Mutakakkua mikrossa, minuutissa!

Tiedätte varmaan sen tilanteen, kun alkaa äkkiä tekemään mieli jotain hyvää. Mieluiten makeaa ja yleensä jotain suklaista. Pahimmassa skenaariossa kaupat olisivat kiinni, pakastin tyhjä herkuista ja ne karkkipiilotkin syöty jo viime viikolla. Hirveä tilanne, mutta ihan vielä ei kannata masentua. Mikäli kaapista löytyy: jauhoja, munia, sokeria, maitoa, voita/öljyä, leivinjauhetta ja kaakaota. Nämä jos löytyvät, pääset herkuttelemaan kahden minuutin kuluttua! (Jos näitä ei löydy, en osaa lohduttaa muuten kuin: parempi onni ensi kerralla!)

Tänään meillä oli tämänkaltainen tilanne, mutta olin ollut etukäteen viisas ja kopioinut reseptin Pieni Lintu -blogista. Nyt on siis oma vuoroni kantaa korteni kekoon ja laittaa niin sanotusti "hyvä kiertämään". Tämä resepti on perusteltua tallentaa itselleen, ihan jo yllärivieraidenkin nimissä. 

Minuutin mutakakku:

(ja ai niin: tein itse tämän gluteenittomista jauhoista ja toimi hyvin)

4rkl jauhoja

4rkl sokeria

3 rkl kaakaojauhetta

3 rkl maitoa

1 rkl öljyä (käytin sulatettua voita)

1 muna

1/4 tl suolaa

1/4 tl leivinjauhetta

*Kaikki ainekset kulhossa sekaisin. Kaada mukiin, ja laita mikroon täydelle teholle n. 1 minuutiksi. Itselläni muki oli mikrossa tasan minuutin ja mielestäni se oli hyvä aika. Riippuu minkälaisesta koostumuksesta tykkää ja tietenkin niistä mikron tehoistakin.

Tänne mukiinhan voi heittää sekaan suklaata, taikka valmiin "kakun" voi koristella marjoilla, kermavaahdolla tai karkeilla. Itse heitin kakun sekaan mikroon ranskanpastillin murusia ja päälle vaahtokarkkia.

Ja kuulkaa, hyvää oli :)

ps. Kiva kun tänne on eksynyt uusia lukijoita. Tervetuloa <3 

Mukavaa alkanutta viikkoa. Mä jatkan iltaani kohta kuistin kimpussa. Kohta lattian pohjaväri on valmis. Siitä kuvia myöhemmin! 

Pyöränvanteita ja "blogivaloja"

Meilläkin on pallovalosarja, eli "blogivalot".

Tykkään niistä, mutta totta puhuen en meinannut löytää niille paikkaa kodissamme. Ajattelin, että ne toimisivat kivasti pienenä tunnelman tuojana milloin missäkin. 

Ennen meitä talossa asunut herrashenkilön on täytynyt olla jonkinlainen fillari-fani, sillä ulkovarastot ovat täynnä erilaisia pyöränosia. pyöränvanteita, polkimia, kaikki siististi varastoituina vajoihin. Vanhat ruostuneet pyöränvanteet ovat näyttäneet hauskoilta vajan seinissä roikkuessaan ja ajattelin, että miksipä ne ei jatkaisi hyvältä näyttämästä meillä sisälläkin. Kietaisin valosarjan vanteeseen ja siinä ne nyt tuovat  pehmeää valoa salin nurkassa, iltojen pimentyessä. 

ps. Arvatkaa mikä meillä on seuraava maalauskohde?

No se kuisti. Kuistin lattiasta osa on jäänyt malaamatta (kulkureitti ulko-ovelta kuistille), mutta nyt samalla maalauskerralla lattian väri saa muuttua kokonaan vaaleansinertävänharmaasta ihan muuksi. Maali ja pigmentit ovat jo valmiina. Sekoitan sävyt itse, jolloin sävystä saa toivottavasti juuri oikeanlaiset. Tänään luvassa siis kuistin tyhjentämistä tavaroista (ja yhden hemmetin painavan täysipuisen kaapin kantaminen kirjasto/roju/varastohuoneeseen) ja varmasti monta ärräpäätäkin ennen kuin päästään sekoittelemaan sävyjä.

