Sängyn päällä

...on vihdoin jotain.

Siihen on kokeiltu ihan kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, eikä mikään ole natsannut. Ikean Paperikaupasta ostin pari käsikirjoitusalustaa, ja kiinnitin niihin muutamat postikortit. Alustoihin on helppo vaihdella kuvia, kun alkaa kyllästyttää. Seuraavaksi voisin koota alustoihin kivoja mustavalkoisia kuvia. (Sellaisia söpöjä ja siirappisia tietenkin.)

;)

Eikä se haittaa mitään,  jos (joskus) jää sänky petaamatta, kun petivaatteet on kivat! 

Omalla himotuslistalla on jo tovin pyörinyt pellavainen päiväpeitto, mutta en ole raaskinut sijoittaa ropojani kalliiseen päiväpeittoon. Pitkäikäinen sijoitushan sellainen olisi, mutta siihen saakka mennään nykyisellä ratkaisulla. Vuosi sitten Etelä-Ranskasta kannoin vinot pinot pellavaa kirppiksiltä ja brocanteista. Hinnat olivat hävyttömän halpoja. Sängyllä "päiväpeittona" on kaksi isoa ja todella painavaa pellavalakanaa, jotka on keskeltä jatkettuja ja käsinkirjailtuja. Veikkaisin, että ovat peräisin 1800-luvulta, en tiedä? Kangas on sellaista todella jämäkkää, eikä mitään lirua. Ei tuollaista varmaan enää valmistetakaan. 

Voisin ihan mieluusti vaihtaa viikon tästä synkästä ja koleasta vuodenajasta Etelä-Ranskan lämpöön. Kulkea brocanteja, istuskella torikahvilassa punaviinilasillisella ja katsella ohikulkevia tyylikkäitä ranskalaisia. Ajella mutkaisia ja kapeita (tai mieluiten istua kyydissä) maalaisteitä pitkin ja kuunnella radiosta Vanessa Paradis´ta.

Huoh. Kaamos.

Kaamokseen voi kuunnella ihanaa Vanessaa.

Pitäisiköhän opetella ranskaa?

Vanessa Paradis: La Seine

Aamupalalla mörkömetsässä

Aamuvarhaisella pakkasimme kahvit ja eväsleivät reppuun ja kävelimme mörkömetsälle aamupalalle. 

Siinä metsän reunalla aamu-usvassa, aamukahvit eväineen maistuivat aivan luvattoman hyvältä. Tänne täytyy ehdottomasti tehdä nuotiopaikka talvea varten. Rakentaa pieni katos jossa olisi istuinpaikat ja paikka johon voi sytyttää nuotion, niin etteivät hautaudu talvella lumen alle. Paikka, johon voisi iltaisin tulla juomaan glogiä ja katselemaan tähtitaivasta, ja paikka johon pysähtyä talvella juomaan kuumaa kaakaota, suoraan hiihtoladulta.

Mörkömetsä on peltojemme keskellä oleva pikkumetsä. Mörkömetsässä asuu 4 mörköä (äiti, isä ja kaksi lasta). Möröt ovat kuulemma ainoastaan F:n kavereita. Mörkömetsä on F:n oma pikkumetsä jossa tykkää käydä leikkimässä mörköjen kanssa. 

Onneksi ne möröt vielä nukkuivat, tämän vuoksi en saanut niistä teille kuviakaan.

Aamupalan jälkeen hipsimme peltojen läpi katselemaan naapurin hevosia. Vähän niin kuin villihevosia. Harvoin ovat missään lankojen sisällä, eivät kuulemma niissä pysy. Kesällä joskus koko heppalauma seisoi tässä meidän talon lähellä hiekkatiellä. Se oli aivan upea näky! Salaa toivoin, että hevoset olisivat kopsutelleet meidän pihaan, jotta olisin saanut kuvia meidän pihassa seisovasta 6 hevosen laumasta. Saamme ihastella näitä hevosia onneksi meidän salin ikkunoista. Ovat ne vaan kaunis näky. <3

Toimittaja kävi eilen, saamme tänään jutun luettavaksi. Vähän jänskittää, millainen juttu siitä tulee ja millaiset kuvat meistä on saatu räpsäistyä.

Pelkään pahoin, että tuo oik.puoleinen kuva on hyvin lähellä totuutta. 

Ainoa joka meidän perheessä onnistuu valokuvissa on F (tässä se vaan filmaa, mulla on ihan peruskuvausilme).

Suloista sunnuntain jatkoa!

Toiminnassa

Se lamppu nimittäin!

