kevyttä ja kuplivaa

Olkihattu tuli talokauppojen mukana.

Tällä viikolla mua on hymyilyttänyt varmastikin useammin, kuin koko talvena yhteensä. Monestakin asiasta. Mustarastaiden laulusta ja auringosta. 

Blogikaverin lähettämästä kirjasta. Uudesta luomiväristä. Joutsenten ääntelystä. Maasta puhkeavasta vihreästä. Toisen blogikaverin tarjoamasta puutarha-avusta. 

Tässä viikossa on jotain kummallista. Viime yön huonosti nukkuneena,  ei edes aamuherääminen tuntunut vastenmieliseltä. En torkuttanut kun korkeintaan kaksi kertaa (normaalisti torkkuvara on puolituntia). Viime yön yksityiskohdista vielä sen verran, että heräsin joskus 04.00 aikoihin aamuyöllä, kissan, kamalan äänekkääseen mouruamiseen. Raotin ikkunaverhoa ja siinä ihan  lähellä istuskeli valtavan kokoinen katti - huudellen seuraa, yksinäiseen maaliskuiseen yöhönsä. 

Tunne on kuin heräilisi pitkästä talvihorroksesta - olo on kevyt ja kupliva!

Haaveilen puutarhajuhlista, samanlaisista kuin meillä oli viime juhannuksena.
Jos ottaisi perinteeksi järjestää juhannusjuhlat. 

Puutarhavimma ja -ahdistus

Katsoin eilen Yle areenalta Seportaasin: Talo kukkivalla kalliolla - ja jo tovin potemani puutarhakuume yltyi nyt, jo lähes kestämättömälle tasolle! Minäkin haluan samanlaisen hyötykasviviljelmän kuin Marylla! Sitruunapuut, talvipuutarhat ja se kukkamäärä. Missä ihmiset oppivat puutarhanhoitoa? Onko se vaan joku geeni ihmisessä - sitä joko on, tai sitten ei? Riittääkö yksi ihmiselämä oppia kaikki tarvittava puutarhanhoidosta? Ja yritysten ja erehdysten kauttako se homma on sitten kokonaan opittava? 

Eihän ne taimet mitään edullisia ole, vaan kyllähän niihin äkkiä saa uppoamaan ison kasan euroja. 

Jostain luin, että puutarhan tulisi olla suhteessa 10% talon arvoon. eli jos talo on rahallisesti 100 000 euron arvoinen, tulisi puutarhan laittamiseen varata n.10 000 euroa. 

Se on aika paljon rahaa. 

Puutarhavimmassani olen taas selaillut puutarhalehtiä ja lukenut puutarhaopuksia ja koittanut takoa päähäni perusasioita. Siltikin tuntuu, että en käsitä koko puutarhahommasta yhtään mitään. En halua pihallemme mitään eksoottisia lajikkeita joiden menestyminen olisi epävarmaa. Haluan perinteisiä lajeja, jotka sopivat tällaisen maalaistalon miljööseen. Onko esimerkiksi Lumipalloheisi sellainen? Voiko sellaista istuttaa meidän pihaan, vai onko se - herregud - jollain tapaa täysin epäsovelias valinta vanhan maalaistalon pihalle? Vai otankohan minä tämän  puutarhahomman vähän liian jäykästi ja tosissani. 

Vanhaa taloa kunnostaessa sitä jää päälle helposti sellainen aika "puritaaninen" vaihde, että jokaista asiaa pitää olla tarkastamassa kirjasta, että ei vaan tee mitään väärin. Sinänsä puutarhan kanssa ei voi tehdä mitään kovin peruuuttamatonta ja suurta virhettä - niin kuin talon kunnostuksessa... Mutta mutta, jonkinasteista rimakauhua selvästi puutarhan suhteen on.

Ajattelin silti tilata meille sen Lumipalloheisin ja Pikkujasmikkeen. Aloitan pensailla ja puilla tulevana kesänä, ja sitten myöhemmin niillä kukka- ja perennapenkeillä. Ehkä. 

Ai niin. 

Kannattaa katsoa se Seportaasi, se on katsottavissa vielä 20 päivän ajan Areenalta.

http://areena.yle.fi/tv/1839089

ps. Musta tuntuu, että "puutarhanhoidon Panu Kaila" on Pentti Alanko.

11 kohdan haaste

Harmaan torpan (ihailtavan taitava) emäntä haastoi minut 11 kohdan haasteeseen.
Kiitos sinne!

