tipuja

Böönasta tuli äiti viikko sitten, kymmenelle (!) pienelle tipuvauvalle. Kuoriutumisprosentti oli aika huikea, kun 11 haudotusta munasta kymmenestä kuoriutui terhakka tipu. Voitte vaan arvata, että nämä kymmenen pientä riiviötä pitävät äitinsä kiireisenä. Perhe asustaa kanalassa pienessä yksiössä jossa muu parvi saa rauhassa tutustua näihin kummallisiin, piipittäviin otuksiin kanaverkon takaa. Tipuset oppivat kaiken tarpeellisen emoltaan tulevina viikkoina. Meidän huoleksemme jää opettaa tipusille sosiaalisia taitoja meidän ihmisten kanssa.

Nyt sitten jännityksellä odotetaan moniko tuosta joukosta on kana ja kuinka moni kukko. Mikäli teissä lukijoissa joku on vailla omaa maatiaiskanaparveaan (ilmajokista kantaa) laita sähköpostia. Kesä-heinäkuun aikana olisi ihanteellisin aika kanojen kannalta muuttaa uuteen kotin. Tiput ovat emonsa itsensä hautomia ja opettamia - se takaa parhaat lähtökohdat tipuille. Mikäli tästä parvesta kasvaa yhtä hyväkäytöksisiä kukkoja kuin isänsa Börje - mielelläni annan parhaimmat jatkamaan sukua. 

Ekokivaa

Haluan taas kiittää kauniistaa sanoistanne joita jätitte viime postauksen kommentteihin. Ette arvaakaan miten lämmitti sydäntä <3

Nyt kuitenkin iloisempiin aiheisiin. Nimittäin leluihin. Jos minä saisin päättää, meillä olisi nykyisestä lelumäärästä ehkä 1/5. Jäljelle jäävän osan meillä majailevista leluista luokittelen krääsäksi, ellen jopa silkaksi roskaksi. Muoviset, heppoisat lelut, joiden ei ole tarkoitettukaan kestävän kuin maksimissaan yhden lapsen leikit (eikä meidän tapauksessa edes sitä). Säännöllisin väliajoin sitten keräämme yhdessä isoveikan kanssa  nopeasti pussillisenkin hajonneita lelujen osia ja itse leluja, kylmästi roskiin. Pahaa tekee, niin ympäristön, kuin myös niihin huvenneen rahan vuoksi. 

Toinen mikä minua ärsyttää nykyajan leluissa (okei, voin kuulostaa muinaisjäänteeltä.) on se, että lelut on valmiiksi leikittyjä. Lapsen ei tarvitse enää käyttää edes mielikuvitusta leikkiäkseen, vaan lelu leikkii lapsen puolesta - liikkuu ja ääntelee. Äitinä en tokikaan voi kieltää meiltä näitä ärsyttäviä leluja tyystin, mutta voin esittää toiveen kysyttäessä esim. lapsen syntymäpäiva- tai joululahjoihin liittyen. Toivoisin kestäviä leluja jossa määrä ei korvaisi laatua. 

Mielelläni lähdin yhteistyöhön ekologisia leluja myyvän Ekokivaa-nettikaupan kanssa. Voi olisipa tällä nettikaupalla monopoliasema Suomen lelumarkkinoilla. Ekokivalla on mainio valikoima ekologisia, reilusti tuotettuja ja luomuja leluja. Ekokivasta löytää myös kulttimaineeseenkin nousseet Sophie-kirahvit ja Lifefactoryn tuttipullot (double-check!). Mikä ilahdutti itseäni suuresti, nettikaupan valikoimasta löytyy biohajoava potta! Miten nerokasta!!

Menkää vaikka itse katsomaan. Mikäli ei ole akuuttia tarvetta nyt, pistäkää korvan taakse merkkipäivien ja joulun varalle.

Valitsin Ekokivan nettikaupan valikoimista tämän puisen vauvanlelun. Lelu on tuote-esittelyn mukaan haastava ja kiehtoo vauvaa leikkimään muodolla, että stimuloi visuaalisesti, sekä auttaa vauvaa kehittymään motorisesti. Kauniskin vielä!


