Marraskuun viimeinen

Meille kokoontuu tänään ystäväporukka pikkujoulujen viettoon. 

Pitsaa ja hiukan viiniä. 

Glögiä ja pipareita.

Lautapelejä ja pulinaa.

Aika kivaa. Tosi kivaa!

 Taidan lähteä keräilemään metsästä koristeita iltaa varten. 

Kuvan lehtikuusen oksan poimin jo viime jouluksi. 

Oksa on koristanut milloin missäkin läpi vuoden - yhtä kauniilta se näyttää kesälläkin. En malttanut heittää pois. 

Viettäkäähän hyvä viikonloppu - pikkujouluissa, tai ihan kotosalla.


Yona: Maantien Laitaa. Tämä ainakin tulee soimaan illalla.

Metsätöitä, vähän kivien kantamista, punttisalia ja pari tunnustusta!

Kävin metsätöissä!

Piha oli jotenkin niin karu ja paljas,että kipaisin, lähestyvän joulukuun kunniaksi, hakemassa pari kuusta (ja yhden männyn) ulkorapuille. Samalla hienot vanhat hinkit pääsivät töihin ulkovajasta.

Pakko tehdä tunnustus; laitoin jo kyntteliköt ikkunaan. En jaksanut odottaa joulukuuhun! 

Sitäpaitsi, viimeistään loppiaisena saa kaikki etäisestikin joulua muistuttavat härpäkkeet joutaa takaisin vajaan. Tammikuussa alkaa kevään odotus, ja sitten saa jo miettiä kylvösuunnitelmia ja kaikkia kesähommia. Ihanaa. Toinen tunnustus: Otin pienen varaslähdön, sillä päiväunelmoin tulevasta kasvihuoneesta ja kohta jo huomasin luonnostelevani sitä paperille (aina vähän edellä aikaansa?). 

T tosin palautti mut takaisin maanpinnalle (näin jo sieluni silmin, kuinka joisin kuumaa glögiä vanhan valurautakaminan lämmössä, englantilaistyyppisessä itserakentamassamme kasvihuoneessa kylmänä talvi-iltana) ja totesi, että aikaisintaan 5 vuoden päästä meillä on aikaa rakentaa rouvan haaveilema kasvihuone. 

Pöh. 2 vuotta ja meillä on kasvihuone. Aloitan hommat kesällä ja luotan siihen, että se homma näyttää niin epätoivoiselta, että se heltyy ja tulee auttelemaan ;D

Ennen ensilumen tuloa ehdimme tuomaan pihaan muutamat kivikuormat. Mun lempparihommaa on hakea kuormallinen kiviä ja sitten latoa niitä milloin mihinkin. Kiviaitaan, rakennusten reunamille ja nyt viimeiseksi tuohon kukkapenkkien ja portaikon rajaamiseen. 

"Kivisen pellon kyntäjät"

Kiviä raijatessa tuli mieleen, että kuinka järjetöntä mun olisi käydä vaikka punttisalilla (järjetöntä ja samalla totaalisen vastenmielinen ajatus). Tehdä siis fyysistä hommaa, ja se energia ei menisi mihinkään hyödylliseen. Ja sitten mulla tuli taas mieleen, että mitä järkeä on ylipäätään käydä salilla. Siis tehdä siellä raskas fyysinen työ, saamatta mitään aikaiseksi (niin kuin vaikka kiviaitaa, heh). Kyllä mä tietenkin ymmärrän. että esimerkiksi kaupungissa asuttaessa on vähän vaikeampaa toteuttaa tuota lihasten kasvattamista muualla kuin siellä punttarilla.. No mutta, miksi sitä energiaa ei alettaisi ottamaan talteen.

Häh, kysyn vaan. 

Punttisaleista huomattavasti mukavempiin aiheisiin:

Sain nimittäin kahdesta eri blogiosoitteesta tunnustuksen.

Kylläpä lämmitti mieltä!

Kiitos Teille:

Lauralle - Sateenkaria ja Serpentiiniä -blogiin &

Ennelle - Casa-X -blogiin.