Sunnuntaina pyrähdimme Tampereella, ja saimme vihdoin hommattua lampun&johdon tuohon aiemmin verhoilemaani varjostimeen. Kuistilla oli aiemmin kattokruunu, mutta se siirtyi saliin lajitoverinsa seuraan. Kaksin aina kaunihimpi.

Siirsin lampun pariksi tuon edesmenneen mummoni vanhan keinutuolin (joka on minulle aivan erityisen rakas!). keinutuoli on aikaisemmin ollut kirjastohuoneessa odottamassa, että keksin sille paikan. Tuohon kuistille sen nyt kannoin ja saa jäädä siihen. Siinä kelpaa nyt kiikustella ja hörppiä kahvit.

Ikeasta kannoin ison läjän kynttilötä ja suorastaan hullaannuin uuden papershopin valikoimasta. Mukaan tarttui muistivihkoja, lahjapapereita ja paketikortteja ja pari muuta juttua, josta myöhemmin. 

Pari tuollaista keinustuolissa roikkuvaa torkkupeittoa  päätyi myös koriini, harmaana ja valkoisena. Kylläpä ne onkin pehmeitä! Koiratkin ovat peittoihin ihastuneita ja hamuavat niitä usein sohvalta itselleen.

Haastavaksi kuvaamisen teki se, että haluan säästää teidät ikkunalla kasvavien chilien ja tomaattien puskilta, jotka on täysin laiminlyötyjä hoitonsa osalta (ja ovat sen näköisiä). Kirsikkatomaatitkin pukkaavat vielä uutta kukkaa, joten en ole malttanut antaa niille vielä lähtöpasseja. 

Onko teistä kukaan saanut Chiliä talvehtimaan? Kuulin jostain, että mikäli chilin saa talvehtimaan, siitä kasvaisi oikein kunnon puu? 

Maalasin myös sen keittiön ikkunakaapin jokunen aika sitten mustaksi sisältä. Vaaleat astiat tulevat nyt hauskemmin esiin, mustaa taustaa vasten. 

Mutta kylläpä on hämäriä kuvia! 

Tummahan se on tämä värimaailmakin, mutta eipä täällä meillä ole aurinko pahemmin paistellut kuluneella viikolla. Myrskynnyt niin, että sähkötkin katkeilleet. 

Onneksi on puuhella ja monta tulisijaa. Ja niitä Ikean kynttilöitä :)

Mä lähden keittelemään kaffetta kohta saapuvalle vieraalle. Meille tulee kohtapuoliin toimittaja tekemään juttua sanomalehteen aiheenaan yrittäjyys maaseudulla.. Saimmepahan viimein siivottua työhuoneenkin ;)

Lupsakkaa lauantaita!

Sarvet seinään

..Ja oma kotialttari on valmis!

..Mies oli sitä mieltä, että kokonaisuus näyttää uhrialttarilta (pah!).

Sain hirvensarvet kesällä tuparilahjaksi hirvimetsällä käyvältä enoltani. 

Varmuuden vuoksi olen kuivatellut niitä saunalla vielä kesästä saakka, jotta varmasti kaikki "pieneliöt" ovat saaneet viimeisteltyä tuon kallon putsauksen (kesällä nimittäin oli vielä vähän "hommat kesken" tyypeiltä).

Hirvensarvet saivat innostuneen vastaanoton meidän nelijalkaisissa. Sarvien alla käydään välillä ulisemassa ja steppaamassa. 

Toivottavasti sarvet saavat olla koirien osalta rauhassa. 

Olen himpun verran huolissani, sillä Otto (harmaa) yllätti yhtenä päivänä siten, että oli saanut jääkaapin oven avattua (!!) ja oli juuri aloittelemassa herkuttelua pahvisessa laatikossa olleella kermakakulla, kun satuin paikalle. Kakku oli jo nostettu lattialle, kun yllätin herran rysän päältä! 

(Samainen koira dyykkaa meillä aika ajoin roskikset ja levittelee roskiksien sisällöt pitkin lattioita). 

Huligaaneja kaikki!

Mukavaa torstai-illan jatkoa! <3

Musta-valkoista?

Pientä hiljaisuutta pidellyt! 

Viikonloppu meni tavanomaisesta poiketen, aika pitkälle muualla kuin Pihlajan tiluksilla. Lauantaina T yllätti (yllätti, koska itse en ollut muistanut 12-vuotiskihlapäiväämme)  varaamalla meille liput Dome Karukosken Leijonasydän -elokuvaan. Leffan jälkeen kävimme vielä hyvin syömässä. Olipa virkistävää! Sunnuntaina kävimme hakemassa yläkerran ikkunat ja tulipa samalla reissulla piipahdettua ikeassakin.

