Börje + tiimi ovat olleet onnekkaita viimeisimmän viikon aikana, sillä meillä on juhlittu 7-v-synttäreitä ja lähipiirin häitä. Kanojen onneksi se tarkoittaa vohveleiden, kakkujen, hedelmien ja muiden herkkujen jämiä. Börje käyttäytyy muutoin herrasmiehen elkein, mutta kun kyse on juustokakusta, unohtuu meidänkin herrasmieheltä etiketin mukainen käyttäytyminen, mikä on varsin inhimillistä ymmärettävää. Marttyyriksi on turha ruveta silloin kuin eteen tarjoillaan mangojustokakku ja se pala on jaettava viiden ahnaan kanan kanssa. Tällöin on oltava nopea!
Herrasmies voi olla aina sitten taas myöhemmin, kun eväät ovat pihlajanmarja tai perunankuori -osastoa.
Onko olemassa hellyttävämpää näkyä, kuin kukko joka on helttoja ja lakkejaan myöten tuorejuustossa?
Hellyyttävä on sekin näky, kun kanaset lopulta putsaavat miekkosen sotkeman naaman. Börje ottaa tämän avun kiitollisena vastaan seisomalla ihan hiljaa paikallaan ja räpyttelemällä silmiään.
Kanoilla ja lampailla kävi tällä viikolla vieraita. Paikallisesta koulusta kävi 4-luokka vierailulla. Valtavan fiksuja oppilaita kaikki ja osasivat niin nätisti käyttäytyä eläinten kanssa, vaikka alkuunsa se minua kieltämättä hiukan jännittikin. Eläintarhoissa sapen saa kiehumaan ne vanhemmat, jotka eivät puutu millään tavalla siihen kun lapset mesoavat ja aivan suorastaan kiusaavat eläimiä. Tekisi mieli mennä muutaman papattimaton kera tällaisten vanhempien koti-ikkunoiden alle. Olin joskus seota Särkänniemen akvaariossa, kun lapset saivat hakata akvaarioiden lasiseiniä ja käyttäytyä siellä ja kotieläinpihassa miten vaan lystäsivät, eläimiä häiriten . Käyttäytymisongelmat ovat meilläkin erityislapsen kanssa arkipäivää, mutta en minä silti olankohautuksella tuollaista suostu ohittamaan.
No niin, ei pitänyt nyt mennä tähän. Sen verran kuitenkin vielä sanon, että delfinaarioon en mene enää koskaan! Itkin siellä silmät päästäni. Ihan vain siksi, että delfiinit ovat niin kertakaikkisen symppiksiä.
Näppärästi aasinsiltana delfiineistä muihin symppiksiin tyyppeihin. Hauska tämä blogimaailma, kun sen kautta saa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Tänään kävi Suupohjan kehittämisyhdistys hankkeen tiimoilta Oi mutsi, mutsi -blogia kirjoittava ihana Elsa ja hänen valloittava Kaamos-poikansa, mukana oli myös Suupohjan kehittämisyhdistyksen Sirkku ja Veikko-poika. Huvittavaa - me muutamme tänne lakeuksille keskelle "ei mitään" ja meillä käy enemmän vieraita kahden vuoden sisällä, kuin Tampereella yhteensä, yli 10 asutun vuoden aikana.
Teille muille, tällä alueella asustaville vinkkinä, että kannattaa mennä ja tutustua Suupohjan uudistuneelle verkkoportaalille (klik). Täälla vierailtuani huomasin mm. missanneeni viime viikolla järjestetyn villiruokakurssin - hitto! Sivuston kautta törmäsin myös tähän upeaan paikkaan, joka sijaitsee viereisellä paikkakunnalla ja josta en ole aiemmin kuullut mitään.
On siinä Börjellä ja kanasilla ollut herkkupäivät..:) Olen samaa mieltä tuostaa lasten käyttäytymisestä...tai siis oikein taitaa olla sanottu, vanhempien käyttäytymisestä eläimiä kohtaan!!
VastaaPoista:) Eikä ole jäänyt huomaamatta parven pettynyt olemus, kun kakun jämien tilalla tarjoillaankin taas (keittiöjätteenä) keitettyä perunankuoria!
PoistaBörjen ja kanojen onnenpäivät :))
VastaaPoista..On taas toviksi ohi ja arkinen ruokalista on sitä samaa, tylsää, juuresten kuorta. ;D
PoistaHassua, toisen blogin kautta klikkasin tänne ja kuulosti jotenkin tutulta tuo Suupohja. Samoilla seutuvilla siis elellään. Meillä on menossa pohjalaistalon siirto-operaatio... nythän voinkin täällä käydä inspiroitumassa. ;)
VastaaPoistaTosi kiva, kun jätit kommentin - tulin löytäneeksi blogisi! Mielenkiintoinen projekti teillä! Klikkasin itseni lukijaksi ja jään mielenkiinnolla seuraamaan siirtourakkaanne! Tsemppiä teille, lopputulos on varmasti palkitseva :)
PoistaValloittava Börje. Minulla on aivan samoja kokemuksia eläintarhoista, lapsista ja vanhemmista. Ei ihme, että niin paljon joudutaan puhumaan kiusaamisesta kun vanhemmat välinpitämättömyydellään viestivät, että kiusaaminen on ok. Kiusaaminen on kiusaamista oli kohde mikä tahansa. Delfinaariostakin tuli vuosikausia sitten samanlainen kokemus, enää en voi kuvitellakaan meneväni sinne, tulen liian surulliseksi. Sama kokemus vieraistakin, kaupungissa minulla oli vain harvoin vieraita, täällä maalla sen sijaan usein.
VastaaPoistaTotta. Miten ihmeessä lapset voisivat oppia kunnioittamaan toista olentoa, kun aikuiset vieressä, hiljaa hyväksyvät kiusanteon. Muutoinkin aikuisten tapa puhua muista ihmisistä lasten kuullen joskus hämmästyttää.
PoistaOnneksi mulla on myös ihan toisenlainen kokemus delfiinien kohtaamisesta. Meksikossa oli mahdollista päästä uimaan delfiinien kanssa merialtaassa, ja siellä ei tarvinnut vollottaa. Allas oli suuri ja delfiinit pääsivät uimaan isolla alueella. :)
Mistähän kummasta se johtuu, että maalla muutaman kilometrin välimatkat ei ole mikään ongelma, niin kuin ne kaupungissa saattavat sellaiseksi muodostua - siellä muutamienkin kilometrien välimatka on monien aikataulutuksien päässä.