Vaaleaverikkö kultakehyksissä

Nopeasti tulin teille näyttämään, että maltoin viimein tarttua tapettiveitseen ja leikkasin muusakirjasta ensimmäisen kuvan kehyksiin. Kirja on täynnä ihan mielettömiä kuvia, ja tämä vaaleaverikkö (Lee Miller) päätyi nyt ensimmäisenä kehyksiin. Menisiköhän se jo creepyn puolelle, jos kehystäisin koko seinän täyteen kirjan kuvia? Ei kai? Tai entä sitten, vaikka vähän  menisikin..

Pidemmittä puheitta, torstai-iltoja Teille! 

Zaz - Je Veux

Kahvia koneeseen!

Olen luultavasti rikkonut viikonloppuna oman henkilökohtaisen kahvinjuontiennätykseni, sikäli jos yhtään osaan tulkita oikein ruokatorveni tämänhetkistä tilaa ja sen yrityksistä huomautella liikakäytöstä. Mutta kattokaas, kun mä ostin meille mokkapannun! Nyt valmistuu espressot, lattet ja muut hienoudet ihan kotosalla, puuhellalla poristen. Alunperin mun oli tarkoitus ostaa mutteripannu T:lle syntymäpäivälahjaksi maaliskuussa, mutta kärsimättömänä en jaksanut odottaa siihen saakka. Tämä mokkapannu toimikoot tammikuisena piristeenä, jotenkin takkuisesti alkaneelle tälle vuodelle. Kun pannullisen jälkeen kahvia tuntuu edelleen siltä, että ei vaan yksinkertaisesti käynnisty tähän päivään, täytyy kokeilla tujumpaa matskua. Espressoa! (Vatsahaava, täältä tullaan!)

Kahvinkeitintä meillä ei ole ollut enää moniin vuosiin, vaan kahvit on keitetty pannukahvityyliin, pressopannulla. Meillä on Ikeasta ostettu pressopannu, joka toimittaa asiansa mallikkaasti. Kahvi on hyvää, eikä suodatinkahvia ei ole ollut ikävä. Pressopannulla kahvi on vahvempaa ja täyteläisempää, täydellistä pannukahvia!

Kahvinjuonnin lisäksi olen viikonlopun aikana pyöritellyt huonekaluja ympäriinsä (taas!). Kaikki sai alkunsa meille muuttaneesta vanhasta, ihanasta metalli/lasi/puukaapista. Neiti-Pastillista. Se aikaansai makuuhuoneen uudelleen järjestelyä ja sitten koko homma lähti lapasesta. 

"Tahdonvoimaa" - huusin miehelleni rappusissa, kun kannoimme sinne yhtä täyspuista lipastoa ja toista alas. ;D Hommat makkarissa on vielä vähän kesken, mutta makkarin ja keittiön välissä oleva pikkuinen läpikulkuhuone sai uuden funktion. Siellä aiemminkin ollut pöytä toimii nyt laittautumispöytänä ja on enemmän jatketta makkarille. Aiemmin tämä pöytä on toiminut puolikuolleiden tietokoneiden säilytyspaikkana.

Nyt salaatintekoon! Moi!

Kylmä! Kalt! Cold!

Ulkona vallitseva, kimaltelevan kaunis, talvimaisema ja jatkuvasti lisääntyvä valon määrä on ehkä lohdullisinta, mitä tammikuulta voi toivoa. Tällä hetkellä maisemia on tyydyttävä ihailemaan lähinnä ikkunaruudun takaa, sisätiloista, sillä meidän suunnalla paukkuu armottoman kovat pakkaset! Lyhyitä pyrähdyksiä kameran kanssa olen uskaltautunut silti tekemään. 

Samalla olen tiiraillut ja surkutellut pikkulintuja, jotka istuvat oksillaan, kylmästä kankeina. Tekisi mieli viedä niille styroxia, jossa ne voisivat käydä lämmittelemässä jalkojaan. Vai lämmittäisiköhän se edes? Raukat. 

(Niitä pakkasessa paikallaan palelevia pikkulintuja katsellessa, mun päässä alkaa muuten aina soimaan Edu Kettusen biisin kertosäe "..olet kalleimpani, sinä saatanan kone älä hyydy...")

Joulukuussa, pakkasten ja lumen puutteessa mua suretti saimaannorppia uhkaava kohtalo, tai siis kuuttien, joita ilman jäätä ja lumipeitettä uhkasi joukkokuolema. Onneksi nyt paukkuu! Jos pikkulintujen surkuttelua ei lasketa, olen varsin tyytyväinen ulkona vallitsevaan säähän. Kyllä se on kiva, että vielä toistaiseksi ainakin, saadaan nauttia neljästä erilaisesta vuodenajasta. Ja hei, muutama kuukausi, niin kevät on jo täällä. Kevät on ehdottomasti mun lemppari vuodenaika. Ja mikä parasta, tällä hetkellä olemme kalenterin mukaan kaikista kauimpana loppusyksyn pimeydestä ja ankeudesta. Ja joulusta. Vuoden mukavampi puolisko on siis käsillä. Kevättä ja kesää kohti lasketellaan. 

