Ja arvonnan voitti....

Onnea Titteli Tuure, sulla kävi tuuri!

Kiitokset myös teille muille arvontaan osallistuneille! 

ps. Jos kovin jäi harmittamaan kehno arpaonni - ei hätää, täältä niitä saa!

Perjantai-iltoja!

Kaikki (mutta etenkin Otto) tahtoo lempee

Oton lemmenluritukset Martalle. Osa 5786 / ?

Tätä on nyt jatkunut taukoamatta neljättä päivää. Myös öisin. 
RA-SIT-TA-VAA.
Samalla muistuttelen osallistumaan arvontaan. Vielä ehtii!
Arvontaan pääset tästä, klik!

Varmat kevään merkit?

Mikä vuodenaika tää nyt on? Voiko kevät alkaa jo helmikuussa?

Sisäinen vuodenaikakelloni on sekaisin. Ruokakaupassa käydessäni huomaan jumittavani kynsilakkaosastolla  keväisiä korallivärejä ihailemassa.

Toinen varma kevään merkki on muurahaiset housuissa. Siis ihan vertauskuvallisesti vaan. 

En oikein tiedä, mitä nyt kuuluisi tehdä. Helmikuussahan normaalisti nautitaan kirpeistä pakkaspäivistä laduilla ja pulkkamäessä. Säiden puolesta nyt voisi olla huhtikuu. Mä olen pihalla kuin pikkulintu!

Niinpä olen haahuillut, suunnitellut ja hermoillut kevätkylvöjä. Pelkään, että jotain tärkeää jää esikasvattamatta ja sitten kituutamme ilman ruokaa koko kesän, koska unohdin esikasvattaa siemenet. Hullua! Ottaa nyt hirveät paineet harrasteviljelystä! Eihän nyt vielä ole edes  mikään kiire. Olen kylvänyt nyt vasta tomaatit ja vähän yrttejä. Mua ärsytti suunnattomasti se, että viime keväänä siemenestä kasvattamani laventeli kuoli talvella, koska unohdin kastella sitä. Elättelen vielä toiveita ja koetan sinnikkäästi herätellä sitä henkiin kastelemalla sitä edelleen. Ehkä on syytä jo luovuttaa ja heittää hyvästit.

laventelin jäänteet

Harmittaa, koska laventeli ei vielä viime kesänä ehtinyt kukkaan. Mutta ei se mitään, uudet siemenet on kylvetty ja nyt vaan odotellaan - pitkään, niin kuin laventelin kanssa harmittavasti joutuu.

Pihamaallamme näyttää hirvittävän ankealta. Piha on yhtä mutavelliä.

Miten ihmeestä tästä muka taiotaan viihtyisä puutarha? Olen yrittänyt tavata puutarhakirjoja, mutta en osaa soveltaa kirjan oppeja meidän pihaan. Nurmikonsiemeniä pitäisi ainakin istuttaa heti alkukeväästä, mutta kun en ole ihan varma haluanko kovin paljon lisää ajettavaa nurmikkoa. Mitä sitten tilalle? Mitä tuohon mutavellin tilalle, jos ei nurmikkoa? Välillä tekis mieli asfaltoida koko piha. Eipähän tarvis kärsiä mutavellistä!

Tähän meidän etupihalle ei mitään kovin ihmeellisiä kukkaistutuksia voi edes haaveilla, sillä aidattu etupiha toimii samalla tarhana meidän hyperaktiiviselle bordercollielle joka kaivaa kaiken maasta ylös. Koristepensaat ja -puut voisi tulla kyseeseen. Kukkaistutukset täytyy sitten tehdä tienpuoleiselle pihalle, jossa saavat kasvaa rauhassa meidän Martalta.

Tänään mietin  myös vakavissani, että alkaisinko maalaamaan aitaa. Aita valmistui viime syksyksi ja en ehtinyt sitä silloin muilta kiireiltä maalaamaan. Tässä olisi nyt ihan sopivaa aikaa, jotta kaikki hommat ei jäisi kesään. Aitaan tulee okranvärinen keittomaali, joten sikälikään ilmojen kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana. 