Ihanaista sunnuntaita!

Apple greeniä Ikean peiliin

Ikean kultakehyksinen peili vaihtoi väriään Farrow & Ball:n Apple green -sävyyn. Maalia oli jäänyt purkkiin, väliovien maalaamisesta. 

Teille kaikille muille maalaamiseen hurahtaneille vinkiksi;

Tsekatkaa Farrow & Ball:n värikartta! Me tilasimme omamme täältä. 

Värikartta on pökerryttävän ihana, ja kaikki värit jotenkin niin hienostuneita ja yhteensopivia. 

Syy jonka vuoksi itse löysin tieni Farrow Ball:n värikartan pariin, oli se että ostimme Metsäkylän Navetasta vanhat (vesikiertoiset) valurautaiset patterit saliin, ja niihin ei tahtonut löytää kivaa maalia mistään. Meillä oli myös valurautainen kylpyamme joka tilattaessa tuli ilman maalipintaa ja tarvitsi siis suojakseen maalia. Tilasimme ammeen Englannista ja kyselimme myyjältä, millä maalilla vekotin tulisi maalata. Vastauksessa puhuttiin Eggshell-maalista. Sitä sitten googlettelemaan ja niin tiemme yhtyivät. Me olemme tilanneet kolmea eri sävyä Farrow Ball:lta ja täytyy sanoa, että loistomaalia on tuo munankuorimaali. Maali on tempera-tyyppinen, vesiliukoinen. Mielestäni aika samantyyppinen kuin Uulan Into (joka sekin loistava maali, mutta Into ei käynyt meidän maalattaviin kohteisiin sillä kertaa). Iso plussa myös siitä, että F&B:n värikartta on todellakin tarkka ja paikkansapitävä. Värit ovat maalatussa pinnassa sitä, mitä ne ovat värikartassakin (tämä ei ainakaan oman kokemuksen mukaan ole mikään selviö).

Nuo vihreät ei ole suinkaan omenoita, vaan tomaatit jotka kävin pelastamassa ulkoa, syksyn alta.

Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna heilutella sutia aidan kimpussa. Kivaa viikonloppua!

Taas sutii

Nyt pukkaa into päälle. Nimittäin tehdä vähän sitä sun tätä, kotona. Ja silloin kuin se into tulee, täytyy päästä tekemään just sillä punaisella sekunnilla, koska huomenna se into voi olla jo mennyttä ja sitä riskiä ei kannata tietenkään ottaa.

Näin kävi eilen. Olen talvesta saakka jankannut mielessäni, että pitäisi saada portaikko maalattua. Varmaan salaa haaveilin että kun asiaa tarpeeksi kauan voivottelee, niin joku tulee ovelle ja tarjoutuu tekemään homman. Eipä ole ketään  näkynyt. Mutta se joku, joka on ollut kohta vuoden kadoksissa - on tullut takaisin. Remppainto nimittäin. Se teettää sitä, että iltaisin kiertelee huoneita läpi ja katselee ympärilleen "sillä silmällä", vaihtelee huonekalujen paikkaa, suunnittelee pieniä yksityiskohtia ja miehen kauhuksi - suunnittelee jo uutta maalisävyä kuistin lankkulattioille ja seinille!

Siinä vaiheessa kun pääsimme muuttamaan (viime vuonna, 6 päivää ennen joulua) viimein nykyiseen (ja viimeiseen!) kotiimme, olin niin kyllästynyt kaikkeen sisustamiseen, että oikeastaan kaikki on niillä sijoilla johon ne muutossa jäivät. Osa tavaroista on edelleen purkamatta (niiden osalta odotan vielä sitä innostusta). 

