Selvää säästöä?

"Alhainen temppu" ajattelin kun olin naputellut H&M:n tilauksen ja perustellut uudet peittohankinnat  vauvan tarpeilla. 

Voihan sen vauvan peiton ostaa aivan hyvin parisänkyyn (260x260) mitoitetussa koossa. Peitonhan saa sitten ihanan paksuksi kun sen taittelee neljään osaan.  Lainaan sitä siihen saakka tässä meidän sängyssä. 

Entäs tuo torkkupeitto joka sekin näyttäisi olevan alessa? Vauvathan  torkkuu kokoajan. 

Ja sitten se porkkana ilmaisista toimituksista. Lyhytnäköistä jättää käyttämättä ilmaiset toimitusmaksut. Sitten tulee vielä se todellinen "ässä hihasta":
Final Sale -70€

Kun ostin satasen päiväp..  ei kun siis vauvan peiton kolmellakympillä, säästin 70€.

Torkkupeitteessä säästin 50€, ovh:n ollessa 70€ ja maksaessani siitä 20€.

Ja kun huomasin tuon tarjouksen ilmaisesta toimituksesta juuri oikeaan aikaan, säästin vielä 5,20€

Säästöä kertynyt tähän mennessä jo:

yht. 125,20€!


Mutta on ne ihan nätit.

****
Vaikka en mikään varsinainen näpräilijäluonne olekaan, niin siitä huolimatta pystytin tässä äitiyslomalla pienen korttipajan. Jämätapeteteista korteiksi. Terapeuttista.

Ja sitten vielä ps.
Ennen pullapostausta ehdin kyselemään kokemuksia kanojen talvihautomisista. Sain teiltä kommenteissa vinkkejä ja vertaistukea ja ehdin siellä jo ilmoittamaan, että Bööna kyllästyi hautomaan. No nyt sitten asianlaita onkin niin, että Bööna tosiaan aloitti tämän haudonnan, istumalla pesässä muutaman päivän ja tuli pois. Ajattelin, että homma oli siinä - ei tipuja. En tajunnut sitä, että kyseessä olikin vaan haudontavuoron vaihto. Sillä pesässä on koko aikana yksi kana lättynä munien päällä. Kuvitelkaa - välillä siellä pesässä on istunut meidän Börjekin! Miten edistyksellinen kukkomies! Nähtyäni Börjen pesässä, aloin vasta selvitellä onko tuollainen yhteishaudonta tavallista maatiaiskanoilla. Ei se yleistä ole, mutta ei ihan tavatontakaan. Mutta missään en törmännyt siihen, että kukkokin osallistuisi haudontaan. Ainoastaan yhden tarinan luin siitä, että Fasaanikukko oli hautonut pesää.

Olen pakahtua ylpeydestä meidän Börjeen.

Gluteenittomat pullat (jotka maistuvat pullalta)

Vaatimattomasti totean, että minulla on:

-Maailman paras ja kultaisin mies (Perustelu: Tyyppi leipoi minulle oikean pullan makuista gluteenitonta pullaa)

- Maailman parhaimmat tyypit ystävinä, jotka olivat keplotelleet selkäni takana vauvakutsut.

-Resepti niihin parhaisiin, oikean pullan makuisiin gluteenittomiin pulliin.

Yhden näistä voisin jakaa teidän kanssanne.

GLUTEENITON PULLATAIKINA

(n. 16 pientä pullaa, tai 8 normaalikokoista)

2½ dl kylmää maitoa

1 rkl Psylliumia

½ dl sokeria

25g hiivaa (kuivahiivakin toimii)

½ tl leivinjauhetta

1 tl kaardemummaa

1/4 tl. suolaa

50g pehmeää voita

n. ½ dl maitorahkaa (meillä ei ollut, tilalla toimi bulgarianjugurtti)

4-4½ dl hienoa jauhoseosta (Semper Fin Mix neuvottiin ohjeessa, mutta hyvää tuli Pirkan glut. jauhoseoksellakin)

1.Sekoita kylmä maito ja psyllium kulhossa, ja anna turvota noin 10 min. 

2. Murusta hiiva joukkoon, ja sekoita kunnes se on sulanut. 

3. Lisää sokeri, leivinjauhe, kaardemumma, suola, voi, maitorahka/bulgarianjugurtti ja suurin osa jauhoista. Sekoita voimakkaasti (yleiskone tässä hyvä, sillä tätä taikinaa ei voi työstää liikaa). 

4. Lisää loput jauhoista ja työsta taikinaa tovi. Taikinan tulee muistuttaa paksua sokerikakkutaikinaa, jota ei ole tarkoitustakaan työstää käsin. 

Voit siirtää taikinan pursotinpussiin ja tehdä sen avulla 16 pientä pullaa. 

Toinen vaihtoehto on kostuttaa kädet ja muotoilla pullat käsin (onnistui, vaikka taikina onkin takertuvaa)

Kun pullat on pellillä, anna niiden nousta liinan alla (lämmin, vedoton paikka) n. tunnin verran. Voitele pullat kananmunalla. Paista pullat 250 asteessa noin 8-10 minuuttia kunnes pullien väri on kauniin ruskea. 

Vinkki;

Pullat voi paistaa silikonimuffinssivuoassa, näin ne pysyvät paremmin kohollaan.

Tämä versio on muunneltu versio glu.fi -sivuston ohjeesta. (klik)

Loma

Tänään alkoi äitiysloma. 

