Hyvää vappua!

"Työn orjat sorron yöstä nouskaa...."

Jaahas, se olis vappu. Serpentiinit kaulaan, kuohuva kylmään ja perunasalaatin tekoon!

Taitaa tämä vappu olla enemmän kaupunkilaisten juhla, mutta onhan sitä mukavaa täällä maallakin pienimuotoisesti juhlistaa. Viileästä säästä huolimatta, ajattelin kantaa huomenna viltin ulkosalle ja nauttia kevään ensimmäisen piknikin raikkaassa kevätsäässä - satoi tai paistoi.

Skål ja hyvää vappua, kevätkarkeloa ja suomalaisen työn juhlaa!

Kanala valmistuu

Aiemmin lupaamastani kanalaprojektista...

Kokonaiset kaksi kuvaa, olen näemmä kameranmuistikortilta tilaa tälle projektille uhrannut, tämän jälkeen olen tainnut häipyä kuvailemaan jotain muuta, kuten kukkasia. Nyt oikeastaan muistankin, että kanalaa kuvatessani minua otti päähän kaikki sekamelskakasat ja kanalan ympäristön keskeneräisyys ja  epäkuvauksellisuus. Kanalan sisätiloista en ilmeisesti rohjennut ottaa lainkaan kuvia. Kanalamme on kasattu jämämateriaaleita hyödyntäen ja eihän tämä ulkonäöllisesti mikään rakentamisen taidonnäyte ole (toivottavasti T ei nyt lue tätä ja mieltänsä pahoita..terkut kuitenkin - pus!). 

Leikkimökin vanha kuistiosa on nyt umpeenlaudoitettu. Mökki on sisältä eristetty, ja puhtaanapidon helpottamiseksi vuorattu muovimatolla. Munintapesänä toimii vanha päältä aukeava puuarkku, joka löytyi rojukasasta. Kulkuluukusta puuttuu vielä suljettava luukku, ja verkon juurelle, ulkopuolelle on tarkoitus vielä kasata maata. Seuraavaksi sitten maatalouskauppaan kanojen pöperöitä ja muita tarvikkeita hakemaan. Muuten asumus alkaa olemaan siinä mallissa, että kotkottajat saisivat pyrähtää sisään. 

Hinta, tälle alkavalle kanaharrastukselle, muodostui seuraavanlaisesti:

leikkimökki 15 €

verkko 110€ (verkkoa jäi käyttämättä n. 1/4)

muovimatto 20 €

liima n.5

maali n.30€

saranat, naulat, helat n. 10 €

Eristeet, vanerit ja lautamateriaali on ylijäämämänä saatua/omista varastoista löydettyä. 

Lampolan kimppuun emme ole vielä toistaiseksi ehtineet, mutta sen kunnostus ei vaatine ihmeempiä, kuin siivoamisen ja sisäseinien kalkitsemisen. Aitauksien tekoon emme ole vielä ennättäneet.

Tulevan ulkotarhan pohjasta T on kauhonut traktorilla multakerrosta pois, ajatuksena meillä on kärrätä soraa ulkotarhan pohjaksi. Saa myös jakaa vinkkejä, hyvän ulkotarhan pohjaksi.

Tästä se eläimien parissa erakoituminen voi sitten alkaa!

Tuonne täytyy saada vielä viihtyisä istuskelupaikka jossa voi halutessaan istuskella ilta-auringossa lampaiden ja kanojen keskellä, kirjaa lukemassa (lampaan lannan hajussa, paarmoja+kärpäsiä huitomassa=todellisuus).

 Risusavotan jälkimainingeissa kehittelimme pionien suojaksi (pöpiltä bordercollielta) tällaisen kevytversion riukuaidasta.

Näyttää kyllä vähän..huvittavalta, ehkä - ei haittaa, kunhan pionit ovat turvassa!

Vaaleanpunaisten kukkien tulva

Tarkoituksena oli tehdä postaus kanalan edistymisestä, mutta tulikin vaaleanpunaisten kukkien kuvatulva. Yhdestä sidotusta kukkakimpusta riittää iloa paljon enemmän, kun jakaa kimpun useampaan maljakkoon.

Voi, miten odotankaan pioneita! 

Joka aamu käyn tarkistamassa viime syksynä istuttamieni pionien kasvutilanteen ja huokaisen helpotuksesta, että koirasta huolimatta, ne näyttävät lähteneen hyvin kasvun. Voi sitä ilonpäivää, kun saan pioneita maljakkoon, omasta kukkapenkistä - siihen saakka on pärjättävä ostokukilla.

Leppoisaa sunnuntaipäivää.

Pääsiäinen

Mitäs te puuhailette näin pitkäperjantaina? Onko teillä pääsiäisperinteitä?

Meillä odotellaan jo kuumeisesti huomista virpomispäivää ja herkutellaan suklaakakulla. Ei ole lammasta, mämmiä, eikä pashaa, mutta on vispipuuroa ja leivinuunissa palaa tuli, illan pitsanpaistoa varten. Ihan perusviikonlopun eväillä menee viikonloppu.

Ei tämä pyhien vietto enää niin ahdistavalta tunnu, nyt, kun kaupassakäynnit on hoidettu ja koti päällisin puolin siisti. Mikäs se tässä ollessa - valmiissa maailmassa.

Toivottelen hyvää pitkäperjantaita ja levollista pääsiäisen aikaa, jos sattuu niin, että en tänne enää eksy, ennen pyhien loppumista. 

kellokeskiviikko (oli eilen)

Kohta se on sitten pääsiäinen.

Mä en piittaa näistä pitkistä pyhistä, en sitten yhtään!

Ihan käytännöllisistä syistä vastustan pitkiä juhlapyhiä! 

Pyhiä varten täytyy suursiivota ja miettiä ruokalistoja monen päivän päähän. Pääsen hommassa henkisesti paljon vähemmällä, kun vaan teen sen. Siis, sen siivouksen.  Tällä kertaa siivot on kyllä tehty varsin  huolimattomasti ja ns. vasemmalla kädellä. Sillä tavalla rimaa hipoen ja välttävästi, kuitenkin niin että voin kehua siivonneeni. Että ei tarvi synnintuskissaan koko pääsiäistä viettää. 

Kuten usein käy, yläkerta jäi tälläkin kertaa siivoamatta. Ja portaat! onko mitään ärsyttävämpää, kuin portaiden imurointi? Hävettää myöntää, mutta me ostettiin osittain siihen tarkoitukseen ihan  rikkaimuri! Onneksi F on vielä sen verran innoissaan tuosta rikkaimurista, että on hyvin lahjottavissa portaiden imurointihommiin. Toinen homma, missä tuo rikkaimuri on verrattoman kätevä, on pukeutumishuoneeni lattialla olevien kärpäsenraatojen imurointi. En ymmärrä mistä raoista niitä oikein riittää. Yyh. Kesällä sentään ne(kin) tajuavat lähteä ulos pörräämään.

Aloitin postauksen teon eilen, mutta sitten tuon kärpäsaiheen jälkeen tuli lukko, enkä keksinyt luontevaa tapaa siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli näihin valoisiin kuutamoiltoihin! Aivan mielettömiä iltoja ollut tällä viikolla. Alkuillasta salin ikkunoista voi ihailla samanaikaisesti kuutamoa ja toiselta suunnasta auringonlaskua. Vielä kun ilmat lämpenisi, että tarkenisi istuskella illallakin ulkona. Hetken täytyy vielä odottaa.

Hetken täytyy vielä odottaa sitäkin, että voisi kaivaa ensimmäiset pääsiäismunat ruokakomerosta. Täytyy odottaa ensin trulleja, jotka täällä Etelä-Pohjanmaalla kiertelevät nyt tulevana lankalauantaina, eikä muun maan tapaan, palmusunnuntaina. Karkkia on varattu kyllä sen verran, että siitä pitäisi riittää trullien jälkeen vielä isäntäväellekin. Jos loppuvat, niin ei auta kun lähteä F:n mukaan virpomaan. Siitä tuli mieleen, että itseäni on huvittanut muutamana kertana tosissaan, kun oven taakse on ilmestynyt esiteini-iässä olevia poikia trullittelemaan. Se on jotenkin niin huvittavan kuuloista kuulla tuo "virvon varvon.." alkavan äänenmurroksen alta loruiltuna. Mutta mitäpä sitä ihminen ei pääsiäismunien toivossa  tekisi?


