Ihana elokuu.

Mikä ihana, ihana elokuu.

Tällä viikolla taitaa olla ne kesän viimeiset lämpimät päivät ja sen jälkeen - uskaltaako sitä edes ääneen vielä edes sanoa.. - mutta niin, syksy, se kai se sitten jo on. 

Jos jotain nyt kannattaa säilöä, on ne nämä viimeiset auringonsäteet. Juuri mitään muuta minä en sitten ole saanutkaan säilöttyä. Mutta en nyt ala veisata samaa virttä siitä kuinka en saa tänä syksynä säilöttyä juuri mitään. Vaikka sitten kaikki maailman mustikat, vadelmat ja sienet jäisi  osaltani puskaan/metsään, en vaihtaisi näitä hetkiä pois. 

((Onneksi kuitenkin on olemassa kakkospakastimena arkkupakastin joka on vielä  täynnä viimevuotisia marjoja, sieniä ja hilloja ))

Meillä pikkusisko täyttää syyskuun alussa puolivuotta. Jonkinlainen uusi jakso on alkanut hänelläkin, kun jo maistellaan mustikkaa, perunaa ja avokadoakin. Ajatella. Tuo pieni hampaaton minityyppi pupeltaa jo ruokaa menemään, vaikka ihan vastahan tuo syntyi! Jonkinlaista säilö-ja-pakasta -mielihyvää saan tyydytettyä onneksi sillä, että sosekattila porisee hellalla aika tiuhaan. Olisipa muunkin perheen ruokkimenen yhtä tyydyttävää, sillä sitä se ei kyllä valitettavasti ole. Tuntuu, että sama suppea ruokalista pyörii makaroonilaatikosta kalakeittoon. kahta kertaa jauheliharuokaa ei saa olla samalla viikolla, maittavaa kasvisruokaa täytyy olla riittävän usein, vispipuuroa ei voi syödä joka päivä, ja salaatti ei kuulemma aikuiselle miehelle riitä, saati 8-veelle kelpaa. No mutta kappas, minähän lähden näemmä helposti tälle urputuslinjalle. 

Mutta että piti sanomani sitä vain, että nämä kuvat on otettu pikkusiskon (tulevan) puolivuotispäivän kunniaksi. 

***

Lämmintä viikkoa teille! 

Tuomiopäivä

Nyt on kasvissyöjien syytä skipata tämä postaus.

Kuva n. 1,5 h teurastuksen jälkeen. Toivottavaa on, että homma nopeutuu.

Kukkopojille koitti tänään tuomiopäivä. Sain juuri Whatsapp-kuvaviestin puhelimeeni T:lta. Kuvassa oli kaksi ensimmäistä kukkopoikaa hengettömänä, kaulat katkipoikki (Olin laittamassa vauvaa päiväunille ja käytän vauvakorttia häikäilettömästi hyväksi olla osallistumatta tähän ensimmäiseen teurastuspäivään.). Kuva kuolleista kukkopojista ei aiheuttanut oikeastaan mitään muuta tunnetta minussa, muuta kuin jonkinlaisen helpotuksentunteen. 

Teurastus jatkuu tuolla ulkona (T ja appiukko toimivat pyöveleinä). Minä sain vauvan juuri nukahtamaan ja tulin postailemaan. Väänsin juuri volumea pari astetta kovemmalle, että en kuule mitään "ylimääräisiä". Ajattelin, että esittelisin teille valmistuvaa kanalaa, mutta en nyt viitsi skipata tätä kukkopoika-asiaa. 

Ensimmäisenä pölkylle joutui kukko, jota muut alkoivat eilen nokkimaan. Olisi ollut ajan kysymys, milloin muut kukot (ja kanat) olisi nokkineet tämän poloisen hengiltä. Harmittaa, että tätä väistämätöntä tuli lykänneeksi. Ensi kerralla tässäkin asiassa taas piirun verta viisaampi. Kyllä tämä silti on ihan varmasti stressittömämpää lihaa kuin kaupasta saatava - siitä olen ihan varma. Edelleen,  olen sitä mieltä, että kun kerran olen sekasyöjä ja ruokavalioni koostuu osittain lihasta - on reilua, että vähintään jollain tavalla osallistun sen lihan tuottamiseen jota itse syön. Extreme-haaveena (ja uudenvuodenlupauksenani) oli opetella teurastus kukoilla, mutta tähän ensimmäiseen en kokenut olevani vielä valmis. Tulee vielä aika, kun pystyn tekemään tuon homman alusta loppuun. Jotenkin kokisin tuon taidon jollain (tosi vinksahtaneella?) tavalla aika hienoksi taidoksi. Se, että tarpeen vaatien voisin lopettaa esimerkiksi muiden nokkiman kanan, nopeastikin siten, että lihan saisi käyttää hyödyksi, eli ihmisravinnoksi. Minä kyllä tiedän montakin naisihmistä jotka osaavat tällä rintamalla paljon enemmänkin, mutta tällaiselle ex-kettutyttö-eläinoikeusihmiselle tämä luetaan jo aikamoiseksi suoritukseksi. Sanottakoon, että oma ajatusmaailma on muovautunut paljonkin niistä nuoruusvuosien kaksinaismoralistisista ja turhankin mustavalkoisista mielipiteistä, mikä liittyy eläimiin ja niiden hyödyksi käyttämiseen (en keksinyt tähän nyt mitään parempaa sanaa). Mutta edelleen kihisen kiukusta, jos (valitettavasti, kun) eläimiä kohdellaan huonosti, olivatpa ne jonkun lemmikkejä, tuotantoeläimiä tai luonnossa eläviä eläimiä. En kuitenkaan enää allekirjoita Oikeutta Eläimille -järjestön aatemaailmaa kokonaisuudessaan, joka perustuu kyllä tietyiltä kanteilta katsottuna tietämättömyyteen ja ehkä suoraa sanottuna jonkinlaiseen naiiviuteen. (Tiedän, että tätä blogia seuraa kasvissyöjiä/vegaaneita ja aivan varmasti myös kyseisen järjestön aktiivi/jäsen, joten katsotaan moniko tuosta lukijapalkista häviää tämän kirjoituksen myötä.)