Ihania ootte ja antaisin teille tämän saman tunnustuksen, jos en olisi sitä juuri teiltä itse saanut.

Samalla tässä kiittelen teitä muitakin lukijoita ja vielä erityisemmin teitä, jotka joskus jätätte vierailustanne kommentin. Tylsäksi tämä homma pidemmän päälle kävisi, jos yksin joutuisi  aina höpöttelemään.

Kai se bloggaamisen tarkoitus piilee siinä vuorovaikutuksessa. Jos haluaisin kirjoitella vain omaksi ilokseni, en koskaan olisi jakanut/julkaissut blogia kaikille avoimeksi. 

Haluan jakaa unikkotunnustuksen seuraaville ihanille blogeille, jotka ovat keskenään erilaisia, mutta joiden postauksista saan itse valtavasti inspiraatiota, hyvää mieltä, intoa ja puhtia tai uutta ajattelemisen aihetta. Uusia postauksia odotellessa;

Harmaa Torppa

Villa Idur

Alussa oli vehkosuo

Riuttala Old School

Voikukkapelto

Neovias House

Östermyran Aurinko

Tää on vielä kesken

Tarja's Snowland

Wanhan Wallankumous

Olisin helposti lisännyt tuohon listalle vielä muitakin blogeja, mutta ymmärtääkseni 10 oli raja.

Ihanuus Argentiinasta

Elämäni ensimmäinen Etsy-ostokseni tuli eilen perille. Käsinkudottu, 100 % villaan kudottu villatakki jossa on mukana hiukan silkkiä. Ihanan pehmeä ja juuri oikealla tavalla käsinkudotun näköinen.  

Villatakki ja villasukat on mun univormu syksystä pitkälle kevättalveen ja vanha villapaita alkaa olemaan jo aika nuhjuisessa kunnossa, kainaloista osittain rastoittunutkin. :D

Aamuisin, jos mies kaivelee ensimmäisenä silmälaseja sängyn vierustalta mä hamuan villatakkia. Kotona työskentelyn ehdottomana plussana on se, että saa tehdä töitä vaikka koko talven samassa asussa - eli villasukissa, lökäreissä ja villapaidassa. 

Tuo Etsy on oikea käsitöiden aarreaitta. Tosin myytäviä tuotteita - kuin myyjiäkin, on niin mieletön määrä, että kaiken tarjonnan läpikahlaaminen on miltei mahdotonta.

Oma villatakkini tuli Argentiinasta. Myyjällä oli paljon käsinkudottuja ihanuuksia. Jos joku haluaa kurkata myyjän valikoimaa, löytyy se täältä: (klik)

Jos teillä on joitain omia Etsy-suosikkejanne, olisi kiva kuulla niistä!

Torstain hömpät

Sieltä tekojalka-kirppikseltä löytyi ihan normaaleitakin asioita, kuten kuvan vanhat hopeanväriset kyntteliköt. Olen aika maltillinen joulukoristeiden kanssa muutoin, mutta kyntteliköistä tykkään ja niitä saa olla paljon. 

Kuistille löytyi ylimmän kuvan vanhat ruusutaulut. Haaveilen kuistille sellaista hiukan hämyisää, kirjastomaista fiilistä jossa olisi kiva lueskella kirjaa ja juoda iltateetä. Olisi mukava saada seinät täyteen tauluja, mutta omat haasteensa hommaan tuo ehjän seinätilan puute. Kolme ikkunaa ja kolme ovea, samaisessa tilassa, rajoittaa hommaa.

Tauluista puheenollen. Kuvissa vilahtavan kirjan ostin ihan kirjakaupasta. Kirjassa on mielettömän kauniita kuvia, menneen maailman tunnetuimmista muusista. Ajattelin että kehystäisin tuolta muutamat kuvat tauluiksi, jos vaan maltan. 

Kaunis kirja, jota on ihana selailla.

Pakko vielä vähän kirjoitella hömpästäkin.. (ai että mitä nämä muut jutut sitten ovat, jos ei hömppää?;).

Kun täytin 30vee, aloin käyttämään huulipunia. 

Ensimmäinen huulipuna (vieläkin lempparini) oli kirkkaanoranssi, olen myös ostellut tuon jälkeen neutraaleimpiakin sävyjä, mutta enemmän tykkään ihan kunnolla pigmenttejä sisältävistä punista. Huulikiillot kierrän edelleen kaukaa - ei oo mun juttu. Nykyisenä huulipunien suurkuluttajana, päästessäni Helsinkiin, on pakko käydä Stockalla ihastelemassa MAC:n huulipunia. MAC:lla on kivoja mattapunia joihin olen aivan palavasti rakastunut. Kahvikupissa on mun uusin rakkaus. Speak Louder. Heti näyttää jotenkin skarpimmalta, kun huulissa on punaa.

Pääsisinköhän mä seuraavalla kerralla esittelemään jo sitä mun kameraostosta ja vihjaamaan sitä liikettä josta kameraa EI kannata ostaa, ainakaan jos palvelua ja opastusta asian kanssa tahtoo. 

Kirppislöytö

Eiks oo hieno???

Tekojalka nimittäin. 

Tuo oli se kummallinen löytö kirpparilta, josta viimeksi vihjailin. Mulla ei ollut kyllä aavistustakaan, mihin tuon kotona iskisin, tiesin vain, että mukaan se oli saatava.

Eikö se tuossa kenkähyllyn päällä ole ihan looginen paikka säilyttää yhtä tekojalkaa? ;)

Vanha Jaffan laatikkokin tuli samalla reissulla mukaan. Olen etsiskellyt jotain sopivaa kenkähyllyä kuistille, ja kirppikseltähän sekin taas löytyi. 

Kuvat on otettu nyt muuten digijärkkärillä, johon satsasin tuolla samaisella Helsingin reissulla. Nyt ahkeraa harjoittelua ja manuaalien lukemista, että pääsen kärryille. Ylläolevat kuvat on otettu ilman automaattiasetuksia, mahdollisemman vähän automatiikan käyttöä, niin pakotetusti joutuu opettelemaan säädöt. Itse kameran ostaminen olisi oma tarina.. Oli nimittäin kyllä kokemus, joka ei ihan heti unohdu. Tekisi mieli kyllä juoruta teille, jotta tiedätte kiertää kyseisen puljun kaukaa. 

Eikä tässä vielä kaikki, lisää löytöjä riittää vielä seuraavallekin kerralle.

Nyt glögiä ja muistipeliä. Mukavat keskiviikko-illan jatkot!

Helmiä Helsingistä

Kotona taas. Mutta olipa onnistunut reissu! Kevyt olo (ainakin lompakossa, kylläpä Helsingissä kuluu rahaa!), ja taas arki maistuu, kun hetken on tuulettunut eri ympyröissä. Aino Vennan keikka oli huikea. Mä en ole koskaan fanittanut oikeastaan ketään (paitsi 90-luvulla Ville Peltosta ja Nirvanaa), mutta nyt kyllä fanitan Ainoa. Sattuipa vielä niin hyvin, että ehdimme Aino Vennan keikan jälkeen Tuure Kilpeläisen & Kaihon Karavaanit -keikalle, joka oli loistava sekin.

Helsinkiin ajellessamme poikkesimme matkanvarrella jälleen Hämeentien Kirpputorilla (Hämeenlinnassa) josta tuli tehtyä kivoja löytöjä. Huippupaikka tuo kirppis ja kannattaa ehdottomasti poiketa, jos sattuu ohi ajelemaan. Myynnissä on oikeasti vanhaa tavaraa, hinnat kohtuullisia ja palvelu loistavaa. Täältä voi löytää myös vintage-vaatteita. Itse löysin aivan ihastuttavan, vanhan pitsimekon. Eikä ollut hinnalla pilattu. 

Kirppikseltä tuli tehtyä muitakin löytöjä joista yksi on vähän erikoisempi, hiukan makaaberikin ;) Siitä seuraavalla kerralla. 

Antiikkiliike Götan Maailma, Helsingissä, tuli myös koettua. Liikkeessä on aivan mieletön tunnelma; levysoittimesta soi vanha särisevä vinyylilevy, ja täytetyt eläimet istuivat sulassa sovussa keskenään - kuka kahvittelemassa ja kuka muutoin vaan huilaili sohvalla - hattu päässä. Oma suosikkin oli oksalla istuva naakka. Rahatilanteen salliessa se olisi oitis lähtenyt mukaani. 

Götan Maailma järjestää iltapäivän kestäviä SE ON TÄYTETTY -kursseja puodin takahuoneessa. Kurssilaiset pääsevät täyttämään omin pikku kätösin pakasterotan. Kurssin jälkeen oppia voi soveltaa ja tehdä omia DIY-juttuja. Kivaa vaihtelua tavanomaisempiin askarteluihin, vai mitä? ;) Kauppiaan äidille jo puolittain lupauduimme osallistumaan joku lauantai kyseiselle kurssille. Taksidermiahan on nyt kuuma juttu maailmalla (ymmärtääkseni ainakin New Yorkissa), ja kyllä nämä oikeanlaisessa ympäristössään toimivat todella hyvin, mielenkiintoisina yksityiskohtana. Pakko vielä mainita, että liikkeessä on todella miellyttävä käydä, yhtään ei tullut kiusallinen tunne, vaikka ihmettelimme ja ihastelimme liikkessä kauankin, mitään silti ostamatta. Kannattaa mennä ihastelemaan rohkeasti :)

Seuraavaksi sitten niitä muita löytöjä :)

Aino Vennan lumoissa kun vielä mennään, yksi lempparini loppuun.

Aino Venna - Waltz to Paris

Mukavaa alkanutta viikkoa!

"Kato äiti"

Me oltiin yks ilta Sirkuksessa (kuva katsomosta). Kyseessä oli yhden miehen (joskin todella taitavan!) sirkus. Oli klovnia, performanssitaidetta, lohikäärmettä ja nasse-setää. (Tästä huikea ohjelmanumero pikkujouluihin; kyselyt/tilaukset allekirjoittaneelle.)

"Äitikatokatokato" "Äiti, katoksä?" "Äiti, katonyt, katokato, ÄITI!"

"Äiti, sä sanot aina vaan "mmm-mmm, kuunteleksä?"

Kuinka paljon voikaan olla asiaa äidille päivän mittaan?

Äärettömästi! :)

Mä olen oppinut kytkemään korvat off-asentoon. Off-asennossa reagoin sanoin, (tai teoin) ainoastaan silloin, kun kyseessä on hätä, tai todella tärkeä asia joka vaatii vastauksessa käytettävän kokonaisia sanoja - tai peräti lauseita. Kaikki muu menee tuulen lailla (eh heh) läpi korvien - toisesta sisään ja toisesta ulos. 

Kuullessani sanan "äiti" reagoin off-tilassa seuraavasti: Nyökäytän päätäni, hymyilen ja vastaan "mmm-mm" Tasaisin väliajoin kun muistaa toistaa tuon "mmm-mm" on mukana keskustelussa.  

Muutaman kerran olen jäänyt tuosta kiinni. Miehellekin. Teen aivan samaa, hymyilen, nyökkään ja vastaan "mm-mmm" Jossain kohtaa havahdun, että en ole kuunnellut mitään, mitä T on esimerkiksi aamupalapöydässä puhunut. Siitä ei yleensä jää aivan välittömästi kiinni. Vaan myöhemmin, päivän kuluessa: "Mitä? Et sä ole mulle mitään puhunut!!" "Olenhan. Aamupalalla just."

En mä suinkaan ihan aina näin poissaoleva ole. Korvat vaan ottavat välillä hiukan omaa lomaa.

;)

Ihanaahan se on, että äidille niin paljon asiaa on. Kamalaa olisi, jos ei olisi.

Loppuviikosta lähdemme miehen kanssa kahdestaan pienelle minilomalle Helsinkiin. Vihdoin pääsen käymään Granit:n, Cos:n ja H&M Home:n liikkeissäkin. Ihanan Outo ja kiinnostava antiikkikauppa Götan Maailma tulee myös sisältymään reissun nähtävyyksiin. En malta odottaa!

Ai niin, ja liput Aino Vennan perjantain keikalle - Check!

Mahtava loppuviikko luvassa, aijjettä!

Tässä teillekin, ihanaiset, piristystä pimeään viikkoon! <3

Aino Venna - Suzette

Isäinpäivä

Ähky!

Tänään on syöty, kahviteltu, syöty ja taas hiukan kahviteltu.

Isi ei saanut aamukahveja sänkyyn, mutta sai heti herättyään astua katettuun brunssipöytään jonka F:n kanssa kasasimme, kun isi vielä nukkui. Tarjolla oli perussettiä, kuten kasvismunakasta eli fritattaa, nakkeja, muffinseja ja kakun muotoon liivatteella kasattu "aamupalakakku", joka on tosi kiva vaihtoehto perinteiselle jugurtille/rahkalle ja marjoille. 

Laitanpa ohjeen tännekin.

Aamupalakakku brunssille (gluteeniton)

Pohja: murskattuja riisimuroja + sulatettua voita (voita vaan sen verran, että  saadaan muropohja tiiviksi)

Täyte:

2 prk. rahkaa (käytin maustettua kuningatarrahkaa)

1dl bulgarian jugurttia

marjoja (käytin mustikkaa ja vadelmaa)

vaniljasokeria

tilkka vettä/mehua johon lisätään 4 liivatelehteä.

Sekoita sulanut voi murojen sekaan ja painele irtopohjaan.

Sekoita jugurtti, rahka ja marjat sekaisin lisää tarvittaessa sokeria (itse en lisännyt kuin hiukan vaniljasokeria). 

Liota liivatelehtiä 5 minuuttia kylmässä vedessä, puristele liika neste pois ja lisää tilkkaan (0,5 dl mehua/vettä) kuumaa nestettä. Lisää neste rahkaseokseen. Sekoita.

Lisää rahkaseos irtopohjavuokaan ja anna hyytyä vähintään 3 tuntia. Itse annoin kakun hyytyä yön yli jääkaapissa.

Hyvää isäinpäivää, kaikki isät!

Nyt sohvalle odottelemaan sunnuntain huipentumaa, Solsidania.

Kivaa alkavaa viikkoa!

Työhuone

Lupailin viimeksi yläkerta-postauksessa esitellä työhuonetta. Tässä niitä tulee, tutun vanhan virren siivittämänä. Kun on niin pimeetä. Kun on niin huono kamera. Kun on niin hätänen kuvaaja. Kun on niin rakeisia kuvia. Kun on niin marraskuu. 

Työpöytä on koottu Ikean puisista pukkijaloista ja massiivipuutasosta L-malliseksi. Muutoin työhuoneessa on aika paljon vanhaa tavaraa, niin kuin muuallakin. 

Toisena työtuolina on T:n kotoa saatu vanha puinen konttorituoli. Toinen musta työtuoli on ostettu Antiikkikahvila Pehtoorista, muistaakseni 70€:lla. Molemmat työtuolit ovat säädettäviä korkeudeltaan, joten sopivat ergonomiansa puolestakin ihan hyvin työtuoleiksi. Aika koviahan ne takalistolle olisivat ilman pehmusteita, mutta lampaantalja lisää istuinmukavuutta.

Työvalona ikkunan edessä on kaksi roikkalamppua. Toinen oikeasti vanha, toinen Clasulta.

Toisena työvalona on tämä vanha kirpparilta löytynyt pöytävalaisin.

Kattovalaisimena myöskin kirpparilta löytynyt lamppu, luullakseni vanha majakan valo (?). Siihen vaihdoimme sähköistykset. Tai ammattilainen sen teki :)

Ikean peltiset ps-kaapit ovat seuranneet meitä (punaisina) jo kahdessa aiemmassakin kodissa. Punaisina ne eivät vaan nykyiseen kotiin passanneet, joten ne saivat uutta käsittelyä pintaansa. Nyt menevät oikein kivasti työhuoneessa tällaisina. (Aiempaa juttua ps-kaapeista täällä, klik). 

Vanhat valurautaiset "possupatterit" ovat aina yhtä ihastuttavia. Harmittaa, että emme ehtineet hankkia näitä vanhoja valurautapattereita tarpeeksi. Osassa taloa on uudet patterit ja eivät ne kyllä silmiä hivele.  Ei mitenkään. Vanhat Valurautapatterimme ostimme Metsäkylän Navetalta. Kunnostimme ne käsittelemällä ne sisältä happoliuoksella ja hiekkapuhalluksen jälkeen uusimme maalin. 

Talossa ollut vanha höyläpenkki on omaan silmään niin kaunis, ja olikin aivan itsestänselvää, että sille oli löydettävä paikka talon sisältä. Höyläpenkki toimii tuossa "neuvottelupöytänä" ja tarpeen mukaan ihan alkuperäistarkoituksessaankin :)

Viimeisenä mun silmäteräni. Jielde-neiti. Tämä on uustuotantoa, mutta haaveilen vielä oikeasti vanhasta yksilöstä. Jos Jielde mielletään Designiksi, niin sitten kai meilläkin on yksi Design-esine. Muuten en niin Design-huonekalujen/esineiden perään haikaile. Paitsi ne Jieldet - Ja Tolixit.

Karjalanpiirakoista (ja kameroista)

Mä olen ollut siinä harhaluulossa, että karjalanpiirakat olisivat aivan hirvittävän kovatöisiä tehdä itse. Viikonloppuna, kekrin kunniaksi, tartuin jytte-pakettin ja pyöräytin taikinan (tai yleiskone sen oikeastaan teki). Taikina on älyttömän yksinkertainen, sisältäen kolmea eri ainesosaa, vettä, jauhoja ja suolaa. Lisäksi tarvitaan riisipuuroa. Siinä se! Käytin ihan tavallista puuroriisiä, joita haudutellaan se puolisen tuntia. Silloin tällöin keittelen puurot Nalle pikariisihiutaleista (pelastanut monta mitä-tänään-syödään-kaapissa-ei-taaskaan-oo-mitään -päivää). Tosi hyvää puuroa sekin helposti&nopeasti ja on myös oiva tapa päästä eroon marjoista, puuron kaveriksi  kun keittelee marjakiisselin. 

Rypytys.

Gluteenittomien jauhojen ollessa kyseessä, pelkäsin rypytysvaiheen viimeistäänkin aiheuttavan kiukkukohtauksia ja huutoja "enmäosaaP*tätäkään!"

Noup. Rypystyskin sujui ilman draamaa!

Pyhäinpäivän henget olivat kai suosiollisia ja kaikki meni kerrankin kuin Strömsössä!

F tykkäsi tehdä myös piirakoita. Totta puhuen, onneksi lapset kyllästyvät aika nopeasti... :)

Karjalanpiirakoista tuli sen verran hyviä ja reseptikin on mukavan simppeli, että tänne blogiinhan se täytyy ehdottomasti jakaa. (Harmikseni en muista, mistä alkuperäinen resepti on kopioitu aikoinaan talteen)

Gluteenittomat karjalanpiirakat:

Taikina: 

(tästä tulee 40kpl pienehköjä piirakoita):

4dl vettä

11/2 tl suolaa

6dl Jytte-jauhoja (tummia)

Sekoita veden joukkoon suola ja sen jälkeen lisää seokseen jauhot hiljalleen. 

Valmista riisipuuro ohjeen mukaan.

Tein puuron 1 litraan maitoa ja se kyllä riitti, mutta aika naftilleen. Ehkä kuitenkin kannattaa tehdä ihan piirun verran isompi puurosatsi, ja syödä vaikka ylimääräinen puurona, esim. 1,5 litran maitoon tehtynä. 

Jaa taikina kahteen osa, josta vielä puolitat taikinamäärän, niin että taikina on neljässä osassa.

Pyörittele taikinan osista tankoja josta leikkaat taikinan 10 osaan (yhteensä siis 40 pientä taikinaklönttiä)

Taputtele tai kauli taikina ohueksi lätyksi. Pitkulainen pyörylä ehkä kuvaa sitä muotoa parhaiten.

Kärryillä?

 Ei sen muodon kanssa niin kauheasti kannata pilkkua viilata. Tuollaisesta vähän epämuodostuneestakin tulee ihan kelpo piirakka.

Käytä muuten reilusti jauhoja, jotta lätty ei jämähdä alustaan kiinni. Jauhojen nuukasta käytöstä ei seuraa mitään hyvää. Älä kokeile. 

Levitä puuroa noin ruokalusikallisen verran "lättyyn" ja taita taikinan reunat kuvanmukaisesti.

Rypyttämisen voi alkaa keskeltä, ylhäältä tai alhaalta. Kaikkia kokeilin, enkä tiedä mikä oli paras tekniikka. Ehkä kuitenkin keskeltä aloittamalla, sillä silloin voi samalla ohjata täytettä päätyihin. Peukalo-etusormiotteella itse ryppäsin.

Sitten vaan valmiit piirakat uuniin.

Itse paistoin piirakat leivinuunissa ja asteita oli varmasti lähes 300. 

Uunissa kannattaa paistaa mahdollisimman kuumalla 250-275 astetta ja noin 10 minuuttia, kunnes ovat saaneet kauniin kullanruskean värin. 

Paistamisen jälkeen piirakat voidellaan tai dipataan vesi-voi -seoksella ja peitetään liinalla.

Helppoo kuin heinänteko. tai helpompaa, uskoisin! Kokeilkaa vaikka!

Gluteenittomat karjalanpiirakat (5kpl) maksavat pakastealtaassa muistaakseni neljän-viiden euron hujakoilla.

Itsetehtynä 40 kpl lähes ilmaisia. Ainekset tähän ei maksa juuri mitään, ja työmääräkään ei oikeasti ollut kummoinen. Mä taidan luovuttaa niiden gluteenittominen leipien leipomisen kanssa, ja tehdä tästä lähin vaan karjalanpiirakoita.

************

Mulla lähtee järki mun kännykkameran kanssa. Valon vähyydestä johtuen kuvaaminen on aika tuskallista, ja lopputulos on aina sumea ja pikselöitynyt. Mutta ei se mitään, jatketaan tuolla halloween-teemalla kuvien osalta, tämä marraskuu ja koko pimeä aika. 

Tai sitten Kamera-sponsorit hoi, tänne vois laittaa yhden digijärkkärin, vaikkapa Canonin EOS 600 D, Sigman objektiiivilla.

;D

Oikeasti. Olen harkinnut ostavani ihan oikean kameran. Kallistun varmaan tuohon Canonin 600D-sarjaan. Kittilinssiksi ajattelin 18-55 IS, ja joko myöhemmin tai samalla kertarysäyksellä (=veronpalautuksella) Sigman objektia (30mm./1.4.). Kuvaako joku teistä tällaisella paketilla? Mielelläni otan vinkkejä vastaan.

Heikkona kauniisiin naisiin (ja neilikoihin)

Ostin eilen kauppareissulta kimpun vaaleanpunaisia neilikoita, lempikukkiani. Kirpparilta löytyi  harmaa maljakko ja vanha valokuva kauniista naisesta, poseeraamassa valkoisessa juhlamekossaan. Vanhat ja rapistuneet naisten valokuvat on mun heikkous.

Miksi valokuvat ei enää nykypäivänä näytä samalta?

Sitten hiukan villiinnyin. Halloween, kekri ja pyhäinpäivä, kyllähän silloin saa luvan vähän kikkailla? ;)

Hyvää pyhäinpäivää, kekriä ja halloweenia.