25.11.2015

Tatuointi ja maaseudun autioituminen

Oma koti kullankallis! 


Niin kiva kuin onkin - täältä metsäisen peltomaiseman ja hiljaisuuden tyyssijastasta  - lähteä silloin tällöin kaupunkiin, keskelle valoja ja vilinää - niin  paljon ihanampaa on palata kotiin, tuttuja läheneviä kapeita ja katuvalottomia teitä pitkin.

Aika jännä on huomata, miten sitä ajan kuluessa  kaipaa aina vain enemmän hiljaisuutta, rauhaa ja tilaa ympärilleen. Helsingissä, Lönnrotinkadulla oleva hotelli oli tosi rauhallinen, mutta silti en kyennyt nukkumaan, kun muutaman tunnin yössä. Ilmastolaite hurisi, ja kaduilla tööttäili autot  - joka puolelta kantautui ääniä, ei kovia - mutta omaa, huonoa,  nukkumistani häiritseviä. Aamulla pienessä pakkasessa, teki mieli kulkea henkeään pidätellen, välttääkseen autojen pakokaasuja. Ihmisillä oli kiire kaduilla töihin ja opiskeluihin. Moni oli mahdollisesti kulkenut jo hyvän tovin junalla/bussilla/ratikalla/metrolla päästäkseen töihin ja nauttivat siinä viimeisellä kävelyrupeamalla vielä ehkä kiireessä takeawaykahvit. 

Aina kauhistellaan, kuinka täällä maaseudulla etäisyydet on pitkiä. Harvoin puhutaan siitä matkustamiseen käytetystä ajasta. Täällä on ihan mahdollista edetä 40 km työmatka puolessatunnissa. Esikaupunkialueella, jo kymmenen kilometrin työmatka saattaa kestää pahimmillaan melkein tuplat. Autohan täällä maalla asuessa, on lähes pakollinen kapistus, ja onhan siinä oma selvä haittapuolensa ilmaston kannalta. Mutta ei sekään ole niin yksiselittäistä, sillä kyllähän moni kaupunkilainenkin omistaa auton. Kaupunkiajo sitapaitsi kuluttaa paljon enemmän polttoainetta ja näin tuottaa enemmän päästöjä, kuin vastaavasti tasaisilla nopeuksilla ajettu maantieajo. Hmm.. mihinköhän minä olen pyrkimässä tällä kirjoituksellani? En ole aivan varma.

Mutta se on pakko sanoa, että minua ottaa pääkupoliin maalla asuvien ihmisten tietynlainen syyllistäminen, ihan jo päättäjienkin tahoilta. Viimeksi kuuntelin radiosta Osmo Soininvaaran mielipiteitä Sotesta ja maaseutujen palvelujen vähentämisesta ja kihisin oikein kiukusta. Oikeastaan se ärsyttää, että äänestämäni puolueen ajatukset ovat täysin eriäviä tässä asiassa omistani. Minua ärsyttää, että  maalla asuminen kuvastaa jotenkin jälkeenjääneisyyttä. Miksi vihreät ajavat vain (pää)kaupunkilaisten asioista? Minua on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää puolueen kaupunkilainen ajattelutapa, vaikka silti varmaan tulen heitä jatkossakin äänestämään (paremman puutteessa). Nykypäivän valtakunnallisesti toimivat nopeat etäyhteydet mahdollistaa monelle jo etätyön mahdollisuuden. Tämähän se aikoinaan mahdollisti maalle muuton meillekin. Oikeastaan, onko jatkuva ihmisten usuttaminen kasvukeskuksiin jo vähän passé, kun tekniikkakin mahdollistaa jo työskentelyn maantieteellisesti kaukana olevasta työpaikasta?  Onhan se nyt monenkin etu, että maaseutu pysyy asuttuna ja se tarjoaa erilaisia elämyksiä kaupunkiin väsyneillekin? Että ei mene vallan hökkelikylätasolle kehitys maaseudun kylänraiteilla. Puhumattakaan siitä, miten paljon onnettomia ihmisiä maan päällä olisikaan, jos oletusarvona pidetään sitä, että kaikki onnistuvat saavuttamaan hyvän elämän kaupungeissa!  Monella on juuret niin syvällä maaseudussa, että täysin luonnotonta ajatella, että kaikki sopeutuisivat kaupunkielämään. 


Niin ja nyt muistin. Minun piti oikeastaan vain tulla näyttämään tatuiointiani, ja ehkä ihan sivussa maninita kotiinpaluun aiheuttamasta mukavasta tunteesta. Vähän kyllä ehkä saatoin taas eksyä aiheesta. 

Niin, se tatuointi.
Omat voimaeläimeni, toteemiin piirrettynä.
Siinä se on ja pysyy - ikuisesti.



27 kommenttia:

  1. Vautsivau, mikä tatuointi! Ja entisenä kaupunkilaisena, nykyisenä landelaisena olisin kyllä melko epäonnellinen, jos pitäisi takaisin kaupungin pölyihin muuttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Niin. Ainahan se kuuluisa mieli voi tietenkin muuttua, mutta tällä hetkellä ajatus kaupungissa asumisessa on toooosi kaukainen.

      Poista
  2. Vau, mikä tatuointi! Itse en osaa kuvitella itselleni tatuointia, mutta ihailen kyllä niitä toisilla, silloin kun ne on toteutettu noin hienosti kuin nyt tuo sinunkin tatuointisi. Tykkään:)

    VastaaPoista
  3. tosi upea tatuointi! kaupungissa on tosiaan kiva käydä joskus, mutta kyllä maalla vaan on mukavampaa;)

    VastaaPoista
  4. Kävin tänään Helsingissä työmatkan takia.. mietin ihan ääneen että miten voi olla etten kaipaa tänne takaisin YHTÄÄN ja perään ajatus että huh, munhan täytyy tulla jo ensi maanantaina tänne seuraavaan palaveriin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se mukava huomata, että on tullut tehneeksi oikeita valintoja vaikka silloin se hyppy "tuntemattomaan" vähän hirvittikin.

      Poista
  5. Pähee tatuointi, tosi kaunis. Itsekin suunnittelen suurempaa kuva, mutten vielä tiedä uskallanko ottaa noin käteen. En ole myöskään löytänyt sopivaa tekijää, jonka tyyli osuisi toiveisiini.
    Tuo kaupunkiasia on kyllä jännä. Asuin Helsingissä ehkä 8 vuotta, mutta palauduin takaisin maalaiseksi varmaan puolessa vuodessa. Eihän me vieläkään kunnolla metsässä asuta Viimeksi Helsingissä käydessä huomasin että menetän hermoni ihan heti toisiin ihmisiin, en siedä hälyä, tungosta ja kiireisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Pitkät pohtimiset käyty tuon käden tatuoinnin kanssa täälläkin. Mutta sitten ajattelin, että hitot, kerrankos täällä.. jne.

      Samat tunnot täälläkin. Mulle aiheuttaa, jostain syystä, Stocmannin tavaratalossa käynti sellaisen vahvan anti-kaupunkilaisolon. :D

      Poista
    2. Korjaan itseäni: se on Stockmann, eikä Stocmann.

      Poista
  6. Hieno tatuointi!!
    Ajeltiin kerran ruuhka-aikana Turun keskustassa ja jo sen ruuhka sai voimaan pahoin. Olen pahoillani niiden puolesta, jotka joutuvat kaksikertaa päivässä siinä ruuhkassa olemaan...vaikka ei kait heistä se niin paha juttu olekkaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Onneksi suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa varmaankin puhtaasti omasta valinnastaan (ja säälivät meitä maalaisia ;), mutta ruuhkista tuskin silti kukaan osaa nauttia.