Jätin ihan varmuuden vuoksi viestin työpöydälle, että ei pääse keneltäkään vaan sitten unohtumaan. 

Esimerkiksi *pomolta, *yhtiökumppanilta, *talouspäälliköltä tai *keneltäkään muultakaan *tärkeältä,  henkilökuntaan kuuluvalta *työntekijältä.

Voi, että - unohtui pyyhiä tuosta lampusta pölyt. 

Ihan hyvin voin uhrata ensimmäisestä äitiyslomapäivästäni hetkisen tuon lampun pyyhkimiseen, joustoa katsokaas löytyy - se onkin tärkeä ominaisuus nykypäivän työntekijässä,  jota*työantajakin pitää arvossaan.

Otin muuten *vierustoverini pöydästä samalla kuvan, kun siivoilin omaani. 

Se näytti tältä:

Kyllä sitä vähemmästäkin herkistyy.

*Kaikki ihanat työtoverit on nyt hyvästelty, ja vauvaloma voi vihdoin alkaa.

(* = aviomies)

Maananantaina aloitan sen viirinauhan teon.

ps. Ikeasta saa nykyään muutamalla eurolla valmiita tilkkupusseja. 

Ai niin, ja tiedättekö mitä! Viime postaukessahan toivoin meidän kanojen aloittavan hautomispuuhat. Olisi pitänyt tarkentaa, että keväämmällä sitten vasta. Nimittäin Bööna-kana istuu nyt pesässä ja hautoo. Hänellä on laskettuaika n. viikkoa ennen minua. Nyt täytyy selvittää millaiset mahdollisuudet talvitipuilla on selviytyä, vai pitääkö tässä lakkauttaa rouvan haihattelut tipusista jo heti alkuunsa. Kokemuksia?

Perheenlisäyshaaveet ja brutaali DIY-tavoite vuodelle 2015

Ollaanko siellä jo siemenpuuhissa? Tein lupauksen olla tänä vuonna istuttamatta yhtäkään hoitoa vaativaa viherasiaa. Tiukkaa tekee. Jos vähän edes tomaatteja, jotta voin sitten taas elokuussa todeta, että ei ne pirulaiset kasva meillä ilman sitä kasvihuonetta. Sen sijaan, ajattelin että jos kasvatellaan sitten urakalla vaan perhettä. Mitä jos meille tulisikin kaksi sikapossua kasvimaalle, puhdistamaan maata valkojuurista? Syksyn tullen päätyisivät sitten pakkaseen (siis pakkasarkkuun). Meillä on nyt vähän kiistaa, että kalkkunoita, vaiko possuja. Minä olisin kallellaan enemmän kalkkunoihin. Saisivat tässä tepastella vapaina ja eikä olisi niin siitä kakasta ongelmaa. Meidän kasvimaa kun ei välttämättä tarvitsisi ollenkaan lisää typpi- tai fosforilannoitusta, sillä maaperä on liian fosforipitoista (niinköhän se oli?). Toisaalta, juolavehnä kyllä tarvitsisi häätää pois. 

Tässä kananpidossa olen tullut siihen tulokseen, että jos omilleen haluaa päästä tässä harrastuksessa (taloudellisesta vinkkelistä), täytyy tipuja päätyä myyntiin asti. Kananmunien satunnaisella myynnillä ei kateta likimainkaan talven lämmityslaskuja, ei edes huonolla matikalla. Toivottavasti meidän kanat ymmärtäisivät hautomisen ilon, ja saisimme yhden-kaksi parvea kesällä myyntiin saakka. Ja mikseivät ne ymmärtäisi, kun kerran vanhaa maatiaiskantaa edustavat.
(ja toivottavsti Börje ei osoittaudu tuhkamunaksi)

Tuohon kanojen lisääntymiseen liittyy myös yksi tämän vuoden tavoite itselleni:

Teurastamaan kukko.
Oppia valmistamaan "coq au vin" - itse alusta loppuun.
Ihan alkeista.

Nylkemään, ja mitä  (inhottavia) työvaiheita ikinä se vaatiikaan, ennen kuin se lepää lautasella viinikastikkeessa.

Sellainen vähän erilainen "DIY"-haaste vuodelle kaksituhattaviisitoista.

Toivottavasti en kuitenkaan koskaan joudu teurastamaan Börjen kaltaista, komeaa herrasmieskukkoa. Mieluusti luovuttaisin hyvätapaiset kukot eteenpäin, yleensä kukoista on kuitenkin sen verran ylitarjontaa, että osa joutuu aina pataan (ja tokihan meille kukko kelpaa.).

Näin.

Keventäisikö laulu lopussa hiukan tunnelmaa?

Yuna- Here Comes The Sun (Beatles Cover)

Sininen hetki

Ex-kahviaddiktin sininen vihreäteehetki. 

Onneksi teestäkin saa tujua, kun tarpeeksi hauduttaa.

Seuraavaksi sohvalle katsomaan loppuun kesken jäänyt Allenin Woodyn Midnight In Paris. Rakastan elokuvia, jossa ei tapahdu liikaa. Pakotan miehenkin katsomaan niitä, ja kuuntelen pitkästyneitä huokailuja siinä vieressä. Ehkä pitkästyneimmät huokailut muistan kuulleni Richard Linklaterin ohjaamassa trilogiassa (Rakkautta ennen aamua, Rakkautta ennen auringonlaskua ja Rakkautta ennen keskiyötä)  - Juuri sellaisia leffoja, joiden ei toivoisi päättyvän koskaan.

Leppoista lauantaita.