Voi paska!
Jouluun on 13 päivää ja edelleen osa lahjoista miettimättä ja ostamatta. Ainoastaan perheenjäsenten osalta joulumieli on turvattu, ainakin nyt pakettien osalta.
Tässä kohtaa vuotta pysähdyn aina päivittelemään tätä joulutohinan järjettömyyttä. Samaan hössötykseen on helppo lähteä mukaan (rahaa se kyllä vaatii). Työssäkäyvänä sitä voi budjetoida omaan tulotasoonsa nähden sopivalta tuntuvan loven joululahjaostoksille. Tällä summalla sitten tulee ostaneeksi tavaraa, jolla tulee kuitanneeksi velvollisuudeltakin tuntuvan lahjaonoston pois päivänjärjestyksessä. Sillä ihanaisella hetkellä kun jokainen paketti nököttää kauniisti paketoituna ja nimikoituna, voi huokaista syvään helpotuksesta. Tämän vuoden urakka suoritettu!
Lahjan antaminen on mukavaa. Lahjan saaminen on mukavaa. Mikäli sinua on siunattu suurella perheellä, tai suvulla ja perinteellä, että kaikkia muistetaan pienellä lahjalla, kääntyy tämä jalo ajatus antamisen ilosta sinne paniikki - "helvekko, mitä mä sille keksin!?" - osastolle. Yleensä jotain poiskuluvaa, kuten suklaata, teetä ja kynttilöitä, jne.. Ei ehkä mitenkään järin persoonallista, yksilöllistä, mutta sellainen turvallinen, kaikille käypä lahja. Oman perheen kesken asia on tietenkin toinen, kun tietää lahjansaajan maun ja sen, mitä kukakin toivoo ja tarvitsee. Ihanne olisi, että lahjat vaihdettaisiin vain perheenjäsenten kesken. Tai ainakin niin, että kenenkään ei tarvitsisi velvollisuudesta ostaa tavaraa. Jos haluaa jotain antaa, se voisi olla syksyllä tehtyä mehua, hilloa tai vaikkapa jokin leipomus - tai entä jokin palvelus? Mutta äkkiäkös tästäkin samanlainen kierre muodostuu, kun siten tuskaillaan niiden leipomusten kanssa, ja eihän kaikilla sellaiseen riitä aikaa.
Miten tämän kierteen saa lopetetuksi? Täytyy muistaa ensi vuonna sopia jokaisen lahjan vaihtajan kanssa, että tämän hullun perinteen voisi vihdoin lopettaa - nythän se on jo liian myöhäistä, kun taitaa kaikilla olla jo lahjat hankittuna. Muilla, paitsi meillä. Entä, mikä kumma kirjoittamaton sääntö siinäkin on, että lahjojen hankinta on (ymmärtääkseni aika monessa muussakin taloudessa) vähän niin kuin naisten juttu?
Tähän samaan suunavaukseeen aion vielä liittää lyhyen raportin siitä, kuinka kävikään uudenvuodenlupaukselleni (
klik) olla ostamatta mitään uutta vaatetta, tai asustetta koko vuotena. Ensimmäiset 10 kuukautta, lokakuuhun saakka suoritin lupaustani kiitettävin arvosanoin - en ostanut yhtikäs mitään, muuta kuin ne kumpparit, rikkimenneiden tilalle silloin kesällä, johon teiltäkin anelin lupaa. Ne luettiin osaksi työvaatetusta, maalla kun asutaan ja siinä sivussa hoidellaan eläimiä ja vähän kasvimaatakin.
Mutta entä mitä sitten tapahtui lokakuussa? Keräsin painoa yli 10kg josta suurin osa on, sattuneesta syystä, pakkautunut vatsan seutuville. Ajattelin vielä raskauden alussa, että "kiva - vähän lisähaastetta ja sulkia hattuuun!" Tästä voinkin sitten brassailla blogissa, kuinka ihminen pärjää läpi raskauden olemassa olevalla vaatevarastollaan. Ajattelin vielä syyskuussa, että ei se nyt niin haittaa vaikka vähän vyötärö ja rintaliivit puristaa - kyllä tästä selvitään. Ja voi olla, että oikeanlaisella sissiasenteella olisi selvinnytkin, mutta kyllä se kieltämättä alkoi häiritsemään kulkea kylillä sepalukset auki. Tässä yritän nyt sanoa, että hairahduin - lipsuin ja ostin kuminauhavyötärölliset housut, rintaliivit ja pitkän trikoomekon. Mutta yhtäkään varsinaisesti äitiysvaate -nimellä kulkevaa vaatetta en ole ostanut, enkä osta - Ajattelin ostaa sellaiset vaatteet, jota pystyy käyttämään sitten vielä raskauden jälkeenkin.
Tällaiselle lohtushoppailijalle vuosi oli kuitenkin avartava kokemus! Pystyin olemaan noin pitkän ajan ostamatta yhtäkään vaatetta itselleni! Kaikki mainoskuvastot, vaatekaupoissa pyörimiset ja muotilehtien lukemiset kun jätti tietoisesti pois, niin väitän tehtävää helpoksi. Oli muuten kerrassaan vapauttavaa kulkea eri kaupungeissakin (mm. Tallinnassa), tuntematta mitään pakottavaa tarvetta mennä hypistelemään jokaisen vaatekaupan rättirekkejä - jäi aikaa kahvitteluun ja kaupungista fiilistelyyn ihan muuten vain. Väitän myös, että vuoden aikana pukeuduin paremmin, kuin tavallisesti - asukokonaisuudet tuli harkittua ehkä tarkemmin ja luovemmin, kun uuden ostamisen mahdollisuus puuttui.
Suosittelen kokeilemaan vuoden ostamattomuutta vaatteiden suhteen - varsinkin teille samankaltaisille tyypeille jotka myönnätte ostavanne enemmän kuin tarpeeseen. Ilman blogissa julkaistua lupaustani, olisi ollut matalampi kynnys lipsua - kannattaa tehdä lupauksesta siis julkinen ja hyödyntää sitä kautta tuleva paine pitää lupauksensa!
Kuka lähtee mukaan?! :)