      Poista
  7. Wau mikä kuva! Mä varasin Nannalle ajan helmikuuksi...hui....

    Kaupungissa on kiva käydä, ja tosi kiva tulla pois.

    Mä vaan uskon niin, että ihmisiä ei ole luotu asumaan liian lähekkäin, ei ainakaan suomalaisia. Kun jokaisella on tarpeeksi omaa tilaa me voidaan kaikki paremmin. Siksi en voi ymmärtää miksi ihmeessä koitetaan uskotella että pakkautumalla kaikki samaan paikkaan meillä olisi hyvä olla.

    Missä kaupunkilaiset pitää ulkokoirat? Lampaat? Kesäsiat? Askarteluhuoneen? Sienestysmaat mihin hurautetaan vaikka pyörällä töiden jälkeen? Lenkkimaastot mihin pääsee kotinurkalta?

    Mä olen asunut keskisuurissa kaupungeissa, mutta eniten rakastan sitä kun kaikki ikkunasta näkyvä on omaa. Sitä ei vielä ole, mutta siihen saakka mennään näin.

    En voi edes kuvitella millaista on tehdä työmatkat ruuhkassa kun itse ajan nilkka suorana 30km pariinkymmeneen minuuttiin. Oletettavasti tulisin hulluksi melko nopeasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, millaisen kuvan menet ottamaan?

      Ja niin, miten ihmeessä kaupungissa voi saada aikansa kulumaan? :D

      Poista
  8. Upea kuva, kenellä kävit sen ottamassa? Ihailin tuota jo instan puolella :)
    Kaupunki työntää mua pois luotaan koko ajan enemmän ja enemmän. Olisin ihan valmis muuttamaan (kokonaan) maalle, kunhan mies vielä pehmenee ajatukselle. Nyt kun SAAN tehdä töitä kotoa käsin, tuntuu ihan mahdottomalta edes muistella, kuinka yhteen edelliseen duunipaikkaan matkustin Helsingin läpi tunnin per suunta, joka arkipäivä. Ihmisten keskellä, ruuhkassa, ja silti näkemättä ketään tai puhumatta kellekään, oman hupun ja kuulokkeiden muodostamaan minitodellisuuteen uponneena. Kuten suurin osa siinä samassa ruuhkaratikassa istuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Tämän teki Linda Räihä, voin kyllä suositella.

      Teillä on kuitenkin aika hieno tilanne, kun voitte edetä teille sopivaan tahtiin kohti maaseudun rauhaa. Hitaasti, mutta varmasti. :)

      Poista
  9. Niinkuin moni muukin, ihmettelen miten kestinkin niin pitkään pääkaupunkiseudulla! Ja vielä maksoin itseni kipeäksi siellä asumisen ilosta... Samoin ajattelee tuo mieheni, sentään 3. polven helsinkiläinen ;) Maalla on vaan kaikki paremmin, piste. Ja asuntolaina maksettu kymmenessä vuodessa pienellä kk erällä, johon riittää yksi valtion palkka helposti. Et rahapuolta tekstissä maininnut, mutta ainakin meille se on se suurin vapaus! Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät maalla viihdy, mutta se täällä asuvien syyllistäminen saisi tosiaan riittää. Uskon, että on koko Suomen etu pitää maa kokonaan asuttuna.

    Hieno tatska! Minusta on hienoa, kun samalla ihmisellä on eri tyylillä tehtyjä kuvia, kaikki ovat muistoja joistain aikakaudesta elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo rahahommeli tosiaan. Kerrostaloyksiön hinnalla saa maalta jo vaikka miten hienon tilan ja talon. Olen miettinyt monesti että tietävätkö kaupunkilaiset _ihan oikeasti_, miten kallista kaupungissa on elää. Täällä lasten harrastuksetkin on puoli-ilmaisia verrattuna kaupungissa harrastamiseen - toki täällä ei ole juuri valinnanvaraakaan, mutta ainakin lapset ovat tässä asiassa samalla viivalla.

