Ripaus Börjeä

Meillä on ripaus Börjeä vessassa. 

Mitähän näistä sulista vielä keksisi.

Sulkakoruja ehkä?

Unisieppari omien siivekkäiden sulista olisi aika kiva. 

Sulkasatoa odotellessa.  

Maailman helpoin omppuhillo ja "naisten lempikukat"

Ei muuttunut omenat tänäkään syksynä vielä siideriksi, vaikka erilaisia loitsuja kokeilinkin. Eikä se oikeastaan edes haittaa, koska kolme ämpärillistä omenoita muuttui hilloksi, melkein itsestään. 

Uunissa!

 Kuorineen! 

Ei tarvinnut kuin pilkkoa omenat uuninkestävään vuokaan ja laittaa sokerit ja mausteet sekaan. (Ihan ensiksi piti tietty käydä omppuvarkaissa.)

Tästä helpommaksi hilloaminen ei voi mennä!

Omenat paistuvat uunissa 1,5 h ( ja tämä aika ei ole sitten niin nokon nuukaa.) Tällä välin voi lähteä hakemaan vaikka uutta ämpärillistä omenoita, innostuksissaan hilloamisen helppoudesta. Näin minulle kävi. Kolmannen satsin lisää hillottavaa hain vielä sitten, kun olin maistanut ensimmäistä satsia. Hillo on hiukan toffeemaista ja taivaallisen hyvää! Tämä resepti jää käyttöön.

Alkuperäinen ohje täältä.

Mausteena käytin kanelitankoja ja muskottipähkinää. 

Seuraavalla kerralla aion kokeilla sitruuna ja inkivääriä.

Sokerin määrää voi säädellä. Itse en laittanut pakkaseen meneviin hilloihin kovin paljoa sokeria, koska säilyvät pakastettuna vähemmälläkin. Ohjeen määrällä (1/3) hillo säilyy kellarissa/jääkaapissa hyvin vuoden verran.

Ensimmäinen vaihe: Omenat käyvät läpi tiukan laadunvalvonnan.

Muoks.
Ja uuni sitten täyteen omenaa, että ei mitään yhtä pientä vuokaa kerrallaan.
Minä survoin 4 vuokaa kerrallaan (kahdessa kerroksessa), eikä ollut edes kiertoilmaa käytössä. Tasaisesti muhivat omppuloiset. Vuoat saa laittaa ihan kukkuralleen, sillä kypsyessään menevät kasaan reilusti.

*****

Hei sinä, joka löysit Blogiini hakusanalla "naisten lempikukat"! Terve!

Toivottavasti vastaus ei tule myöhässä, mutta mitä jos kokeilisit neilikoita? 

Pionit on ymmärrykseni mukaan myös usean naisen lemppareita, mutta niitä ei taida enää löytää. Tai entäpä jos heittäytyisit oikein romanttiseksi ja poimisit kukkakimpun syksyn kukista ihan ite? Vaikka en minä sittenkään tiedä... Pelaa nyt vaan varman päälle ja vie niitä neilikoita.

Tulehan sitten kertomaan kuinka kävi.

ps. Neilikat - ne on näitä.

#Instagram

#MEITSI #ON #NYT #INSTASSA. 

#KIITOS #KUMMITYTTÖNI

#PÄÄSEN #VIIMEIN #KÄYTTÄMÄÄN #HASHTAGEJA

#HÄSTÄG #HASHTAG #HÄSHTÄG #HÄSTÄÄKI #HÄH

Ps. Millä nimellä löydän teidät Instasta?

Kipsipää (osa 2)

Sisustusrintamalla tapahtuu! 

Kirpparilta löytynyt kipsipää pääsi tänään seinälle. Tämä onkin sitten sillä saralla ainoa ponnistus pitkiin aikoihin. Edes lampaantaljoja en ole vielä lähtenyt penkomaan kaapeista. Kynttilätkin suurimmaksi osaksi kaapeissa. Eikä puuttuvat listat porrashuoneessa ärsytä sen enempää, kuin mitä tähänkään asti. Kumma syksy kerrassaan!