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

***************************

11 asiaa minusta:

- Pelkään hysteerisesti koppakuoriaisia (on muuten täysin järjenvastaista hepuloida enemmän torakasta hammasharjassa, kuin vaikkapa kuvan myrkkyhämähäkistä hotellihuoneessa)

tässä hotellilta löytynyt hämis jo kuolleena, tai ainakin osan raajoistaan menettänyt. Jos joku teistä on hämähäkkitietäjä, kuulisin mielelläni veikkauksia mikä on hämähäkki on kyseessä? Hotellin siivooja tiesi sen verran, että myrkyllinen on (tai oli).

- Unelmoin vanhasta Land Rooverista (mieluiten lavallinen pick-up -malli)

- Tykkään vatvoa asioita. Asioiden yli-analysoimisesta ja pohtimisesta mieluiten saunanlauteilla. Saunassa saattaa vierähtää neljäkin tuntia. Helposti. 

- En ole syönyt gluteeniviljoja kolmeen vuoteen (ja tästä johtuen vointini on ollut parempi kuin pitkiin aikoihin!) 

- Olen nopea innostumaan asioista. Saatan saada myös ideat aika ajoin toteutettua - mikäli ehdin toimimaan tarpeeksi ripeästi, ennen uuden idean syntymistä.

- Mulla on vartalooni nähden liian pitkät raajat (kädet, jalat, sormet ja varpaat).

- Unelmoin osaavani joskus salsaa ja sitten kun osaan, palaan Isla Mujerekselle (Meksikoon) ihan vaan tanssimaan!

- vaivaannun ja lamaannun ryhmäliikunassa (jumpat, zumbat jne.. )

- En pidä hiusten harjaamisesta.

- Pääsen tulevana kesänä hääjuhlaan jonka morsiusparille järjestin sokkotreffit 5,5 vuotta sitten omissa häissämme (häissämme tarjotussa boolissa taisi olla jotain erityistä, sillä yksi kaasoistani kihlautui häissämme:)

- Ahdistun liiaksi tv:n sairaalasarjoista.

Harmaan torpan emännän 11 kysymystä olivat:

1. Mitä haluaisit tehdä isona?

 "Sitä sun tätä". En ole lainkaan uraorientoitunut, mutta tärkeää on kokea työnsä jollain asteella mielekkääksi. Olen tyytyväinen nykyiseen, sillä se mahdollistaa työskentelyn kotosalla ja antaa enemmän mahdollisuuksia toteuttaa muitakin haaveita, kuten lampaat, kanat jne.

2. Mikä on kaukaisin paikka jossa olet käynyt? 

 Etelä-Afrikka <3

3. Mikä on hyödyllisin taito, jonka osaat?

Taito? Hmm.. Täällä maaseudulla aika hyödyllinen taito on ehkäpä autolla ajamisen taito. Osan ajaa autoa, mutta en nauti siitä pätkääkään.

4. Mikä on turhin taito, jonka osaat?

Osaan tehdä "tempun", joka antaa ymmärtää että pystyn naksauttamaan nenäni.

5. Mikä on mieluisin tapasi viettää sunnuntaiaamua?

Nauttia aamukahvista rauhassa. Mieluusti ulkoportailla istuskellen, auringon paisteesta nautiskellen.

6. Mitä haluaisit saavuttaa viiden vuoden sisään?

Uusia taitoja haluaisin toki oppia paljonkin, mutta sen suurempien saavutusten perään en haikaile. Elämä on aika kivaa just näin.

7. Mikä tekee sinut iloiseksi juuri nyt?

Juuri nyt pussillinen minttusuklaakarkkeja.

8. Kenen luo haluaisit mennä talkoilemaan?

Meille. Ensi kesänä luvassa punamullan keittelyä ja maalaustalkoot. Tervetuloa!

9. Ketä haluaisit kiittää tänään?

Tänä päivänä haluaisin kiittää yhtä ystävääni tsemppaamisesta yhteen minua jännittäneeseen asiaan liittyen.

10.Mikä on tärkein tavarasi?

Tietokone.

11.Hyötyliikunta vai kuntosali?

Hyötyliikunta. Kuntosalilla olen viimeksi käynyt... vuonna 1998?

Muokkaan haasteetta sen verran, että en esitä kysymyksiä, vaan toivon haasteeseen tarttuvan jatkavan seuraavat virkeet loppuun;

1. Tänään aloitin aamuni...
2. Ilahdun erityisesti..
3. En voi sietää...
4. Minut saa nauramaan...
5. Pelkään..
6. Ihmettelen...
7. Häpeän..
8. Kesältä odotan...
9. Seuraavana jouluna en taatusti..
10. Haaveilen..
11. En koskaan enää..