      Kiitos paljon!

      Poista
  10. Olen kyllä niin samoilla linjoilla tuosta maalaisten syyllistämisestä. Itsellä on vielä sikäli toinen jalka kaupungissa, että siellä on aina tosi hauska käydä, ja välillä iskee oikein sellainen maaseutuahdistus, mutta selvää on, etten enää (ainakaan tässä elämäntilanteessa) haluaisi muuttaa takaisin. Paras olisi kun ihmisellä olisi ihan todellinen vapaus valita asuinpaikkansa, siis myös sen puolesta, että etätyö olisi paremmin mahdollista niin että myös pomoille kelpaisi. Ja tatuointi: ihailen tosi paljon teitä, jotka uskaltaa ottaa tollaisia isoja ja näyttäviä tatskoja! Onnittelut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaseutuahdistus - koettu ja podettu on sitäkin, mutta kaupunkiahdistus vie silti voiton.
      Etätyön mahdollisuutta voisi kyllä hyödyntää paaaljon enemmän. Kummallista, jos se ei tule ajan myötä lisääntymään, jos osa lääkärikäynneistäkin on siirtymässä verkkoon.

      Poista
  11. Mä kasvoin maaseudulla alle 6000 asukkaan kylässä ja pakkohan sieltä oli päästä pois kaupungin vilinään näkemään vähän maailmaa (ja opiskelemaan). Olen asunut Helsingissä nyt 8 vuotta ja olen viihtynyt hyvin, mutta silti aina vain useammin huomaan kaipaavani maaseudun rauhaan. Haaveilen isosta vanhasta omakotitalosta omalla pihalla. Se on jotain sellaista, mitä en voi pk-seudulta saada. Toivon, että jossakin vaiheessa elämä olisi sillä mallilla, että voisimme muuttaa täältä pois. Vaikka mukavaahan täälläkin on. Mutta jos jäämme Helsinkiin, en koskaan saavuta unelmaani isosta talosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On silmiä avaavaa käydä välillä vähän muualla. Hirvittävän lohdullista on sekin, että kaikki maaseudulta kaupunkiin muuttaneet eivät jatkuvasti sentään haikaile takaisin maalle - sehän olisi aivan todella surullista. Ja aika aikansa kutakin, onhan se eri asia asua maatilaa maaseudulla 3-kymppisenä, kuin opiskelevana 2-kymppisenä.

      Onnea unelmien toteutumisellenne!

      Poista
  12. Mua on jo pitkään tympinyt tuo maaseutuasujien syyllistäminen.Ja musta on vähitellen alkanut tuntumaan, että juuri maalla asuu ne aidosti ekologiset ihmiset, jotka ei vaan pidä turhaa melua elämäntavoistaan. Ruokaa haetaan marja- ja sienimetsistä. Monilla puutarha tuottaa omaa satoa. Koko ekologisuudesta on tullut aikamoista hurskastelua. Usein lukee sisustusjuttuja vaikkapa juuri Helsingin vanhoista kerrostaloista. Jutut alkaa niin, että kaadoimme välisseinät ja kaikki laitettiin uusiksi, paitsi ehkä lautalattia on juuri ja juuri saanut säilyä. Sitten seuraavassa lauseessa kerrotaan, että syömme vain ekologisesti tuotettuja ruokia. Ja taas seuraavassa lauseessa kerrotaan, kuinka helppoa täältä on suihkaroida pitkin maailmaa lentokoneella. Ekologisuus on kyllä aika suhteellinen käsite ja jokainen varmasti tietää omat heikot lenkit elämäntavoissaan asui sitten maalla tai kaupungissa. Sen vuoksi toisten mustamaalaaminen ja syyllistäminen on toosi rasittavaa.

    VastaaPoista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe