vuosi 2014

Kolme sanaa:

Kiitos vuosi 2014!

*Vai hitto,  luetaanko tuo vuosiluku yhdeksi sanaksi? 

Jos vuodesta 2015 tulee edes puoliksi yhtä hyvä kuin kulunut vuosi oli, siitä tulee hyvä vuosi.

Skool &

Hyvää vuoden viimeistä teille, ihan jokaiselle!

Tervetuloa vuosi 2015.

Hyvää Joulua

Otosta (jo viime jouluna) otetun tonttukuvan myötä tulin toivottelemaan levollista joulun aikaa teille. Tänäkään vuonna ainuttakaan korttia ei lähtenyt toimestamme matkaan, ja jaksan joka vuosi hämmästellä, kuinka kauan ihmiset jaksavat niitä meille lähetellä. Kiitokset kuitenkin kaikille meitä korteilla muistaneille. Puolustuksena kuitenkin mainittakoon (silläkin uhalla, että se kuulostaa kamalalta hurskastelulta), että olitte ajatuksissamme - lahjoitimme pienehkön summan saimaannorppien suojelutyöhön. Ajatus on tärkein, mutta eihän se vaan aina mitenkään riitä. Itse en asu lähimaillakaan saimaannorppien pesimäaluetta, on helpompi tehdä pieni lahjoitus kuin auttaa esim. pesintäkinosten kolaamisessa, joiden ansiosta viime vuoden pesintä onnistui leudosta talvesta (tai ehkä enemmän vähälumisesta) huolimatta, pelättyä paremmin.

.

Mutta eipä kuulkaa muuta, kuin että;

Syökää, juokaa, nauttikaa

 ja syökää taas vähän lisää. 

Loppuun vielä tämä vallan ihastuttava (ja tuore) joululaulu: Lehmän Joulu. 

Takuuvarma korvamato, var så god!

Paljon kuvia ja vähän asiaa

Jouluisen kuvatulvan myötä toivottelen teille mukavaa neljättä adventti-iltaa!

Eilinen touhukas päivä kostautui eilen illalla epämiellyttävänä tunteena vatsalla, ja siitä pienesti säikähtäneenä olen ottanut tämän sunnuntain rennommin. Kuvailin tänään omaksi huvikseni ja ajankuluksi vähän joulutunnelmaa. Joulujälkkäriksi piti valita jokin sellainen, joka ei vaadi kylmäsäilytystä sillä se tila on muutenkin tiukassa. Tein sitten näitä ja hyviltä maistuivat. Kovin suurta kunniaa en voi kai näiden onnistumisesta itselleni ottaa, sillä voiko mikään leipomus epäonnistua, jos taikinassa on suklaata 450g suklaata?

Tilaukseen: välipäivien ähkyöverit (ilman morkkista)

Nyt voi huokaista! Lanttulaatikko on valmis, ja talo sillä tavalla puolihyvin siivottu. Lahjat on suuremmilta osin paketoitu ja kuusikin tuotu sisään. Kyllä tämä tästä! Jos nyt vähän hössöttyttääkin ennen aattoa, voi sitten päinvastoin välipäivinä ottaa rennosti. Voi sitä autuuden tunnetta, kun jääkaappi on täynnä valmiita ruokia, joita voi aina nälän ilmaantuessa lämmitellä. Enkä jaksa ottaa myöskään mitään mässäily-yltäkylläisyys-morkkista ruokien suhteen - tosin en tiedä, pitäisikökään. Aion syödä joulunpyhät laatikoita ja suklaata niin, että napa paukkuu. Jos arkena pitääkin yrittää miettiä ruokalistoja järkevästi (=ekologisesti/terveellisesti/kukkaroystävällisesti) ja joskus tuntuu, että ruokia yrittää nyhjästä melkein tyhjästä, niin jouluna en jaksa pingottaa. Jouluna on lupa herkutella ja syödä ähkyöverit! Seuraavat puuropäivät saavat odotella ensi vuoteen! (jouluaaton aamun riisipuuro on pois laskuista)

ps. Ja tuo love at first sight -kattokruunu päätyi kuistille kiikkumaan. Uskon sen sinne jäävänkin. Juhlallinen valaistus siitä ainakin syntyy - tulee pieni kupolikatto -efekti! 

