Ollaanko siellä jo siemenpuuhissa? Tein lupauksen olla tänä vuonna istuttamatta yhtäkään hoitoa vaativaa viherasiaa. Tiukkaa tekee. Jos vähän edes tomaatteja, jotta voin sitten taas elokuussa todeta, että ei ne pirulaiset kasva meillä ilman sitä kasvihuonetta. Sen sijaan, ajattelin että jos kasvatellaan sitten urakalla vaan perhettä. Mitä jos meille tulisikin kaksi sikapossua kasvimaalle, puhdistamaan maata valkojuurista? Syksyn tullen päätyisivät sitten pakkaseen (siis pakkasarkkuun). Meillä on nyt vähän kiistaa, että kalkkunoita, vaiko possuja. Minä olisin kallellaan enemmän kalkkunoihin. Saisivat tässä tepastella vapaina ja eikä olisi niin siitä kakasta ongelmaa. Meidän kasvimaa kun ei välttämättä tarvitsisi ollenkaan lisää typpi- tai fosforilannoitusta, sillä maaperä on liian fosforipitoista (niinköhän se oli?). Toisaalta, juolavehnä kyllä tarvitsisi häätää pois.
Tässä kananpidossa olen tullut siihen tulokseen, että jos omilleen haluaa päästä tässä harrastuksessa (taloudellisesta vinkkelistä), täytyy tipuja päätyä myyntiin asti. Kananmunien satunnaisella myynnillä ei kateta likimainkaan talven lämmityslaskuja, ei edes huonolla matikalla. Toivottavasti meidän kanat ymmärtäisivät hautomisen ilon, ja saisimme yhden-kaksi parvea kesällä myyntiin saakka. Ja mikseivät ne ymmärtäisi, kun kerran vanhaa maatiaiskantaa edustavat.
(ja toivottavsti Börje ei osoittaudu tuhkamunaksi)
(ja toivottavsti Börje ei osoittaudu tuhkamunaksi)
Tuohon kanojen lisääntymiseen liittyy myös yksi tämän vuoden tavoite itselleni:
Teurastamaan kukko.
Oppia valmistamaan "coq au vin" - itse alusta loppuun.
Ihan alkeista.
Nylkemään, ja mitä (inhottavia) työvaiheita ikinä se vaatiikaan, ennen kuin se lepää lautasella viinikastikkeessa.
Sellainen vähän erilainen "DIY"-haaste vuodelle kaksituhattaviisitoista.
Toivottavasti en kuitenkaan koskaan joudu teurastamaan Börjen kaltaista, komeaa herrasmieskukkoa. Mieluusti luovuttaisin hyvätapaiset kukot eteenpäin, yleensä kukoista on kuitenkin sen verran ylitarjontaa, että osa joutuu aina pataan (ja tokihan meille kukko kelpaa.).
Teurastamaan kukko.
Oppia valmistamaan "coq au vin" - itse alusta loppuun.
Ihan alkeista.
Nylkemään, ja mitä (inhottavia) työvaiheita ikinä se vaatiikaan, ennen kuin se lepää lautasella viinikastikkeessa.
Sellainen vähän erilainen "DIY"-haaste vuodelle kaksituhattaviisitoista.
Toivottavasti en kuitenkaan koskaan joudu teurastamaan Börjen kaltaista, komeaa herrasmieskukkoa. Mieluusti luovuttaisin hyvätapaiset kukot eteenpäin, yleensä kukoista on kuitenkin sen verran ylitarjontaa, että osa joutuu aina pataan (ja tokihan meille kukko kelpaa.).
Näin.
Keventäisikö laulu lopussa hiukan tunnelmaa?
Yuna- Here Comes The Sun (Beatles Cover)
Puuh, mitenhan paljon miljoonia ne sähkölaskut oikein tulisi olemaan iiiik. Meillä kun ei sitten niitä tipujakaan tule kun ei tule naapureiden takia edes kukkoa. Toimisikohan joku aurinkopaneelisysteemi. Miksen nainut insinööriä vaan basistin.
VastaaPoistaMutta tipuja voi kyllä saada, vaikka ei kukkoa olisikaan. Aina voi hommata hedelmöitetyt munat hautovien kanojen alle. Ja ähh! Ne kanat on vaan niin mukavia ja ainahan harrastus jotain maksaa. Sähkölaskuissa on mahdollisuus säästää, kun tekee hyvät (!) eristykset ja toimiva kestopehku.
PoistaKieltämättä, aikamoinen DIY :))). Mutta erittäin hyvä!! Kannustan rohkaistumaan ja viitsimään.
VastaaPoistaOpettelin karitsan palottelua itse viime syksynä ja kyllä työ lautaselle päätyvän ruuan eteen kannattaa. Alkeissa vielä tosin ollaan...
Yksi kuuliainen kana otti toiveestani heti kopin ja istuu nyt hautomassa. Varmasti siellä on yksi tuleva "coq au vin", jos annan rouvan jatkaa puuhiaan.
PoistaMe ollaan pari omaa maatiaiskukkoa laitettu ruoaksi, joko en oo osannu niitä valmistaa tai sitten ovat vaan liian lihattomia. Haaveilen, että joskus ottaisi jotain liharotuisia, jos vaikka lihaa olisi enemmän. Teurastus on aika helppo homma, sotkuista kylläkin. Kyllä sää opit!!
VastaaPoistaKasvattaja josta parvemme haimme, opasti meille erittäin helpolta vaikuttavan vanhan amishien teurastustavan. Jos se toimii, teen siitä aikanaan postauksen. :)
PoistaOliko se liha sitkeää, vai mikä siinä oli pielessä? Vaiko vaan niin vähän syömistä?
Ma olen muutamia viikkoja lukenut sun blogia, ja kommetoin nyt ekaa kertaa. Hyvin se kukon hengiltaottaminen tulee menemaan! Mun isa metsasti ja opetti aikoinaan kasvissyojateinityton nylkemaan kyyhkysia ja suolestamaan sorsia :D Yhden sairaan kanan lopetin tallilla kirveella, joten mun vinkkelista se haastavin osa viinikukossa tapahtuu siella keittiossa :)
VastaaPoistaP.S. sulla on tosi kiva blogi, ja onnea loppuodotukseen!
Kiitti Sari! Onpas kiva kuulla.
PoistaSinähän olet sitten jo vanha tekijä!
Jos olisin silloin teini-kettutyttövuosina nähnyt tämän postauksen, jossa suunnittelen opettelevani kukon teurastuksen olisin varmaan tukehtunut omiin kyyneleihini. ;) Niin ne ajat muuttuu, ja musta ja valkoinen haalistuu harmaaksi. :D
Kiitos paljon vielä.
Kanalaskelmissa täytyy ottaa huomioon myös se määrä luomumunia, jonka jätätte ostamatta kaupasta. Jotain sekin maksaa!
VastaaPoistaNylkeminen on kai kuitenkin paljon nopsempaa ja helpompaa kuin kyniminen.
Jos kasvimaan aiot perustaa, possu on aivan ehdoton! Ei ole juolavehnän eikä paljon muunkaan juuria sian jäljiltä. Mitä tulee fosforiongelmaan niin kyllä kalkkunakin kakkaa! Ja pitkin pihaa! Sika tekee vessan yhteen nurkkaan ja käyttää sitten sitä.
Totta. Lidl:n luomumunien hintoja ei kannata kylläkään vertailla, koska joka tapauksessa persnettoa tulee roimasti. Mutta kyllähän meidän tyttöjen munat voittaa Lidl:n luomumunat 6-0.
PoistaJa tuo kalkkuna-possu pohdinta pitää nyt aloittaa tosissaan. Kalkkunat vaan olisi niin kauniita ja välttyisi jykevien aitojen teolta. Nooh, katsotaan!
Kalkkunat on ihania. Vaikka on possutkin. Katsotaan nyt mitä suunnitelmista tulee.. :)
VastaaPoista