Haastaan seuraavat blogit:

Enne / Casa-X
Jaana / Ihana talo maalla
Keskeneräinen / Tää on vielä kesken
Stella / Kummitustalon kuvakirja
Saara / Puutarha ja nurkat
Omppula
Pömpeli
Eskapistiäinen / Eskapisti de facto
Östermyran Aurinko
Tessa / Alussa oli Vehkosuo
Pilviraitin Marjaana

Ja ei sitten mitään paineita vastaamisen suhteen!


Ps. Laura, sä olet "out of this league", koska sulla on yli 200 lukijaa. Olisin haastanut sut myös ;)

Historian havinaa

Saimme tänään käsiimme muutamia vanhoja valokuvia Pihlajalta.

kuvassa vanha kuisti 

Vanhan kuistin jouduimme purkamaan, vuotaneen katon ja siitä aiheutuneiden lahovaurioiden vuoksi. Kuisti ei ollut hirsirakenteinen (niin kuin kuistit eivät normaalistikaan sitä ole), että sikäli purkaminen ei niin hirveästi lopulta harmittanut. 

Uusi kuisti rakennettiin vanhalle kivijalalle, ja samalla kuisti korotettiin 2-kerroksiseksi. Vanhat ikkunat hyödynsimme uudessa kuistissa.

kuva pihalta, navetan edustalta.

Tänne ajattelimme laittaa tulevat lampaat laiduntamaan. 

Kuvan keinu odottaa tallissa kunnostusta. Toivottavasti keinu saadaan takaisin paikalleen jo tulevan kesän aikana. 

Hauska yhteensattuma oli huomata, että aikaisemminkin pihaa on kiertänyt hyvin samantyyppinen aita, kuin jonka saimme tehdyksi viime syksynä (tai en minä sen tekoon kyllä osallistunut..)

Kuistin nurkalta

salista

Vanhoissa valokuvissa on kyllä oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Hutilaukauksia ei juuri ole, ja ihmiset taustoineen ovat usein hyvin harkitusti aseteltuja.

Haluaisin teettää jostain vanhasta valokuvasta ison taulun. Canvas-tauluille tehtyjä valokuvasuurennoksiahan saa tilattua monestakin paikasta, mutta tietääkö joku painetaanko missään kuvia vanerille (tai jollekin muulle materiaalille kun canvasille)?

Alla oleva kuva on jollain tapaa minusta erityisen kaunis.

Harmi vaan, että en yhtään tiedä tämän kuvan alkuperää, tai missä valokuva on ylipäätään otettu ja  kuka on valokuvan flyygeliä soittava nainen. 

Töyhtöhyyppä

 Alkuviikosta kuulin niiden saapuneen, vaikka mitään ei vielä näkynyt. Eilen sitten jo näin töyhtöhyyppien kaartelevan peltojen yllä, kuin ohjukset. Töyhtöhyyppien ääni muistuttaa mun mielestä tamagotchien ääntä.

Tämä kuva otettu, aika tarkalleen tasan kolme vuotta sitten (12.3.2011). Eipä ollut keväästä tietoakaan vielä. Toivottavasti talvi ei enää yllätä. 

Tuosta töyhtöhyyppäkuvasta sen verran taustaa, että olimme ajelemassa Isojoelle Tampereelta ja hiukan ennen kirkonkylää, keskellä tietä kyyhötti töyhtöhyyppä. En ole varma, oliko se törmännyt autoon, vai miksi se siinä kökötti paikallaan. Pysäytimme auton ja kävin viemässä töyhtöhyypän pellolle, ja taisi se sieltä lentoon pyrähtää. 

Tästä kuvasta tasan viikko takaperin sain puhelun töihin, että meitä odottaa 3,5-vuotias poika Etelä-Afrikassa. Hakumatkalle pääsisimme jo kahden viikon päästä. Meistä tulee äiti ja isä!

Huh, tässä tulee kyyneleet silmiin, kun muistelee tuota aikaa. 

Nyt olen miettinyt, että mitähän tuo lintu symboloi.

10 vuotta sitten, äitini kuoltua kiinnitin paljon huomiota lintuihin ja minusta ne tulivat yhtäkkiä poikkeuksellisen lähelle. Kallistelivat päitään ja katselivat hyvin tarkasti - tai siltä minusta tuntui.

