30.1.2014

Vaaleaverikkö kultakehyksissä





Nopeasti tulin teille näyttämään, että maltoin viimein tarttua tapettiveitseen ja leikkasin muusakirjasta ensimmäisen kuvan kehyksiin. Kirja on täynnä ihan mielettömiä kuvia, ja tämä vaaleaverikkö (Lee Miller) päätyi nyt ensimmäisenä kehyksiin. Menisiköhän se jo creepyn puolelle, jos kehystäisin koko seinän täyteen kirjan kuvia? Ei kai? Tai entä sitten, vaikka vähän  menisikin..

Pidemmittä puheitta, torstai-iltoja Teille! 

Zaz - Je Veux

26.1.2014

Kahvia koneeseen!





Olen luultavasti rikkonut viikonloppuna oman henkilökohtaisen kahvinjuontiennätykseni, sikäli jos yhtään osaan tulkita oikein ruokatorveni tämänhetkistä tilaa ja sen yrityksistä huomautella liikakäytöstä. Mutta kattokaas, kun mä ostin meille mokkapannun! Nyt valmistuu espressot, lattet ja muut hienoudet ihan kotosalla, puuhellalla poristen. Alunperin mun oli tarkoitus ostaa mutteripannu T:lle syntymäpäivälahjaksi maaliskuussa, mutta kärsimättömänä en jaksanut odottaa siihen saakka. Tämä mokkapannu toimikoot tammikuisena piristeenä, jotenkin takkuisesti alkaneelle tälle vuodelle. Kun pannullisen jälkeen kahvia tuntuu edelleen siltä, että ei vaan yksinkertaisesti käynnisty tähän päivään, täytyy kokeilla tujumpaa matskua. Espressoa! (Vatsahaava, täältä tullaan!)

Kahvinkeitintä meillä ei ole ollut enää moniin vuosiin, vaan kahvit on keitetty pannukahvityyliin, pressopannulla. Meillä on Ikeasta ostettu pressopannu, joka toimittaa asiansa mallikkaasti. Kahvi on hyvää, eikä suodatinkahvia ei ole ollut ikävä. Pressopannulla kahvi on vahvempaa ja täyteläisempää, täydellistä pannukahvia!

Kahvinjuonnin lisäksi olen viikonlopun aikana pyöritellyt huonekaluja ympäriinsä (taas!). Kaikki sai alkunsa meille muuttaneesta vanhasta, ihanasta metalli/lasi/puukaapista. Neiti-Pastillista. Se aikaansai makuuhuoneen uudelleen järjestelyä ja sitten koko homma lähti lapasesta. 
"Tahdonvoimaa" - huusin miehelleni rappusissa, kun kannoimme sinne yhtä täyspuista lipastoa ja toista alas. ;D Hommat makkarissa on vielä vähän kesken, mutta makkarin ja keittiön välissä oleva pikkuinen läpikulkuhuone sai uuden funktion. Siellä aiemminkin ollut pöytä toimii nyt laittautumispöytänä ja on enemmän jatketta makkarille. Aiemmin tämä pöytä on toiminut puolikuolleiden tietokoneiden säilytyspaikkana.



Nyt salaatintekoon! Moi!

21.1.2014

Kylmä! Kalt! Cold!







Ulkona vallitseva, kimaltelevan kaunis, talvimaisema ja jatkuvasti lisääntyvä valon määrä on ehkä lohdullisinta, mitä tammikuulta voi toivoa. Tällä hetkellä maisemia on tyydyttävä ihailemaan lähinnä ikkunaruudun takaa, sisätiloista, sillä meidän suunnalla paukkuu armottoman kovat pakkaset! Lyhyitä pyrähdyksiä kameran kanssa olen uskaltautunut silti tekemään. 
Samalla olen tiiraillut ja surkutellut pikkulintuja, jotka istuvat oksillaan, kylmästä kankeina. Tekisi mieli viedä niille styroxia, jossa ne voisivat käydä lämmittelemässä jalkojaan. Vai lämmittäisiköhän se edes? Raukat. 
(Niitä pakkasessa paikallaan palelevia pikkulintuja katsellessa, mun päässä alkaa muuten aina soimaan Edu Kettusen biisin kertosäe "..olet kalleimpani, sinä saatanan kone älä hyydy...")

