Kevätvauvoja

Onpahan ollut viikko. 

Viime viikon lauantaina (viikkoa ennen kuin itse oltiin kalenterista ynnätty), pyörähti käyntiin meidän ihka ensimmäiset karitsoinnit. Ensimmäisenä karitsat maailmaan pyöräytti meidän Armi. Armin synnytystä minä jännitin kaikista eniten, koska Armi nyt vaan on ihan erityinen. Armi on ihana. Onneksi kuitenkin  kaikki sujui hyvin (kohtutulehdusta lukuunottamatta) ja saldona oli potra pässipoika ja siro uuhi - kauniita kumpainenkin.  

Äänekäs ja valtavan kookas pässinalku. 

Vähän yllätyksenä seuraavana iltana alkoikin sitten jo Irman karitsointi. Ensimmäisenä syntyi veltto, pieni heikko pässi-karitsa (Taisto) joka ei meinannut alkaa hengittelemään lainkaan. Karitsaa piti reilusti heilutella ja pyöritellä, jotta se alkoi pikkuhiljaa virkoamaan. Kohtapian syntyikin sitten jo huomattavasti reippaamman kokoinen uuhi-karitsa joka nousi pystyyn siinä kuin veljensä vielä mietti, että alkaako sitä tähän elämään ollenkaan. Sanomattakin oli jo selvää, että ei tuota höyhensarjalaista olisi voinut yksin emonsa kontolle jättää, tallotuksi se olisi jäänyt ja alilämpöinenkin se parka oli. 

Niinpä meillä tuvassa asustaa sitten yksi pässi. Taisto oli ensin pakkoruokinnassa, koska oli niin heikko, eikä jaksanut itse imeä tarvittavaa määrää itse pullosta. Muutaman kerran olin jo ihan varma, että Taiston loru on lopussa, mutta niin vain se yllätti ja sinnitteli. Taisto voi tällä hetkellä oikein hyvin ja käy harjoittelemassa lampaana oloa aina päivisin muiden lampaiden kanssa. Emo ei sitä enää huoli takaisin, joten se on täysin riippuvainen pulloruokinnasta. Väistämättä tässä mieleen hiipii jo syksy. Pässipojathan meillä on tarjoitus laittaa aikanaan pataan. Tässä sitten välillä joutuu aina kamppailemaan oman arvomaailmansa kanssa, että mikä sitä ylipäätään on oikeutettua ja mikä ei. Että onko tämä aivan kamalaa hurskastelua pitää tuota pässiä hengissä ruokkimalla ja hoitamalla sitä hyvin, että syksyllä voi olla sitten päättämässä sen päivät ja laittaa se pataan. Päädyn kuitenkin aina samaan lopputulemaan, että ei, se ei ole mitään hurskastelua. Olisi kamalaa ajatella, että tuotantoeläimiä ei voisi kohdella hyvin - että se olisi jotenkin kaksinaismoralistista. Miksi niitä ei voisi kohdella ihan yhtä hyvin kun lemmikeitäänkin. Kyllä minusta voi - pitääkin!

Taisto-vaippapylly

Taiston sisko.

Mutta takaisin karitsointeihin. Irman jälkeen karitsoi impi. Ehkä kaksi maailman kauneinta mustaa uuhea. Impi oli kuin vanha tekijä ja kaikki meni mallikkaasti, hoitaa pienokaisiaan hienosti, eikä meidän tarvi puuttua mihinkään. 

Impi ja karitsat.

Impin jälkeen karitsoi Lempi. Lempi sai kaksi hyvän kokoista karitsaa, uuhen ja pässin. Lempi on hormonimyskyissään aivan raivostuttavan ylisuojeleva pikkuisiaan kohtaan, ja puskee kaikkia muita (ei ihmisiä) uuhet ja karitsat aina 5 metrin säteellä. Lempi ei myöskään anna karitsojensa leikkiä muiden karitsojen kanssa, vaan hakee ne aina pois huulet törröllään ja matalaa mörinää pitäen. Ehkä se jossain kohtaa hellittää ja laskee hiukan tavoitteitaan ja rimaa omassa äitiydessään. ;) (Jos Lempi olisi ihminen, se käyttäisi takuulla lapsillaan kestovaippoja, nukkuisi perhepedissä ainakin 10 vuotta ja tarjoaisi lapsilleen vain itsetehtyjä luomuruokia) 

Lempi päivätorkuilla.

Viimeisimpänä karitsoi Annabella. Kolme pässipoikaa. Annabella ei Vuoden Äiti -pystistä kisaa. Ansku huitelee ties missä sattuu ja lapset huutavat nälkäänsä ja koettavat varastaa muiden maitoa. Tänään jouduimme antamaan pullosta lisämaitoa yhdelle vuonueen pienimmälle, sillä Annabellaa ei yksinkertaisesti voinut vähempää kiinnostaa oman pässipoikansa nälkähuuto. Täytyy sanoa, että olen pettynyt Annabellaan emona. No onneksi sieltä tuli pässejä, eikä Annabella periytä huonoja emo-ominaisuuksia seuraavalle polvelle. 

Annabella-huithapeli

Omaa karitsoimisvuorooan odottelee enää Isabella (jonka utarekoko on ihan omaa luokkaansa - voikohan ne oikeasti räjähtää?). Tänään ehdin jo luulemaan kivuliaiden supistusten alkaneen, kun Isabella sai kummallisia hermo-hepuleita, siis sellaisia, että tämä juoksi kuin päätön kana konsanaan ympäri aitausta ja viskeli päätään, mutta ei. Taisi olla vaan lampaiden vihaamia ötököitä jotka kevään kelien lämmettyä ovat mönkineet koloistaan lampaiden riesoiksi.  

Terassisuunnitelmia

Keväistä maanantai-iltaa!

Meidän ulkosaunan yhteyteen suunniteltu terassin rakentaminen nytkähti reilu viikko sitten hiukan eteenpäin. Lähinnä nyt vain päätöksen osalta, että kyllä se terassi sinne nyt rakennetaan. Kävi nimittäin niin mukavasti, että meidän makuuhuone voitti Pytinki messujen järjestämän Mahtavin makuuhuone -kilpailun, raadin valitsemana. Palkintona oli rempparahaa lahjakortin muodossa. 

Pitkäaikaishaaveena meillä on ollut saada palju ulkosaunan yhteyteen. 

Minä niin mielelläni kuulisin kokemuksia teiltä paljullisilta, että onko se ollut hankintana hyvä? Aikamoinen vesisyöppöhän se on, sitä ei ole kiistäminen. Meillä on kuitenkin kaivo, josta sinne voisi ottaa veden. Kertokaahan, onko ihan järjetön hankinta? Sen verran olen jo ehtinyt asiaan perehtymään, että ulkokaminallinen lämpenee ilmeisesti nopeammin. Toinen asia, joka mietityttää, on paljun käyttöikä. En halua, että meillä on pihassa muutaman vuoden päästä terassiin rakenettu rohjake, joka pahimmassa tapauksessa vuotaa vettä. Niinpä se saisi olla sitten mahdollisimman kestävä, ikuinenkin. Lisää googleteltuani, löysin ruostumattomasta teräksestä ja lämpöpuusta valmistettavan paljun. Kuulostaa laadukkaalta ja pitkäikäiseltä. 

Tarkoituksena olisi rakentaa puuterassi ulkosaunan yhteyteen. Saunan taakse tulisi grillauspiste ja kesäkeittiö - yhtenä haaveena olisi muurata sinne itse tulisija, joka lämmittää ja jossa voisi paistaa vaikkapa pitsaa. Terassi tulisi siis saunan taakse, eteen ja edestäpäin katsottuna vasemmalle puolelle. Puuta menee, ja paljon. 

Kasvihuone olisi kiva rakentaa siten, että sinne olisi helppo kulku terassilta. Haastetta tuo auringonvalo, tai enemmän sen puute missään muualla. Ainoa järkevä vaihtoehto kasvihuoneelle on tuossa saunan vasemmalla puolella, Tynnyrisauna saa lähteä. Olen koettanut keksiä sille jotain järkevää jatkokäyttöä, mutta mitä ihmettä se oikein voisi olla? Ei ole myöskään varmuutta, että tynnyrisauna tuosta ehjänä enää nousee. 

Sitten se eniten sydäntä kouraiseva asia näissä terassihaaveissa. 

Vanha omenapuu ja vanha kolmihaarainen valtaisa koivu - kaikki tulevan terassi/kasvihuoneen tiellä. 

Minä olen vähän vastaanhankoinen kaataamaan tästä pihasta yhtäkään puuta. Mutta tosi on se, että ei tämä meidän oleskelupiha ole mikään suurensuuri. 

Iso koivu sitä paitsi varjostaa aikalailla oleskelupihaa. Koivun takana, kasvimaan laidalla kasvaa muutama vanha ja suuri kuusi, joten täysin  puuttomaksi maisema ei jäisi. Lisäksi kasvimaan takana olevat aittarakennukset tulisi paremmin esiin. Järkisyitä, jotka puoltaa puiden kaatoa, on montakin, silti tuntuu jotenkin luvattomalta mennä kaatamaan pihassa kasvaneita vanhoja puita. 

Takaisin kuitenkin vielä suunnitelmiin - tai ainakin niihin haaveisiin.

Tynnyrisaunan ja omenapuun paikalle tulisi pergola, ja pergolaan pöytäryhmä. Pergolasta olisi käynti kasvihuoneeseen. 

Lisäksi meillä on vielä edessä ulkosaunan pukuhuoneen laatoitus.

Ykkösvaihtoehtona laattavalinnaksi on ollut jokikivilaatoitus. Laatoitus olisi kuitenkin tarkoitus koettaa tehdä tällä kertaa itse, ja jokikivilaatoitus ei varmaan ole helpoin tapa harjoitella laatoitusta.  Sisustusvalinnoissa ja materiaalivalinnoissa on kuitenkin tylsää tyytyä kompromisseihin, mutta minkäs teet, jonkinlaisessa budjetissa on kuitenkin pysyttävä.

Törmäsin tällaiseen keraamiseen laattaan, joka jäljittelee (äh, jo sana "jäljittelee" kalskahtaa korvaan) kivilaatoitusta. Pitäisi nähdä isolle pinta-alalle tehtynä, mutta mitä sanotte tästä pakkasenkestävästä porcellanato-laatasta? 

Kuva: K-rauta

Tämä olisi varmasti helpompi laatoittaa jos verrataan jokivilaattaan, vaikka se sitten valmiissa verkossa tulisikin. Esteenä ei olisi välttämättä niinkään jokikivilaatan huimasti kalliimpi hankintahinta, vaan se, että laatoitustyön joutuisi tilaamaan ammattilaiselta.

Mielipiteitä?

Arvonnassa voitti

Tulin nopeasti huikkaamaan messulippujen voittajan:

Onnetar suosi Leenaa. 

Laitatko s-postilla osoitetta niin kipaisen liput sinulle huomenna postiin.

Kyllä ei ihminen muuta voi todeta, kuin että kevät on ihmisen parasta aikaa. 

Kello on jo yli puoli kahdeksan ja ulkona paistaa aurinko! Tänään saapui joutsenet lähipellolle, ja siellä ne töräyttelee tervehdyksiään. Mies oli jo töyhtöhyypänkin nähnyt. 

Ihanaa - kevät on niin täällä!

Pika-arvonta

Meidän makuuhuone kilpailee neljän muun finalistin kanssa Etelä-Pohjanmaan Pytinki messujen järjestämässä Pohjanmaan Paras Pytinki -kilpailussa, jossa kaksi parasta makuuhuonetta palkitaan. Raadin valitsema suosikki voittaa 1000€ ja yleisön suosikki voittaa 500€ remonttirahaa.

Pahakseni en pistäisi, jos toinen voittopoteista kopsahtaisi meille. Ei olisi nimittäin ongelmaa keksiä rempparahalle käyttöä (nimimerk. saunaremontti(kin) kesken). 

Kaikille finalisteille on ymmärtääkseni lähetetty kaksi vapaalippua Pohjanmaan Paras Pytinki -messuille. Messut järjestetään ensi viikonloppuna (1.-3.4. ) Seinäjoki Areenalla. Meidän messuille pääseminen on vielä vähän epävarmaa, joten ajattelin arpoa kaksi lippua (á 12€) pika-arvonnassa. 

Käykää äänestämässä omaa suosikkianne Pohjanmaan Pytinki 2016: Mahtavin makuuhuone äänestyksessä (klik) tapahtuman facebook-sivuilla ja kommentoikaa sen jälkeen tänne terveisenne, jos haluatte mukaan messulippujen arvontaan. Arvontaan voi osallistua siis ihan kaikki äänestykseen osallistuneet (nyt, tai jo aiemmin).

Meidän makkaria ei ole tietenkään mikään pakko äänestää vaikka arvontaan haluaakin osallistua. :)

Arvontaan on aikaa osallistua ma-iltaan asti (28.3.).

************

Hyvää pääsiäisen aikaa! 

Kevät tuli taloon

Huomaamatta sitä on tullut haalittua huusholliin jos jonkinlaista vihreää, leikkona ja ruukkuna. Kevään ja kesän kaipuuta se varmasti jo on. Eikä sitä ole hillinnyt nämä nurkissa majailevat täustuhotkaan. Paljon kukkia, kaksi kahelia kattia - jotka todella arvostavat viherhankintojani- ja epätoivoinen emäntä joka koettaa pitää kissat kukkiensa kimpusta loitolla. Rauhaa ja rakkautta.

Osallistuin naistenpäivänä kukkakaupassa järjestettyyn tee se itse -iltamaan, ja kokosin siellä oman kimppuni. Tarttui sieltä tarjouksesta mukaan myös tuollainen valtaisa jättihortensia. Jälkeenpäin olen harmitellut, että en tullut ostaneeksi tarjouksesta toistakin. Kesäkaipuussani saisin ihastella niitä sisällä koko kevään, ja kesällä ulkosalla aina myöhälle syksyyn saakka. 

Esikasvatusta vaativien syötävien siemenkylvöt on tehty. Jostain syystä kuitenkin viime kesänä keräämieni tomaatinsiementen itävyys on ollut heikkoa. Suoritin uusintakylvönkin ja aina vaan yhtä hiljaista sirkkalehtirintamalla. Tai no, kyllä sieltä yhdestä purkista tuli kaksi heiveröistä sirkkaa esiin, kunnes sitten yksi karvainen lapsi, nimeltämainitsematon nuori puutarhurinalku, veteli sen aamupaloikseen. Se niistä tomaateista. Täytyy varmaan lompsia taimikaupille loppukeväästä ja säästä omia hermojaan tämän asian suhteen. Todeta, että toivotonta, mikä toivotonta. 

Siementen talteen ottamisesta tulikin mieleen. Kertokaahan: Mikä mahtaa olla syynä, että toissakesänä ottamani jättikurpitsan siemenet eivät myöskään itäneet lainkaan, viime kesänä? Ja kertokaa kurpitsalajikkeista joiden kasvatus onnistuu toisessa polvessa,  omista siemenistä?