31.7.2013

Päivän väri: keltainen!


Kesäkurpitsaa pukkaa!! Sitä ollaan meillä nyt syöty viime päivinä salaatin, keiton ja lasagnen muodossa. Vain luovuus on rajana miten tuota keltaista pötkylää keksii käyttää. Loppusato taitaa meillä mennä kuitenkin ihan perinteisesti pikkelsiksi.  Olisiko teistä jollain hyvää käyttövinkkiä kesäkurpitsalle?

Tässä salaatin ja keiton ohje, johon meillä on kesäkurpitsaa käytetty;

Kesäkurpitsasalaatti (alkuperäinen ohje löytyy täältä)

pari kesäkurpitsaa
punasipuli
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl balsamicoa
1 rkl hunajaa
suolaa
pippuria
fetajuustoa

Höylää juustohöylällä kurpitsat ohuiksi viipaleiksi ja suikaloi sipuli. Sekoita öljy&balsamico ja mausta seos. Sekoita kaiki keskenään ja anna maustua jonkin aikaa jääkaapissa.

Vinkki: Itse taidan seuraavan kerran lisätä joukkoon vielä uusia perunoita, niin menee samalla hiukan ruokaisempana salaattina.





Kesäkurpitsakeitto

1 iso kesäkurpitsa
1 sipuli
muutama valkosipulinkynsi
n. 7 dl kasvislientä (käytin 1 kasvisliemikuution)
2 dl ruokakermaa (tai koskenlaskijaa)
suolaa + pippuria maun mukaan
hunajaa
minttua
loraus kuivaa valkoviiniä
2 rkl jauhoja suurustamiseen
25 g voita

Pilko sipulit ja kuullota niitä hetki voissa. Lisää jauhot ja suurusta. Lisää kasvisliemi. heitä mukaan pilkotut kesäkurpitsat ja anna kiehua niin kauan, että kesäkurpitsat ovat kypsiä. Lisää keittoon minttu ja soseuta. Lisää kerma/koskenlaskija ja se loraus valkoviiniä. Kiehauta. Mausta suolalla ja pippurilla.




Pikainen moi!

Tulin kertomaan pikakuulumiset viikonlopulta. Lauantain pirskeistä ei ollut juuri julkaisukelpoisia otoksia, mutta särkänniemestä sentään jotain! :) Kaiken kaikkiaan aivan Super-hauska viikonloppu takana. Lauantain syntymäpäiväjuhlat olivat oikein onnistuneet ja sunnuntain hurvittelu särkänniemessä oli huippua! On muuten aivan ihana paikka tuo Särkänniemeen rakennettu koiramäki. Siellä ollessa tuntuu, kuin olisi tupsahtanut keskelle jonnekin Etelä-Euroopan viehättävää ja värikästä pikkukylää.

 Mukavahan se on silti kotiinkin palata, mutta muualla ollessa voi keskittyä ihan kaikkeen muuhun, kun jatkuvaan silmiä häiritsevään keskeneräisyyteen ja ottaa ihan vaan rennosti. Tottuukohan tähän joskus? Siis kaikkeen keskeneräisyyteen? Eniten (TOP-20 listassa) päänvaivaa tällä hetkellä aiheuttaa pihalle levitetty multa, kolme koiraa ja lapsi, sekä niiden kaikki 14 jalkaa. Taisin jopa eilen ääneen toivoa lunta maahan (ihan vaan sen takia, että se peittäisi tuon mullan pihassa), mutta kaduin sitä samantien! Onneksi tulevalle viikonlopulle on povattu vielä oikein kesäisiä lämpölukemia, joten nautitaan vielä kesästä, niin kauan kuin sitä riittää.

Heippa! Mä lähden hammaslääkäriin! (Onko kammottavinta tapaa aloittaa päivä?!)




26.7.2013

Pensselit purkkiin!



Nyt pääsee pensselit huilimaan pariksi päiväksi. Luvassa on onneksi ihan jotain muuta kuin sudin heiluttelua. Me lähdemme Tampereelle ihanaisen kaveriperheen luo. Tarkoitusta on lähteä juhlistamaan yhden ystävän iän karttumista (ei siis puhuta vanhenemisesta, ssshh!) ja sunnuntaille koko perheen voimin hurvittelua huvipuistossa.