Rakastan edelleen. 

Lunta!

Vihdoin meillekin satoi lunta!

ja voi kunpa, kunpa se nyt pysyisi maassa ensi viikon yli. 

Tulinpa vaan pikaisesti toivottelemaan kaikille leppoisaa viikkoa. 

(Eikä ollut tarkoitus kettuilla kenellekään;)

Tunnelma on tärkein! Aion hokea tätä seuraavan viikon itselleni.

ps. Tunnistaako kukaan palaa itsessään tästä alla olevasta? 

http://areena.yle.fi/tv/2522591

Hyvä. En minäkään! (Kröhöm)

Ahdistus joululahjoista ja totuus uudenvuodenlupauksista

Voi paska! 

Jouluun on 13 päivää ja edelleen osa lahjoista miettimättä ja ostamatta. Ainoastaan perheenjäsenten osalta joulumieli on turvattu, ainakin nyt pakettien osalta.

Tässä kohtaa vuotta pysähdyn aina päivittelemään tätä joulutohinan järjettömyyttä. Samaan hössötykseen on helppo lähteä mukaan (rahaa se kyllä vaatii). Työssäkäyvänä sitä voi budjetoida omaan tulotasoonsa nähden sopivalta tuntuvan loven joululahjaostoksille. Tällä summalla sitten tulee ostaneeksi tavaraa, jolla tulee kuitanneeksi velvollisuudeltakin tuntuvan lahjaonoston pois päivänjärjestyksessä. Sillä ihanaisella hetkellä kun jokainen paketti nököttää kauniisti paketoituna ja nimikoituna, voi huokaista syvään helpotuksesta. Tämän vuoden urakka suoritettu!

Lahjan antaminen on mukavaa. Lahjan saaminen on mukavaa. Mikäli sinua on siunattu suurella perheellä, tai suvulla ja perinteellä, että kaikkia muistetaan pienellä lahjalla, kääntyy tämä jalo ajatus antamisen ilosta sinne paniikki - "helvekko, mitä mä sille keksin!?" - osastolle. Yleensä jotain poiskuluvaa, kuten suklaata, teetä ja kynttilöitä, jne.. Ei ehkä mitenkään järin persoonallista, yksilöllistä, mutta sellainen turvallinen, kaikille käypä lahja. Oman perheen kesken asia on tietenkin toinen, kun tietää lahjansaajan maun ja sen, mitä kukakin toivoo ja tarvitsee. Ihanne olisi, että lahjat vaihdettaisiin vain perheenjäsenten kesken. Tai ainakin niin, että kenenkään ei tarvitsisi velvollisuudesta ostaa tavaraa. Jos haluaa jotain antaa, se voisi olla syksyllä tehtyä mehua, hilloa tai vaikkapa jokin leipomus - tai entä jokin palvelus? Mutta äkkiäkös tästäkin samanlainen kierre muodostuu, kun siten tuskaillaan niiden leipomusten kanssa, ja eihän kaikilla sellaiseen riitä aikaa.

Miten tämän kierteen saa lopetetuksi? Täytyy muistaa ensi vuonna sopia jokaisen lahjan vaihtajan kanssa, että tämän hullun perinteen voisi vihdoin lopettaa - nythän se on jo liian myöhäistä, kun taitaa kaikilla olla jo lahjat hankittuna. Muilla, paitsi meillä. Entä, mikä kumma kirjoittamaton sääntö siinäkin on, että lahjojen hankinta on (ymmärtääkseni aika monessa muussakin taloudessa) vähän niin kuin naisten juttu? 

Tähän samaan suunavaukseeen aion vielä liittää lyhyen raportin siitä, kuinka kävikään uudenvuodenlupaukselleni (klik) olla ostamatta mitään uutta vaatetta, tai asustetta koko vuotena. Ensimmäiset 10 kuukautta, lokakuuhun saakka suoritin lupaustani kiitettävin arvosanoin - en ostanut yhtikäs mitään, muuta kuin ne kumpparit, rikkimenneiden tilalle silloin kesällä, johon teiltäkin anelin lupaa. Ne luettiin osaksi työvaatetusta, maalla kun asutaan ja siinä sivussa hoidellaan eläimiä ja vähän kasvimaatakin.

Mutta entä mitä sitten tapahtui lokakuussa? Keräsin painoa yli 10kg josta suurin osa on, sattuneesta syystä, pakkautunut vatsan seutuville. Ajattelin vielä raskauden alussa, että "kiva - vähän lisähaastetta ja sulkia hattuuun!" Tästä voinkin sitten brassailla blogissa, kuinka ihminen pärjää läpi raskauden olemassa olevalla vaatevarastollaan. Ajattelin vielä syyskuussa, että ei se nyt niin haittaa vaikka vähän vyötärö ja rintaliivit puristaa - kyllä tästä selvitään. Ja  voi olla, että oikeanlaisella sissiasenteella olisi selvinnytkin, mutta kyllä se kieltämättä alkoi häiritsemään kulkea kylillä sepalukset auki. Tässä yritän nyt sanoa, että hairahduin - lipsuin ja ostin kuminauhavyötärölliset housut, rintaliivit ja pitkän trikoomekon. Mutta yhtäkään varsinaisesti  äitiysvaate -nimellä kulkevaa vaatetta en ole ostanut, enkä osta - Ajattelin ostaa sellaiset vaatteet, jota pystyy käyttämään sitten vielä raskauden jälkeenkin.

Tällaiselle lohtushoppailijalle vuosi oli kuitenkin avartava kokemus! Pystyin olemaan noin pitkän ajan ostamatta yhtäkään vaatetta itselleni! Kaikki mainoskuvastot, vaatekaupoissa pyörimiset ja muotilehtien lukemiset kun jätti  tietoisesti pois, niin väitän tehtävää helpoksi. Oli muuten kerrassaan vapauttavaa kulkea eri kaupungeissakin (mm. Tallinnassa), tuntematta mitään pakottavaa tarvetta mennä hypistelemään jokaisen vaatekaupan rättirekkejä - jäi aikaa kahvitteluun ja kaupungista fiilistelyyn ihan muuten vain. Väitän myös, että vuoden aikana pukeuduin paremmin, kuin tavallisesti -  asukokonaisuudet tuli harkittua ehkä tarkemmin ja luovemmin, kun uuden ostamisen mahdollisuus puuttui.

Suosittelen kokeilemaan vuoden ostamattomuutta vaatteiden suhteen - varsinkin teille samankaltaisille tyypeille jotka myönnätte ostavanne enemmän kuin tarpeeseen. Ilman blogissa julkaistua lupaustani, olisi ollut matalampi kynnys lipsua - kannattaa tehdä lupauksesta siis julkinen  ja hyödyntää sitä kautta tuleva paine pitää lupauksensa!

Kuka lähtee mukaan?! :)

Pötsi

Pystytimme kotiin pikkuruisen  kotistudion ja räpsittiin noin 300 kuvaa vatsastani. Pari (!) kuvaa otetuista onnistui tarpeeksi lähelle sitä, kuin olin ennakkoon päässäni kuvitellut. 

Olen myös aika kriittinen raskauskuvien suhteen. Tykkään, että se kuvan juju on itse vatsassa. Helposti kuvasta tulee sellainen hiukan "pikkutuhma" fiilis, jota halusin itse kuvassa välttää. Myös niitä kliseitä, sormet sydämeksi vatsan päällä - ei! Olisin ollut varmasti tosi ärsyttävä kuvattava jossain oikeassa kuvaamossa. 

Parempi oli pistää mies asialle.

;D

Alla kaksi lempparia.

Toistaiseksi vatsaan katsominen ei tee kipeää. Toista se on sitten kun eletään viimeisillä raskausviikoilla ja vatsa on niin äärimmilleen pingoittunut että katsominenkin koskee. Tässä kohtaa, kun napakin näyttää vielä navalta , on hyvä hetki ikuistaa oma pötsi.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kiitos kaikille viime postauksen kommentoineille ja onnittelijoille - kommentit luettiin jokainen itse bloggarille, tietenkin. Huvittavinta oli eilen aamulla, kun blogisti tuli aamulla heti herättyään, ensimmäisenä kysymään"tuliko mulle kommentteja?". Meillä käydään nyt tiukkoja neuvotteluita aiheesta vauvablogi ja siitä kuinka usein hänelle on luvassa postausvuoroja. Seuraava postaus odottelee jo julkaisua ja käsittelee lyhykäisyydessään synnytystä. Ihan asian ytimessä siis ollaan, mitä tulee vauvablogeihin. :D

Mutta palataan taas hetkeksi ruotuun. 

