Töyhtöhyyppä

 Alkuviikosta kuulin niiden saapuneen, vaikka mitään ei vielä näkynyt. Eilen sitten jo näin töyhtöhyyppien kaartelevan peltojen yllä, kuin ohjukset. Töyhtöhyyppien ääni muistuttaa mun mielestä tamagotchien ääntä.

Tämä kuva otettu, aika tarkalleen tasan kolme vuotta sitten (12.3.2011). Eipä ollut keväästä tietoakaan vielä. Toivottavasti talvi ei enää yllätä. 

Tuosta töyhtöhyyppäkuvasta sen verran taustaa, että olimme ajelemassa Isojoelle Tampereelta ja hiukan ennen kirkonkylää, keskellä tietä kyyhötti töyhtöhyyppä. En ole varma, oliko se törmännyt autoon, vai miksi se siinä kökötti paikallaan. Pysäytimme auton ja kävin viemässä töyhtöhyypän pellolle, ja taisi se sieltä lentoon pyrähtää. 

Tästä kuvasta tasan viikko takaperin sain puhelun töihin, että meitä odottaa 3,5-vuotias poika Etelä-Afrikassa. Hakumatkalle pääsisimme jo kahden viikon päästä. Meistä tulee äiti ja isä!

Huh, tässä tulee kyyneleet silmiin, kun muistelee tuota aikaa. 

Nyt olen miettinyt, että mitähän tuo lintu symboloi.

10 vuotta sitten, äitini kuoltua kiinnitin paljon huomiota lintuihin ja minusta ne tulivat yhtäkkiä poikkeuksellisen lähelle. Kallistelivat päitään ja katselivat hyvin tarkasti - tai siltä minusta tuntui.

Vähän yli vuosi sitten harmittelin mummulleni, että kun hänen luona on kylän kaikki pikkulinnut ja meillä ei yhden ainuttakaan - ruokintayrityksistäni huolimatta. 

Noin kuukausi tämän jälkeen, mummuni kuoli. 

Kaksi päivää myöhemmin, tikka tuli koputtamaan keittiön ikkunaan ja sen jälkeen laskeutui syömään ruokintapaikalle.

Sattumaa tai ei, mutta linnut ovat minulle symbolisia otuksia. 

Tekisi mieli ottaa lintutatuointi. Töyhtöhyyppä tai varpunen.

Köökissä kajahtaa

Keittiömme on täällä blogissa kyllä jo aiemmin vilahdellut, mutta omaa postausta siitä en ole vielä rustaillut. 

Joten tervetuloa köökkiimme!

Keittiön puolella tulee vietettyä suurin osa sisätiloissa vietetyistä vapaa-ajasta - suurimmaksi osin jopa täysin vapaaehtoisestikin ;) Keittiö on kodin sydän - pitää paikkansa!

Minusta on hirveän luontevaa seurustella keittiössä. Jos saan vieraita, istutan heidät aina keittiöön sinisen talonpoikaispöytämme ääreen tee- tai kahvimukin äärelle, puuhellan lempeään lämpöön. Todella harvoin kestitsemme vieraita salin puolella - enpä muuten tiedä mistä tämä johtuu? 

Salin/olohuoneen sohva on toinen paikka, jossa en osaa seurustella vieraiden (tarkoitan yleisesti kavereita ja tuttavia - en mitään satunnaisia ohikulkijoita) kanssa. Miten siinä oikein kuuluisi olla? 

Ehkä rajoittuneisuuteni johtuu siitä, että meillä ei ole sellaista sohvaryhmää jossa pystyisi istumaan vastakkaisilla paikoilla ja juttelemaan siten, että näköyhteys keskustelukumppaniin säilyisi. Nyt muistuikin mieleen, että yksi ystävistäni usein vienosti ehdottaa, että pitäisikö siirtyä sohvalle istumaan. Puutuukohan niillä takapuolet? Jos olen itse vuosien saatossa jo niin karaistunut näihin koviin tuoleihin, enkä osaa huomioida tarpeeksi herkkäperäisiä!?

Tosiaan, se meidän keittiö. 

Se on kasattu aika pitkälle irtokalusteista. Ainoastaan allastaso on teetetty puusepällä. Avohyllyt ovat vanhaa ylijäämälattialankkua.

Allaskaapin oikealla puolella on integroitu astianpesukone.

Allaskaapin ovessa toimii ovistopparina kekseliäästi puinen lasta. Meidän huushollissa asuu yksi 12-vuotias dyykkari, joka ei jätä käyttämättä ainuttakaan tilaisuuttaan päästä tarkistamaan roskisten saldoa. (<3 Otto <3)

Avohyllyllä matalammalla tasolla säilytetään päivittäisessä käytössä olevia astioita - juomalasit ja kahvimukit. Ylähyllyillä luonnollisesti harvemmin tarvittavia lasitölkkejä ja tarjoiluastioita.

Hyvin on pärjätty ilman kuivauskaappia, sen asian ajaa ihan hyvin tuo Ikeasta ostettu kuivausritilä.

