22.6.2014

Annabella, Isabella, Impi, Lempi, Irma ja Armi






Neljä päivää kestäneen lampuriuran perusteella olen todella iloinen, että uskalsimme toteuttaa haaveemme ja hankkia meille lampaita. Lampaat ovat mukavan monipuolisia hyötyeläimiä. Hoitavat tehokkaasti vanhoja laidunmaita, tuottavat villaa ja myöhemmin, karitsointien kautta, pitävät perheemme lihassa - ja luultavasti mahdollistavat pienimuotoisen lihan suoramyynnin muillekin halukkaille. Hyötyeläimen ominaisuuksiin voidaan minun mielestäni hyvin lukea eläimen terapeuttinen vaikutus meihin ihmisiinkin. Lammas on mukavan pehmeä ja rauhallinen rapsuteltava - ja joka selvästi nauttii saamistaan hyväilyistä.  Pesin perjantaina kuistin ikkunoita myöhään illalla, ja lopulta koko homma alkoi niin pahasti tökkimään, että oli lähdettävä tekemään iltakierros lammasaitaukseen ja varmistumaan että siellä on kaikki hyvin. Nämä reissut yleensä venähtävät aina aiottua pidemmiksi, kun unohdun juttelemaan ja rapsuttelemaan lampaita. Joukon rohkeimmat (sarvipäinen Annabella ja valkoinen Isabella) juoksevat jo vastaan, kun kuulevat tutut askeleet. Annabella kerjää suukkoja työntämällä päätään naamani eteen, ja Isabella tekee varsin selväksi kaipaavansa rapsutuksia, nyppimällä paidanhelmasta - tai mistä vaan kiinni saa, jos kokee jäävänsä huomiosta vähänkään paitsi - lopettaa kyllä heti, kunhan vaan rapsutuksia satelee. Huvittavia otuksia. Aivan pötypuhetta on, jos joku väittää lampaita tyhmiksi tai tylsiksi. Meidän ahvenanmaanlampaat ovat ainakin kaikkea muuta! Uteliaita, seurallisia ja todella ketteriä liikkeissään - vähän vuohimaisia tapauksia. 

Mukavaa on myös omalta osaltaan olla säilyttämässä näitä vanhoja alkuperäisrotuja. Ahvenanmaanlamas luokitellaan mielestäni edelleen uhanalaiseksi lajiksi, mutta rotu on pikkuhiljaa elpymässä. Meidän katras koostuu kuudesta uuhesta, jotka saavat toimia mammoina ja mahdollisuuksien mukaan hiljalleen kasvattaa omaa katraslukuamme suuremmaksi. Katsotaan nyt mitä tästä vielä kehkeytyy. :)

Börjenurkka:
Minä olen melko varma, että Börje yrittää matkia lampaiden ääntelyä. Ainakin sen juttelurepertuaariin on tullut ihan uusia ääntelyitä, nyt lampaiden saavuttua. Ääntely muistuttaa erehdyttävästi lampaan "määääääää"-ääntä, sellaisella kukkomaisella otteella. Voikohan tämä olla mahdollista, että kukko yrittää matkia erilaisia ääniä? Vai onko Börje ihan omaa lajiaan?





22 kommenttia:

  1. Lampaat ovat ihania. Vaeltaessani Jäämerellä törmään joskus suuriin vapaana laiduntaviin laumoihin. Joskus laulan niille, sillä ne ovat todella kiitollista yleisöä, pysähtyvät kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Melkein alkavat taputtaa soolon päätyttyä :) Postausen kuvat ovat kuin Suomifilmistä, täydellistä idylliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäämerellä vaeltamassa?! Vautsi, sinulla olisi kyllä varmasti monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavana reissuiltasi.

      Lampaat ovat kyllä fiksuja, ja osaavat varmasti arvostaa laadukkaita lauluesityksiä :D Toivottavasti lampailla ei ole kuitenkaan absoluuttinen sävelkorva, että eivät kauheasti kärsi jos joskus laulaa lurautan. :)

      Poista
  2. Tykkään lampaista...edellisen kodin naapurissa oli lampaita ja yksi aamu, kun katsoin ikkunasta, olivat meidän metsässä...siitä sitten ajamaan niitä kotiin...oli kyllä hauskaa..:)
    Kauniita kuvia sinusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että olivat metsässä eikä esimerkiksi kukkapenkissänne ;) Huh, toivotaan että meidän määkyjät pysyvät aitojen sisäpuolella :)

      Ja kiitos paljon! :)

      Poista
  3. Lampaat ovat suloisia ja eläinten kanssa puuhastelu tuntuu kiirettä tulvivassa nykymaailmanmenossa varsin yleelliseltä. Rauhallisia, kiireettömiä hetkiä ja paluuta johonkin, mitä ihminen suorastaan kaipaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin totta. Ikinä ei saa olla niin kiire, että ei ehtisi lampaita rapsuttelemaan. :)

      Poista
  4. Aivan ihania otuksia! :) Tuovat tosiaan iloa ja eloa maalaismaisemaan.