Vaikka ulkona maisema ei niin kovin jouluinen olekaan, niin sisätiloissa sen sijaan alkaa näyttämään jo hiljalleen siltä, että joulukuuta eletään. Kävin aamulla harventamassa muutamat nuoret taimet- osa päätyi taloon sisälle koristeeksi ja osa taas parempiin suihin. Sellaisen huudon saattelemana kuljin juhlallisesti, havut kainalossa lammaspihaton ohi, että ei ollut sydäntä jättää tyttöjä ilman. Osa joulukoristeita nautittiin sisäisesti, hyvällä ruokahalulla. Börjen tiimi sai pähkinöitä ja pikkulinnuille on aloitettu ulkoruokinta. En kyllä ole ihan varma, milloin se on oikea aika aloittaa. Koirille vielä ehkä yrjölänpuuro tulille, niin juhlafiilis on kaikkien osalta taattu. 

Nauttikaa itsenäisyyspäivästä!

#F bloggaa

F: Äiti, mä haluan vauvablogin. 

Ä: No mitä sä sinne kirjottaisit? Tai hei odota - sano, mitä sä haluat kertoa...

F: "Äiti, tiekkö mitä mä haluan kirjottaa.. Mitä sä kirjotat? Että.. on kiva kun saa vauvan. Ja ja jaaa..Se on kiva, että kaikista kivoin on se, että mä oon isoveli ilman vauvaa. Hups. Mun piti sanoo, että musta tulee isoveli. Ja sen jälkeen mä opetan vauvan puhumaan ja ihailen vauvaa. Ja on kivaa, kun mulle synnytetään vauva. Ja synttäreinä sen vauvan voi nähä. Minkä ikäinen se vauva on kun mulla on synttärit? ...Onko se viä kuitenkin vauva? " ... .... .... 

"Oisko tässä viimeinen.. On kiva puhua vauvalle, vaikka sitä ei ole vielä näkyvissä. "

 "Kirjota sinne viä, että jos mä saan oman koneen niin mä bloggaan siitä vauvasta niin paljon, kun mä haluan". 

vauvabloggari #F

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä..

Tämä komeus ei ole vielä ehtinyt kattoon saakka, mutta olisi suuri vääryys olla vilauttamatta tätä uutta rakkauttani teille. Se taisi olla heinäkuussa, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa Ainutlaatuisen olohuoneessa, blogin välityksellä. Se oli silkkaa rakkautta heti ensisilmäyksellä. Tiesin jo silloin, että ilman en voisi elää ja muihin tyytyminen olisi pelkkää teeskentelyä. Varasin jo heinäkuussa omani ja tänään se sitten vihdoin saapui kotiin. 

Tänään aionkin vaan tuijotella tuota kaunokaista ja ehkä hellästi hipelöidä noita jumalaisia puuhelmiä. 

Jos sinulle kävi samoin kuin minulle tuolloin heinäkuussa, voit käydä täällä selvittämässä miten saisit varattua omasi: Homenord

eka ja vika

Hiljalleen se on käännettävä jonkin sortin joulumoodi pälle ja aloitella valmistelut. En osaa päättää olenko jouluihminen, vaiko en. Tykkään kuitenkin tästä ajasta, kun jouluun on vielä hyvin aikaa ja mistään ei ole vielä stressiä. Toista se on sitten, kun  h-hetki on oikeasti jo ihan  lähellä ja tajuaa mitä kaikkea on vielä kesken, tai kenelle on vielä lahjat hankkimatta. Silloin lupaan (uhkaan) itselleni (ja muille perheenjäsenille), että seuraavan joulun vietämme Lapissa erämaamökissä, tai All-inclusive pakettilomalla Teneriffalla. Katsotaan mikä vuosi on kanttia toteuttaa suunnitelma. 

Kyllähän tämä joulualusaika on oikeastaan ihan mukavaa. Kuuma glögi, piparit ja lautapelit. Joulun jälkeen ei enää uppoa piparit, eikä mikään joulunmaku. Nautitaan niistä siis nyt!