Ei ollut tarkoitusta nyt mollata järjestöä, jonka perimmäinen tarkoitus on kuitenkin hyvä. Eikä oikeastaan esitellä mitään ideologiaa - varsinkaan omaa olematonta. Tähän väliin kuva valmistuvasta kanalasta:

Börje parvineen pääsee siirtymään talveksi tähän lukaaliin. Ulkolaudoitus jää ensi kevääseen ja talvi mennään pelkällä tuulensuojalevy-seinillä. Samoin viherkaton perustaminen - jää ensi keväälle. Saunaremontti "jouluksi saunaan"-haaveineen painaa päälle. Eihän tässä ole kuin muutama hassu kuukausi ja sitten se taas on - joulu! Ajatella! Ulkona tällä hetkellä lähennellään hellerajaa ja tästä muutama kuukausi eteenpäin, saattaa olla, että pihassa kolataan jo lunta.

Ensi keväänä vanha kanala saa toivottavasti uudet asukkaat. Kalkkunat.

Meidän tipuista vain 2/10 oli kanoja. Toinen niistä on väritykseltään täysin musta.

Pitsiverhot hulmuten

Kyllä kuulkaa oli liian pitkä aika postausten välissä. En meinannut millään löytää Bloggerissa sitä kohtaa, josta klikataan "uusi teksti". 

Meillä on edelleen vauva, joka ei nuku päiväunia. Hän saattaa satunnaisesti ottaa 30-40 minuutin kauneusunet. Siinä ajassa ei paljon blogeja päivitellä. Oikein harmittaa, kun en pääse tänne blogin puolelle ihmettelemään. Ehkä meillä on jo loppuvuodesta sellainen vauva, joka on lempeän unikoulun kautta oppinut nukahtamaan itsekseen ja äidillä on aikaa päivitellä. 

Saunaremppa etenee hiljalleen. Valu on tehty ja seuraavaksi sitten parvi. Kanalan rakentaminen edistyy ja kukot alkavat olla syöntikunnossa. Kerroinhan, että meidän 10 tipusta kukkoja on kahdeksan?! KAHDEKSAN! Vielä toistaiseksi herrat elelevät sopuisina miesvoittoisasssa porukassaan, mutta kohta on kukkopoikien päivät luetut. Eilen oli jo yritystä yhdellä kukkopojalla polkaista Friidua. Hän sinetöi juuri sillä hetkellä kohtalonsa, ja päätyy pataan ensimmäisenä. Ihan kohta kukkopojat aloittelevat varmaankin myös kiekumisen. Aamuyöllä klo 04 kun Börje, ja kahdeksan epävireistä kukkoa kajauttavat laulunsa ilmoille - voi hyvinkin olla, että sillä hetkellä ei paljon naurata.

Syötävästä puheenollen. Sadonkorjuuta tässä huushollissa tänä kesänä ollaan tehty aika vähän. Salaattia on omassa maassa, ja tomaatitkin jo tuottaa satoa kivasti.  Perunat saavat vielä kasvaa maassa myöhemmälle syksyyn. Mutta kuka poimii kaikki marjat?? Miten hemmetissä siitä hommassa suoriutudutaan vauvan kanssa? Meillä on kyllä Manducan kantoreppu, mutta en minä sen kanssa kyllä kyykkimään pysty. Ostomarjat, siinä se ratkaisu kai on. 

Asiaa olisi paljon, kuviakin. Mutta koska aika on rajallinen, teen ihan lyhyen postauksen. Laitetaan kuvitukseksi ostamani pitsiverhot. Talvella jo googlettelin vastaavia vanhoja, mutta ei osunut onni kohdalle. Taannoisella Tampereen reissulla sitten Ikeassa tuli vastaan oikeanlaiset. 

Tähän saakka sali on ollut verhoton. 

Tykkään tästä salin pitsiverhojen luomasta huvilamaisesta fiiliksestä. 

On meillä jotain tehty. Ainakin aloitettu.