Vähän yli vuosi sitten harmittelin mummulleni, että kun hänen luona on kylän kaikki pikkulinnut ja meillä ei yhden ainuttakaan - ruokintayrityksistäni huolimatta. 

Noin kuukausi tämän jälkeen, mummuni kuoli. 

Kaksi päivää myöhemmin, tikka tuli koputtamaan keittiön ikkunaan ja sen jälkeen laskeutui syömään ruokintapaikalle.

Sattumaa tai ei, mutta linnut ovat minulle symbolisia otuksia. 

Tekisi mieli ottaa lintutatuointi. Töyhtöhyyppä tai varpunen.

Köökissä kajahtaa

Keittiömme on täällä blogissa kyllä jo aiemmin vilahdellut, mutta omaa postausta siitä en ole vielä rustaillut. 

Joten tervetuloa köökkiimme!

Keittiön puolella tulee vietettyä suurin osa sisätiloissa vietetyistä vapaa-ajasta - suurimmaksi osin jopa täysin vapaaehtoisestikin ;) Keittiö on kodin sydän - pitää paikkansa!

Minusta on hirveän luontevaa seurustella keittiössä. Jos saan vieraita, istutan heidät aina keittiöön sinisen talonpoikaispöytämme ääreen tee- tai kahvimukin äärelle, puuhellan lempeään lämpöön. Todella harvoin kestitsemme vieraita salin puolella - enpä muuten tiedä mistä tämä johtuu? 

Salin/olohuoneen sohva on toinen paikka, jossa en osaa seurustella vieraiden (tarkoitan yleisesti kavereita ja tuttavia - en mitään satunnaisia ohikulkijoita) kanssa. Miten siinä oikein kuuluisi olla? 

Ehkä rajoittuneisuuteni johtuu siitä, että meillä ei ole sellaista sohvaryhmää jossa pystyisi istumaan vastakkaisilla paikoilla ja juttelemaan siten, että näköyhteys keskustelukumppaniin säilyisi. Nyt muistuikin mieleen, että yksi ystävistäni usein vienosti ehdottaa, että pitäisikö siirtyä sohvalle istumaan. Puutuukohan niillä takapuolet? Jos olen itse vuosien saatossa jo niin karaistunut näihin koviin tuoleihin, enkä osaa huomioida tarpeeksi herkkäperäisiä!?

Tosiaan, se meidän keittiö. 

Se on kasattu aika pitkälle irtokalusteista. Ainoastaan allastaso on teetetty puusepällä. Avohyllyt ovat vanhaa ylijäämälattialankkua.

Allaskaapin oikealla puolella on integroitu astianpesukone.

Allaskaapin ovessa toimii ovistopparina kekseliäästi puinen lasta. Meidän huushollissa asuu yksi 12-vuotias dyykkari, joka ei jätä käyttämättä ainuttakaan tilaisuuttaan päästä tarkistamaan roskisten saldoa. (<3 Otto <3)

Avohyllyllä matalammalla tasolla säilytetään päivittäisessä käytössä olevia astioita - juomalasit ja kahvimukit. Ylähyllyillä luonnollisesti harvemmin tarvittavia lasitölkkejä ja tarjoiluastioita.

Hyvin on pärjätty ilman kuivauskaappia, sen asian ajaa ihan hyvin tuo Ikeasta ostettu kuivausritilä.

Keittiöstä on mahdollista ottaa hatkat kolmeen eri suuntaan; 

^Tästä saliin.

^ ja vastapäisestä suunnasta makkariin. Ylin kuva on otettu porrashuoneesta, ja se on puuttuva  kolmas poistumisreitti.

Portaikon alle jäävä tila hyödynnettiin skafferina. Miten mä olenkaan tullut toimeen kaikki nämä vuodet ilman ruokakomeroa? Sisältä kuvia sitten joku toinen kerta..

Hellan viereen T nikkaroi lankuista kattilakaapin. 

Uuni- ja puuhellakompleksi rakennettiin vanhan peltikuorisen leivinuunin paikalle.

Induktiolieden alle teimme tason betonista. Käsittelin betonitason mustaksi vahalla.