On mukavaa päästä aika ajoin vähän pukeutumaan ja laittaa ylleen jotain ihan muuta kuin ainaiset rempparytkyt. Sitä ennen, taidan kuitenkin käydä tinneripesulla.


Välttääkseni "morsian karkuteillä" -efektin, lisään jotain ei-valkoista yläosaan.. just in case!















Aurinkoista viikonloppua! <3


25.7.2013

"Ain laulain työtäs tee"




















Kiva, kesä tuli takaisin! Samalla meidän pihaan saapui 3 lavallista laattoja, kasa multaa ja kaivinkone. Sillä aikaa kun miehet ovat häärineet laatoituksen kimpussa, mä olen maalaillut. Eilinen vielä sujui kuin tanssi, ja ihmettelin itsekseni, kuinka mä puoli vuotta takaperin olin täysin tympääntynyt maalaamiseen. No tänään se alkoi sieltä salakavalasti palailemaan mieleen. Maalaaminen itsessään on ihan mukavaa. Mutta silloin kun loppu häämöttää jossain valovuosien päässä ja homma muuttuu pakkopullaksi, niin silloin kuvaan astuu tympäännys. Ihan vielä ei kuitenkaan puhuta maalaus-burniksesta, mutta veikkaanpa että kesän lopulla ollaan taas lähellä sitä pistettä, kun maalipurkin kannen avaaminen muuttuu itkupotkuraivariksi. Mä olen maalaillut tässä nyt ulkosalla ikkunanpokia ja ikkunankarmeja. Ehkä osa 1/1000 tämän kesän maalausurakasta suoritettu! Great! Enää jäljellä talon koko ulkovuoraus (ei siis kuvassa näkyvä kuisti) vaan itse talo, 7 x 21 m, ehkä n. 250 m2 maalattavaa pinta-alaa. Onneksi talkooväkeä on tulossa iso joukko auttelemaan. Myös vaja-rakennus huutaa maalia, samoin kuin kaikki muutkin ulkorakennukset. Kesälomaa on periaatteessa jäljellä tasan viikko. Sitä ennen olisi hyvä pakko saada rakennetuksi aita piha-alueen rajoille, laatoitus valmiiksi, jonkinlaista suunnitelmaa pihaan tulevista istutuksista tehdyksi, ja vähän reissatakin. Täytyy ehkä hiukan joustaa tälle kesälle/syksylle laaditusta toimintasuunnitelmasta ja relata. Onhan se kiva, kun jää seuraavillekin kesille vähän puuhailtavaa ;)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..














































































Kivaa loppuviikkoa!

23.7.2013

Vadelma ja valkoherukka ne yhteen sopii
































Se on kuulkaa tämä sadonkorjuuaika katalaa aikaa selkävammaiselle. Mun selkä reistailee aina tähän aikaan vuodesta, kun kaiken maailman herkut metsissä ja puskissa odottaa poimijaansa. Enhän mä tokikaan niitä sinne metsiin ja puskiin jätä, sinne vaan on kertakaikkiaan päästävä. Selkää taas ehtii lepyttelemään koko loppuvuoden.

Tänään oli vuorossa vadelmat.  Meillä kasvaa isot villivadelmapuskat kasvimaan vieressä, ja kylläpä sitä satoa onkin! Osa oli vielä hiukan raakoja, joten tätä harrastusta on luvassa vielä toviksi. Meillä kasvaa tässä pihassa yksi valkoherukkapensas ja me Martan kanssa poimimme niitä yhdessä. Martta on siinä mielessä huonoa seuraa marjojen poiminnassa, että ei jaksaisi itse noukkia omia marjojaan vaan tulee mieluusti hakemaan ne suoraan kiposta. Martan suurinta herkkua tuntuu olevan lakat (suomuuraimet), mutta kaikki menee, niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy.
 Saadusta sadosta tekaisin vadelmamuffinseja ja vadelma-herukkamehua. Mehun ohjeen ajattelin jakaa, kun oli omasta mielestä niin kivan kesäistä ja raikasta. Tässä:


Vadelma-herukkamehu

n. 3 litraa marjoja (mulla oli 1 osa herukoita ja 2 osaa vadelmia)
1,5 l vettä
sokeria n. 300 g / valmis mehulitra
ripaus inkivääriä, 1 vaniljatanko ja itse laitoin vielä mintunlehtiä



1. kiehauta vesi kattilassa
2. lisää marjat ja vaniljatanko + inkivääri ja mintunlehdet
3. keittele tovi (n. 10 min.)
4. siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan ja kiehauta. Kaavi vaahto pois. (mulla kävi tässä ihan luontainen poistuma vaahdon osalta, kun koko mehu kiehu yli - tarkkana siis! :) )
5. lisää sokeri
6. pullota mehu puhdistettuihin pulloihin (itse keitin vettä ja kaadoin kuuman veden pulloihin ennen pullotusta)

Mulla tuli mehua vajaa 2 pullollista. Valmista mehua tulee kun laittaa n. 1 osan mehua ja 2 osaa vettä, tai vichyä. 


















































22.7.2013

Maanantain piristys


Jos ihmisellä on lapsi ja kolme koiraa, ja velvollisuuksia käyttää niitä ulkona (säästä riippumatta) niin eikö se ole siinä tapauksessa riittävän hyvä syy satsata hyvään ja ajattomaan jokasääntakkiin?

Mun mielestä on. On sitten edes tyylikäs takki pukea koiranilmoilla ylleen. Tähän saakka mulla on ollut sellainen kamala vanha viitta, pvc-muovia mitälie. Tottahan sekin on ihan asiansa ajanut, mutta onhan se nyt kivempaa pukea tuleviin syyssateisiin tämä:


Niin ja mun mielestä sadetakin täytyy olla keltainen. Se on sadetakin väri.

OVH-hinta tässä takissa oli mun kukkarolle täysin ulkoavaruudesta, mutta Marimekolla oli (ja on edelleen) hyvät ALEt verkkokaupassaan. Tämän omani klikkailin kotiin 70% alella. Aika löytö siis, eikö vain? ;) 

Täällä maaseudulla asuessa ei paljon kauppoihin pääse vaatteita hypistelemään, joten suurin osa vaatteista tulee tästäkin syystä hankittua verkkokaupoista.  Sitäpaitsi, verkkoshoppaillessa mä teen varmasti vähemmän niitä hutiostoksia, koska saan kokeilla tuotetta rauhassa kotosalla ja palauttaa sen, jos ostos ei miellytäkkään. 

Tämä kolea ilmakin on taatusti osasyyllinen siihen, että tässä alkaa jo miettimään syksyä ja niitä syyssateita. Nyt on sentään vasta heinäkuu ja mä hipsuttelen sisällä villasukissa.
Säätiedotuksien mukaan kesä ei kuitenkaan ole vielä ohitse, vaan lupailevat onneksi vielä helteitä tällä viikolla. Hyvä niin, sillä meillä on vielä armottoman pitkä tehtävälista pihan kunnostamisessa. Mukavampaa tehdä ulkohommiakin, kun aurinko paistaa. 

 Ja niitä helteitä odotellessa.

20.7.2013

Lauantai













Mä oon kotihiiri. Tykkään olla ja puuhastella kotona. Tietenkin on kiva käydä "ihmisten ilmoilla" aika ajoin, kunhan ei liian usein. Tampereella asuessamme tykkäsin olla myös kotona, mutta siellä paritalon puolikkaassa asuessa ne puuhastelut oli nopeasti puuhasteltu ja usein fiiliksen valtasi tylsyys. Silloin ajattelin, että voi kun joskus olisi sellainen talo jossa olisi pihaa niin paljon, että aina keksisi tekemistä. No nyt meillä on sellainen talo, jossa ei todellakaan keksimällä tarvitse keksiä tekemistä. Tekeminen ja tekemättömyys iskee aina päin kasvoja, kun astun ulko-ovesta ulos. Tässä meidän talossa oli hyvin viehättävä puutarha.Oli, ennen kuin aloitimme rempan. Rempan vuoksi tässä pihassa on ollut ties mitä koneita ja härveleitä, puhumattakaan kaivannoista joita on tehty vesi- ja sähköliittymille.  Nyt siitä puutarhasta on enää jäljellä siellä täällä nurmikkoa kaukaisesti muistuttavaa kasvustoa. Joitain vanhoja hienoja omenapuita tienpuolelta kuoli (kaksi vanhaa omenapuuta sentään säästyi). Piha on muutenkin aikalailla pomminjäljiltä, sieltä löytyy soraa, hiekkaa ja nurmikkoa vailla mitään järkeä ja suunnittelua. Mä olen myös aika kärsimätön luonne, ja jos jotain keksin, se täytyy saada toteutettua heti ja välittömästi. Välttämättä se ei ole tällaisessa vanhan maatilan-kunnostus -projektissa kovin hyvä - tai ainakaan toteutettavissa, oleva yhtälö. Se työ ei takuulla tekemälläkään lopu. Täytyisi vaan osata välillä hengähtää ja nauttia, eikä antaa kaiken keskeneräisyyden häiritä.



























