Matelevat päivät

Odottavan aika on pitkä. 

Hemmetin pitkä!

Laskettuaika olisi huomenna, mutta taitaapa tuo hikkapylly viihtyä omassa kengurupussissaan vielä hyvän tovin. Varovaisen hellämielisesti olen koettanut vihjalla vuokra-ajan umpeutumisajan olevan käsillä, mutta tämä vuokralainen ei ole ottanut kuuleviin korviinsakaan vihjailujani.  

Kovin vaikeaa on enää yrittää keskittää ajatuksiaan mihinkään. Matelevina päivinä olen kuitenkin koettanut  keskittyä kirjojen lukemiseen. Tähän odotusaikaan sopi oikein hyvin luettavaksi Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Ihana, ihana ihana kirja. Piti suositella tätä teille ystävänpäivänä jo, sillä kirjan tarina on ylistys ystävyydelle. Ensimmäiset alle sata sivua olivat ehkä hieman pitkästyttäviä, ennen kuin tarinan pehmeä maailma imi mukaansa. Ei siis kannata luovuttaa kesken tämän kirjan kanssa. Joku voi tuomita kirjan kliseiseksi, mutta minulle tämä toimi tässä tilassa paremmin kuin hyvin. Toisaalta, jostain syystä tässä tilassa Jukka Kuoppamäen "Paljon sanomatta jää" aiheuttaa välittömän itkutulvan (!!!). Uskallan silti suositella Olssonin kirjaa kaikesta huolimatta. 

Olssonin kirjan jälkeen aloitin lukemaan Gillian Flynnin Kilttiä tyttöä ja olipas se hyppäys aivan toisenlaiseen maailmaan. Mukaansa tempaava heti ensisivuilta saakka, ja jännäksi käy ennen kuin loppu on selvillä. Hukkaan ei mene tämänkään lukukokemus - päinvastoin, todella koukuttava juoni. 

Lukuintoni vaihtelee kausittain. Välillä  saattaa kulua vuosikin ilman ainuttakaan kirjaa, joka taas korjautuu toisena hetkenä monen kirjan lukemisena peräjälkeen. Tykkään lukea kirjoja joita joku muu on suositellut, enkä yleensä jätä huonoakaan kirjaa kesken.  Toisaalta joskus ihan vähän  harmittaa huonon kirjan jälkeen, että olisi pitänyt  luovuttaa ja käyttää aikansa järkevämmin. Monesti kuitenkin tylsän alun omaava kirja herää eloon vasta puolessa välin - silti tarjoillen vielä hyvän lukukokemuksen. Elokuvien kanssa en jaksa olla läheskään näin pitkämielinen, vaan luovutan todella herkästi. 

Olisin mielelläni kuullut teidän kirjasuosikeistanne kommenttien puolella. 

Mitä sinä olet viimeksi lukenut?

Ps. Piti tehdä oma postaus kanojen hautomispuuhista, mutta ymppään suru-uutiset tähän loppuun. Bööna ja Sussun yhteishaudonta tuotti kyllä tipuja - mutta tuntemattomasta syystä kaikki löytyivät aina kuolleina. Epäilemme, että yhteishaudonta samassa pesässä sai mammoista kilpailunhaluisia, ja he ovat kilpailleet kuoriutuneista tipuista niin että poikaset ovat menehtyneet siinä rytäkässä (kuolleet poikaset löytyivät aina kanan alta). Seuraavalle kerralle opin ainakin sen, että kimppahaudonta ei ole järkevää ja haudonta on hoidettava jokaisen kanan yksin, omassa pesässään. Jotain hyvää jos tästä pitää löytää, Börje on ainakin nyt todettu hedelmälliseksi kukoksi. Käyttäytyy kuitenkin sen verran herrasmiesmäisesti, että ei alituiseen ole kanojansa polkemassa. Hyvä niin. Kyllä me vielä toivon mukaan Börjen jälkeläisiä saamme ihastella. 

Kirppislöydöt (osa 2)

Seuraa jatkoa viime postauksen kirppislöydöille.  

Saanen esitellä teille pari hiljaista daamia:

Jonkin aikaa on etsinnässä ollut kylppäriin sopiva hyllytaso, johon saisin hajuvedet nätisti esille. Tällainen vanha kullattu rokokoinen hyllytaso löytyi. Aika krumeluuri - otan kuvan kunhan saan sen paikoilleen.

Ja mitäs muuta... Yksi nahkatakki (tätä piti kokeilla siinä toivossa, että se olisi ihan kammottava päällä, no ei ollut - ja vaikka en toista nahkatakkia tarvitse, en vain kyennyt jättämään tätä ostamatta - kirppislöytöjen kanssa on se ärsyttävä puoli, että harkinta-aikaa ei juurikaan ole). 

Kivaa ystävänpäivää teille kaikille ruudun sillä puolen - ja erityisesti teille blogin kautta tutuiksi tulleille. Kiitos kun jätätte käynnistänne viestin, silloin tällöin. :)

Muutamat löydöt

Muutamat kirppulöydöt menneeltä perjantailta:

Pöytävalaisin, nahkarahi ja Arabian Kaarna-sarjan teekannu. 

Pöytälampun messinkinen ja kauniisti patinoitunut varren puuosa ihastuttivat, ja ainahan isossa talossa on yhden vanhan vintage-pöytälampun mentävä kolo. Teekannun ja rahin tarpeellisuudelle en keksinyt oikein itsellenikään mitään läpimenevää perustelua, mutta olkoot sitten vaikka; "kun halvalla sai". Rahi oli niin kotoisasti kulahtanut ja pohjapuolelta ympäriinsä parsittu, että on tainnut olla rakas rahi jollekulle. Tähtikuviokin on hiukan sinnepäin ja sakarat miten sattuu - tällaiset asiat vaan lisäävät rahin charmia ja viehätysvoimaa. Sopii meille muiden rähjien seuraan. 

Aurinkoista sunnuntain jatkoa! 

Tuota auringonpaistetta ihmetellessä voi vaan todeta, kevät, se ei ole enää kovin kaukana! 

Tänään on hyvä päivä istuttaa tomaatinsiemenet. 

Päättömiä kuvia (vol 2)

Päivänä eräänä, sain idean sulloutua mekkoon ja otattaa uuden päivityskuvan siitä, kun maha on puettu mekkoon.

Tämä raskausvatsan kuvaus on mukavan armeliasta, kun voi otattaa itsestään päättömiä kuvia. Ei tarvitse tuskastua naamavärkistään. Helmet rekvisiitaksi kaulaan  ja mekko vaan rennosti pitkien kalsareiden ja villasukkien päälle - ja ei kun kuvia ottamaan. Olisi kyllä pitänyt ottaa yksi sellainenkin kuva, jossa ne pitkät kalsarit ja villasukat vilkkuu. Ihan teidän järkytykseksi.

Vaikka raskausaika on sujunutkin ilman sen suurempia vaivoja ja huolenaiheita, alkaa tämä kankeus, kömpelyys ja puuskuttaminen hiljalleen riittämään. En pääse (ts. mahdu) kuin tuulikaappiin saakka kanalassa, koska toisesta ovesta ei ole enää tällä keskivartalolla kulkemista - ellei mies irroita ovea saranoilta, niin kuin joutui yhtenä päivänä tekemään. On omituista, miten oma vartalo voikaan tuntua niin vieraalta.  Olen aina keikkunut painoindeksitaulukossa lievän ja merkittävän alipainon rajoissa- vaikka söisin mitä - ei sillä ole tuntunut olevan mitään vaikutusta painoon. Olen koettanut lihottaa itsäni monesti, mutta paino ei vaan yksinkertaisesti ole noussut. Nuorempana inhosin luisevaa (ja poikamaista) vartaloani - ja jokaista siihen liittyvää (neutraaliakin) kommenttia. Nyt liki 20kg painavampana toteanpahan vaan, että haluan sen vanhan takaisin. 

Kuvittelen, että jokaisella on sellainen oma optimipaino, jossa keho pyrkii pysyttelemään - ja jossa se toimii parhaiten. Minulla se sitten taitaa olla tuo "ripakinttupaino", jolloin olo on hyvä - sivuseikka on se, miltä se näyttää, vaan kuinka se toimii.

Ei muuten kyllä ollut piennintäkään tarkoitusta avautua painosta, mutta niinpä näytti nyt kuitenkin käyneen. En deletoi vielä. 

Sutjakampaa sunnuntaita teille! ;)

Selvää säästöä?

"Alhainen temppu" ajattelin kun olin naputellut H&M:n tilauksen ja perustellut uudet peittohankinnat  vauvan tarpeilla. 

Voihan sen vauvan peiton ostaa aivan hyvin parisänkyyn (260x260) mitoitetussa koossa. Peitonhan saa sitten ihanan paksuksi kun sen taittelee neljään osaan.  Lainaan sitä siihen saakka tässä meidän sängyssä. 

Entäs tuo torkkupeitto joka sekin näyttäisi olevan alessa? Vauvathan  torkkuu kokoajan. 

Ja sitten se porkkana ilmaisista toimituksista. Lyhytnäköistä jättää käyttämättä ilmaiset toimitusmaksut. Sitten tulee vielä se todellinen "ässä hihasta":
Final Sale -70€

Kun ostin satasen päiväp..  ei kun siis vauvan peiton kolmellakympillä, säästin 70€.

Torkkupeitteessä säästin 50€, ovh:n ollessa 70€ ja maksaessani siitä 20€.

Ja kun huomasin tuon tarjouksen ilmaisesta toimituksesta juuri oikeaan aikaan, säästin vielä 5,20€

Säästöä kertynyt tähän mennessä jo:

yht. 125,20€!


Mutta on ne ihan nätit.

****
Vaikka en mikään varsinainen näpräilijäluonne olekaan, niin siitä huolimatta pystytin tässä äitiyslomalla pienen korttipajan. Jämätapeteteista korteiksi. Terapeuttista.

Ja sitten vielä ps.
Ennen pullapostausta ehdin kyselemään kokemuksia kanojen talvihautomisista. Sain teiltä kommenteissa vinkkejä ja vertaistukea ja ehdin siellä jo ilmoittamaan, että Bööna kyllästyi hautomaan. No nyt sitten asianlaita onkin niin, että Bööna tosiaan aloitti tämän haudonnan, istumalla pesässä muutaman päivän ja tuli pois. Ajattelin, että homma oli siinä - ei tipuja. En tajunnut sitä, että kyseessä olikin vaan haudontavuoron vaihto. Sillä pesässä on koko aikana yksi kana lättynä munien päällä. Kuvitelkaa - välillä siellä pesässä on istunut meidän Börjekin! Miten edistyksellinen kukkomies! Nähtyäni Börjen pesässä, aloin vasta selvitellä onko tuollainen yhteishaudonta tavallista maatiaiskanoilla. Ei se yleistä ole, mutta ei ihan tavatontakaan. Mutta missään en törmännyt siihen, että kukkokin osallistuisi haudontaan. Ainoastaan yhden tarinan luin siitä, että Fasaanikukko oli hautonut pesää.

Olen pakahtua ylpeydestä meidän Börjeen.