Kanojen juhlaa

Börje + tiimi ovat olleet onnekkaita viimeisimmän viikon aikana, sillä meillä on juhlittu 7-v-synttäreitä ja lähipiirin häitä. Kanojen onneksi se tarkoittaa vohveleiden, kakkujen, hedelmien ja muiden herkkujen jämiä. Börje käyttäytyy muutoin herrasmiehen elkein, mutta kun kyse on juustokakusta, unohtuu meidänkin herrasmieheltä etiketin mukainen käyttäytyminen, mikä on varsin inhimillistä ymmärettävää. Marttyyriksi on turha ruveta silloin kuin eteen tarjoillaan mangojustokakku ja se pala on jaettava viiden ahnaan kanan kanssa. Tällöin on oltava nopea!

Herrasmies voi olla aina sitten taas myöhemmin, kun eväät ovat pihlajanmarja tai perunankuori -osastoa.

Onko olemassa hellyttävämpää näkyä, kuin kukko joka on helttoja ja lakkejaan myöten tuorejuustossa?

Hellyyttävä on sekin näky, kun kanaset lopulta putsaavat miekkosen sotkeman naaman. Börje ottaa tämän avun kiitollisena vastaan seisomalla ihan hiljaa paikallaan ja räpyttelemällä silmiään.

Kanoilla ja lampailla kävi tällä viikolla vieraita. Paikallisesta koulusta kävi 4-luokka vierailulla. Valtavan fiksuja oppilaita kaikki ja osasivat niin nätisti käyttäytyä eläinten kanssa, vaikka alkuunsa se minua kieltämättä hiukan jännittikin. Eläintarhoissa sapen saa kiehumaan ne vanhemmat, jotka eivät puutu millään tavalla siihen kun lapset mesoavat ja aivan suorastaan kiusaavat eläimiä. Tekisi mieli mennä muutaman papattimaton kera tällaisten vanhempien koti-ikkunoiden alle. Olin joskus seota Särkänniemen akvaariossa, kun lapset saivat hakata akvaarioiden lasiseiniä ja käyttäytyä siellä ja kotieläinpihassa miten vaan lystäsivät, eläimiä häiriten . Käyttäytymisongelmat ovat meilläkin erityislapsen kanssa arkipäivää, mutta en minä silti  olankohautuksella tuollaista suostu ohittamaan. 

No niin, ei pitänyt nyt mennä tähän. Sen verran kuitenkin vielä sanon, että delfinaarioon en mene enää koskaan! Itkin siellä silmät päästäni. Ihan vain siksi, että delfiinit ovat niin kertakaikkisen symppiksiä.

Näppärästi aasinsiltana delfiineistä muihin symppiksiin tyyppeihin. Hauska tämä blogimaailma, kun sen kautta saa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Tänään kävi Suupohjan kehittämisyhdistys hankkeen tiimoilta Oi mutsi, mutsi -blogia kirjoittava ihana Elsa ja hänen valloittava Kaamos-poikansa, mukana oli myös Suupohjan kehittämisyhdistyksen Sirkku ja Veikko-poika. Huvittavaa - me muutamme tänne lakeuksille keskelle "ei mitään" ja meillä käy enemmän vieraita kahden vuoden sisällä, kuin Tampereella yhteensä, yli 10 asutun vuoden aikana. 

Teille muille, tällä alueella asustaville vinkkinä, että kannattaa mennä ja tutustua Suupohjan uudistuneelle verkkoportaalille (klik). Täälla vierailtuani huomasin mm. missanneeni viime viikolla järjestetyn villiruokakurssin - hitto! Sivuston kautta törmäsin myös tähän upeaan paikkaan, joka sijaitsee viereisellä paikkakunnalla ja josta en ole aiemmin kuullut mitään.