Hyvää ensimmäistä adventtia ja marraskuun viimeistä!

ps. Gluteenittomat joulupiparit tein tänäkin vuonna tällä ohjeella (klik).

Fifty shades of grey (ilman erotiikkaa)

Tässä marraskuun harmaudessa on jotain ihmeellisen kaunista. Tänä aamuna pakkasta oli pari astetta ja puut kuurassa. Harmaana avautuvaa maisemaa vasten huurteiset puut ja kuurassa olevat kukat näyttivät eleettömyydellään jollain tapaa.. Runollisilta. 

Huomenet lampaille toivotettuani suuntasin näpsimään kuvia suosikki kuvauspaikastani. Kasvimaan laidalta, aittojen edustalta - siinä vasta kuvauksellinen aitta-pariskunta. Kuvakulma on vaan rajoittunut, sillä pienemmän aitan oikealla kyljellä makaa 9 dinosauruksen munaa (muovitettuja heinäpaaleja). 

Jostain syystä, tämä loppusyksyn harmaus ei näyttäydy enää ainoastaan ankeana. Johtuuko se siitä, että maisema ympärillä näyttää nyt täysin toiselta, kun muutama vuosi sitten tamperelaisessa rivitalolähiössä. Siinä näyssä ei nimittäin ollut mitään niin kovin runollista. Ymmärrän, että siinä harmaudessa voi tehdä mieli uhmata (täysin syyttömiä) epileptikoita ja koristella parvekkeensa sini-puna-vihreä-keltaisina, stroboina välkkyvinä tonttuvaloilla. Täällä asuessa, ei onneksi tarvitse pahoittaa mieltään naapurin jouluvaloista. Mutta koska voi laittaa kyntteliköt ikkunaan? Joko? (Onko teillä jo?)

Aloitimme tänään lampaiden kerinnät. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia, kerintä hoituu nyt meidän toimesta. Fiskarseilla. Ensin oli tarkoitus, että täällä päin liikkuvat ammattikeritsijät koukkaisivat meidän kautta, ja hoitelisivat siinä samalla nämä meidänkin 6 päätä. Mutta kerijät olivatkin jo käyneet, joten siks-saks sitten vaan. Ensin oli kuitenkin rakennettava pöytä, jonka päällä homma hoituisi selkäystävällisemmin. ilman tuota pöytää olisin varmasti kahden lampaan kerinnän jälkeen sänkypotilaana. Pöydältä kerittäessä homma hoitui oikein hyvin. Lammas söi giljotiinissa heinää  tyytyväisenä meidän parturoidessa. Vinkkinä, että Fiskarsin kalasakset soveltuvat oikein hyvin sorkkien leikkuuseen ja kerintään. Ammattikeritsijöiden suorittamaan 3 minuutin kerintäaikaan on vielä vähän matkaa. Pääasia oli kuitenkin se,  että lampaat säästyivät nirhaumilta, eivätkä pitäneet tilannetta yhtään kammottavana, vaikka siinä kahdelta amatööriltä vierähtikin lähes tunti.

Haluan talviunille

"Haukkaa henkeä. Näin! Keskittyisit"

Näin olin tulkitsevinani Irman minulle yksi päivä sanovan. (Täysin kokonaan en silti vielä ole hylännyt ihmiskontakteja, jos sellainen jostain syystä juolahti mieleen)

Innostus ja laiskuus on hieman hankala yhdistelmä tässä omassa syksyisessä mielentilassa. Innostus saa vähän etumatkaa sitä väistämättä seuraavalta laiskuudelta. Se tarkoittaa sitä, että joka nurkassa muistuttaa jokin keskeneräinen aloitettu homma. 

Tekisi mieli vetäytyä talviunille ja herätä taas, kun on kevät. Ei sen takia, että jotenkin erityisesti kammoaisin tätä pimeää vuodenaikaa, vaan siitä yksinkertaisesta syystä että ärsyynnyn tähän omaan vetämättömyyteeni ja aikaansamaattomuuteeni. Ärsyttää suunnattomasti, että en jaksa tehdä loppuun aloittamiani asioita. Tämä tosin antaa osviittaa siihen, miltä tuntuu olla meidän 7-vee adhd-oireista kärsivä, jolle keskittyminen yhteen asiaan on ollut aina vähintäänkin haastavaa.

