En sitten koskaan palannutkaan kertomaan sitä viime postauksessa hehkuttamaani kukkoreseptiä.
Arvaatte varmaan..
Unohdin koko reseptin. Ainoa asia jota muistan valmistuksesta, oli kukon marinointi inkivääri- ja currytahnassa sekä pitkä haudustusaika leivinuunissa.
Ruoasta puheenollen. Meillä on syöty tänään vielä viimeisiä joululaatikoita. Kanoille jäi pieni nokare lanttulaatikon lopusta, ja koiralle maistiainen maksalaatikosta. Minähän olen meidän perheessä tunnetusti varsinainen roantähteistä-ruoaksi ekspertti, jos näin voisi sanoa. Meillä ei ruokaa jää haaskuun, ei edes jouluna. Silloin tällöin toki jotain salaatinloppuja ja sen sellaista, mutta nekin päätyvät kanojen (tai kalkkunoiden) herkuiksi. Täytyy jälleen kerran päivitellä tuota kanaparven hyödyllisyyttä - ei sentään ihan vedestä viiniksi (hitsi), mutta kuitenkin keittiöjätteistä uudeksi ruoka-aineeksi.
Jonkinlainen vuodenkulullinen käännekohta tähän joulunaikaan liittyy. Vaikka koko talvi on vielä edessä, niin pitkä pimeä aika on selätetty, ja jotenkin mieli karkailee jo kevääseen.
Päivä on pitenemään päin ja oliko asianlaita niin, että kohta on jo aika kylvää chilit?! Tomaatitkin heti tammi-helmikuun vaihteessa. Miten mieltä virkistävää ajatella kevättä!
Kiitokset teille lukijoille tästä vuodesta.
Iloa ja valoa vuoden viimeiseen viikkoon.
Ulkosauna on meillä ahkeralla käytöllä, ja sinne on tänä iltanakin suunta.
Onni ja autuus on oma pihasauna!