Mutta remppainto on tullut takaisin siinä muodossa, että nyt tekee mieli jälleen heiluttaa sutia!

Halpa ja toimiva terapia on maalipurkki ja hyvä maalisuti. Siinä maalia sutiessaan unohtaa maalliset murheensa. On vain sinä ja suti. Minä ja hän.

Eilen vanhempainillan päätteeksi maalasin meidän portaat (minkä ikäisenä ihminen muuten lakkaa saamasta nauruhepuleita täysin asiattomissa kohdissa,  asiallisissa paikoissa, kuten nyt vaikka vanhempainillassa?!).

Tässä todistusaineistoa:

Ennen:

Ja jälkeen:

Ai hämyisiä kuvia?

Pienen ketjureaktion tuo rappujen maalaus aiheuttaa. Nimittäin, nyt on saatava porrashuoneen listoitukset ja portaiden lattialistatkin tehdyksi.

 Noista vanhoista pariovista sen verran, että rapsuttelin niistä (jo jokin aika sitten) vanhan, rumasti repsottavan lateksimaalin pois, ja lopputulos on mielestäni kivan rosoinen. En varmaan raaski maalata niitä uudelleen.

Rappuset maalattuani, seuraavaksi väriään vaihtoi Ikean peili, tai sen kullanväriset kehykset. Niistä myöhemmin ja samalla pieni maalivinkkaus.

Muuri

Keräsin eilen porkkanasadon joita tuli kaksi pahvilaatikollista kellariin saakka viemiseksi. Toivottavasti säilyisivät! Määrällisesti tuo satsi riittäisi meille pitkälle talveen, jos vaan rotat pysyy niistä kaukana. Kokeilen nyt ensimmäistä kertaa säilöä omenat ihan tuollaisenaan kellarissa. Kellariin säilöön menevistä omenista kelpuutetaan vain parhaimmat, sillä jos yhdessäkin omenassa on huono kohta joka mädännyttää omenan, tarttuu se muihinkin. Miksi muuten ne parhaimmat, isoimmat ja kauneimmat omenat heiluu aina siellä yläoksilla?

Ensi vuoden tehtävälistalle menee muuten omenaviinin valmistuksen opettelu.

Meillä on myös viikonloppuna aherrettu aidan kimpussa. Se valmistuu hyvää vauhtia, mutta on ollut ehkä tämän kesän suuritöisin urakka. Aita kiertää piha-alueemme ympäri ja siinä on ollut T:llä ja appiukolla urakkaa. Aidan on tarkoitus pitää meidän nelijalkaiset siellä missä pitääkin - eli omassa pihassa. Ensi kesäksi kirjoitan itselle muistiin seuraavaa:

Valitse vain yksi suuritöinen homma per kesä. 
Eipä nyt liioitella.

Valitse korkeintaan kolme suuritöistä hommaa per kesä.

Aidasta puuttuu vielä kulkuportit ja osittain ylärimoitukset sekä suurimmalta osin maali, mutta voiton puolella ollaan!

"..Tarinoita oli tulvillaan, linnoitus hiljainen..."

Olettehan kuulleet Tiiu Helinää?

Aidasta aasinsiltana Tiiu Helinän Muuri-biisiin! Tää on soinut soittolistallani jo vuoden, enkä kyllästy tähän ehkä koskaan.

Tiiu Helinä - Muuri

<3

Punainen Pihlaja myy

Löytäiskö sulta koti näille?

Kuva: Bukowskis myynti-ilmoituksesta, josta aikanaan nämä ostettu.



Myöhäiskustavilaistuolit. 6 +2 tuolia (kuusi täysin samanlaista, kaksi hiukan erilaista). Hyväkuntoisia ja tukevia muuten, paitsi yhdestä tuolista pehmuste kuopalla.
Hinta yht. 470 €. Bukowskilta ostettu.