Eilen pääsin kuitenkin lempihommani pariin eli kivien kuskailuun. Traktorilla toimme muutaman etukuormallisen kiviä pihaan ja niillä olen rajaillut pihaamme sieltä täältä. Täydellistä aivojen nollausta. Oikein ollut ikävä tuollaista fyysistä rehkimistä - vastapainona talven laiskottelulle. 

Täytyisi vielä itse opetella traktorin ajamista ja etukuormaajan käyttöä, niin saisin hakea kivikuormat ihan itse. Listalla olisi monta muutakin asiaa, jotka olisi hyvä opetella, että ei tarvitsisi aina olla pyytämässä miestä auttamaan. Kuten vaikka moottorisahan käyttäminen. Olen käyttänyt sitä härveliä kerran, ja se oli ihan hirvittävää.  

Kauhea tekemisen vimma on ja sehän on ihan varma kevään merkki, väitti kalenteri mitä hyvänsä. 

Kuistillakin olisi yksi seinä maalattavana, sillä olen nyt varmistunut että tuo yksi seinä vanhaa harmaantunutta lautaa ei toimi yksinään, vaikka kaunis väriltään onkin.  

Ehdin jo pukemaan maalivaatteet päälle ja suojaamaan lattian sanomalehdillä, kunnes huomasin että ei meiltä löytynytkään tarvittavaa maalia. Pöh. Huomenna kurvaamme maalikauppaan ja uusi yritys. 

ps. Arvatkaa mikä on kolmas kevään merkki? 

Martan juoksu ja mielenterveytensä ihan kohta menettävä Otto (leikaamaton tiibetinterrieri)! Olen varma, että sen sydän ei kestä juoksun loppuun saakka ilman slaagia. Otto ei syö, ei nuku - ulvoo ja hohottaa vaan taukoamatta. Kuinka rasittavaa!

Viime yönä Otto herätti koko talon lemmenhuuruisella serenadillaan klo 03.00. Ja huusi kuin syötävä, kun mies nousi kiskomaan sitä Martan häkiltä poispäin. 

Kevättä ilmassa siis tässä itse kullakin. :)

Haaste / Viisi kysymystä

Haastetta pukkaa, kiitos Casa-X ja Pömpeli!

Täältä pesee;

1. Lempivärisi sisustuksessa?

Hmm.. Onkohan mulla? Isoina pintoina suosin neutraaleja ja huomaamattomia sävyjä. Koen, että vanhat kalusteet nousevat enemmän esiin hiirimäisen huomaamattoman taustansa ansioista. 

Rakastan patinaa ja vanhaa kerroksellista maalipintaa. Kartan kiiltävää maalarinvalkoista.

2. Designesine / - huonekalu, joka ei ikinä tule meille

En osaa kuvitella huushoollimme montaakaan Design-huonekalua.  Eero Aarnion Puppy-koira, tai Tuplakupla tulivat ensimmäisenä mieleen. Tuplakupla istuu kyllä kavereidemme moderniin kivitaloon, mutta tuota Puppya minä en käsitä! Onko se koriste vai istuin?

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv.ssä?

Lyö ihan tyhjää. Tanskis? Käykö se? 

Tai Ymmi Hinaaja (Olen muuten kuullut nyt neljältä henkilöltä muistuttavani itse Ymmiä. Apua, mitään en myönnä!)

4. Suosikki leivonnassa?

Tykkään enemmän ruoanlaitosta, koska siinä on varaa soveltaa. Hätävarana pakastimesta täytyy kuitenkin aina löytyä suklaamuffinseja tai toscapiirakkaa. Pullaa en leivo koskaan, mutta kaikki kermapommit on herkkua! Vastaan tähän nyt, että kesän ensimmäinen Britakakku tuoreista mansikoista. 

5. Viisi blogisuosikkia

Tähän on mahdotonta vastata. Nyt varsinkin kevättä kohti mentäessä puutarhablogit kiinnostavat ja inspiroivat. Sitten on tiettyjä vakkariblogeja joiden päivityksiä luen, käsitteli aihe mitä tahansa.

Molemmat blogit, joista haasteen sain, kuuluvat vakkariblogi-kategoriaan!

Haastan viisi keskenään erilaista blogia, jotka älyttömän hyviä kaikki:

Puutarha ja nurkat

Tää on vielä kesken

Ihana talo maalla

Riuttala Old School

Hernepensaskujanne

Siivoustauko oli tässä, ja nyt pölyrätti heilumaan. 

"Senkin homeinen tiskirätti! Tottele minua! Katala härski maneetin maksa!" 

(Muumipeikko ja pyrstötähti)

Kivaa viikonloppua! :)

Haaste: Bloggauspaikka

Miia Ketunkololla-blogista haastoi minut esittelemään bloggauspaikkani. Kiitos Miialle! :)

Tadaa:

Bloggaan poikkeuksetta aina keittiönpöydän äärellä. Kuvaa katsoessa, en ihmettele enää olematonta ryhtiäni tai jatkuvia hartiajumituksia. 

Kellonajasta riippuen hörpin samalla kahvia tai inkivääriteetä. Olen jälkijunassa tässäkin, sillä vasta tänä talvena inkivääri löysi tiensä meidän keittiöön. Joka ilta hauduttelen inkivääristä kirpsakkaa teetä ja toivon, että pöpöt pysyisivät kaukana. Viimeksi onnistuin (ainakin haluan uskoa niin) karkottamaan alkavan flunssan inkiväärin avulla. 

Toinen jota en ole koskaan tietääkseni maistanut - on granaattiomena. Eilen hypistelin kaupassa granaattiomenoita (oikeastaan vaan kauniin ulkonäkönsä vuoksi) ja sujautin kärryihin yhden. Malttaakohan tuota hedelmäsalaattiin edes pilkkoa?

Hyppäsin näemmää haasteesta hedelmiin. Takaisin aiheeseen, eli bloggauspaikkaan. Tätä kirjoitusta kirjoitan muuten yläkerrasta, työpisteeltäni. Normaalisti en bloggaile yläkerrasta, paitsi silloin  jos kulutan työaikaani bloggaamiseen - eli nyt. Oikeastaan nyt on kahvitauko ja hyvä aika postauksen tekoon. 

Jatkolähetän bloggauspaikka-haasteen seuraaviiin blogiosoitteisiin:

Villa Idur

Puutarha ja nurkat

Voikukkapelto

Haasteen saa halutessa  viedä mukanaan muutkin halukkaat!

Nyt takaisin sorvin ääreen. Moiii!!!

ps. Muistakaa osallistua arvontaan (klik)!

Siemenet mielessä

Pimeitä päiviä pidellyt, eikä ole huvittanut tarttua kameraan.

Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät vaihtaisi pois päivääkään elämästään? Omastani voisin pyyhiä koko viime viikon ja oikeastaan jopa kokonaisia kuukausia, hiiteen tai huitsin nevadaan, ei väliä. Eikä tulisi ikävä, ei. Ei mitään uutta auringon alla - jos joku miettii. Elämä vaan välillä on. 

Päätin kohentaa oloa miettimällä kasvimaan tulevaa kasvukautta. Pläräilin nettikaupassa siemeniä ja ostoskoriin päätyi jokunen uutuuskin. Viime kesästä viisastuneena en kylvä ihan niin hirveitä määriä salaatteja kuin viimeksi! Vaikka salaatteja syötiinkin (ja syötettiin vieraille asti) joka päivä, ei sellaista määrää yksi perhe saa mitenkään syödyksi! Jokunen uusi salaattilajike lähti kuitenkin tilaukseen - entisten hyväksi havaittujen lisäksi. Omat viimekesän salaattisuosikit ovat;

Jäävuorisalaatti 'Antarctica'

Keräsalaatti 'Arctic King'

Sidesalaatti 'Chartwell'

ja Tammenlehtisalaatti.

Lisäksi salaattipuolta edusti pinaatti (joita en enää laita, sillä pinaatin voi yhtä hyvin korvata nokkosella), Lehtimangoldit, kesäkurpitsat ja herneet. Lehtimangoldeja käytin jonkin verran, mutta en oikein keksinyt niille järkevää käyttötapaa. Toisaalta, olivat aika helppoja kasvattaa, joten taidan istuttaa vielä ensi kesänäkin. 

Lisäksi minulla oli kaalikokeiluja jotka eivät onnistuneet. Kurttukaali, keräkaali ja lehtikaali - mikään ei onnistunut. Nyt ajattelin keskittää voimavarani kaalien suhteen ainoastaan lehtikaaliin. Jos jollain teistä on pomminvarmoja vinkkejä saada lehtikaali menestymään, vaadin; kertokaa salaisuutenne? :) Onko mahdollista saada lehtikaali kasvamaan ilman esikasvatusta?

Kasvilavoilla kasvavat sitten yrtit ja rucola. Ja sangossa tomaatit. 

Tulevana kesänä haluan monipuolistaa salaattilajitelmaa ainakin seuraavilla;

Punasikuri

Bataviasalaatti

Härkäpapu

Talvikurpitsa

Jättikurpitsa

Endiivi

Juureksien (lähinnä punajuurten, palsternakkojen ja porkkanoiden) määrää täytyy kasvattaa reilusti, sillä en osannut laskea niin suurta hävikkiä hiirten varalle. Perunat loppuivat tammi-helmikuussa. Niitä oli kohtuullisesti, mutta määrää voi vielä lisätäkin. Sipuleita täytyy myös lisätä, ne loppuivat jo ennnen talvea. Lisäksi haluaisin viljellä myös pienen määrää kauraa, jotta saa talven varalle kauralyhteitä. 

Joitain kesäkukkasiemeniäkin olen jo tilannut. Taidan olla vaan liian kunnianhimoinen suunnitelmissani. 

Varsinkin Varjoliljojen, Kevätpikkusydänten ja Ukkolaukkojen  osalta, sillä ne vaativat useamman vuoden ennen kuin varttuvat kukaksi asti. Ajattelin kuitenkin kyhätä näille suurehkon taimikasvatuslavan johonkin sopivaan paikkaan ja unohtaa ne sinne muutamaksi vuodeksi. Höm.. Taidan arvata jo, miten se kokeilu päättyy. Siemenpussin hinta ei kuitenkaan mun taloutta kaada, vaikka kokeilu sitten mönkään menisikin. Ja jos taas kävisi niin, että kokeilu jostain syystä onnistuisikin, olisin superiloinen (todellakintodellakin).

Ja jos ei siementilauksien miettiminen vielä karkottanut pientä alavireisyyttä, niin sen tekee viimeistään tämä alkuperäisesti somalialainen kasarifunkbiisi. Tämän hetken the lemppari!
Johan alkaa jalka nykiä ja takamus ei meinaa tuolissa pysyä! Vai mitä? :D

"..Rytmi ravitsee mut,
savu herää henkiin
nautin ja vaivun syliin henkien.."

Maria Gasolina - Dooyo

Arvonta

Kuvat: www.livewithme.fi/

Kierrätettyä,

vanhaa ja rouheaa,

maskuliinista,

rustiikkiin tyyliin sopivasti industriaalihenkistä

samalla aitoja materiaaleja - ja kestävää kehitystä kunnioittaen. 

Voiko sellaisesta sisustusliikkestä olla tykkäämättä?

No ei tietenkään voi.

Tamperelaisella Live with me -sisustusliikkellä on oikeastaan hyvin samankaltainen ideologia yritystoiminnassaan, mikä meilläkin oli punaisena lankana lähtiessämme kunnostamaan talovanhustamme. En epäröinyt, kun Johanna (joka on muuten rento ja sopivasti räväkkä tyyppi) heitti ilmoille yhteistyön mahdollisuuden, noutaessani  Neiti-Pastillia.
Totta hemmetissä vinkkaan tällaisesta paikasta täällä blogini puolella. Mukavaa, että tällaisia liikkeitä alkaa Suomesta(kin) löytymään! 