Tämä viikonloppu on pyhitetty ihan vain olemiselle, yhdessäololle ja lukemattomille aikakausilehdille. Ystävälle, pitsalle  ja viinilasilliselle. Postista eilen saapuneelle H&M:n paketille ja uusien alemekkojen kokeilulle. Herneille ja mansikoille.

Ja Saunalle totta kai.
















Leppoisaa lauantaita!

18.7.2013

Sushia suomalaisittain?

Onhan nää tavallaan vähän niinku sushia?














Mun alkoi tänään tehdä mieli kaalikääryleitä, mutta ajatus pitkästä valmistusajasta ei innostanut. Meillä on kasvimaalla keräsalaateista jo vähän ylitarjontaa, ja ajattelin valmistaa niistä pika-kaalikääryleitä. Muuten tietenkin ihan sama homma, mutta se pitkä kaalin keittäminen/liottaminen -työvaihe jäi kokonaan pois. Hiukan pienempiäkin näistä tuli, sellaisia suupaloja. Nämä toimisi ihan oivallisina alkupaloina - tai pienempinä huikopaloina näinkin.
Näitä meillä tarjotaan seuraavaksi ruokavieraille alkupaloina!

Hihkaiskaa kommenteissa, jos haluatte tarkempaa ohjetta.

Nam, nyt vatsa kaalikääryleitä sushia täynnä ja untenmaille. <3




17.7.2013

Where the magic happens?

Tervetuloa meidän makkariin! Koska en omista vielä (joulupukki hoi, kuuletko?) digijärkkäriä, on sisätiloissa kuvaaminen aika haastavaa. Mutta otin nyt hiukan yksityiskohtia kuitenkin. Eniten meidän makuuhuoneessa rakastan vanhoja, verstaassa olleita lattialankkuja. Kaikista öljytahroista, lommoista ja tummentumista huolimatta. Olen vain suopakuurannut ne kertaalleen. Toinen rakas asia makkarissamme, on katon vanhat laudat. Laudat olivat jo talossa vintin "lattiana" tai sellaisena viritelmänä ainakin. Kierrätyskamaa kuitenkin.
 Ja vielä jos kolmannen rakkauteni kohteen mainitakseni, ne ovat nämä vanhat pariovet.
Nämäkin ovat kierrätyskamaa. Vanhat kaupunkilaisovet. Ovat aika paljon korkeammat kuin talossamme olleet alkuperäiset ovet, mutta ovat oikeastaan ihan hauskat, kuin erottuvat korkeampina talon muista ovista. Näitä kaupunkilaisovia on meillä muuallakin vanhassa verstasosassa (eli nykyisessä kph:ssa ja khh:ssa). Nämä ovet olivat lojuneet Tre:lla (T:n silloisen työpaikan vieressä) jo hyvän tovin säiden armoilla. Arvokiinteistöön oli tehty remonttia ja nämä kaupunkilaiskaunokit oli hylätty ulos, uusien tieltä. Ei muuta kuin yhteyttä talonmieheen ja kyselyä ovien kohtalosta. Hetkeä myöhemmin meillä oli pakun takaosasto täynnä vanhoja puisia väliovia. Ihan vaan sillä hinnalla, että "jos viet kaikki". Ja mehän vietiin! Näille pariovia en edes maalannut, en malttanut, kun ovat mielestäni niin kauniit. Muissa ovissa olikin sitten tekemistä lateksimaalien irroittamisessa.
Kaikki meillä käytetyt tapetit ovat Pihlgren & Ritolan mallistosta (lukuunottamatta kph:n tapettia). Tärkein kriteeri tapettien valinnassa meillä oli, se että tapetti on oikeasti hengittävä paperitapetti. Pihlgren & Ritola painaa tapettinsa vanhalla menetelmällä suomalaiselle tapettipaperille ja on käsittääkseni ainoa Suomessa tapetteja valmistava. Vanhan talon henkeen P&R:lla on iso määrä sopivia tapetteja. Ainoa mikä voi muodostua ongelmaksi, on valinnan vaikeus!
















