Matelevat päivät

Odottavan aika on pitkä. 

Hemmetin pitkä!

Laskettuaika olisi huomenna, mutta taitaapa tuo hikkapylly viihtyä omassa kengurupussissaan vielä hyvän tovin. Varovaisen hellämielisesti olen koettanut vihjalla vuokra-ajan umpeutumisajan olevan käsillä, mutta tämä vuokralainen ei ole ottanut kuuleviin korviinsakaan vihjailujani.  

Kovin vaikeaa on enää yrittää keskittää ajatuksiaan mihinkään. Matelevina päivinä olen kuitenkin koettanut  keskittyä kirjojen lukemiseen. Tähän odotusaikaan sopi oikein hyvin luettavaksi Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Ihana, ihana ihana kirja. Piti suositella tätä teille ystävänpäivänä jo, sillä kirjan tarina on ylistys ystävyydelle. Ensimmäiset alle sata sivua olivat ehkä hieman pitkästyttäviä, ennen kuin tarinan pehmeä maailma imi mukaansa. Ei siis kannata luovuttaa kesken tämän kirjan kanssa. Joku voi tuomita kirjan kliseiseksi, mutta minulle tämä toimi tässä tilassa paremmin kuin hyvin. Toisaalta, jostain syystä tässä tilassa Jukka Kuoppamäen "Paljon sanomatta jää" aiheuttaa välittömän itkutulvan (!!!). Uskallan silti suositella Olssonin kirjaa kaikesta huolimatta. 

Olssonin kirjan jälkeen aloitin lukemaan Gillian Flynnin Kilttiä tyttöä ja olipas se hyppäys aivan toisenlaiseen maailmaan. Mukaansa tempaava heti ensisivuilta saakka, ja jännäksi käy ennen kuin loppu on selvillä. Hukkaan ei mene tämänkään lukukokemus - päinvastoin, todella koukuttava juoni. 

Lukuintoni vaihtelee kausittain. Välillä  saattaa kulua vuosikin ilman ainuttakaan kirjaa, joka taas korjautuu toisena hetkenä monen kirjan lukemisena peräjälkeen. Tykkään lukea kirjoja joita joku muu on suositellut, enkä yleensä jätä huonoakaan kirjaa kesken.  Toisaalta joskus ihan vähän  harmittaa huonon kirjan jälkeen, että olisi pitänyt  luovuttaa ja käyttää aikansa järkevämmin. Monesti kuitenkin tylsän alun omaava kirja herää eloon vasta puolessa välin - silti tarjoillen vielä hyvän lukukokemuksen. Elokuvien kanssa en jaksa olla läheskään näin pitkämielinen, vaan luovutan todella herkästi. 

Olisin mielelläni kuullut teidän kirjasuosikeistanne kommenttien puolella. 

Mitä sinä olet viimeksi lukenut?

Ps. Piti tehdä oma postaus kanojen hautomispuuhista, mutta ymppään suru-uutiset tähän loppuun. Bööna ja Sussun yhteishaudonta tuotti kyllä tipuja - mutta tuntemattomasta syystä kaikki löytyivät aina kuolleina. Epäilemme, että yhteishaudonta samassa pesässä sai mammoista kilpailunhaluisia, ja he ovat kilpailleet kuoriutuneista tipuista niin että poikaset ovat menehtyneet siinä rytäkässä (kuolleet poikaset löytyivät aina kanan alta). Seuraavalle kerralle opin ainakin sen, että kimppahaudonta ei ole järkevää ja haudonta on hoidettava jokaisen kanan yksin, omassa pesässään. Jotain hyvää jos tästä pitää löytää, Börje on ainakin nyt todettu hedelmälliseksi kukoksi. Käyttäytyy kuitenkin sen verran herrasmiesmäisesti, että ei alituiseen ole kanojansa polkemassa. Hyvä niin. Kyllä me vielä toivon mukaan Börjen jälkeläisiä saamme ihastella.