Viime elokuvissa käynnistä on kulunut 7 vuotta, silloin kävimme katsomassa Da Vinci -koodin (v.2006) ja sitä edellisellä kerralla (v. 2000) Amerikan Psyko. Ei mitenkään kovin aktiivisia elokuvissa kävijöitä, voisi päätellä. 

Radiossa kuulin jokin aika sitten Dome Karukosken haastattelun koskien tätä uusinta leffaa ja oli ihan selvää, että tuo pätkä täytyy nähdä. Elokuva kertoo rakkaudesta, ennakkoluuloista ja pelosta tuntematonta kohtaan. Syy jonka vuoksi leffa niin kovin kiinnosti, on se, että odotin elokuvan kuvaavan jollain tapaa realistisesti nykypäivän rasismia suomessa. 

Meidän poikamme on tummaihoinen. Hänet on adoptoitu Etelä-Afrikasta.

Leijonasydän elokuvana oli hyvä. Rakkaus voitti (onneksi) kaikki ennakkoluulot. Entisestä skinistä tuli hyvä isäpuoli tummaihoiselle lapselle. Elokuvaan oli saatu kuvattua yllättävän inhimillinen kuva uusnatseista, joka ei silti ärsyttänyt. En tiedä silti, ovatko tosielämän uusnatsit lainkaan puoliksikaan yhtä inhimillisiä, kuin elokuvan roolihahmot. Tuskin. Mutta ehkä tämä elokuva loi ainakin toivoa siitä, että ennakkoluulot ovat voitettavissa ja paatuneinkin "leijonasydän" voi muuttaa omia ennakkoasenteitaan.

Onneksi kuitenkaan tuollainen elokuvassa nähtävä äärimuoto, uusnatsismi, ei ole Suomessa se vallitseva ja yleisin muoto rasismissa. Tuollainen äärimuotoinen kuva silti itsellekin sanasta "rasismi"  usein ensimmäisenä syntyy.

 Oletan, että se yleisin rasismin muoto suomessa alkaa usein seuraavilla sanoilla "En mä mikään rasisti oo, mutta...." Tämän jo mönkään menneen aloituksen jälkeen, ei useinkaan seuraa mitään kovin järkevää, saati suvaitsevaa pohdintaa. 

Lähes yhtä typerältä tuntuu se, miksi itsensä ehdottomasti suvaitsevaksi ja ei-rasistiseksi tunteva ja mieltävä ihminen pitää kynsin ja hampain kiinni oikeudestaan puhua tummaihoisista ihmisistä neekereinä? Perusteluina on usein jotain sen suuntaista, että Suomessa on siten tummaihoista ihmistä aikoinaan kutsuttu "Miksi minun tulisi luopua n-sanasta, miksi minä en saa sanoa niin, kun sitä sanaa olen tottunut käyttämään?". Eikö syyksi uuden korvaavan sanan opetteluun riitä tieto n-sanan loukkaavuudesta ja nöyryyttävyydestä. 

Kannattaa miettiä missä asiayhteydessä ylipäätään on tärkeää nostaa esille jonkun ihmisen ihonväri. Tummaihoinen on ihan korrekti tapa ilmaista tummempaa syntyperää oleva ihmisen väri, mutta milloin puhuttaessa on ihan oikeasti syytä korostaa jonkun ihmisen ihonväriä? Kyllähän me kaikki olemme jonkun värisiä. Ja sitä ihonväriä korostetaan usein vaan siinä tapauksessa, jos se sattuu poikkeamaan valtaväestöstä.

Syy jonka vuoksi tämä aihe on nyt itselläni niin pinnassa, on se, että katsoin sunnuntaina Ylen silminnäkijä-dokumentin Salaiset mamut, Areenasta. Suru, häpeä ja kiukku nousivat päällimmäisinä tunteina tuota katsoessa. Tummaihoisena saat aivan erilaista kohtelua jopa Helsingissä. Pieniä viestejä ympäristöltäsi siitä, että olet muuten kakkosluokan kansalainen.

Tämä ei ole poliittinen kannanotto mihinkään maahanmuuttopolitiikkaan, vaan huoli äitinä siitä, kuinka kovan maailman F joutuu aikanaan kohtaamaan. Tullaanko häneltäkin joskus eväämään sisäänpääsy yökerhoon värin perustella, muun kaveriporukan uidessa sisään? Tyssääkö asunnon hankkiminen  siihen, kun F astuu paikalle ja vuokranantaja näkee edessään tummaihoisen? Kutsutaanko F työhaastatteluun kuulemaan, että avoin työpaikka on juuri täytetty. 

Toivottavasti ei.

Olen kuullut joskus myös perusteluita siitä näkökulmasta, että on ihan ok. ja hyväksyttävää olla adoptoitu tummaihoinen, mutta toisella tavalla maahan tulleisiin suhtaudutaan taas hyvinkin nihkeästi tai kielteisesti. Tämän asenteen ylläpitäminen ei helpota lainkaan. F ei tule tuolla maailmalla kulkemaan kirjaimet "adoptoitu" otsallaan, jotta ennakkoasenteistaan/luuloistaan tiukasti kiinnipitävät ihmiset saisivat luoda sitten hyväksyvän katseen ja antaa armahduksensa. 

Voisimme varmasti parantaa yleistä ilmapiiriä ihan yksinkertaisilla teoilla. Ehkä tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen, miten ja millä tavalla puhumme ylipäätään ihmisistä, erilaisista kuin mitä itse olen. 

Ei ole oikein vahvistaa ja pitää yllä rasistista ilmapiiriä kertoilemalla kaveriporukassa viattomalta läpänheitolta tuntuvia neekerivitsejä, tai ruokkia puheessaan muutoin eriarvoisuutta asettamalla ihmisiä arvoasteikolla alemmille tasoille.

Takaisin vielä siihen elokuvaan. Leijonasydän oli hyvä leffa, kannattaa katsoa. 

Mutta minkä vuoksi ihmiset alkoivat nauramaan elokuvan kohtauksessa jossa skini isäpuoli tarjoaa tummalle pikku-pojalle banaania?

*************

Tämän avautumisen  jälkeen palailen taas kuvailemaan nurkkiamme . Näin paatuneet avautumiset eivät saa jatko-osaa. Lupaan. :)

Kierros yläkerrassa

En ole esitellyt meidän yläkertaa täällä lainkaan. Syy on se, että se on vielä kesken, lähinnä viimeistelyiden osalta. Se ei tietenkään estä meitä käyttämästä sitä. 

Remontoimme talon kylmän vintin kokonaan asuinkäyttöön. Yläkerta nielee sisäänsä työtilan (teemme molemmat töitä kotona), aulan/vierashuoneen, poikien musahuoneen ja mun ikioman pukeutumishuoneen, jonne on  silloin tällöin mukava vetäytyä lueskelemaan ja nauttimaan lasillinen viiniä. En voisi enää kuvitellakaan luopuvani tuosta omasta huoneestani. Tykkään siitä ihan hirveästi. Huoneiden lisäksi vintissä on aika paljon säilytystilaa.

Meidän toimistosta/työhuoneesta en iljennyt teille kuvia napsia, sillä siellä vallitsee kaaos. Myöhemmin, kun saan siivottua työpöydät kuvauskuntoon, lupaan esitellä toimiston puoltakin.

Halusin vintin säilyvän mahdollisemman "ullakkomaisena" remontin jälkeenkin. Olemme käyttäneet hyvin pitkälle kierrätysmateriaaleja vintin pintamateriaaleissa. Paljon kierrätettyä puuta sisäseinissä (jota muuten rakastan, eläväisen pinnan ja kauniin värinsä vuoksi), hirttä ja vanhaa lankkutavaraa.

Älkää antako katseitanne häiritä siellä täällä repsottavat ilmansulkupaperin roippeet, joita ei ole vielä (mukamas) ehditty siistimään. Samoin vintistä puuttuu vielä kaikki ikkunoiden sisäpokat, jotka ovat onneksi jo puusepällä hyvää vauhtia valmistumassa.

Ilman niitä sisäpokia, olisi kohta hyisevät oltavat, sillä jo nyt saan suosia jokseenkin"persoonallista" kerrospukeutumista töihin. Siitä tulikin mieleen, että viikonloppuna taitaa olla jo aika paperoida ikkunat.

Mun työmatka. 16 rappusta ja olen töissä.

Rappusten kaiteeet kierrätyshirsistä ja vanhoista heinäseipäistä.