Johanna pyysi muuten vielä kertomaan, että esimerkiksi kaappeja pystyy "tilaamaan", vaikka kaikki uniikkeja ovatkin - on mahdollista esittää omia toiveitasi kaapin suhteen. Kannattaa siis olla yhteydessä Johannaan, jos mielit tietyntyyppistä kaappia (rahtikulujen vuoksi Johanna tekee tilaukset keskitetysti). Tällä hetkellä putiikista löytyy ainakin kaksi upeaa rautakaappia, kannattaa kurkata. 

Pyöräytetään käyntiin pieni arvonta!

Palkintona on kaksi kappaletta, Intialaisista purkutaloista irroitettuja merkkejä, puukirjaimia/numeroita (omavalintaiset, varastosta riipuuen). Kirjaimissa ja numeroissa on alkuperäiset maalit.
Nättejä kuin mitkä!

 Miten hauskalta näyttäisikään numero talonseinässä koottuna näistä!?

NÄIN OSALLISTUT:

yhdellä arvalla mukaan 

Rekisteröityneenä blogini lukijana ja jättämällä kommentin lootaan (anonyymit: ilmoittakaa toimiva sähköpostiosoite)

kahdella arvalla mukaan

 Rekisteröityneenä blogini lukijana ja tykkäämällä LWM:n  fb-sivuista (klik) ja tietty jättämällä kommentin lootaan.

kolmella arvalla mukaan 

 Rekisteröityneenä blogini lukijana, tykkäämällä LWM:n fb-sivuista (klik) ja jakamalla arvonnan FB:ssa tai linkittämällä arvonnan blogiisi. Niin ja, jättämällä kommentin lootaan.

Mainitse osallistumisen yhteydessä, kuinka monella arvalla olet mukana.

Arvonta alkaa än-yy-tee-ny ja päättyy 

 27.2.

Lycka till!

Makuuhuoneen Neiti-Pastilli...grrr!

 

Mähän en ole vielä esitellyt teille meidän uusinta perheenjäsentä, Neiti-Pastillia, enhän? Vanha puinen vitriinikaappi, jonka peräseinä on peltiä. Valtavan kaunis! Ihailin tätä kaappia jo hyvän tovin LWM-sisustusliikkeen verkkosivuilla, ja kun sitten kaappi ilmestyi ALE:en..

No, pakkohan se oli kotiin hakea!

Oikein näpsäkkä neiti! 

 Se näytti just siltä, että se kuuluu meille.

Ja mitkä väritkin vielä! Ihanat, kulahtaneet maalit!

Koko makuuhuoneen möbleeraus alkoi oman sängynpuolen yöpöydän puuttumisesta. Mä olen kokeillut siihen ihan kaikkea, mutta mikään ei tuntunut siihen oikein istuvan. 

Aikaisemmin tämän  suuren peilin tilalla oli lipasto, jonka vuoksi yöpöydän kanssa tämä puoli näytti aina liika ahdetulta. 

 Nyt vanha lipasto lähti yläkertaan ja T:n puolelle tuli tämä Neiti-Pastilli. Ja kun lipasto ei ole enää tukkimassa tilaa mun puolella, sain sovitettua vanhat matkalaukut yöpöydäkseni.  Mä olen entinen yöpöydätön, jippii!

Peilin tilalle tuli sitten taas vaaterekki. Ei tarvitse lattialle tuoleille kasata enää puoliksikäytettyjä vaatteita. 

Nyt on makuuhuone kondiksessa!

 

Ja arvatkaa mitä?

Tällä viikolla käynnistyy ensimmäinen arvonta. Lisäksi teille on tarjolla jotain muutakin mukavaa! Pysykää linjoilla! :)

ps. Kiitos vielä kivoista ja kannustavista kommenteistanne, viime postauksen yhteydessä! Kevättä odotellaan innolla, ja lampaat käydään valitsemassa jo kuukauden päästä (kesäkuussa sitten muuttavat meille Pihlajaan)

Suunnitelmia

Arvatkaahan missä olimme eilen? (Pakko myöntää; ehkä vähän vaikea..)

 Kunnantalolla maataloussihteerin luona. 

Arvatkaa mitä TEKEMÄSSÄ?

Lappuja täyttämässä!

Osaatteko arvata, mitä LAPPUJA?

Kävimme ilmoittautumassa/rekisteröitymässä siipikarjatilalliseksi!

Kukko nimeltä Pilkku Kinnarps muuttaa meille keväällä rouvineen, heti kun säät sallii ulkotarhan rakentamisen. Kanalana toimii vanha leikkimökki, jonka ostin fb-kirppikseltä viime syksynä 20 €:lla. Mökissä riittää vielä vähän kunnostettavaa, mutta se on "yhden viikonlopun homma". Mökki täytyy eristää, mutta siihen meiltä löytyy rempasta ylijäämänä lähes kaikki tarvittavat matskut. Mökin "veranta" rakennetaan myös lämpimäksi ja näin kaakattajat saavat vähän lisää lämmintä tilaa. Ulkotarha tulee mökin yhteyteen.
Ja jotta kanalasta tulisi silmiähivelevän kaunis ja ympäristöönsä hyvin sulautuva, maalataan nykyinen mintunvihreä mökki tummanharmaaksi. Kattoon tulee ruohokatto, johon istutetaan siinä menestyviä kukkasia. Maksaruohoa, tai jotain kestävää niittykukkalajia (täytyy selvittää).

Vielä, mökki näyttää tältä:

Tuleva parvemme koostuu 4  kanasta ja yhdestä kukosta. (Ylläolevat kuvat liittyvät tapaukseen). Pilkku Kinnarps on kuulemma oikein hyväkäytöksinen kukko-herra. Rodultaan nämä ovat maatiaisia, Ilmajoenkantaa. Mitään muuta vaihtoehtoa en oikeastaan edes ajatellut vaihtoehdoksi, kuin perinteisiä maatiasrotuja.

Eikä siinä vielä kaikki. Emme ainoastaan rekisteröityneet siipikarjatilallisiksi, vaan...

Rekisteröidyimme myös lammastilallisiksi!

Lampola saa palveltavakseen uusia lambeja keväällä. Kauan se on tuossa tyhjillään seuraavia asukkejaan joutunut odottelemaankin. Tilalla meitä ennen asuneella Aini-mummolla on ollut "aina" lampaita ja kanoja. Moni paikallinen muistaa, että täältä sai aina tuoreita kananmunia. Hauskaa, että nyt osaltamme pääsemme jatkamaan näitä perinteitä. Tulevan lammaslauman koko on 5-6 päkättäjää.

Ajattelen, että alkuperäisrotujen vaaliminen on tärkeää ja haluamme oman lauman olevan suomalaista alkuperäisrotua. Ensiksi ajattelin automaattisesti lampaiden roduksi Suomenlammasta, kunnes törmäsin uhanalaiseen Ahvenanmaanlampaaseen (alkuperäisrotu sekin).

Luonteeltaan affit ovat enemmän vuohimaisia; uteliaita ja ketteriä liikkumaan.  Laiduntajina ne soveltuvat hyvin maisemointiin, sillä ne suosivat monipuolista laidunta. Meillä on tässä tilallamme peltoalaa n. 3,5 ha. josta osa on niittyä, sinne ajattelin laittaa lampaat hommiin. Ajatuksena on myös käyttää lampaista saatava villa hyödyksi, jota ahvenanmaanlampaalla riittää! Villa on tällä rodulla tavallista pidempää ja rouheampaa.

Ajattelimme myös, että pääsemme nauttimaan lihaomavaraistaloudesta lampaiden avulla. Lampaanliha, jos mikä on eettistä! Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että lampaita sitten jossain vaiheessa karitsoidaan ja karitsat aikanaan teurastetaan.

