Arvonnassa voitti

Tulin nopeasti huikkaamaan messulippujen voittajan:

Onnetar suosi Leenaa. 

Laitatko s-postilla osoitetta niin kipaisen liput sinulle huomenna postiin.

Kyllä ei ihminen muuta voi todeta, kuin että kevät on ihmisen parasta aikaa. 

Kello on jo yli puoli kahdeksan ja ulkona paistaa aurinko! Tänään saapui joutsenet lähipellolle, ja siellä ne töräyttelee tervehdyksiään. Mies oli jo töyhtöhyypänkin nähnyt. 

Ihanaa - kevät on niin täällä!

Pika-arvonta

Meidän makuuhuone kilpailee neljän muun finalistin kanssa Etelä-Pohjanmaan Pytinki messujen järjestämässä Pohjanmaan Paras Pytinki -kilpailussa, jossa kaksi parasta makuuhuonetta palkitaan. Raadin valitsema suosikki voittaa 1000€ ja yleisön suosikki voittaa 500€ remonttirahaa.

Pahakseni en pistäisi, jos toinen voittopoteista kopsahtaisi meille. Ei olisi nimittäin ongelmaa keksiä rempparahalle käyttöä (nimimerk. saunaremontti(kin) kesken). 

Kaikille finalisteille on ymmärtääkseni lähetetty kaksi vapaalippua Pohjanmaan Paras Pytinki -messuille. Messut järjestetään ensi viikonloppuna (1.-3.4. ) Seinäjoki Areenalla. Meidän messuille pääseminen on vielä vähän epävarmaa, joten ajattelin arpoa kaksi lippua (á 12€) pika-arvonnassa. 

Käykää äänestämässä omaa suosikkianne Pohjanmaan Pytinki 2016: Mahtavin makuuhuone äänestyksessä (klik) tapahtuman facebook-sivuilla ja kommentoikaa sen jälkeen tänne terveisenne, jos haluatte mukaan messulippujen arvontaan. Arvontaan voi osallistua siis ihan kaikki äänestykseen osallistuneet (nyt, tai jo aiemmin).

Meidän makkaria ei ole tietenkään mikään pakko äänestää vaikka arvontaan haluaakin osallistua. :)

Arvontaan on aikaa osallistua ma-iltaan asti (28.3.).

************

Hyvää pääsiäisen aikaa! 

Kevät tuli taloon

Huomaamatta sitä on tullut haalittua huusholliin jos jonkinlaista vihreää, leikkona ja ruukkuna. Kevään ja kesän kaipuuta se varmasti jo on. Eikä sitä ole hillinnyt nämä nurkissa majailevat täustuhotkaan. Paljon kukkia, kaksi kahelia kattia - jotka todella arvostavat viherhankintojani- ja epätoivoinen emäntä joka koettaa pitää kissat kukkiensa kimpusta loitolla. Rauhaa ja rakkautta.

Osallistuin naistenpäivänä kukkakaupassa järjestettyyn tee se itse -iltamaan, ja kokosin siellä oman kimppuni. Tarttui sieltä tarjouksesta mukaan myös tuollainen valtaisa jättihortensia. Jälkeenpäin olen harmitellut, että en tullut ostaneeksi tarjouksesta toistakin. Kesäkaipuussani saisin ihastella niitä sisällä koko kevään, ja kesällä ulkosalla aina myöhälle syksyyn saakka. 

Esikasvatusta vaativien syötävien siemenkylvöt on tehty. Jostain syystä kuitenkin viime kesänä keräämieni tomaatinsiementen itävyys on ollut heikkoa. Suoritin uusintakylvönkin ja aina vaan yhtä hiljaista sirkkalehtirintamalla. Tai no, kyllä sieltä yhdestä purkista tuli kaksi heiveröistä sirkkaa esiin, kunnes sitten yksi karvainen lapsi, nimeltämainitsematon nuori puutarhurinalku, veteli sen aamupaloikseen. Se niistä tomaateista. Täytyy varmaan lompsia taimikaupille loppukeväästä ja säästä omia hermojaan tämän asian suhteen. Todeta, että toivotonta, mikä toivotonta. 

Siementen talteen ottamisesta tulikin mieleen. Kertokaahan: Mikä mahtaa olla syynä, että toissakesänä ottamani jättikurpitsan siemenet eivät myöskään itäneet lainkaan, viime kesänä? Ja kertokaa kurpitsalajikkeista joiden kasvatus onnistuu toisessa polvessa,  omista siemenistä?

Lautashylly

Asioilla on tapana järjestyä - ja huonekaluilla tapana löytää paikkansa. 

Ostin joskus muutama vuosi sitten, vanhan talonpoikaislautashyllyn. Hylly käväisi ensin keittiössä, mutta oli vähän hassu siellä, toisen ikkunallisen lautaskaapin vieressä. Hylly kannettiin yläkertaan odottamaan, ja sinne se lopulta unohtui. 

Ajattelin vielä kokeilla hyllyä salin puolelle, ruokapöydän taakse. Aikaisemmin seinällä oli jonkinlainen taulu/peilikollaasi, joka nyt siirtyi hyllyn alta pois. 

Minulle ei ole kovin helppoa luopua vanhoista huonekaluista. Ehkä se johtuu siitä, että toista täysin samanlaista yksilöä on lähes mahdotonta löytää. Monesti näiden vanhojen huonekalujen hakureissut ovat jo omia tarinoitaan - on tullut nähtyä monenmoista keräilijän autotallia. Toisaalta, tarkoituksenani ei ole tehdä yläkerrastamme mitään hylättyjen huonekalujen hautausmaata. 

Maalipinta on kovia kokenut. Hylly saa kuitenkin pitää alkuperäisen turkoosinsinertävän maalin. Minusta sen rouhea pinta on iso osa hyllyn viehätystä. 

Samaa sinisen sävyä löytyy keittiöstä saareekeena toimivasta talonpoikaispöydästä

Sininen ei ole mitenkään lempivärini sisustuksessa, salakavalasti se on kuitenkin onnistunut ujuttamaan itsensä meidän astioihin ja huonekaluihin. 

;)

Aurinkoista viikonloppua!

Vauvavuosi

Meillä on juhlittu tänään vauva taaperoksi. 

Vauvavuosi on takanapäin. Jollain tapaa tosi, tosi haikeaa. En muuten koskaan olisi uskonut, että nauttisin niinkään vauva-ajasta. Olen aina pitänyt lapsista, mutta jos nyt ihan rehellisesti myönnetään, en minä mikään vauvafani ole ollut. Edelleen minulta puuttuu varmaan se jokin geeni, joka kokee pakottavaa tarvetta saada vastasyntynyt/vauva syliin heti sellaisen nähdessä. 

Tämän takia 8 vuotta sitten adoptioprosessiin lähtiessämme, meidän hakukriteerinä ei ollut pieni vauva. Tasan viisi vuotta sitten eräänä helmikuisena perjantai-aamupäivänä sain puhelun töihin - meitä odottaa Etelä-Afrikassa suloinen 3,5 -vuotias poika. Menin silloisen työpaikkani kahvihuoneeseen ja kerroin uutiset, itkin. Pomo käski lähteä kotiin. Matkalla lähettelin tekstiviestejä kavereille ja sukulaisille. Kävelin Marimekon liikkeeseen ja ostin mustavalkoisen raitapaidan koossa 98. Tasan kahden viikon päästä meidän tulisi olla Etelä-Afrikassa, hakemassa esikoispoikaamme kotiin. Kaksi viikkoa meni aivan sumussa. Piti laittaa lastenhuone valmiiksi, ostaa vaatteita, perehdyttää äitiysloman sijainen. Tehdä kodista lapsiturvallinen. 

Hiukan reilu neljä vuotta myöhemmin, tein raskaustestin. Juhannusperjantaina. Olimme edellisenä päivänä hakeneet meidän 6 lammasta kotiin ja odottelimme juhannusvieraita. Sangriat jäi juomatta. En silti itkenyt, vaikka äärettömän iloinen olinkin. Laitoin taas viestiä läheisimmille kavereille. Olo oli epätodellinen. mutta ei ihan niin kaoottinen kuin silloin neljä vuotta sitten. Olihan nyt 9 kuukautta aikaa valmistautua, jos kaikki vain hyvin menee.  Ja menihän se. Tasan vuosi sitten meille syntyi potra tyttö, yli 4-kiloinen. Vauvakutsuilla lupasin, että en ota imetyksestä paineita. Kaupasta saa sitten korviketta, jos ei lähde sujumaan. Sanoin jopa, että imetys ei välttämättä ole "minun pala kakkua". Imetys ei todellakaan lähtenyt käyntiin helposti, mutta otin selvää, purin hammasta ja pääsimme kuin pääsimmekin täysimetykselle, ja sitä jatkui lähes 6-kuukauden ikään. Ja jatkuu muuten edelleen. Olen tästä päivästä lähtien taaperoimettäjä - sitäkään en olisi koskaan uskonut (enkä sitä, että vauva taapero nukkuu edelleen meidän välissä, perhepedissä loppuyön). 

Hyvin erilaiset tavat tulla äidiksi. 

Vastasyntynyt on tyhjä taulu joka mukautuu perheeseen ja sen tapoihin. 3,5-vuotias on jo tahtoikäinen, valmis pakkaus tapoineen ja luonteenpiirteineen - sopeutumista tarvitaan puolin ja toisin. Aina ei ole ollut niin helppoa (kenelläkään), mutta paljosta on selvitty.

Tänä iltana, isompaa ja pienempää, unille laittaessa tunsin yhtä voimakasta rakkautta ja kiitollisuutta kummastakin. Eivät ole nimittäin, kumpikaan, mitään itsestäänselvyyksiä.