T:n yöpöytänä toimii läjä vanhoja matkalaukkuja ja yksi tuohiarkku, ne toimivat samalla kätevästi säilytyspaikkana satunnaisesti tarvittaville romppeille.

Alimmaisessa kuvassa on Etelä-Ranskan kirpparilta löytynyt vanha taulu ja pullo ruusuvettä, jota voi käyttää ihan kasvovetenä ja tuoksu on ihana! Syy jonka vuoksi olen sen ostanut, on silti tuo kaunis pullo. Cleanin hajuvedet ovat aivan lemppareitani! Paras tuoksu on puhtaan pyykin tuoksu!

Heippa! Mä meen tekemään polttopuita!

16.7.2013

Herrojen kanssa pellon laidassa


"Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa,
joo, joo, ja kuljin pellon laitaa,
joo, ja kuljin pellon laitaa.
Mä lapsen kanssa nyt kuljen tietä kaitaa,
joo joo, ja kuljen tietä kaitaa,
joo, ja kuljen tietä kaitaa"

Kenen biisi?




Carolan. Tää on niin hyvä! Ei mulla muuta. Moi!


15.7.2013

Kasvimaalta räjähtää. Taas.



Apua. Mä olen muutaman päivän laiskotellut velvollisuuksistani kasvimaatani kohtaan. Se on viikonlopun aikana räjähtänyt.  Mulla into korvaa puuttuvan taidon. Kunnon kasvimaa on ollut haaveena jo pitkäänkin, ja täytyi se nyt heti ensimmäisenä kesänä täällä asuessa päästä toteuttamaan. Mä olin ehkä jonkin verran suuruudenhullu kasvimaan koon suhteen. Se on nimittäin iso. Isolla tarkoitan, että mä olen kyntänyt sen traktorilla! Rikkaruohojen kitkennässä turvaudun ainoastaan peukaloon ja etusormeen (ja muutamaan Fiskarsiin). En käytä mitään tuholaismyrkkyjä. Lannoitteena käytän nokkosvettä, joka taitaa olla parasta mahdollista lannoitetta, mikäli on uskomista että "hajussa kasvaa".


Mutta niin kuin tuo viereinen kuva havainnollistaa, täytyy päästä pikimmiten kitkemään.

















On piilossa viidakon....
Tammenlehtisalaatti !

Porkkanoiden vieressä kasvaa aivan porkkanan varren kaltaisia rikkaruohoja. Miks?

Kukkiakin mä ajattelin pellon laidoille kaunistukseksi istuttaa "sinne tänne". Harmi vaan, että en enää löydä niitä istutettuja kukkia sieltä rikkaruohojen seasta. Auringonkukissa kuitenkin onnistuin, sillä ne kasvavat korkeammiksi, kuin pellon yksikään rikkaruoho. Lisäksi 2 tarhakehäkukkaa oli auringonkukkien vieressä puhjennut kukkaan.

Mutta onneksi perunakin kukkii! Kyllähän siinäkin ihan kaunis kukka on.








Siitä suurenhulluudesta vielä. Meidän kasvimaan viljelypinta-ala on n. 10 aaria. Siellä kasvaa mm. salaatteja, kaaleja, mangoldeja, retiisejä, herneitä, pinaattia, kesäkurpitsaa, perunaa, sipuleita, valkosipulia, purjoa, punajuurta, mustajuurta, lanttua, nauriita, porkkanoita, palsternakkaa. Lisäksi sisällä kasvavat yrtit ja tomaatit. Tomaatit vaan taitavat ottaa pitkän ajan, ennen kuin punastuvat?