Keittiöstä on mahdollista ottaa hatkat kolmeen eri suuntaan; 

^Tästä saliin.

^ ja vastapäisestä suunnasta makkariin. Ylin kuva on otettu porrashuoneesta, ja se on puuttuva  kolmas poistumisreitti.

Portaikon alle jäävä tila hyödynnettiin skafferina. Miten mä olenkaan tullut toimeen kaikki nämä vuodet ilman ruokakomeroa? Sisältä kuvia sitten joku toinen kerta..

Hellan viereen T nikkaroi lankuista kattilakaapin. 

Uuni- ja puuhellakompleksi rakennettiin vanhan peltikuorisen leivinuunin paikalle.

Induktiolieden alle teimme tason betonista. Käsittelin betonitason mustaksi vahalla.

Yhteenvetona voisin kehua keittiötämme varsin toimivaksi, vaikka meiltä puuttuvatkin kaikki "oikeat" "keittiökalusteet". Saarekkeena toimivan talonpoikaspöydän äärellä on helppo leipoa ja tehdä ruokaa suuremmallakin porukalla. Pitkä rautakaapin myyntitiski tarjoaa sekin kiitettävästi kaivattua laskutilaa kokkailijalle. Keittiönkalusteet on rakennettu aika pitkälle itse ylijäämistä, lukuun ottamatta Ikean teräsvaunua ja tuota Huutonetistä löytynyttä vanhaa myyntitiskiä.

Kalusteiden osalta olemme päässeet melko huokealla budjetilla.

**************************************

En ole viime aikana ehtinyt viettää blogisfäärin äärellä kovin paljon aikaa, ja tästä johtuen olen hiukan laiskanpuoleisesti jättänyt kommentteja kenellekään, vaikka postauksianne olisin ehtinyt lukemaankin. Inhottava flunssakin yrittää nujertaa ja kaataa petiin, vaikka aurinkokin ulkona paistelee ja koettaa houkutella ulkohommiin - niin ja ikkunanpesuun!

Inkivääriteet nassuun ja sohvalle peiton alle. 

Tiistai-illan jatkoa kaikille!

Top-vitonen

Ihana nainen, eli ihanainen Laura haastoi mukaan paljastamaan omat top-5 listani.

Ensin ajattelin tekeväni jokaisesta osiosta oman postauksensa, mutta tulin järkiini ja säästän teidät pidemmiltä jaarituksiltani. 

Hannan TOP-5

Maistuvimmat arkiruoat:

Kaikki laatikko-, pata ja keittoruoat joita on helppo tehdä kerralla suurempi satsi, ja sitten lämmitellä pitkin viikkoa. Tykkään kaalista joka muodossa, ja voisin elää kaalijohdanteisilla kyllästymättä. Kaalilaatikko, kaalikeitto, kaalirisotto, kaalikääryleet..
Myös erilaiset munakkaat ovat arjen lemppareita, koska munakkaan muodossa voi syödä helposti oikeastaan mitä tahansa.

Ilahduttavimmat kirjat:

  En muista kaikkea lukemaani! Luettelen viisi viimeisintä/kesken olevaa:

Kari Hotakainen - Luonnon laki (luettu)

Richard Yates - Revolutionary road (kesken)

Greta Stenberg - Elämä lampaiden kanssa (kesken)

Pentti Alanko ja Elina Regårdh - Suomalainen piha ja puutarhakirja (luettu)

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty (luettu)

Parhaat kirppislöydöt:

Ykköslöytö on pukeutumishuoneen matto. 

Omituisin puolestaan tekojalka.
Aikoinaan edullisesti kirpparilta löytynyt jopo-mallinen pyörä jaksaa ilahduttaa myös.

Etelä-Ranskasta viidellä eurolla ostettu sängynpeite. Jostain syystä varjelen sitä, enkä uskalla ottaa käyttöön. 

Parhaimmat löydot - maton, tekojalan ja pyörän ohella - olen tehnyt Etelä-Ranskassa. Siellä oli vaikka mitä!

Nämä tein itse ja onnistuin

 Takerrun tuohon sanaan "onnistuin" ja tekee mieli vastata kasvimaa - ja vastaankin. Kasvimaa on tarjonnut valtavasti onnistumisen tunteita! Pienestä maahan kylvetystä siemenestä kasvaa lyhyessä ajassa ruokaa.

Ihmeellistä! Siinä se nyt on. Huhtikuussa purkkiin kylvetty kesäkurpitsa jonka taimi tuottaa parhaimmillaan 20 kesäkurpitsaa, siis yhdestä vaivaisesta siemenestä!

Onnistumisen tunteita olen kokenut myös tämän tilkkupeiton kanssa - jonka omaksi hämmästyksekseni sain tehtyä loppuun asti!

Jos pitkähermoista ihmistä kuvataan lehmänhermoisena, niin mikähän kuvaisi sitten tällaista kärsimätöntä ja lyhytpinnaista? Tilkkupeiton tekeminen ja tuhansien hamahelmien kanssa askartelu (ylivilkkaan lapsen kanssa) ovat hyviä hermojenvenytysharjoituksia meille kaikille. 