Mua kevättää jo siinä määrin, että tulin kuin vahingossa tilanneeksi parit vaaleanpunaiset ((!!) oikeammin vanha roosa, sellainen herkkä puuterinen sävy)) tyynynpäälliset kuistin sohvalle kevättä edustamaan ja kun nyt verhojen makuun pääsin kirjastohuoneessa, niin uskaltauduin ostamaan kuistillekin laskosverhot. Tänä iltana löydän kuistilta (toivottavasti) yhden kiroavan, verhoja kokoavan miehen. Niissä näytti olevan jokseenkin mielenkiintoinen ripustusmekanismi (ja paljon pieniä osia ja kummallisia kepukoita mukana). Totesin, että ei oo ihan mun juttu.

Toiveikasta tiistaita toivottelen teille!

Tallinna

Terveiset Tallinnasta!

Jaksan joka kerta lumoutua uudelleen Vanhankaupungin kauneudesta. Jos olisin rikas, ostaisin itselleni kaupunkiresidenssin Vanhastakaupungista. Siellä voisi käydä fiilistelemässä aina tarvittaessa, jos maalaiselämä tuppaa kyllästyttämään. Hyvää ruokaa, kivoja kahviloita, kauniita rakennuksia ja edullista viiniä, mitä sitä muuta ihminen tarvitsee viihtyäkseen?

ps. Tekemäni uudenvuodenlupaus ja sen noudattaminen Tallinnassa, alemyyntien aikaan ei ennakko-oletuksista huolimatta osoittautunut lainkaan tuskalliseksi. Päinvastoin. Oli melkeinpä vapauttavaa kierrellä kaupunkia, ilman pakonomaista shoppailun tarvetta. Toisaalta, ehkä tammikuussa on liian aikaista hehkuttaa. Kyllä tässä on vielä ruhtinaallisesti aikaa katua. 

Pirtsakkaa viikkoa mulle ja teille! (Pienoinen univelka kulkeutui reissusta kotiintuomisiksi asti)

Renginkaappi

Mua on tässä nyt vuoden päivät pistänyt silmään tämän renginkaapin sävy, joka ei oikein käy yksiin salissa olevien kalusteiden kanssa. Itsessään kaapin väri on oikein kiva, ja sen vuoksi olen siirtänyt kaapin pintakäsittelyä ja odottanut, jos oma silmä tottuisi siihen. Yli vuoden päivät yritin, mutta ei siihen vaan tottunut. Renginkaappi on vanhan 1800-luvun senkin yläpuolella, senkissä on alkuperäinen liimamaalipinta, joka on mielestäni kaunis kuin mikä. Ajatuksena oli, että renginkaappi mukautuisi väreiltään paremmin  senkin maalipinnan kanssa. 

Löysin kaapista Liberon valkokalkkivahaa ja ei kun sukka käteen (en löytänyt teräsvillaa siihen hätään) ja sutimaan. 

Lopputuloksesta tuli parempi. Ei se tietenkään ihan samalta näytä, kun tuo vanha liimamaalipinta, mutta nyt sävyero ei pistä silmään enää häiritsevästi.

 Ja miten kiva onkaan kuvata sisällä, taas kun aurinko paistaa! Tätä lisää!

Ystävämme Laura-närhi

Iltapäivien sininen valo on ihanan rauhoittava. 

Kiva oli vihdoin saada talvi ulos, kirpeine pakkasilmoineen. Vielä sallisin lunta tulevan sen verran, että pääsisi hiihtämään. Hiihtämään! Mitä hittoa ihmiselle tapahtuu täytettyään 30 v.? Laji jota on vihannut ja karttanut sitten peruskoulun, ja vannonnut  -kautta kiven ja kannon - että ei palaa lajin pariin. Koskaan eikä ikinä. Niin - tässä sitä ollaan - ja toivotaan, että pian päästäisiin hiihtämään! 

Ja missä ihmeen vaiheessa J. Karjalainen on alkanut kuulostamaan hyvältä?

ps. Talviruokitteko te lintuja? 

Tämä on vasta toinen vuosi, kun olen talviruokkinut lintuja ja onpa se palkitsevaa. Oma mummuni oli ahkera lintujen ruokkija ja hänen lintulaudat kuhisivat elämää. Oma pyrkimykseni on päästä samaan. 