Tästä kaikesta tuli mieleen aika ristiriitainen ajatus: ostamalla (uhanalaistenkin) alkuepräisrotueläinten lihaa, tuet samalla rodun elpymistä, mikä on tärkeää. Kasvissyönnillä näitä rotuja ei olisi ehkä koskaan pelastettu? Ja älkää ymmärtäkö väärin, en halua syyllistää ketään kasvissyöjää, kunhan vaan ristiriitaisin tuntein itsekin pohdiskelen ja tänne ajatuksiani kirjoittelen!

Meillä ei missään nimessä ole tarkoitusta lisätä omaa lihansyöntiämme, vaan ainaostaan syödä puhtaasti  parempaa, ja puhtaalla omallatunnolla.

Sitä kohti!

Mukavaa parjantaita!!

Kanahaukka takanreunukselle lensi

"kja-kja-kja-kja-..." ja 

"piii-lih" sanoo kanahaukka Accipiter gentilis. 

Varmaan samaan tapaan on tämäkin lintu laulanut yli 60 vuotta sitten, ennen kuin päätyi T:n papan luota meidän takanreunukselle ihmettelemään nykymenoa.

Mauton varmaan jonkun mielestä, mutta minusta kaunis lintu. Ulkona - ja sisällä.

Haukka kokeilee nyt sopeutumista takanreunuksella, ehkäpä siinä on mieluisa paikka tarkkailla ympäristöään. 

Osittain myös sen vuoksi, että sitä on mahdollista ihailla kahdesta suunnasta. Keittiöstä saliin tultaessa -  ja porrashuoneesta saliin tultaessa, jolloin haukka kylläkin pyllistää ihailijalleen. 

Toivottavasti kakkoskuva ei tuo kenenkään mieliin erämaja- tai metsästyskämppäfiilistä?

En tiedä, uskallanko kysyä mitä tykkäätte? 

Karmiva vai kaunis?

Pläjäys Pastellia

Pastellinen pläjäys alkaneen helmikuun (tai loppuneen tammikuun) kunniaksi?

Varsinaisesti en ole mieltänyt itseäni mitenkään suureksi pastellivärifaniksi, mikä näitä kuvia katsellessa, saattaa haiskahtaa. Oikeastaan, nyt kun tuli puheeksi ja katsoo ympärilleen - löytyy meiltä paljonkin pastellin sävyjä. Pastellit ovat jotenkin ujuttautuneet mukaan kuvioihin, ihan huomaamatta - salakavalat pastellit! Varsinkin vanhoissa, talon mukana tulleissa tavaroissa; huonekalut olivat lähes kaikki poikkeuksetta maalattu mintun sävyisiksi ja kaikki helmipaneelit kuistilla ja keittiössä olivat minttua tai jotain sinertävää sävyä. Tuota samaista mintunsävyä on meillä vielä nähtävillä monessa huonekalussa, koska hyvin harvoin raaskin maalata vanhan maalipinnan päälle (ellei se satu olemaan rumasti repsottava lateksimaali). Usein vielä ne vanhat sävyt - vaikkakin täysin erilaiset - sulautuvat toisiinsa täysin mutkattomasti, vaikka ei sävyjä oltaisikaan kuukausitolkulla mietitty ja huolella harkittu.

Mikäköhän siinäkin on?

Liian tarkasti jos alkaa sävyjä puntaroimaan, harkitsemaan ja varovaisesti yhteensovittamaan, lopputuloksesta tulee joko liian tylsä "varman päälle", tai sitten värit saattavatkin alkaa riidellä keskenään, huolimatta huolellisesta suunnittelusta.

Fiilispohjalta siis!

Sohvan hento roosa sävy tuntui aluksi vähän äklöltä, mutta oma asenneongelma vaaleanpunaista kohtaan on korjaantunut. Huushollin hattaravärikiintiö on kuitenkin täytetty nyt näiden H&M:n tyynynpäällisten myötä (joissa on muuten just hyvä sävy! Kauniin puuterinen!).
Lupaan.