Yläkerran sisäkatto on kauttaaltaan raakalaudoitettu ja maitomaalilla maalattu (mikäli tarvitset maalia isoon pinta-alaan, kannattaa ehdottomasti tutustua maitomaaliin, se on täysin myrkytöntä ja lähes ilmaista)

Tämä ovi on talon vanhoja peruja, ja on aivan huikean pienikokoinen. Ovi oli osana kylmän ullakon lattiaa. Ovesta mennään sisään musahuoneeseen (kuva otettu työhuoneesta), mutta eipä mennä tällä kertaa... 

Arvaatte varmaan.

Tämä näkymä on työhuoneesta aulaan/vierashuoneeseen. Aulasta kuljetaan pukeutumishuoneeseen. Vanha kuusikulmainen ikkuna löytyi Porista Varaosapankista. Ikkuna tuo kivasti lisävaloa aulaan, joka muuten on valonsa puolesta vain pienten haukkaikkunoiden varassa. 

Seinät kierrätettyä lautaa ja ovi- ja ikkunalistoina vanhaa ladonseinälautaa puretusta vajasta.

Rakennusaikana kertyi paljon vanhoha lavoja ja neljä siisteintä päätyivät vierassängyn rungoksi. Aulatilaan olisi tarkoitus tuoda TV, jolloin sänky toimii myös löhösohvana leffoja katsellessa.

Pellavaverhojen takana on sänky. Matalan katon alle rakensimme säilytystilaa.

Lankkulattiat jouduimme hankkimaan uutena yläkertaan Skaftungin sahalta. Lankut ovat vanhaan tapaan sahattua kuusta ns. kartiolankkua. Käsittelynä on kuuraus pellavaäljysuovalla joka ajan saatossa ja usein toistettuna tekee puun pinnasta kauniin vaalean ja likaa hylkivän.

Ja oven takana on se mun oma valtakunta. Pojilta pääsy kielletty.
Ovi on vanhoista ylijäämälattialankuista kasattu. Samaa lankkua mitä meillä on makkarin lattiassa.

Nyt on yläkerran kierros tehty. Toisella kertaa sitten kuvia tuolta pukeutumishuoneesta ja siitä työhuoneesta.

Rentouttavaa viikonloppua <3

Ylistys Yle Fem -kanavalle

Syksy on pelastettu, kiitos Yle Fem! Solsidan ja Tanskalainen maajussi palaavat ruutuun uusin jaksoin.

Solsidanin 4. tuotankokauden jaksot alkavat  sunnuntaina 20.10., klo 21.00. 

En itse tv:stä montaakaan sarjaa jaksa kovin aktiivisesti seurata, mutta Solsidanin joka ainoa jakso on ihan pakko nähdä. Sarjan hauskuus piilee osaltaan tunnistettavista ja tutuilta tuntuvissa henkilöhahmoissa. Mä ainakin tunnistan miehessäni piirteitä Alexista ja jokainen kai tuntee yhden Fredden ja Oven. 

Kukaan ei tietenkään halua kuulla muistuttavansa kaukaisestikaan sitä Ovea.

kuva printscreen-kaappaus Yle Areenalta

Toinen mun suuri idoli, "tanskis", eli Tanskalainen maajussi -sarjan uudet jaksot alkavat 23.10. (klo 20.30) Tanskalainen maajussi osaa kaiken. Frank viljelee totta kai ruokansa itse, teurastaa itse syömänsä lihan ja tekee vielä siiderin ja oluensakin siinä ohessa, samalla kuin parkitsee nahkaa itse valmistamiaan nahkasaappaita varten . Todellinen tee-se-itse-mies. Harvoin epäonnistuu missään ja aiheuttaa yleensä minussa ja siipassani ihan pienen kateuden piston, mutta en anna sen häiritä vaan yritän oppia olemaan oman elämäni "tanskis".

Uusien jaksojen myötä meidän kyyttö-suomenlammas-suomenvuohi-maatiaskana-ylämaakarja-haaveet aivan varmasti taas aktivoituvat ja alan jälleen vakavasti harkitsemaan meille oman mehiläispöntön hommaamista (vaikka pelkäänkin aivan kuollakseni amppareita ja mehiläisiä),kun olisihan se nyt vaan niin hienoa lingota omat hunajansa, vai mitä?

Kuva: Yle, Olotila

Jos on käynyt niin hassusti, että olet jostain syystä jäänyt paitsi näistä laatusarjoista kannattaa mennä kurkkimaan Yle Areenalta, vanhat jaksot. 

Palaillaan!

Köyhän naisen Tine K

Laiha lompakko ja himoitsemani Tine K:n silkkivarjostin eivät ole toteutettavissa oleva yhtälö. Täytyy tyytyä tähän köyhän naisen versioon Tine K:sta, joka valmistui perjantaina noin tunnissa.

Tällainen versio syntyi Punaisen Pihlajan piraattipajalla. Heh, ei vaiskaan. Eihän tämä nyt ihan yks-yhteen alkuperäisen kilpailijansa kanssa ole. Mulle kelpaa kuitenkin vallan hyvin tämmönen vähä "kotikutosempikin" versio.

Hintaa tuli tasan 40€ joka koostui silkkikankaasta (jota jäi kyllä vielä yli, vaikka pienemmän varjostimen verhoiluun). Lamppukupu on Ikean rikkimenneestä pöytälampusta joka löytyi ulkovajasta (onneksi en ole kerennyt siivoamaan ja heittämään pois!). 

Sitten luonnollisestihan tarkan markan nainen laskee, paljonko tästä look-a-like-lampusta prämähtää säästöä (yli satku!!), voi sen tietysti kompensoida ostamalla Etsystä käsinkudotun villatakin, eikö niin? 

Näin toimi allekirjoittanut. Pakko ehkä vilauttaa sitä täälläkin. Tulisi jo!

Varjostin odottelee vielä kangaspäällysteistä lampunjohtoa. Sitten mun Tina P:ni pääsee kuistille paistelemaan.

Ohjeet tämän lampun valmistamiseen löysin Tirlittan-blogista, jossa vastaavalla tyylillä on verhoiltu myös kivoja varjostimia. Käykäähän kurkkimassa! Jos joku kiinnostuu, voin laittaa tänne myöhemmin hiukan selostusta, miten homma tehdään.

Nauttikaahan sunnuntaista!

Saunassa

Voi, miten mulle iski eilen saunoessa jouluinen olo!

Siivosisimme eilen meidän pikkuriikkisen tynnyrisaunan ja laitoin lauteille parit punaiset kynttilät ja pyyhetangolle punaisen laudeliinan. Miten voikaan yksi väri nostattaa niin vahvasti joulufiilistä! Tulisipa pian lumi haudaten samalla alleen nämä kurakelit ja haravoimattomat lehdet. Piha siistiytyisi kuin itsekseen. (Ai niin. Sittenhän tulee ne lumityöt). 

Meillä ei ole saunaa sisällä, joten saunominen tapahtuu tynnyrisaunassa. Seinien kaltevuus ja pieni koko ei kauheasti anna tilaa millekään ylimääräiselle sisustamiselle. Odotan, että saamme tynnyrisaunan vieressä olevan suuremman hirsisaunan kunnostettua. En tiedä vielä kuinka iso projekti  meillä on edessä hirsisaunan kanssa, mutta elän toivossa, että piipun korjaamisella, lauteiden uusimisella ja lattian kunnostamisella pääsisi hyvään vauhtiin. Saunan yhteyteen (pukeutumistilaan) olisi kiva kunnostaa vierasmaja/tila jossa olisi kiva hengailla löylyjen jälkeen. Voisi aina leikkiä lähtevänsä mökille ja kulkea pihan poikki hirsisaunalle. Eväät ja kaikki pakattuna. Ylen Luontoiltaa kuuntelemaan. 

Ennen hirsisaunan kunnostusta, saunomme tynnyrissä. Varmasti vielä isomman saunan kunnostuksen jälkeenkin jatkamme löylyttelyitä pikkusaunassa, sillä hyvät löylyt tämäkin tarjoaa.

Vedenkäyttöä hillitsee tehokkaasti se, kun vesi pitää kantaa saunalle sisältä ämpäreissä. Jos viiden minuutin suihkussa kuluu vettä jo keskimäärin 60 litraa, riittää saunassa mulle, pitkätukkaiselle, vallan hyvin 10 litraa peseytymiseen. 

Ihanaa viikonloppua!

Kurkistus keittiöön

Ei keittiössä mitään ihmeempiä ole tapahtunut, muuta kuin tavaramäärään kyllästyessä laitoin parit lautashyllyt kiertoon ja nyt seinillä on avarampaa ja keittiössä ilmavampaa. Sain viimein tuon vanhan opetustaulunkin seinälle, jolle ei aikaisemmin ole löytynyt seinätilaa.

Tuon pitkän laatikoston (joka on muuten vanha rautakaupan myyntitiski, löytyi Huutonetistä) yläpuolella on T:n tekemä astiakaappi (vanhoista ikkunoista ja hukkalaudoista koottu) pitää sisällään suuren osan astioistamme. 

Olen mietiskellyt tässä, että josko maalaisin ikkunanpokat ja hyllyn sisustan mustaksi, jättäen tuon rungon kuitenkin valkoiseksi. Eihän siinä hätää, jos lopputulos ei miellytäkään. Ainahan sen takaisin valkoiseksi saa, puun ollessa kyseessä. 

Kaapin kaikki astiat ovat kaikki vaaleita väritykseltään ja ajattelin että mustaa taustaa vasten tulisivat astiat kivasti esiin. Mitäs tuumaatte?

Voisin tehdä myöhemmin oman keittiöpostauksen. Meillä on keittiö koottu oikeastaan vaan irtokalusteista ja hyvin toimii näinkin.

Seuraavaksi ohjelmassa tynnyrisaunan siivous/pesu ja sen jälkeen puhtaaseen saunaan löylyihin.

Perjantaita ihanat!

Keskiviikon...

ketutus.

(.. Mä muuten inhoan tuota sanaa, ketutus. Miks siitä pitää tommonen vääntää? No mutta se toinen rehellisempi ilmaus, olisi ollut liian karski otsikossa.) 

Tänään mua on ärsyttänyt:

-Se, että en ehtinyt tänä kesänä/syksynä maalaamaan meidän muutamia ikkunoiden sisäpokia.

-Syksy ja lehdet. Ja just kun mä maanantaina haravoin!

-Rakot käsissä. No siitä haravoinnista.

-Pihan kunto, Tai  siis lyhyesti vaan koko meidän piha.

-Huonot pihahanskat jotka kastuu sisältä ja sen jälkeen kädet haisee kamalalta.

-Tuosta hajusta tuli mieleen mun talvisäilöstä ottamani parkatakki, joka sekin haisee pahalta. (Mä pesin sen ennen talvisäilöön laittamista, mutta sen on täytynyt olla vähän kostea ennen jätesäkkiin ahtamista ja haisee jotenkin.. no pahalta.)

-Se, että en taaskaan muistanut varata 6-vuotisneuvolaa

-Miksi peitto ei pysy suorassa tuplapussilakanassa, vaan ryttääntyy yhdeksi klimpiksi toiselle puolen lakanaa. 

-Se, että me ei ehditty eristämään koppukesästä hankkimaamme leikkimökkiä kanoille ensi kevättä varten.

-Koirat. Ja niiden tassut. Kura. Nurmikottomuus. Multa. Lika. 

-Martta (kaikki ylläoleva) ja vielä lisäyksenä:  se hurtta on jyrännyt mun pionipenkin (loppukesästä istuttamani pionipenkki on lohduton näky; lähes kaikkien pionien varret poikki) + se kaatoi F:n tänään kuralätäkköön ja varasti hanskan.

- Se, että en meinannut löytää helmilijan sipuleille sopivaa istutuskohtaa. Koska: meidän piha on niin kamala, ja/tai Martta pilaa aina kaiken (kypsää kiukuttelua á la +30v.?).

Illalla oli pakko tehdä pannukakakkua. Ohjeen mukaan kyseessä on "maailman paras pannukakku". Ja kyllä tuolla voin määrällä täytyykin tulla hyvää, ja kyllä kuulkaa tuli! Tämä täytyy tallentaa itsellekin.

Ohje on täältä.

Pannukakku (uunipellillinen)

4dl jauhoja (korvasin puolet jauhomäärästä mantelijauhoilla ja loput glut. jauhoja)

1,5dl sokeria

1tl leivinjauhetta

1tl suolaa

1tl vaniljasokeria

8dl maitoa

2 kanamunaa

100g (!!joo laita vaan, hyvää tulee!) sulatettua voita.

Sekoita kuivat aineet sekaisin ja lisää neste pikkuhiljaa (ainakin jos kyseessä on gluteenittomat jauhot, paakkuuntuu herkästi). Lisää sokeri. Paista uunissa 200-225 asteessa 30min.

Nam. 

Enää ei ärsytä ollenkaan niin paljoa. :)

Tai oikeastaan yhtään.

Mutta tietääkö kukaan, miten tuolle pionille mahtaa käydä kun se on poikennut ihan tyvestä saakka? Voiko sitä juurruttaa vesilasissa?  Oksan lehdet oli vielä ihan vihreitä.

Vai yritänkö mä vaan tökätä sen maahan? Vaikuttaakohan se itse juuriin mitään, vaikka tuo itse "pääoksa" on katkipoikki? Vai paleltuuko se nyt jotenkin herkemmin? Apua.

Kuistilla

Kuisti on taas maalausprojektin jälkeen kalustettu ja takaisin käytössä. Talon sisäisellä siirrolla päällysvaatteiden kaapin virkaa siirtyi toimittamaan kirjastohuoneessa ollut kaappi. Maalausta ennen kaapin virkaa toimitti talon entinen ruokakaappi, mutta se oli niin massiivinen ja näytti jättiläiseltä verrattuna meidän vanhoihin, pikkuisiin lasiparioviin.

Lattian harmaa väri (ja etenkin kaksivärisyys) on osoittautunut jo viikonlopun kurakeli-kokemuksella ihan nappivalinnaksi, sillä tuossa ei niin selvästi  kuratassujen/kinttujen jäljet näy, kun vertaa aiempaan, yksiväriseen lattiaan. Mattokin olisi tuohon vielä tarkoitus löytää, joka suojaisi lattiaa märemmillä keleillä. Saattaakin olla, että varastossa oleva tummanruskea nahkainen räsymatto päätyy kuistille sovitettavaksi.

Joku nätti, puinen putukihveli (tai kitupuhveli, niin kuin mä sitä aina vahingossa kutsun)  kuistilla olisi vielä näppärä irtoroskien lakaisuun.

Aurinkoista viikon alkua! 

Nyt haravanvarsi käteen ja ulos rakkoja hankkimaan. Moi!

Kasvispihvit

Niiden eilisten, hitsin hyvien kasvispihvien tekijä antoi mulle valtuudet julkaista huippu-salaisen reseptinsä tänne blogin puolelle :)

Mestari itse käytti kasvispihveihin oman kasvimaamme satoa, ja ylläri-ylläri mukana on 
t a a s(!) sitä kesäkurpitsaa.



Kasvispihvit

1 kesäkurpitsa
4 pientä sipulia
2 perunaa
7 pientä porkkanaa
1 nauris
2 palsternakkaa
 valkosipuli
2 punajuurta
n. 1dl korppujauhoja 
4 kananmunaa
suolaa, mustapippuria, valkopippuria
1 prk. kermaviiliä
juustoraastetta (pari kourallista)
pieni loraus hunajaa

Raasta kaikki pienehköksi raasteeksi ja vaan sekoita ainekset keskenään. Anna taikinan seistä puolisentuntia. Ei kuulemma turvotellut sen kummemmin korppujauhojakaan, eli simppeliä sanoisinko! Paista pieni koepihvi ja tarkista maku.

 
 Me vetelimme pihvit napaan valkosipuliperunoiden kera ja maistui hyvin myös meidän 6-veelle. Tämä "lihaton lokakuu" on ihan oiva toteuttaa jo senkin vuoksi, että tulee kokeiltua enemmän uusia reseptejä, joista toivottavasti osa jäisi käyttöön ihan arkiruoka-repertuaariin. Näitä kasvispihviä meillä ainakin tullaan tekemään pian uudelleen.

Nyt kasvispiirakka uuniin ja odottelemaan ystävää kyläilylle. <3
Mukavaa lauantai-iltaa!
 

Se on valmis

Nimittäin kuistin lattia!

Koko viikon, aina iltaisin olen hommaa tehnyt ja kylläpä nyt on mukavaa, kun urakka on ohi. Lattian maali oli ennestään mielestäni liian sinertävä (harmaa oli ensimmäiselläkin maalauskerralla  tavoiteväri). Tällä kertaa pelasin "varman päälle" ja sekoitin pigmentit itse valkoiseen maaliin, varmistuakseni halutuista sävyistä.

Samalla pala kuistin hirsiseinääkin vaihtui valkoiseksi. Vähän oli surku maalata muutoin kaunista hirren pintaa, mutta hirsiseinä on jatkumoa valkoiselle raakalaudoitetulle seinälle, ja ajattelin hirsien sulautuvan valkoisena paremmin lautaseinän jatkoksi. Nyt ei enää häiritse silmää, eli parempi näin.

Tuo tummempi ruutu ei ole musta (vaikka kuvissa siltä näyttääkin), vaan tummanharmaa. Nyt ei enää sinerrä ja se on HYVÄ!

Nyt saliin kattamaan pöytää. Me syödään tänään, kuistin valmistumisen kunniaksi, oikein salissa "illallinen".. punaviiniä ja kaikki! :) 

Ja mikä parasta: T on tehnyt osan ruoasta, hitsin hyviä kasvispihvejä lihattoman lokakuun kunniaksi! 

Mä laitan ohjetta tänne myöhemmin.

Viettäkää kiva perjntai!