 Nyt ruokintapaikan on vallannut tämä närhi, joka ei suostu poistumaan kauralyhteeltä vaan vartioi sitä välillä torkkuen ja välillä taas syöden. Pikkulinnut ei juuri pääse lyhteestä nauttimaan, kun rouva-rohmu on ominut sen itselleen. Ristimme sen Laura-närheksi.

Kirjastohuoneen pikafiksaus

Viikonlopun aikana meillä on huonekalut seilanneet kirjastohuoneen ja kuistin väliä. Keinutuoli muutti kuistilta takaisin kirjastohuoneeseen ja kustavilainen sohva kannettiin kuistille

Sain myös ommeltua kirjastohuoneeseen pellavaverhot, ja ne ovat laatuaan ensimmäiset tässä talossa. Viikonlopun tavoitteena oli oikeastaan, että k-huoneen ovea ilkeisi pitää auki, niin että näkymä olisi  siedettävämpi. Kirjastohuone on toiminut tähän saakka rojuhuoneena, jonne on ollut helppo kantaa kaikki ylimääräinen, ja sen jälkeen sulkenut oven visusti perässään. Kirjastohuone on vielä aika tyhjä, mutta eiköhän se tästä, ajan kanssa, muotoudu kokonaisuudeksi.

Vähän fiiliskuvia kirjastohuoneesta ja kuistilta.

Jielde ja muuta ihanaa

Joulupukki ei tuonut mulle sitä Jieldeä. Ihan itte piti Ebaysta tilata.

Tämä yksilö on vanha ja sopivasti kulahtanut. Ja kuinka erilaiselta se tuntuukaan verrattuna uustuotantona valmistettuihin lamppuihin!! Tämä on paljon jyskympi tapaus, ja kaikki osat on täyttä rautaa! Vitsit, että mä tykkään. Ei kun Rakastan! Hintakaan ei ollut paha, ja lamppu oli täysin toimiva. Happy!

Form follows function -blogissaan Tuija vinkkasi kivoista, vapaasti tulostettavissa olevista, kalentereista vuodelle 2014. Tulostin oitis oman kalenterini täältä: SMÄM

Kalenterin koko on pieni, ja jos haluat kalenterin koossa A4 tai A5, täytyy kuvat ensin tallentaa ja valita tulostettava koko suuremmaksi. 

Nyt huonekaluja pyörittelemään. Taas iski joku tarve vaihdella vähän järjestystä. 

Projektina on tällä hetkellä kirjastohuone. Patti Smithia taustalle ja sohva kainaloon!

Viikonloppuja!

Patti Smith:Boy cried wolf

Toinen yritys: Avokadopasta

Onko jossain joku, joka ei ole vielä kokeillut avokadopastaa á la Alexander Gullichen?

(Muilla avokadopasta-ohjeilla tehtyjä ei lasketa)
Jos et vielä ole, niin.. Kokeile!

Kokeilin avokadopastaa ensimmäisen kerran jo noin vuosi sitten toisella reseptillä ja ihmettelin  ensimmäistä versiota maistettuani, miksi siitä niin hirveästi kuhistaan ja lehdissä asti kirjoitellaan. Ensimmäisellä kokeilukerralla taisi olla avokadotkin liian raakoja. Ei ollut hääviä.

Annoin avokadopastalle toisen mahdollisuuden, ja tällä kertaa valmistin sen alkuperäisellä reseptillä (jonka löydät täältä). Tuloksena tajunnanräjäyttävä pastapläjäys! Nuolin lautasen! Ohjetta noudatin epätyypilliseen tapaan, melkein pilkuntarkasti. Lehtipersiljan sijasta käytin kylläkin korianteria, koska lehtipersiljaa en löytänyt. Olen tehnyt tätä jo useampaan otteeseen, kröhöm -muutaman viikon sisällä - ja korianteria en jätä pois, vaikka kaupan hyllyt tursuisivat lehtipersiljaa.

Avokadoja myydään nykyisin aika edullisesti 800 g:n pusseissa ja näiden avokadojen laatu on sattunut olemaan omalla kohdalla  parempi, kuin "syöntikypsinä" myytävät. Viimeksi kun suunnittelin tekeväni avokadopastaa, ostin kaksi syöntikypsää avokadoa ja varmuuden vuoksi (onneksi) vielä 800g:n säkin. 

Syöntikypsät näyttivät nimittäin halkaistuna tältä:

Ärsyttävää! Onneksi oli säkki! Vaikka jouduin odottelemaan pari extra-päivää avokadojen kypsymistä.

Ylijääneistä avokadoista voi tehdä vaikka munakkaan.

Miten siellä, maittaako avokadopasta?


ps. Mulla on täällä sivuilla remppa käynnissä, iski pieni kyllästyminen. Homma on vielä vähän kesken, mutta toivottavasti yleisilme on jo vähän selkeämpi (?)