Kirje Korvatunturille

Kiva Rakas joulupukki,

Ajattelin lähestyä sinua tänä vuonna, noin 25 vuoden tauon jälkeen, henkilökohtaisesti ja ilman välikäsiä (niitä tonttuja!). 

Ihan vaan lyhykäisyydessään, sen enempiä kiertelemättä ja  väärinkäsitysten välttämiseksi (terveiset tontuille!) ajattelin tehdä pienen kuvakollaasin muutamista pikkujutuista, joista niin valtavasti ilahtuisin.

Kuvat: täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä

Vielä kirjoitettuna (lisäsin pari juttua):

*Englantilainen kasvihuone (tarkoitus oli tehdä tämä itse, mutta olen joustava ja huolin myös pakettiratkaisut, ks. kuva 2)

Koirankoppi (talvieristetty)

*Länsiylämaankarjaa (4-5 -päinen lauma)

*Kanaparvi (maatiasrotua! 4 kanaa yksi kukko)

*Kuttu (Suomenvuohi)

*3 lammasta (Suomenlammas)

*Mehiläispönttö+mehiläiset (ja kaikki ne tarvittavat jutut jotta saadaan hunajaa.

Villasukat (niitä ei voi koskaan olla liikaa!)

Suklaata (mielellään Fazerinaa)

Ylipäätään kaikki syötävä ja juotava ja käytettävä on aina mukavaa saada (karkki, punaviini ja kynttilät)

Puutarhasuunnitelma

Porontalja (porokin käy)

Jielden seinälamppu, (2-nivelinen) valaisemaan hämärää tilaa, lieden yläpuolella.

Mattopuut (+ kärsivällinen ja pitkähermoinen tyyppi opettamaan niiden käyttöä)

Clean Skin -tuoksu (T.: vinkki sulle!)

Tanskalainen maajussi (ei siis tanskalaista maajussia, vaan DVD - kaikki tuotantokaudet)

(* Jälkitoimitus voi tulla kyseeseen)

ps. T toivoo sitten vain perunanistutuskonetta!

Nähdään pian!

terv. Hanna

Tonttupajalla valmistunutta: leikkuulaudat

Pari viikkoa sitten ruokakaupassa käydessämme joku oli jättänyt Iltalehden välissä olleen Ilona-lehden ostoskärryihin josta poimin sen mukaani. Tuunari-palstalta löytyi kiva idea kierrättää, meiltäkin löytyviä, vanhoja lankkujen pätkiä. 

Ulkovarastosta löytyi vielä pala paksua nahkaa, josta sai tehdyksi osaan laudoista ripustuslenkit. 

Näitä oli nopea tehdä ja varsinkin jos omistaa tasohiomakoneen, käy hiominen käden käänteessä. Osaan leikkuulautoihin tehtiin porakoneella reikä, ja näin laudan saa roikkumaan esim. seinälle.

Hiomisen jälkeen leikkuulaudat jynssättiin hiontapölystä puhtaaksi pellavaöljysuovalla. Laudat odottelevat vielä öljyämistä (neitsytkookosöljyä), ja luulisin, että väri muuttuu hiukan öljyämisen myötä. 

Ajattelin, että näitä voisi laittaa vaikka joululahjaksi. Leikkuulaudalle voisi vaikka kerätä hyviä juustoja ja glögiä, tai mitä ikinä nyt keksiikään. 

Tarkoituksena oli vielä pistää pieni saippuapaja pystyyn ennen joulua. Olen pitkään jo haaveillut saippuan tekemisestä. Välineetkin odottelevat jo kaapissa! Toivotaan, että pääsen kirjoittelemaan saippuan valmistuksesta jo ihan kohta!

Mukavaa maanantaita ja lämpimästi tervetuloa Teille, uudet lukijat! Vau! Hetki sitten lukijoita oli vielä alle 20 ja nyt on 30:n raja mennyt rikki! Kiitos! 

<3

6.12.

Onnea 96-vuotias Suomi!

Tänään syttyy kynttilä kahdestakin syystä. 96-vuotiaalle Suomelle ja 95-vuotiaana ikiuneen nukahtaneelle Nelson Mandelan muistolle. Kiistatta varmaan yksi maailman merkittävämmistä henkilöistä. Meidän poikamme synnyinmaan entinen presidentti. 

Haikein ja kiitollisin mielin toivottelen hyvää itsenäisyyspäivää Teille kaikille!

Luulo ei ole tiedon väärti!

Olen nimittäin ollut siinä uskossa, että perinneruoat olisivat jotenkin äärettömän kovatöisiä. Ensin harhaluuloni vääriksi osoittivat karjalanpiirakat (ohje täällä, klik), eilen puolestaan oli maksalaatikon vuoro todistaa, että luulo se ei oo tiedon väärti! Nyt on jouluksi maksalaatikot paistettuna pakkasessa. Taidan kuitenkin yhden sulattaa jo itsenäisyyspäivänä ja ottaa pienen varaslähdön. Se mikä erityisesti ihastuttaa näissä vanhoissa perinneruuissa on niiden raaka-aineiden yksinkertaisuus! Ei tarvita mitään kummallisia tahnoja ja ihmeaineita jotka sitten lopulta aina jää kaapin perälle pyörimään. Maksalaatikko ei tee poikkeusta yksinkertaisuudessaan, ja herkkua syntyy niinkin simppeleistä raaka-aineista kuin palasta maksaa, riisipuuroa, sipulia, kananmunaa, siirappia ja voita.