Norjalaista antiikkia; vanha lautashylly, leveys n. 85cm, korkeus n. 69cm.
90€. Ostettu Billnäsin antiikki-markkinoilta. MYYTY!

Ja samaa sarjaa olevaa toinen keittiöhylly:




Leveys n. 69cm, korkeus n. 32.
40€. MYYTY!

Ja:



Indiskalta ostettu seinävaate, leveys n. 54cm.
Tilkuista käsinommeltu. Tämä on kiva vaikka sängynpäätyyn!
40€. MYYTY!
Mikäli kiinnostuit jostain, laita sähköpostia tulemaan:
punainen.pihlaja@gmail.com

Kaapelikela

Meillä on sohväpöytä!

Sen virkaa on tähän asti toimittanut milloin mikäkin jakkara, rahi ja mikä nyt on sattunut olemaan hollilla. 

Vanha kaapelikela ajaa asiansa hyvin sohvapöytänä. Nyt on paikka johon laskea iltanaposteltavat töllöä katsellessa.

Sohva on puolestaan puettu syysasuun. Valkoinen sohvanpäällinen ja vihreät tyynynpäälliset odottaa kevättä kaapissa. 

Mulla on tällä hetkellä menossa huushollin inventaario. Ennen kuin pääsimme muuttamaan tänne, mulla oli vuosi aikaa keräillä vanhoja huonekaluja. No miten kävi? Niitä tuli sitten keräilijän luonteella keräiltyä ehkä vähän yli omien tarpeidenkin, joten kokeillaan josko täältä kautta löytäisi uuden kodin.

Kivaa torstaita!

Keittiössä

Mä inspiroidun Liemessä-blogista, niin että oli pakko saada itsekin viikonlopun kunniaksi parempaa roskaruokaa. Oikein sellaista rakkaudella ja hartaudella valmistettua. Ei mitään kiireessä ja kiukussa väännettyä, sellaista meillä syödään arkena. 

Juuresten sesonkiajan ollessa nyt parhaimmillaan, päätyivät ne osaksi "roskaruokaa". Punajuuret ja mustajuuret. Niistä jotain hyvää. 

Mun yks ihan lemppariruoka on lindströminpihvit ja "maitokastike" (valkokastike jossa mukana kananmunaa) perunoiden kanssa. Hyvää Parasta! Ei ehkä kaikkein trendikkäintä? :D

Tällä kertaa lindströminpihvit pääsi leivän väliin hampurilaispihveiksi. Leipien kohdalla on kyllä oikaistu ja ne on ostettu kaupasta. Mua ei yksinkertaisesti innosta leipoa gluteenittomista jauhoista sämpylöitä, kun ne ei onnistu. Enkä jaksa harjoitella.

Mustajuuria keitin ja paistoin pannulla. 

Lisukkeeksi kaalisalaattia jonka reseptin nappasin Safkaa-blogista. Helppo ja hyvä, sopii mulle!

* Meillä käytettiin palanen keräkaalia.

Eipä tähän varmaan tarvitse sen kummempaa ohjetta laittaa, kun että kaalit vaan pieneksi silpuksi (yleiskoneen raastinosa: laav juu!) ja kaikki kulhossa sekaisin. Nam, kaali on hyvää!

Lindströminpihvit:

400g jauhelijaa

kermaviili (tai 2dl kermaa)

pari pientä punajuurta (talvella toimii ihan etikkapunajuuristakin)

sipuli

suolaa

valkopippuria

*(korppujauhoja + kananmuna)

loraus oliiviöljyä

* Mä jätin taas tällä kerralla kanamunan ja korppujauhot pois. Munaa käytettäessä rakenne pysyy kyllä paremmin kasassa, mutta mä en oo varma pidänkö enemmän munattomasta versiosta (tämän vuoksi käytän joka toinen kerta munaa, kun en yksinkertaisesti muista kumpi parempi)

Pese ja kuori punajuuret ja raasta pieneksi. Pilko sipuli pieneksi.