Sillä aikaa kun itse vetelisin sikeitä talviunia, minut voisi korvata kodinhengettärellä joka pitäisi perheen ruoassa, talon ruodussa ja toteuttaisi kaikki ne tsiljoonat pienet keskeneräiset pikkuhommat. Eikä ne ole mitään suurien ponnisteluiden hommia. Puhutaan ihan pikkuruisista ja kivoista puhteista, kuten esimerkiksi viirinauhan teosta, kaapin maalauksesta, ruokakomeron järjestämisesta, kodinhoitohuoneen kaappien siivouksista. Kaikki tämä kuulostaa tällä hetkellä lähes yhtä kuvottavalta, kuin.. No, en nyt keksi sitäkään. Näiden kivojen pikkupuhteiden lisäksi on kyllä ihan oikeitakin järjestelyitä vaativia asioita, jotka verottavat voimia ja laittavat väsyttämään. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, ja niin näyttää käyvän tälläkin kertaa. 

Blogin suhteen lyö pää ihan tyhjää. Mitä pidemmäksi tauko postauksien välillä venyy, sitä suuremmaksi rimakauhukin kasvaa. Mistä sekin johtuu? Postauksen tekeminen tauon jälkeen tuntuu samalta, kun aloittaisi uuden blogin ja tekisi ensimmäistä postausta. Vaikka aiheet on tähänkin saakka pomppinut sinne tänne (eikä tähän ole parannusta luvassa) - silti pitkä tauko lamaannuttaa, eikä tiedä mihin tarttuisi ja mistä jatkaisi. Yleensä silloin on muuten helppo postata joki kiva resepti, tai vaan lätkäistä ruudulle sisustuskuvia. Niitä muuten olisi parit jemmassa!

Kiireessä ja keskittymiskyvyn puutteessa on onneksi olemassa Instagram - joten nähdään siellä silloin, postausten välissä. Te, joilla ei vielä ole Instagram-tiliä, niin mars, nopsasti sellainen luomaan!

Entä onko teillä jotain postaustoiveita? En lupaa mitään, mutta ideat olisi välillä ihan tervetulleita. 

Höpötystä ja iHerbiä

Instan puolella intoilinkin jo alkuviikosta pientä Helsingin minilomaamme, jolta kotiuduimme T:n kanssa muutama päivä sitten. 

Ihana ja pitkään odotettu lyhyt irtiotto arjesta. Kolme päivää eri ympyröissä, ja valmiissa aamupalapöydässä tekee ihmeitä ihmismielelle. Hotellilomien paras puoli on ehdottomasti aamupalatarjonta. Kahtena aamuna sai nauttia täydellisestä munakokkelista! Eikä tarvinnut stressata kauppa- ja ruokalistoja. Sen kuin käveli vaan sopivassa kadunkulmassa sijaitsevaan kuppilaan ja tilasi syötävää ja jätti tiskit jonkun muun huoleksi. Kahvilat ja ravintolat ovat kyllä yksi niistä suurimmista ikävöinnin kohteista joita maalle muutaessa jäin kaipaamaan. Syömisen helppous! Jos hiuko yllättää klo 00.05, ei auta muu, kuin tyytyä voileipään (ja kohtaloonsa). Puhutaan valinnoista. 

Oli pitkästä aikaa mukavaa miettiä aamulla, mitä sitä laittaa päällensä, ja pukea jalkaan ihan muut kengät, kuin saappaat. Kävellä kaupungin kaduilla vailla mitään päämäärää ja poiketa kivoihin kahviloihin sisään istumaan ja tuijottelemaan ihmisiä. Ei täällä maalla ole tapana haahuilla pitkin katuja ilman päämäärää. Täällä sitä sitten hengaillaan kotona ja voin usein havahtua siihen, että en ole käynyt "missään" moneen päivään/viikkoon. Tämä voi joskus herkkänä hetkenä ahdistaa. Silti valitsisin tämän saman uudelleen, ilman pidempiä miettimisiä. 

Jotain uudistuksen kaipuuta on selkeästi ilmassa, sillä napsaisin kohta 15 vuotta pitkänä roikkuneen tukankin reippaasti lyhyemmäksi. Tuli ihan kummallisen helpottunut olo. Vai onkohan tässä nyt pukkaamassa sittenkin jokin kriisi päällensä? 

