Lauantai-iltana, maalausurakan lopeteltuamme tuli tarve kaunistella nurkkia pienesti muuallakin. Pojan mentyä nukkumaan, jatkoimme touhuja "puutarhan" puolella (meidän pihasta ei voi vielä puhua puutarhana ilman lainausmerkkejä).
Epäpuutarhamme ehdoton lemppari, on siellä kasvavat vanhat vaahterat. Vanhojen puiden alle on mukava vetäytyä silloin, kun aurinko porottaaa, tai jos pieni vesisade pääsee yllättämään.
Kannoimme puiden suojaan pöytäryhmän - vähän kynttilöitä ja kukkaa somistukseksi.
Muistelin, että olin joskus nähnyt vilja-aitassamme vanhan puistonpenkin. Aitassa se on yksinäisyydessään odotellut ties kuinka kauan, että joku tulisi ja löytäisi. Istumistahan se ei oikein enää taida kestää, mutta kelpuutan tämän luokan kaunottaren hyvin pelkkään edustustehtäväänkin. Maalatakin varmasti pitäisi, mutta sitten siitä katoaa "se jokin". Antaa rapistua arvoisellaan tavalla.
Siinä vaahteroiden alla me yömyöhään kuuntelimme spotifysta musiikkia, juotiin oluet, ihailtiin vastamaalattua taloa ja tajusimme, että viime kerran ulkomaanmatkasta alkaa olemaan jo pitkä aika.
Mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi.
Paitsi ehkä Ranskaan.
Paitsi ehkä Ranskaan.
*************
Ja sitten visainen pensaskysymys.
Siellä ruudun toisella puolella on varmasti parempia puutarhatietäjiä, osaisitteko auttaa -
mikä mahtaa olla tämä pensas?
Kasvaa meillä talon eteläseinustalla ja on mielestän nätti pensas, leviääkin hyvin. Siirsin sitä tuonne vaahteroiden läheisyyteen.
Onko se jokin jasmike, vai mikä?