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti minäkin saan vielä joskus omat lampaat. Eläinten hoitaminen ja niiden kanssa puuhailu ja niiden touhujen seuraaminen on todellakin terapeuttista. Se koskettaa ihmistä johonkin hyvin syvälle alkukantaiseen onnellisuuspisteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku alkukantainen onnellisuuspiste on kyllä herätetty näiden lambien avulla. En pistä ollenkaan pahakseni, että joukossa on muutama poikkeuksellisen hellyydenkipeä tapaus - nämä jaksaisivat olla loputtomiin pusuteltavana ja paijatavana. Meillä on mahtava katras <3

      Ja aamulla heinää lampaille niittäessä, tuntee tekevänä jotain todella hyödyllistä :D Odotan silti, että meidän lamasverkot saapuisivat, ennen kuin niittäminen alkaa tökkimään ;) Mutta saa nyt nähdä, kuinka ne malttaa sinne metsänlaidalla viedä - pois näköetäisyydeltä. Huoli on jo nyt niin kovaa - Laitoin eilen tilaukseen saksalaista susiverkkoa. Tavallinen (150cm) verkkoaita saa tulla tähän lähemmäs, ja susiverkko tuonne kauempana olevalle laitumelle. Laumanvartijaakin on jo harkittu moneen kertaan.

      Poista
  6. Kauniita ♥

    Meille on tulossa naapuriin lampaita pian. Sellainen valtava tila. Satoja. Mulle on siis luvassa rajatonta rapsutusterapiaa ;)

    VastaaPoista
  7. Paljon onnea lampaista! Olen joskus ollut kesätöissä lammastilalla ja lampaat on todella ihania eläimiä. Aina jos näen niitä jossain niin pakko jäädä juttelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ihana kesätyö! :) Minä olen kovin yllättynyt meidän lauman uteliasuudesta ja rohkeudesta - eivät turhasta hötkyile/säpsähtele. Symppiksiä tyttöjä ♥

      Poista
  8. Ihana kuulla lammaskuulumisianne! Meillä on tänä vuonna ihan erilaiset pässipäkätit - pitääkin kertoilla niistä lähiaikoina - eivät juuri meidän seurasta vielä välitä, mutta toisaalta hyvä niinkin, vaikka kivahan niitä olis rapsutella päivät pääksytystään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin lukemassa pässeistänne! Onpa jännä, että katraaseen ei ole sattunut yhtään uteliaampaa tapausta jonka johdolla muutkin uskaltautuisivat tutustumaan. He ovat sitten omaan seuraansa varsin tyytyväisiä - ei sekään huono asia ole :) Teillä kun pässit ovat muutenkin lyhyen ajan, niin eihän se kai varsinaisesti mikään ongelmakaan ole, että eivät välitä ihmisseurasta (vaikka tietenkin jäävät laadukkaasta ihmisseurasta paitsi! ;)

      Poista
  9. Onpa mukavaa, että teillä on mahdollisuus ihailla naapurin lampaita - hyvä ratkaisu sekin, ja pääsee itse paljon vähemmällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^ja tää oli Laura sulle. Äääh, meni väärään paikkaan! :/

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Hienoja lampaita, onneksi olkoon!

    Mekin pysähdyimme lähiseudulla ajellessamme erään suuren lammaslauman kohdalla ihastelemaan mahtavaa määkymistä ja suloisia lampaita. Kovasti tekisi mieli hankkia omalle pihalle pian noita kiharaturkkeja. Laidunmaatakin on naapurista luvattu (siis täältä uudesta kodista) ja omassakin uudessa pihapiirissämme olisi ainakin parille lampaalle syötävää... Täytyypä tulla pian tutustumaan teidän neitoihin, kunhan täältä kauempaa talon kunnostustöistä kerkiämme =)

    VastaaPoista
  12. Onneksi olkoon lammastilallisille! Ne on mukavia otuksia :)

    VastaaPoista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe