27.12.2015

Joulu meni







En sitten koskaan palannutkaan kertomaan sitä viime postauksessa hehkuttamaani kukkoreseptiä. 
Arvaatte varmaan.. 
Unohdin koko reseptin. Ainoa asia jota muistan valmistuksesta, oli kukon marinointi inkivääri- ja currytahnassa sekä pitkä haudustusaika leivinuunissa.  

Ruoasta puheenollen. Meillä on syöty tänään vielä viimeisiä joululaatikoita. Kanoille jäi pieni nokare lanttulaatikon lopusta, ja koiralle maistiainen maksalaatikosta. Minähän olen meidän perheessä tunnetusti varsinainen roantähteistä-ruoaksi ekspertti, jos näin voisi sanoa. Meillä ei ruokaa jää haaskuun, ei edes jouluna. Silloin tällöin toki jotain salaatinloppuja ja sen sellaista, mutta nekin päätyvät kanojen (tai kalkkunoiden)  herkuiksi. Täytyy jälleen kerran päivitellä tuota kanaparven hyödyllisyyttä - ei sentään ihan vedestä viiniksi (hitsi), mutta kuitenkin keittiöjätteistä uudeksi ruoka-aineeksi.

Jonkinlainen vuodenkulullinen käännekohta tähän joulunaikaan liittyy. Vaikka koko talvi on vielä edessä, niin pitkä pimeä aika on selätetty, ja jotenkin mieli karkailee jo kevääseen.
 Päivä on pitenemään päin ja oliko asianlaita niin, että kohta on jo aika kylvää chilit?! Tomaatitkin heti tammi-helmikuun vaihteessa. Miten mieltä virkistävää ajatella kevättä!

Kiitokset teille lukijoille tästä vuodesta. 
Iloa ja valoa vuoden viimeiseen viikkoon.

Ulkosauna on meillä ahkeralla käytöllä, ja sinne on tänä iltanakin suunta. 
Onni ja autuus on oma pihasauna!



15.12.2015

Saunaremontti ja vävypoika

Saunaremppa on edennyt, sanotaanko että.. sykäyksittäin. Välillä on mennyt viikkoja, että vanhan saunan ovea ei ole avattukaan. T on silti läpi syksyn, optimistiselle luonteelleen uskollisesti, vannonnut että joulusaunat löylytellään tynnyrisaunan sijasta vanhalla saunalla. 

Ja kuulkaa, kyllä se on ihan mahdollista. Tämähän ei tarkoita sitä, että saunaremontti olisi ns. taputeltu koko saunan osalta jouluun mennessä. Ehei. Jokikivilattia on edelleen pelkkä haave ja muutoinkin, saunakamarin puolella ei ole tehty vielä juuri mitään. Saunan puolella kuitenkin on tällä viikolla tapahtunut kovaa kyytiä, vähän ulkopuolista apuakin on käytetty. Mutta saunomiskunnossa se on mitä todennäköisemmin jo viikonloppuna!

Tällä hetkellä saunassa aherretaan lauteiden parissa, ja sitten puuttuukin enää uuden kiukaan asennus. 


Laudevärkit, vanhaa tuppeen sahattua koivulankkua, löytyivät navetasta. 
Vanhan kaatuneen omenapuun runko on odotellut jo muutaman vuoden sopivaa käyttökohdetta, ja nyt löytyi vapaa följarin paikka! Hauskaa, että kaikella on tapana löytää paikkansa. 

Jätimme saunaan vanhan tiilistä muuratun (suuren!) kertalämmitteisen kiukaan, mutta viereen asennamme tavallisen puukiukaan, jotta saunaan pääsee vähemmälläkin lämmittämisellä. Sitä voi välillä fiilistellä savusaunamaisista löylyistä, kun on aikaa lämmitellä saunaa vaikka koko päivä.

Saunakamarin osalta remontti jää loppukevääseen, kun on kelejä toteuttaa se jokikivilaattalattia. Lupaan raportoida kattavammin saunaremontin toteutuksesta, kunhan se on valmis!

Ai niin, ja olen tainnut vain instan puolella vilauttaa meidän uutta vävypoikaa?


Tyttöjen ilo ja tämän hetken riemu: Remu-pässi.

Remu on komea sarvipää, puhdas ahvenanmaanlammas-pässi. Hän on casanovamaisesta luonteestaan huolimatta, hyvinkin herrasmies. Remu on viipynyt meillä jo parisen viikkoa, ja hän antaa aikaansa yhdelle uuhelle kerrallaan, yleensä n. kaksi päivää. Sen kahden päivän ajan Remu ei näekään muita kuin sen hetkisen mielitiettynsä. Tämä hempeily on oikeasti huvittavaa katsottavaa! Pariskunta eristäytyy melkein kokonaan muusta laumasta, ja Remu vielä yleensä houkuttelee daaminsa lampolaan sisälle, muun lauman ulkoillessa. Tai sitten he makoilevat ulkosalla ja märehtivät samaan tahtiin, rinta rinnan! <3 Mielenkiintoista seurata sitten keväällä, tapahtuuko karitsoinnit siinä järjestyksessä kuin olemme tulkinneet Remun ihastuksista päätellen uuhien kiimat. 

Taisin mainita viime kerralla jotain kukko-kokkauksestani? Siitä tuli aivan taivaallisen hyvää! Taidan postata reseptin seuraavaksi, vielä kun muistan.