Joulukuussa, pakkasten ja lumen puutteessa mua suretti saimaannorppia uhkaava kohtalo, tai siis kuuttien, joita ilman jäätä ja lumipeitettä uhkasi joukkokuolema. Onneksi nyt paukkuu! Jos pikkulintujen surkuttelua ei lasketa, olen varsin tyytyväinen ulkona vallitsevaan säähän. Kyllä se on kiva, että vielä toistaiseksi ainakin, saadaan nauttia neljästä erilaisesta vuodenajasta. Ja hei, muutama kuukausi, niin kevät on jo täällä. Kevät on ehdottomasti mun lemppari vuodenaika. Ja mikä parasta, tällä hetkellä olemme kalenterin mukaan kaikista kauimpana loppusyksyn pimeydestä ja ankeudesta. Ja joulusta. Vuoden mukavampi puolisko on siis käsillä. Kevättä ja kesää kohti lasketellaan. 

Mua kevättää jo siinä määrin, että tulin kuin vahingossa tilanneeksi parit vaaleanpunaiset ((!!) oikeammin vanha roosa, sellainen herkkä puuterinen sävy)) tyynynpäälliset kuistin sohvalle kevättä edustamaan ja kun nyt verhojen makuun pääsin kirjastohuoneessa, niin uskaltauduin ostamaan kuistillekin laskosverhot. Tänä iltana löydän kuistilta (toivottavasti) yhden kiroavan, verhoja kokoavan miehen. Niissä näytti olevan jokseenkin mielenkiintoinen ripustusmekanismi (ja paljon pieniä osia ja kummallisia kepukoita mukana). Totesin, että ei oo ihan mun juttu.

Toiveikasta tiistaita toivottelen teille!

20.1.2014

Tallinna













Terveiset Tallinnasta!
Jaksan joka kerta lumoutua uudelleen Vanhankaupungin kauneudesta. Jos olisin rikas, ostaisin itselleni kaupunkiresidenssin Vanhastakaupungista. Siellä voisi käydä fiilistelemässä aina tarvittaessa, jos maalaiselämä tuppaa kyllästyttämään. Hyvää ruokaa, kivoja kahviloita, kauniita rakennuksia ja edullista viiniä, mitä sitä muuta ihminen tarvitsee viihtyäkseen?

ps. Tekemäni uudenvuodenlupaus ja sen noudattaminen Tallinnassa, alemyyntien aikaan ei ennakko-oletuksista huolimatta osoittautunut lainkaan tuskalliseksi. Päinvastoin. Oli melkeinpä vapauttavaa kierrellä kaupunkia, ilman pakonomaista shoppailun tarvetta. Toisaalta, ehkä tammikuussa on liian aikaista hehkuttaa. Kyllä tässä on vielä ruhtinaallisesti aikaa katua. 

Pirtsakkaa viikkoa mulle ja teille! (Pienoinen univelka kulkeutui reissusta kotiintuomisiksi asti)

16.1.2014

Renginkaappi


Mua on tässä nyt vuoden päivät pistänyt silmään tämän renginkaapin sävy, joka ei oikein käy yksiin salissa olevien kalusteiden kanssa. Itsessään kaapin väri on oikein kiva, ja sen vuoksi olen siirtänyt kaapin pintakäsittelyä ja odottanut, jos oma silmä tottuisi siihen. Yli vuoden päivät yritin, mutta ei siihen vaan tottunut. Renginkaappi on vanhan 1800-luvun senkin yläpuolella, senkissä on alkuperäinen liimamaalipinta, joka on mielestäni kaunis kuin mikä. Ajatuksena oli, että renginkaappi mukautuisi väreiltään paremmin  senkin maalipinnan kanssa. 


Löysin kaapista Liberon valkokalkkivahaa ja ei kun sukka käteen (en löytänyt teräsvillaa siihen hätään) ja sutimaan. 

Lopputuloksesta tuli parempi. Ei se tietenkään ihan samalta näytä, kun tuo vanha liimamaalipinta, mutta nyt sävyero ei pistä silmään enää häiritsevästi.





 Ja miten kiva onkaan kuvata sisällä, taas kun aurinko paistaa! Tätä lisää!