminaa, jalopähkämöä, lehtosinilatvaa, syysasteria, valkotäpläimikkaa, ja kurjenpolvea.



Ja huomenna sitten vielä jotain muuta lisää. 
Jännittävää.
*******
Kiitos paljon Maria!