Yhteenvetona voisin kehua keittiötämme varsin toimivaksi, vaikka meiltä puuttuvatkin kaikki "oikeat" "keittiökalusteet". Saarekkeena toimivan talonpoikaspöydän äärellä on helppo leipoa ja tehdä ruokaa suuremmallakin porukalla. Pitkä rautakaapin myyntitiski tarjoaa sekin kiitettävästi kaivattua laskutilaa kokkailijalle. Keittiönkalusteet on rakennettu aika pitkälle itse ylijäämistä, lukuun ottamatta Ikean teräsvaunua ja tuota Huutonetistä löytynyttä vanhaa myyntitiskiä.

Kalusteiden osalta olemme päässeet melko huokealla budjetilla.

**************************************

En ole viime aikana ehtinyt viettää blogisfäärin äärellä kovin paljon aikaa, ja tästä johtuen olen hiukan laiskanpuoleisesti jättänyt kommentteja kenellekään, vaikka postauksianne olisin ehtinyt lukemaankin. Inhottava flunssakin yrittää nujertaa ja kaataa petiin, vaikka aurinkokin ulkona paistelee ja koettaa houkutella ulkohommiin - niin ja ikkunanpesuun!

Inkivääriteet nassuun ja sohvalle peiton alle. 

Tiistai-illan jatkoa kaikille!

Top-vitonen

Ihana nainen, eli ihanainen Laura haastoi mukaan paljastamaan omat top-5 listani.

Ensin ajattelin tekeväni jokaisesta osiosta oman postauksensa, mutta tulin järkiini ja säästän teidät pidemmiltä jaarituksiltani. 

Hannan TOP-5

Maistuvimmat arkiruoat:

Kaikki laatikko-, pata ja keittoruoat joita on helppo tehdä kerralla suurempi satsi, ja sitten lämmitellä pitkin viikkoa. Tykkään kaalista joka muodossa, ja voisin elää kaalijohdanteisilla kyllästymättä. Kaalilaatikko, kaalikeitto, kaalirisotto, kaalikääryleet..
Myös erilaiset munakkaat ovat arjen lemppareita, koska munakkaan muodossa voi syödä helposti oikeastaan mitä tahansa.

Ilahduttavimmat kirjat:

  En muista kaikkea lukemaani! Luettelen viisi viimeisintä/kesken olevaa:

Kari Hotakainen - Luonnon laki (luettu)

Richard Yates - Revolutionary road (kesken)

Greta Stenberg - Elämä lampaiden kanssa (kesken)

Pentti Alanko ja Elina Regårdh - Suomalainen piha ja puutarhakirja (luettu)

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty (luettu)

Parhaat kirppislöydöt:

Ykköslöytö on pukeutumishuoneen matto. 

Omituisin puolestaan tekojalka.
Aikoinaan edullisesti kirpparilta löytynyt jopo-mallinen pyörä jaksaa ilahduttaa myös.

Etelä-Ranskasta viidellä eurolla ostettu sängynpeite. Jostain syystä varjelen sitä, enkä uskalla ottaa käyttöön. 

Parhaimmat löydot - maton, tekojalan ja pyörän ohella - olen tehnyt Etelä-Ranskassa. Siellä oli vaikka mitä!

Nämä tein itse ja onnistuin

 Takerrun tuohon sanaan "onnistuin" ja tekee mieli vastata kasvimaa - ja vastaankin. Kasvimaa on tarjonnut valtavasti onnistumisen tunteita! Pienestä maahan kylvetystä siemenestä kasvaa lyhyessä ajassa ruokaa.

Ihmeellistä! Siinä se nyt on. Huhtikuussa purkkiin kylvetty kesäkurpitsa jonka taimi tuottaa parhaimmillaan 20 kesäkurpitsaa, siis yhdestä vaivaisesta siemenestä!

Onnistumisen tunteita olen kokenut myös tämän tilkkupeiton kanssa - jonka omaksi hämmästyksekseni sain tehtyä loppuun asti!

Jos pitkähermoista ihmistä kuvataan lehmänhermoisena, niin mikähän kuvaisi sitten tällaista kärsimätöntä ja lyhytpinnaista? Tilkkupeiton tekeminen ja tuhansien hamahelmien kanssa askartelu (ylivilkkaan lapsen kanssa) ovat hyviä hermojenvenytysharjoituksia meille kaikille. 

Minusta olisi voinut tulla isona

Puolimatruusi, matruusi, perämies tai vaikkapa laivan kapteeni.

Olin nimittäin merenkulkuoppilaitoksessa puoli vuotta todetakseni, että ei ole mun juttuni, sittenkään. Joka tapauksessa, hyvin mielenkiintoinen jakso tuo puolivuotinen oli. Pääsin testaamaan savusukeltamista, meripelastusta, koulualuksen ohjaamista, hitsaamista ja kaikkea sellaista hiukan epätavallisempaa.