Olen tähän asti selvinnyt yllättävän kivuttomasti uudenvuodenlupauksestani olla ostamatta vaatteita, mutta nyt alkaa todellakin tiukkaa lupauksen pitämisen kanssa. Todella tiukkaa. Olenkin sitten tilaillut ostohimoissani iHerbistä erinäisiä tuotteita, osan joululahjoiksi. Teetä, vitamiineja, shampoita ja erilaisia ihonhoitoöljyjä. Postiluukkuun saapuvat paketit tyydyttävät kiitettävästi jotain kummallista tarvetta "saada jotain kivaa" - vaikkakin se sitten olisi D-vitamiinia ja teetä. No okei. Saapui minulle eilen paketti Ellokselta josta tilasin pidempään haaveilemani porontaljan. Sattui tulemaan sopiva alekoodi. Seliseli. Ja tilasin minä sitten vielä jotain muitakin sisustusjuttuja. Näytän nämä myöhemmin - jos kehtaan. Kirppisjuttujen esittely on ihan mielekästä, mutta jostain syystä uuden tavaran  esittely on jotenkin... kiusallista?

Mutta iHerbistä oli tarkoitus kuitenkin teille vinkata. Mutta näemmä olen taas kirjoitellut tässä ihan kaikesta muusta pitkät tovit. Mutta se iHerb. Taitaa olla teille monelle jo tuttu ostospaikka?

Minä olen tilaillut suunnilleen sieltä nyt noin viimeisen vuoden ajan tavaraa. Aloitin hiustenhoitotuotteista; shampoista ja hoitsikoista, sillä olen vältellyt hiustenhoidossa silikoneja, parabeeneja, ja muitakin pahiksia. Iherbista olen löytänyt sopivia tuotteita huomattavsti edullimmilla hinnoilla. Valikoima on todellakin laaja ja laatu on ollut mielestäni kampaamotasoa. Sittemmin olen laajentanut ostoksiani vitamiinien ja elintarvikkeiden puolelle. Tänä vuonna ajattelin tilata ainakin osan joululahjoista kotisohvalta käsin iHerbista. 

Tällä viikolla saapui teetilaus.

Olen aiemmin tilannut St. Dalfourin Golden Mango Green -teetä (klik) ja olen siihen ihan totaalisen koukussa. Nyt uskaltauduin kokeilemaan merkin muitakin makuja - ja mansikka-ruusutee vaikutti yhden kupin perusteella loistavalta sekin. 

Tulihan sieltä sitten vähän muutakin...

Mutta hyödyllisiä ja tarpeellisia kaikki - shampoota, hoitoaineita, jojobaöljyä ja vartalorasvoja. Osan suunnittelin kylläkin antavani joululahjaksi.

Omat suosikki-hiustenhoitotuotteet ovat:

Giovanni:n tuotteet (klik)

Desert Essence:n tuotteet (klik)

Avalon Organics:n tuotteet (klik)

Alba Botanica:n tuotteet (klik)

Giovannin tuotteista kokemusta on useammankin tuotteen osalta, ja erityisesti hoitoine on osoittautunut tehokkaaksi takkujen selvittäjäksi. Mutta kaikkiin käyttämiini merkkeihin olen ollut tyytyväinen. 

Olisi kiva kuulla teidän iHerb-kokemuksista? Mitä te tillaatte, vai tilaatteko yhtään mitään?

Loppuun laitan henk. kohtaisen koodini, jota käyttämällä (ensitilaajana) saat 5-10 dollarin alennuksen. Tilaamisen jälkeen saat käyttöön oman koodisi, jota jakamalla tuttavillesi on mahdollista kerryttää omaa"bonustiliäsi". 

ps. Mikäli tilaat ensimmäistä kertaa iHerbista kannattaa hoksata ruksittaa se halvin postimaksu (4 $). Huomaathan myös tullirajat - elintarvikkeiden osalta alv -% on eri kuin kosmetiikan osalta. Elintarvikkeiksi luettavia tuotteita on siis mahdollista tilata isompi satsi kerralla, kuin kosmetiikan osalta tilaukset täytyy pitää tilauksen arvo n. 22 €:ssa. Kannattaa tarkastaa tarkat euromäärät aina tullin sivuilta.