Meillä on aloitettu kuluvan kesän aikana vanhan ulkosaunan remontti ja uuden kanalan rakentaminen. Hommia riittää, ja taitaa olla niin, että kasvihuone/huvimaja saa tänäkin vuonna siirtyä kiireellisempien hommien alta tulevaisuuteen. No mutta - josko jouluksi saunaan. Ihan saunattomina meidän ei ole tarvinnut olla, sillä meillä on tuossa pihassa kaksi ulkosaunaa. Vanha sympaattinen tynnyrisauna, ja sitten tämä hirsinen kertalämmitteinen ulkosauna joka nyt on vihdoin remontin alla. 

Remontti päätettiin tehdä nyt hiukan kevyempänä versiona. Täydellinen remontti olisi tarkoittanut kiukaan ja piipun purkua, saunan tunkkaamista ylös ja nostaminen luonnonkivien päälle, tai käytännössä koko saunan kokoaminen uudelleen hirsi hirreltä. Todella iso urakka, ja kalliskin. Päätimme jättää saunan vanhalle betonianturalle ja valaa vanhan halkeilleen betonilattian tilalle uusi. 

Tähän mennessä saunasta on moukaroitu vanha halkeillut betonilattia pois, laitettu styroksit routasuojiksi ja tehty raudoitus. Uusi valu tulee varmaankin jo tällä viikolla. Riippuen nyt siitä, että tuleeko pukuhuoneen yläpuolle parvi, vai ei. Tämä on nyt mietinnässä. Jos pukuhuoneen ylle tulee nukkumaparvi, täytyy välipohja tyhjätä purusta kokonaan ja se täytyy tehdä ennen valua. Olisi mukava, että saunatuvassa olisi yöpymismahdollisuus, mutta mukavaa olisi sekin, että tilaan mahtuisi ruokapöytä, ja toimisi samalla kesäkeittiönä. Parvi olisi tässä mielessä oiva ratkaisu.

Ulkosaunan ympärille olisi tarkoitus rakentaa suuri patio ja pellon reunalle patiolle palju. Paljusta voisi sitten katsella eteen avautuvaa peltomaisemaa ja tähtitaivasta. 

Pieni ongelma on tuo saunan takana kasvava vanha lehmus. En halua, että puuta kaadetaan, joten patio täytyy sovittaa siihen ympärille. Toisaalta, voi olla ihan kivakin että se vähän varjostaa ja antaa suojaa. 

Sisustusinspiraationa saunan suhteen toimii tämä Risto-Matti Ratian ihastuttava koti Saarenmaalla. 

kuva lainattu täältä, klik.

Erityisesti tämä kuva jokikivilattioineen. Nyt vaan pitää vakuuttaa ukkeli lattian suhteen. Että ei sen asentamiseen varmastikaan mene ihan kokonainen ihmiselämä. Työläämpi DIY-vaihtoehto on kivien kerääminen ja asentaminen yksitellen. Nopeampi vaihtoehto on ostaa jokikivilaattaa ja asentaa kivet verkossa - hintavampaa, mutta jonkin verran nopeampaa. Lopputulos voisi olla myös näyttävämpi ja rouheampi tuolla DIY-vaihtoehdolla.

Kokemuksia jokikivilaatoista ja asentamisesta?

Taivaallinen (gluteeniton) saaristolaisleipä

No nyt se t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n, gluteeniton limppuresepti - se jota hehkutin instan puolellakin. Tai oikeastaan tämähän on saaristolaisleipä, eikä vaan mikä hyvänsä "limppu". 

Pitkään olen etsinyt hyviä glteenittomia leipäreseptejä ja nyt on plakkarissa ensimmäinen. Paras, yhtään liiottelematta. 

Reseptin löysin yhdellä imetysmaratonilla monen mutkaisen tien kautta instan kautta tästä blogista, klik:

 Gluteeniton saaristolaisleipä:

3,5 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta

2 dl tattarijauhoja

1tl soodaa

1 tl ksantaania

2tl merisuolaa

4dl piimää

25 g kirnuvoita (tavallisellakin voilla tuli taivaallista)

1-1,5dl siirappia, vettä

Sekoita piimän joukkoon jauhoseos, tattarijauhot, merisuola ja siirappi. Sulata kattilassa voi, ja lisää taikinaan. Kaada taikina leipävuokaan ja anna kohtoa liinan alla. Sekoita desiltraan vettä n. kaksi ruokalusikallista siirappia. Levitä siirappivettä kohonneen leivän päälle ja laita leipä uuniin, 175 asteeseen. Paista ensin 45 min, ja valele pinta siirappivedellä. Paista vielä noin 30 min ja valele siirappivedellä, laita lopuksi vielä uuniin 30 minuutiksi ja levitä pintaan siirappivesi. Leikkaa leipää vasta jäähtyneenä.

  

Jos teiltä löytyy herkullisia gluteenittomia leipäohjeita, pyydän; pliiiiis linkatkaa kommenteissa! Haluan löytää lisää hyviä gluteenittomia leipäohjeita. Tämä resepti valoi uskoa, että niitä on olemassa. Jossain. 

EDIT. Paistoaikaa korjattu!