Herneitä onkin paljon eri lajikkeita, ja sokeriherneet ovat kohtapuoliin valmiita. 
Näissä silpoydinherneissä on mahottoman nätit kukat!





















kesäkurpitsa
auringonkukat
Sinkkiämpärissä kasvaa tomaatteja. Huomattavasti hitaampi lajike, kuin sisällä kasvava. Ulkona kasvava kukkii vasta nyt. 
punajuuri
kevätkylvöissä!
Mutta kyllähän tuo kasvimaa on hirveän palkitsevaa puuhaa. Näkee ihan oikeasti kasvun ihmeen! Ja se tunne olla edes joltain osin omavarainen, on aika hienoa. Tulevaisuudessa haluaisin kasvattaa omavaraisuutta vielä paljonkin, mutta vielä tänä kesänä saan riittävästi tyydytystä kasvimaasta.

Lounaaksi syöty hampurilainen ei kauheasti liity tuohon kasvimaahan (paitsi tuon salaatinlehden osalta) mutta olisihan se hienoa, jos kaikki tuossa hampurilaisessa olisi omavaraisesti hankittu. Ja traktorikuvan jälkeen sopii yksi hampurilaiskuva.

Kivaa alkanutta viikkoa! <3

14.7.2013

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kirpparilöydöt ja uusi olkilaukku































Kiertelin loppuviikosta kylämme kirppareita, ja kas: kyllähän sieltä taas tarttui mukaan juttuja. Vanhoja söpöjä lautasia, joista on kiva tarjota kesällä vaikkapa lettuja! Niitä meidän perheessä on tänä kesänä nimittäin syöty! Letut, kermavaahto ja mansikat, who needs else? :)













Ja vanhaa Riihimäkeäkin löytyi. Edullisuudesta nyt ei puhuta, mutta kyllä tuo läjä alle 50€:n irtosi. Ihastuin varsinkin tuohon Ihanne-lasipurkkiin jonka väri taittaa kauniisti siniseen. Tuolle isolle 8 litran purnukalle on hiukan vaikea keksiä käyttötarkoitusta, mutta eiköhän se paikkansa löydä kavereidensa joukosta. Nää lasipurkithan on ihan kauheen monikäyttöisiä vempaimia. Tyhjänä ollessaan nää toimii maljakkoina, ja säilöntäaikaan luonnollisesti säilöntäpurkkeina ja ihan yleisesti vaan keittiön kaunistajina.





























Yhden kirppispöydän alla piilossa odotti vanhat kehykset noutajaansa. En tiedä vielä tuleeko kehyksiin lainkaan kuvaa, vai tekisinkö pelkistä kehyksistä kollaasin sängyn päälle. Saas nähdä.




























Eilen piipahdimme Kristiinankaupungin kesämarkkinoilla. On se vaan nätti kaupunki! Varsinaisesti markkinalöytöjä en tehnyt, mutta torin laidalta putiikista löysin viimeinkin olkikassin jota olen etsinyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti koko kesän. Ihan täydellinen Tine K:n olkikassi mustine nahka -yksityiskohtineen! <3 joka on näppärä ottaa mukaan rannalle, tai vaikkapa kauppaan. Miten mä olenkaan tullut toimeen kaikki nämä kesät ilman olkikassia? :)




























Ja höpsistä, kyllähän mä markkinalöydönkin tein! Nimittäin herneet. Mä olen ihan mahdoton herneaddikti ja maksan niistä lähes mitä vain. Niitä vain on saatava. Olen joskus mietiskellyt, paljonko mulla kuluu kesän aikana rahaa herneisiin. Aika paljon. Keväällä istutin monia eri lajikkeita kasvimaalleni, mutta ainoastaan sokeriherneet ovat jossain määrin herneen näköisiä, laiheliinejä nekin vielä. Odottavan aika on pitkä ja siihen saakka, ennen kuin omat herneet ovat poimttavissa, täytyy hakea herneet toreilta ja turuilta.































Leppoisaa sunnuntaita! 
Täällä vietetään sadepäivää sisällä, nekin on kesällä (silloin tällöin) mukavia. Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa kun ei ole pihalla puuhastelemassa.