Tuomiopäivä

Nyt on kasvissyöjien syytä skipata tämä postaus.

Kuva n. 1,5 h teurastuksen jälkeen. Toivottavaa on, että homma nopeutuu.

Kukkopojille koitti tänään tuomiopäivä. Sain juuri Whatsapp-kuvaviestin puhelimeeni T:lta. Kuvassa oli kaksi ensimmäistä kukkopoikaa hengettömänä, kaulat katkipoikki (Olin laittamassa vauvaa päiväunille ja käytän vauvakorttia häikäilettömästi hyväksi olla osallistumatta tähän ensimmäiseen teurastuspäivään.). Kuva kuolleista kukkopojista ei aiheuttanut oikeastaan mitään muuta tunnetta minussa, muuta kuin jonkinlaisen helpotuksentunteen. 

Teurastus jatkuu tuolla ulkona (T ja appiukko toimivat pyöveleinä). Minä sain vauvan juuri nukahtamaan ja tulin postailemaan. Väänsin juuri volumea pari astetta kovemmalle, että en kuule mitään "ylimääräisiä". Ajattelin, että esittelisin teille valmistuvaa kanalaa, mutta en nyt viitsi skipata tätä kukkopoika-asiaa. 

Ensimmäisenä pölkylle joutui kukko, jota muut alkoivat eilen nokkimaan. Olisi ollut ajan kysymys, milloin muut kukot (ja kanat) olisi nokkineet tämän poloisen hengiltä. Harmittaa, että tätä väistämätöntä tuli lykänneeksi. Ensi kerralla tässäkin asiassa taas piirun verta viisaampi. Kyllä tämä silti on ihan varmasti stressittömämpää lihaa kuin kaupasta saatava - siitä olen ihan varma. Edelleen,  olen sitä mieltä, että kun kerran olen sekasyöjä ja ruokavalioni koostuu osittain lihasta - on reilua, että vähintään jollain tavalla osallistun sen lihan tuottamiseen jota itse syön. Extreme-haaveena (ja uudenvuodenlupauksenani) oli opetella teurastus kukoilla, mutta tähän ensimmäiseen en kokenut olevani vielä valmis. Tulee vielä aika, kun pystyn tekemään tuon homman alusta loppuun. Jotenkin kokisin tuon taidon jollain (tosi vinksahtaneella?) tavalla aika hienoksi taidoksi. Se, että tarpeen vaatien voisin lopettaa esimerkiksi muiden nokkiman kanan, nopeastikin siten, että lihan saisi käyttää hyödyksi, eli ihmisravinnoksi. Minä kyllä tiedän montakin naisihmistä jotka osaavat tällä rintamalla paljon enemmänkin, mutta tällaiselle ex-kettutyttö-eläinoikeusihmiselle tämä luetaan jo aikamoiseksi suoritukseksi. Sanottakoon, että oma ajatusmaailma on muovautunut paljonkin niistä nuoruusvuosien kaksinaismoralistisista ja turhankin mustavalkoisista mielipiteistä, mikä liittyy eläimiin ja niiden hyödyksi käyttämiseen (en keksinyt tähän nyt mitään parempaa sanaa). Mutta edelleen kihisen kiukusta, jos (valitettavasti, kun) eläimiä kohdellaan huonosti, olivatpa ne jonkun lemmikkejä, tuotantoeläimiä tai luonnossa eläviä eläimiä. En kuitenkaan enää allekirjoita Oikeutta Eläimille -järjestön aatemaailmaa kokonaisuudessaan, joka perustuu kyllä tietyiltä kanteilta katsottuna tietämättömyyteen ja ehkä suoraa sanottuna jonkinlaiseen naiiviuteen. (Tiedän, että tätä blogia seuraa kasvissyöjiä/vegaaneita ja aivan varmasti myös kyseisen järjestön aktiivi/jäsen, joten katsotaan moniko tuosta lukijapalkista häviää tämän kirjoituksen myötä.)

Ei ollut tarkoitusta nyt mollata järjestöä, jonka perimmäinen tarkoitus on kuitenkin hyvä. Eikä oikeastaan esitellä mitään ideologiaa - varsinkaan omaa olematonta. Tähän väliin kuva valmistuvasta kanalasta:

Börje parvineen pääsee siirtymään talveksi tähän lukaaliin. Ulkolaudoitus jää ensi kevääseen ja talvi mennään pelkällä tuulensuojalevy-seinillä. Samoin viherkaton perustaminen - jää ensi keväälle. Saunaremontti "jouluksi saunaan"-haaveineen painaa päälle. Eihän tässä ole kuin muutama hassu kuukausi ja sitten se taas on - joulu! Ajatella! Ulkona tällä hetkellä lähennellään hellerajaa ja tästä muutama kuukausi eteenpäin, saattaa olla, että pihassa kolataan jo lunta.

Ensi keväänä vanha kanala saa toivottavasti uudet asukkaat. Kalkkunat.

Meidän tipuista vain 2/10 oli kanoja. Toinen niistä on väritykseltään täysin musta.