(En muista tarkkaa ikää, milloin itse lopetin trullittelun, mutta aika myöhään minäkin karkkien toivossa kiertelin. Paraskin puhuja!)

orkidea

En ole koskaan säilyttänyt päiväkirjoja. Olen kyllä monesti päättänyt aloittaa kirjoittamisen - mutta viimeistään kuukausien päästä tuhonnut sivut, järkyttävässä myötähäpeän vallassa. Vanhoja kirjoituksia lukiessani, olen ajatellut mielessäni "miten mä olenkaan ollut noin....urpo?". Puhun Kirjoitan nyt ajasta ennen aikuisikää, mutta uskon, että sama pätee vieläkin. En pysty esimerkiksi lukemaan blogikirjoituksiani taaksepäin. En kykene tai pysty, koska olen varma, että efekti on sama, kuin teininä päiväkirjarustauksia lukiessani. Itse asiassa, par'aikaa mietin, ketä helkattia kiinnostaa tämänhetkinen jaaritteluni. Jatkan silti. Itsellehän tätä blogia kirjoitellaan. 

Vai kirjoitellaanko?

Juksaisin teitä ja itseäni, jos väittäisin, että "tässä vaan omaksi ilokseni kirjoittelen". 

Viime kesänä, blogini aloittaneena, lukijoita oli muutamia päivässä. Silloin en oikeasti kyllä ajatellut yhtään lukijoita (heh aika helppoa, sillä eihän niitä ollut!), ja otin postaukset lungisti ja löysin rantein, vailla suurempaa itsekritiikkiä ja -sensuuria. Välillä olisi kiva saada tuo sama hälläväliä -fiilis takaisin. Nykyään, jos ja kun, blogissani eksyn sivuraiteille - saatan silloin tällöin menettää lukijan -tai kaksikin. 

Haluan tavoitella tuota hälläväliä-fiilistä, silläkin uhalla, että lukijoita tipahtelisi matkan varrelle. Julistan blogini sisällön tästäedes jatkavan samaa kaoottista sekametelisoppa -linjaa, vailla minkäänlaista jatkumoa, tai ehjää yhtenäisyyttä. Lupailemassani sisustuksessa ja rempassa pysyminen on kamalan tylsää,  enkä aio pitää lupaustani jatkossakaan.

Huh. Kylläpä helpotti. 

Tykkään muuten paljon orkideoista.

Niin paljon, että niitä kasvaa selässänikin.


Entä, huvittaisiko kuunnella loppuun vielä yksi mainio musiikkikappale?

Pietarin spektaakkeli: Tyttö lähtee tanssimaan

Risuhommia ja perinnerakentamisen pyhäinhäväistys

Perjantaita tulin toivottelemaan!

Samalla kun mies on eristänyt kanalaa, minä olen nollannut päätäni risuaskartelulla. Tämä risujen kanssa näprääminen  ajaa saman asian kuin kivien kanniskelu. Kevyempää, ja sopii tällä hetkellä paremmin selkävaivaiselle.

Ryteikköä on kaadettu aika paljon kanalan ja lampolan edustalta - risua ja riukua riittää. 

Sopivankokoisista rangoista oli ajatuksena tehdä riukuaitaa. Joskus sitten, kun aikaa ja innnostusta löytyy. Haaveilen piiitkästä riukuaidalla rajatusta polusta riihelle. Sitä pitkin olisi juhlavaa kuljettaa lampaat kesälaitumelle. 

Mutta se pyhäinhäväistys, eli projekti kanala.

Se näyttää tällä hetkeltä tältä.

Ei hivele silmää, ei. Ainakaan vielä.

Tänään ajattelin hakea maalia ja viikonlopun aikana koppi saa toivottavasti uutta uskottavuutta tummanharmaasta maalista. 

Koppero on tehty vastoin kaikkia perinnekorjaajan ohjeita. Kanalasta löytyy styroxia, muovimattoa ja viikonlopun jälkeen ulkoseinissä komeilee vielä todennäköisesti jokin ei-hengittävä ulkomaali. 

Jos olisimme tehneet kanalan alusta alkaen itse, olisi kanalan voinut rakentaa hengittäväksi, mutta nyt mennään tällä. Eihän sitä tiedä, jos me vaikka hurahdamme kanoihin niin, että rakennamme muutaman vuoden kuluttua suuremman kanalan, isommalle parvelle - näin on kuulemma tässä touhussa vaarana käydä.