Sekoita kermaviilin joukkoon suola ja valkopippuri. Lisää jauheliha, sipulit ja punajuuriraaste. Veivaa. Lisää tässä kohtaa kanamuna ja korppujauhot. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.

Paista voissa pannulla.

Ruoanlaitto on kivaa silloin kun sen saa tehdä kiireettömästi. Täytyy taas syksyn tullen panostaa viikonloppuruokiin. Meillä on ollut miehen kanssa tapana tehdä joskus viikonloppuisin pitsa-buffetteja. Pojan mentyä nukkumaan meillä on täällä parhaimmillaan tekeillä 6 pitsaa erilaisin täytevariaatioin. Siinä pitsoja väännellessä hyvää musiikkia ja pari lasia viiniä. Tietenkin ennen pitsoja nautitaan asiaankuuluva raastepöytä. Me ollaan ihan vakavasti mietitty, että ottaisimme osaa seuraavan kerran Ravintolapäivään, milläs muulla kuin leivinuunissa paistetuilla pitsoilla. Katsotaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa.

Metsässä

Mä en enää uhraa ajatuksiani kanttarelleille. En edes sille kanttarellikeitolle. Antaa olla, pysykää siellä, mihin auringonvalo ei kajasta. Piilossa P####le!

Me ollaan tällä viikolla kävelty kymmeniä kilometrejä (en edes paljoa juksaa!), ajeltu autolla pitkin, ties mitä kinttupolkuja (kaukana siitä ekologisuudestakin!), ja altistettu nahkamme hirvikärpästen massiivisille joukkohyökkäyksille (YÄK!) Hyvä että en alannut hyperventiloimaan, kun erehdyin vilkaisemaan omaa fleecehupparia. Se oli aivan mustana NIITÄ. Kiljuen ja huutaen autoon turvaan. F yritti pysyä kiljuvan äitinsä perässä ja mäiski niitä mun takista. Nyt jo melkein  naurattaa, kun kuvittelen miltä se olisi näyttänyt sivullisen silmissä (kuka muu hullu liikkuu tuolla perähikiällä perjantai-iltana?!)

Mutta hitot kanttarelleista (En varmasti osta edes torilta!!).

Me nähtiin metso! Ja joitain outoja oransseja.. juttuja. 

Mitä nää on????

"lihansyöjäkasvi Suomessa" "oranssi outo suppilo metsä" "mehikasvi" "oranssi tötterö metsässä"

-Googlehaulla ei tuottanut osumaa. Millä hakusanoilla näitä edes hakis?

Oonkohan mä nyt tehnyt jonkun täysin mullistavan löydön? 

(jos tää on joku super-yleinen taviskasvi, olkaa ihan hiljaa ja antakaa mun elää siinä mielikuvassa, että kukaan ei oo nähnyt näitä ennemmin ja sen vuoksi kukaan ei vastaa kommenttien puolella.)   ; )

Sitä, jonka-nimeä-meidän-huushollissa-ei-enää-tänä-syksynä-lausuta -keittoa kun ei saatu, menin kasvimaalle ja totesin, että taas on pitänyt lähteä merta edemmäs kalaan. Siellähän niitä aineksia on vielä yllin kyllin. Punajuurta, mustajuurta ja salaattejakin vielä. Seuraamastani Liemessä-blogista inspiroituneena meillä syötiin tänään parempaa roskaruokaa. Oli hyvää. Siitä myöhemmin.

Kivaa lauantai-iltaa!

syksyinen aikaansaamattomuus

Onpas ollut aikaansaamaton olo. 

Tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta toimeen tarttuminen tuntuu ylivoimaiselta. Loppujen lopuksi sitä huomaa vaan tuskastelevansa ajan kulumista ja sitä kuinka ei saa mitään aikaiseksi. Miksi sitä ei pysty toimimaan arjessa yhtä järkevästi kuin työssä. Yksi asia kerrallaan. Sen sijaan, yrittän räpeltää kaikkea samanaikaisesti tai en edes yritä, vaan lamaannun ja  tuskastelen vaan. 

Tänään (paremminkin koko alkanut viikko) on tuskasteltu. 

Mutta päivittyipä nyt blogi edes.

ps. Mä syytän osittain tästä aikaansaamattomuudesta kanttarelleja. Meillä on mennyt monta iltaa kanttarellien metsästämiseen. Ja kuinka turhauttavaa on samoilla tuolla metsissä kilometritolkulla ja saada saaliiksi yksi tatti (joka sekin osoittautui toukansyömäksi kotona). Mun viimevuotinen kanttarellipaikka on häämöttänyt tyhjyyttään tänä vuonna ja uusia kanttarellipaikkoja ei vaan ota löytäkseen, ei sitten millään. 

Mutta mä en luovuta. Viikonloppuna pääsin jo kanttarellikeiton makuun ja sitä on s-a-a-t-a-v-a lisää. Joten: tänään taas, kumpparit tanassa ja pussit ojossa kohti metsää. Heippa!

Numero kahdeksan

Jokunen ilta takaperin etsiskelin netin syövereistä tauluja tai kivoja printtejä. Tällä hetkellä olen ihastunut simppeleihin numerotauluihin. Yksinkertaista taidetta, yksinkertaisille ihmisille. ;)

Tykästyin kovasti erään nettikaupan, vanerille painettuun numerotauluun, mutta hinta hirvitti. Hintalappu olisi noussut noin 200 euroon (!) Ruotsista tilattaessa. Navetasta löytyi kuitenkin jämäpaloja vaneria ja rautakaupasta loput taiteilijan tarvikkeet (spray). 

Hiukan tuo spray levisi, suojauksesta huolimatta kahdeksikon ulkopuolelle, mutta tämä oli harjoituskappale. Lisää numerotaidetta syntyy lähiaikoina varmasti lisää vielä lopuista jämävanereista. Ja pitäähän sitä kokea ensin vähän luomisen tuskaa, miettiessä mikä olisi seuraava kiva numero.

Aurinkoista lauantaita! Aivan ihanista syysilmoista olemme päässet nauttimaan. Toivottavasti aurinko jaksaa lämmittää vielä pitkään.

satoa korjaamassa

Eilen korjasin sipulisadon. Eihän niitä mikään mahdoton määrä tullut, mutta tämän sadon onnistuttua uskallan seuraavana vuonna laittaa enemmän. Lantut ja nauriit taidan suosiolla unohtaa ensi vuonna. Niistä saan korjattua tällä erää tuskin mitään. Niihin on joku paholainen kaivanut käytäviään. Porkkana-, peruna-, punajuuri-, palsternakka- ja mustajuurisato näyttäisi onnistuneen hyvin. Juureksia on tullut  keräiltyä ja popsittua jo pitkin elokuuta. Huomenna täytyy nostaa potut.

Mä olen myös löytänyt tavan jolla voin siedättää itseäni vuohenjuustoon! Nimittäin uunissa paahdettujen punajuurten ja porkkanoiden kanssa (oliiviöljyä, balsamicoa ja reilusti tinjamia mukana), tähän päälle vinaigrette ja kuttucheddar (tää on ehkä vähän miedompi maultaan kuin perinteinen vuohenjuusto, ainakin mun mielestä), niin ávot, eikä maistu villasukalta enää yhtään! :)

Mä tiedän, että kunhan vaan pääsen sinuiksi tuon vuohenjuuston kanssa meistä tulee vielä kaverit. Sitäpaitsi, meillä on haaveena ottaa joskus muutama oma vuohi joista yksi voisi olla kuttu. Pääsisi sitten lypsylle ja tekemään itse juustoherkkuja!

Tänään taitaa kuitenkin olla enemmän pitsa-perjantai. Ensiksi vaan leivinuuni kuumaksi, ja puita hakemaan mars! Kivaa perjantai-iltaa!