 Nykyinen työ ei ehkä ole aivan yhtä jännittävää. Sillä olen kirjanpitäjä. 

Olen niin mielikuvitukseton tyyppi, että en keksi omaa listaa millään. Käytän Lauran hyvää, ja valmiiksi mietittyä listausta, kääntäen ne muotoon:


inhokkiruoat
kirjat jotka jätin kesken
turhimmat ostokseni
tässä mokasin ja epäonnistuin
minusta ei olisi voinut koskaan tulla isona

Mielelläni lueskelisin top-5 listan seuraavilta bloggareilta:

Rotvallin reunalta
Östermyran aurinko
Pömpeli
Katan uus polku
Sekasortoa

***********
Enkä yksinkertaisesti mitenkään pysty olemaan kertomatta teille sitä, että lähdemme huomenna tutustuman lammastilalle! Valitsemme sieltä meille kesäkuussa muuttavat päkättimet. Arvatkaa olenko mää täällä täpinöissäni!! No olen!

oviverhot?

Riuttalan oviverhoja aiemmin ihailleena, olen alannut harkitsemaan meillekin oviverhoja. 

Ulko-ovi - johon verhoja olen ajatellut -  on kylläkin lämpöeristetty, joten verhon tärkeimmäksi funktioksi jäisi kesäisin kärpästen loitolla pitäminen sisätiloista.

Kangaskin on jo valmiina mielessä, ja se on Toile de Jouy -kuosinen kangas, josta tykkään kovasti! 

Toile de Jouyta meiltä löytyy valkoharmaana ennestään kylppärin tapetista.

...ja tykkään siitä valtavasti.

Ainoastaan värin valitseminen tuntuu hankalalta, sillä samaista kuosia löytyy mitä herkullisimmissa väreissä!

Alla omat viisi suosikkia, jotka eivät ehkä edusta tarjonnan värikkäintä loistoa, mutta mitkä  passaisi kuistimme värimaailmaan mielestäni parhaiten. 

1.

2.

3.

4.

5.

kankaiden kuvat on täältä

Kokeilin mallailla vanhaa ranskalaista peitettä oviaukkoon, ja kyllähän tuohon verhot sopisi.

Tällä hetkellä vaihtoehdoista vahvimmilla on kuvien kankaat: yksi ja kolme. 

Täytyy vielä tovi miettiä oviverhojen "tarpeellisuutta".. Onko teillä oviverhoja?

maaliskuun eka

 Kuistin harmaantunut lautaseinä on historiaa. Maalasin sen pari päivää sitten Uulan Helmi-sävyllä. Kyseessähän oli oikeasti vanha ladonseinälauta joka oli väriltään oikein kaunis, mutta jotenkin liian lavastettu. Varmasti toimisi paremmin, jos huoneen kaikki seinät olisi reilusti harmaantuneesta laudasta - eikä vain yksi seinä. Meillä oli liian vähän harmaantunutta lautaa. 

 (Pariovet tuossa vasemmalla kätkee taakseen vaatesäilytyksen. Vaatesäilytyksen takana on kevytrakenteinen seinä, jonka takana on tekninen tila maalämpökoneineen. Käynti tekniseen tilaan on vessasta. )

Ja voi, miten ihminen voikaan tulla onnelliseksi kimpusta nättejä neilikoita! Perjantaina siivouksen jälkeen kuskasin neilikoita ympäriinsä, ihastelin ja otin valokuvia. Joku vuosi takaperin, raaskin harvoin ostaa kukkia itselleni, enkä oikein ymmärtänyt miksi niitä itselleen ylipäätään ostaisi. Nyt ajateltuna muutama euro kukista on ihan käypä hinta siitä fiiliksestä jonka kotiin - tai itselle - saa tuoreilla kukilla. Tääkin on luultavasti enemmän ikäjuttu? Vai osteleeko nuoret ihmiset itselleen kukkia ja sitten heiluvat kameran kanssa perjantaina, kuvaten niitä? 

En mäkään usko. 

ps. Pakko vielä mainita;

MÄ ajoin tänään traktorilla (yksin!) metsänlaidalle, kiviläjälle. Sain etukuormaajan haluttuun asentoon, tein kivikuorman ja ajoin lastin kanssa pihaan - ja kippasin kuorman.

Tunsin eläväni - niin olin kuulkaa fiiliksissä.