Ekokivasta löytyi myös nämä nätit puiset hammasharjat (aikuisille ja lapsille omansa)



Small details make a big difference - tavataan sanoa.

Nuku rauhassa

Tänään oli paska päivä. 

Hyvästelimme tänään yhden koiristamme viimeiseen uneen. Sain olla vieressä ja hiljaa rapsutella koiran kiharaista turkkia, kun koira ummisti silmänsä viimeisen kerran. Ei se onneksi huomannut, kuinka minä itkin vieressä. Tunsi vaan hellän rapsutuksen ja ajatteli, että taidanpa toviksi torkahtaa.

Meille suremaan jääneille jäi se kipein osuus - kestää tämä kuristava suru ja ikävä. Tämän ajattelu helpottaa ehkä hiukan. Koiralla on nyt kaikki hyvin.

On helvetillistä palata kotiin eläinlääkäristä remmin kanssa, jonka toinen pää roikkuu tyhjänä ilmassa. Otto oli minulle ehkä vähän enemmän kuin muut koirat. Neljän sukupolven koira. Pennusta lähtien äidilläni, äidin kuoltua mummullani ja mummuni kuoltua meillä. Kiltti ja uskollinen, - kaikkien kaveri. 

Ison kuusen juurelta, metsän laidalta, löytyi sopiva, kaunis hautapaikka - siellä odottaa maansyli ystäväämme.

Lepää rauhassa. Olit kaikille kovin hyvä. 

Toista kaltaistasi ei tule koskaan. 

Viimeinen kuva eläinlääkärin aulassa

Terveisiä

Pikaiset terveiset vauva-arjen keskeltä. Arkeen ei tällä hetkellä juuri muuta mahdu. Meidän vauva on päikkäritöntä mallia. Yöt nukutaan hyvin ja päivät kukutaan läpi pikatorkuilla. Päivästä 4/5 täyttyy imetyksestä (on tissillä viihtyvää sorttia meitin tyttö), mutta siinähän sitä on aikaa haaveilla. 

Lupasin itselleni olla ottamatta yhtään mitään projektia ensimmäiselle vauvavuodelle. Päivät ja viikot kiitävät järkyttävällä vauhdilla ja kasvimaa- ja kasvihuoneprojektit saavat nyt odottaa. Tiukkaa tekee näinkin kärsivälliselle ihmiselle kuin allekirjoittanut (sarkastinen hymähdys). Tämä aika on nyt kuitenkin niin kovin ainutkertaista  ja -laatuista, että yritän parhaani olla häseltämättä sataa asiaa yhtäaikaa. Kainon toiveen olen kuitenkin esittänyt siipalleni seuraavista projekteista ja niiden alullepanosta:

-kasvihuone navetan päätyseinään

-ulkosaunan kunnostus

-terassin rakentaminen 

-puuttuvat listoitukset talossa

-kanalan laajennus (vinkki: jos rakennatte kanalaa, tehkää heti ensimmäisellä kerralla tarpeeksi suuri, koska haluat seuraavana vuonna enemmän kanoja)

En minä mitään kohtuutonta ole pyytämässä. Tuollaista pikkuhommaa vaan, josta kyllä hyvin yksi mies selviää kesälomansa aikana? No joo, vitsit sikseen. Tästä listasta puuttui se sika-aitauksen rakentaminen kasvimaalle, mutta kun minä kyllä tahdon niitä kalkkunoita. Epäilen suuresti, että kesäpossuja meille ei vielä tänä kesänä tule, mutta kalkkunoiden mökki on toiveiden kärkipäässä. Kanalan viereen mökki kalkkunoille ja kalkut saisivat tepastella pihapiirissä vapaasti. Ajatelkaa nyt, kuinka idyllinen näky olisi pihapuissa nukkuvat kalkkunat! 