Vaikka se kaupan foliovuokaan pakattu eineskin maistuu toisinaan ihan hyvältä (ja jos ei vielä paremmasta tiedä), saavuttaa omatekemä maksis kuitenkin aivan eri sfäärit maussaan!

Ohjeen löysin Isoäidin reseptillä - blogista ja alkuperäinen ohje on vuodelta 1909.

Kirjoitan sen tännekin, itselleni muistiin ja toki teillekin, jos joku muu haluaa kokeilla. Maksalaatikosta tuli mielestäni tällä reseptillä mielettömän hyvää. Maku oli sama kuin mummuni tekemässä maksalaatikossa. Tuleva joulu on ensimmäinen, kun mummuni ei ole enää maksalaatikkoa paistamassa, joten iloitsen tästä hyvästä ohjeesta!

Maksalaatikko 

(Alkup. ohje vuodelta 1909)

riisipuuro:

6 dl maitoa (korvasin maidosta puolet kuohukermalla)

4 dl vettä

2 dl puuroriisiä

1/2 sipuli

2 rkl voita

200 g jauhettua maksaa

1 kananmuna

4 rkl siirappia

2 dl huuhdottuja rusinoita

1 rkl merisuolaa

ripaus hienonnettua meiramia

ripaus jauhettua valkopippuria

voita uunivuoan voiteluun

Keittele riisejä ensin vedessä, kuumenna sillä välin maito toisessa kattilassa.

Lisää kiehuva maito riisin sekaan pikkuhiljaa. Lisää tässä välin merisuola, jotta kiteet sulavat puuroon. Keitä puuro miedolla lämmöllä melko pehmeäksi (n. 30 min.)

Kuori ja silppua sipuli ja kuullota voissa pannulla. 

Lisää hieman jäähtyneeseen puuroon muut ainekset (maksa lisätään raakana puuroon)

 ja kaada voideltuun uunivuokaan.

Paista 180 asteessa n. tunti, tai niin kauan kuin laatikko on koostumukseltaan kiinteää.

***************************************

Itse tein ohjeen kaksinkertaisena ja siitä tuli kolme pienehköä uunivuokaa. Suosittelen tekemään kaksinkertaisena, menee "samalla vaivalla".

*****************************************

Räpsyjä lauantailta

Marraskuu vaihtui joulukuuksi Punaisessa Pihlajassa pikkujoulujen merkeissä. 

Olipa meillä mukavaa. 

Tuli todettua, että aivan liian harvoin tulee nähtyä porukalla illanistujaisten merkeissä. Täytyy ehdottomasti korjata asia ja kerääntyä yhteen useammin!

Ruokana meillä oli yllätys, yllätys: Pitsaa.

Pitsa, se on ehdottomasti mun ja T:n bravuuri. Leivinuunissa paistetut pitsat. Pieleen ei voi mennä. Leivinuuni mahdollistaa sen, että jokaiselle paistuu oma pitsa nopeastikin; paistoaika pitsalla leivarissa on noin 4 minuutin luokkaa. 

Ja se tuoksu, pitsojen paistuessa.

Ah!

Kannattaa kokeilla joskus tehdä tomaattikastike itse. Eron huomaa kyllä maussa. Mä tykkään käyttää paseerattua tomaattia joka kiehautetaan ja maustetaan pilkotulla valkosipulilla, suolalla, mustapippurilla hunajalla, viinietikalla ja oliiviöljyllä. Olemme kokeilleet tehdä myös ihan alusta saakka itse kaltatuista tomaateista, mutta tuo paseerattu tomaatti toimii mielestäni aivan yhtä hyvin.

Mikäli teistä joltain puuttuu hyvän, gluteenittoman pitsataikinan ohje, tässä tulee oma lempparini:

(Ohjeen olen löytänyt joskus ajat sitten netistä ja on ilmeisesti alunperin kirjasta Herkuttelu sallittu -nimisestä kirjasta.)

Gluteeniton pitsa:

(pellillinen tai pari pyöreää)

2 dl vettä

25 g hiivaa (käytän aina kuivahiivaa)

2 rkl oliiviöljyä (laitan reippaammin)

0,5 tl suolaa

2dl glut. jauhoja

1 dl tattarijauhoja*

(*en ole käyttänyt tattarijauhoja, vaan olen laittanut 3dl tavallisia glut. jauhoja)

Murenna hiiva veteen.

Lisää suola ja jauhot. Sekoita. Lisää öljy.

Levitä lastalla pellille. Anna kohota liinan alla. Pistele pohjaan reikiä haarukalla. Lisää täyte ja paista uunissa 225 asteessa n. 30min.

Mukavaa alkanutta joulukuuta!