Minusta olisi voinut tulla isona

Puolimatruusi, matruusi, perämies tai vaikkapa laivan kapteeni.

Olin nimittäin merenkulkuoppilaitoksessa puoli vuotta todetakseni, että ei ole mun juttuni, sittenkään. Joka tapauksessa, hyvin mielenkiintoinen jakso tuo puolivuotinen oli. Pääsin testaamaan savusukeltamista, meripelastusta, koulualuksen ohjaamista, hitsaamista ja kaikkea sellaista hiukan epätavallisempaa.

 Nykyinen työ ei ehkä ole aivan yhtä jännittävää. Sillä olen kirjanpitäjä. 

Olen niin mielikuvitukseton tyyppi, että en keksi omaa listaa millään. Käytän Lauran hyvää, ja valmiiksi mietittyä listausta, kääntäen ne muotoon:


inhokkiruoat
kirjat jotka jätin kesken
turhimmat ostokseni
tässä mokasin ja epäonnistuin
minusta ei olisi voinut koskaan tulla isona

Mielelläni lueskelisin top-5 listan seuraavilta bloggareilta:

Rotvallin reunalta
Östermyran aurinko
Pömpeli
Katan uus polku
Sekasortoa

***********
Enkä yksinkertaisesti mitenkään pysty olemaan kertomatta teille sitä, että lähdemme huomenna tutustuman lammastilalle! Valitsemme sieltä meille kesäkuussa muuttavat päkättimet. Arvatkaa olenko mää täällä täpinöissäni!! No olen!

oviverhot?

Riuttalan oviverhoja aiemmin ihailleena, olen alannut harkitsemaan meillekin oviverhoja. 

Ulko-ovi - johon verhoja olen ajatellut -  on kylläkin lämpöeristetty, joten verhon tärkeimmäksi funktioksi jäisi kesäisin kärpästen loitolla pitäminen sisätiloista.

Kangaskin on jo valmiina mielessä, ja se on Toile de Jouy -kuosinen kangas, josta tykkään kovasti! 

Toile de Jouyta meiltä löytyy valkoharmaana ennestään kylppärin tapetista.

...ja tykkään siitä valtavasti.

Ainoastaan värin valitseminen tuntuu hankalalta, sillä samaista kuosia löytyy mitä herkullisimmissa väreissä!

Alla omat viisi suosikkia, jotka eivät ehkä edusta tarjonnan värikkäintä loistoa, mutta mitkä  passaisi kuistimme värimaailmaan mielestäni parhaiten. 

1.

2.

3.

4.

5.

kankaiden kuvat on täältä

Kokeilin mallailla vanhaa ranskalaista peitettä oviaukkoon, ja kyllähän tuohon verhot sopisi.

Tällä hetkellä vaihtoehdoista vahvimmilla on kuvien kankaat: yksi ja kolme. 

Täytyy vielä tovi miettiä oviverhojen "tarpeellisuutta".. Onko teillä oviverhoja?

maaliskuun eka

 Kuistin harmaantunut lautaseinä on historiaa. Maalasin sen pari päivää sitten Uulan Helmi-sävyllä. Kyseessähän oli oikeasti vanha ladonseinälauta joka oli väriltään oikein kaunis, mutta jotenkin liian lavastettu. Varmasti toimisi paremmin, jos huoneen kaikki seinät olisi reilusti harmaantuneesta laudasta - eikä vain yksi seinä. Meillä oli liian vähän harmaantunutta lautaa. 

 (Pariovet tuossa vasemmalla kätkee taakseen vaatesäilytyksen. Vaatesäilytyksen takana on kevytrakenteinen seinä, jonka takana on tekninen tila maalämpökoneineen. Käynti tekniseen tilaan on vessasta. )

Ja voi, miten ihminen voikaan tulla onnelliseksi kimpusta nättejä neilikoita! Perjantaina siivouksen jälkeen kuskasin neilikoita ympäriinsä, ihastelin ja otin valokuvia. Joku vuosi takaperin, raaskin harvoin ostaa kukkia itselleni, enkä oikein ymmärtänyt miksi niitä itselleen ylipäätään ostaisi. Nyt ajateltuna muutama euro kukista on ihan käypä hinta siitä fiiliksestä jonka kotiin - tai itselle - saa tuoreilla kukilla. Tääkin on luultavasti enemmän ikäjuttu? Vai osteleeko nuoret ihmiset itselleen kukkia ja sitten heiluvat kameran kanssa perjantaina, kuvaten niitä? 

En mäkään usko. 

ps. Pakko vielä mainita;

MÄ ajoin tänään traktorilla (yksin!) metsänlaidalle, kiviläjälle. Sain etukuormaajan haluttuun asentoon, tein kivikuorman ja ajoin lastin kanssa pihaan - ja kippasin kuorman.

Tunsin eläväni - niin olin kuulkaa fiiliksissä.