Muuta en tänä kasvukautena kasvata, mutta tomaattiaddiktina koitan onneani jälleen niiden kanssa. Eilistä Paistoa -blogin Johannan siemenillä ja ohjeilla on toiveet tänä keväänä korkealla. Pakko onnistua! So far so good, nimittäin taimet ovat jo hyvässä vauhdissa kasvuaan.

Hitto, että harmittaa jos epäonnistun. Nämä pitäisi nimittäin olla sellaista lajiketta, että kasvihuonetta ei tarvita.

Mutta nautitaan tänään tästä kevätlauantaista.

Huomenna sää on jo ilmeisesti ihan jotain muuta kuin auringonpaistetta!

Neiti Kevät

ps. Punainen Pihlaja löytyy instagramista  (klik) - sinne päivittyy kuvia ja kuulumisia tiheämpään tahtiin, kuin tänne blogin puolelle. Nähdään siellä?

Tiikerinsilmää (ja yksi lampaan silmä)

Ne Etsy-sormukset josta mainitsin viime postauksessa..

Siinäpä ne, somasti yhteiskuvassa. Thaimaalainen (vas.) ja indonesialainen (oik.). Molemmat 925-sterlinghopeaa, valmistettu kumpainenkin käsityönä pienissä korupajoissa. Koot osuivat kohdilleen ja sormukset päätyivät niihin sormiin, joihin olin alunperin ajatellutkin. Suosittelen lämpimästi! (jos joku haluaa tarkemman myyjätunnuksen jolla löytyy Etsysta - huikatkaa!). Hinta ei kummallakaan sormuksella päätä huimannut. Oikeanpuoleinen tiikerinsilmäsormus (aika huikeaa käsityötä tämäkin- tuo kivi on avattava, ja tänne salaluukkuun saa jemmattua jotain todella miniä) kustansi n. 40€+postimaksu ja tuo thaimaalainen kaverinsa rapiat 30€. Tilauksen kokonaisarvon jäädessä alle 150€ (/yksi tilaus), ei tarvitse huolehtia tullimuodollisuuksista - arvonlisäverotuksessa raja taas kulkee 22€:ssa postikuluineen (tosin, pienin maksettava alv:n määrä on viisi euroa, joten tämän kanssa on mahdollista hiukan kikkailla). Sormukset kotiutuivat postiluukkuun, ilman mitään lisämaksuja. 

Yksi rakkaimmistani sormuksistani - äidiltäni saatu, sekin thaimaasta - keikkunut keskisormessa 20 vuotta, eikä ole mennyt käytössä miksikään - tummentunut taikka hapertunut. 

Turkoosikivisen sormuksen ostin Etelä-Afrikasta, poikamme hakumatkalta. Tunnearvoa luonnollisesti silläkin. 

No mutta,

Hömpänpömpän päälle kerrottakoon vielä traagiset kuulumiset lampolasta. Meidän Irma on sohaissut silmänsä johonkin. Paha silmätulehdus nyt ainakin. Eläinlääkäriltä saimme antibioottiruiskut joilla Irmaa lääkitsemme pistoksina. Kipulääke piristi selvästi ja hiukan näyttää jo valoisammalta. Sitten vaan jännityksellä odotamme, että jääkö silmä sokeaksi - tällä hetkellä se ei ainakaan näe mitään. Laumassa jos on yksi heikko, muut alkavat sorsimaan tätä. Julmaa näin ihmisnäkökulmasta, mutta aika järkeenkäypää laumaeläimen vinkkelistä. Mutta toivotaan, että Irman näkö palautuu ja muut hyväksyvät sen takaisin porukkaan- vaikka hyvin se totuttuaan varmasti pärjäisi yksisilmäisenäkin.

Kanalassa podetaan uutta tipukuumetta. Börjen ykkösleidi Bööna hautoo jälleen. Jos sieltä vaikka tällä kertaa selviäisi hengissä jokunen tipu - ihmisten ja kanojen viisastuttua viimekertaisesta pieleen menneestä yrityksestä. 

Jaahans. Meidän Draamaqueen taitaa äänestä päätellen olla heräilemässä yöuniltaan. 

Hyvää kellokeskiviikkoa!