Kevät tuli taloon

Huomaamatta sitä on tullut haalittua huusholliin jos jonkinlaista vihreää, leikkona ja ruukkuna. Kevään ja kesän kaipuuta se varmasti jo on. Eikä sitä ole hillinnyt nämä nurkissa majailevat täustuhotkaan. Paljon kukkia, kaksi kahelia kattia - jotka todella arvostavat viherhankintojani- ja epätoivoinen emäntä joka koettaa pitää kissat kukkiensa kimpusta loitolla. Rauhaa ja rakkautta.

Osallistuin naistenpäivänä kukkakaupassa järjestettyyn tee se itse -iltamaan, ja kokosin siellä oman kimppuni. Tarttui sieltä tarjouksesta mukaan myös tuollainen valtaisa jättihortensia. Jälkeenpäin olen harmitellut, että en tullut ostaneeksi tarjouksesta toistakin. Kesäkaipuussani saisin ihastella niitä sisällä koko kevään, ja kesällä ulkosalla aina myöhälle syksyyn saakka. 

Esikasvatusta vaativien syötävien siemenkylvöt on tehty. Jostain syystä kuitenkin viime kesänä keräämieni tomaatinsiementen itävyys on ollut heikkoa. Suoritin uusintakylvönkin ja aina vaan yhtä hiljaista sirkkalehtirintamalla. Tai no, kyllä sieltä yhdestä purkista tuli kaksi heiveröistä sirkkaa esiin, kunnes sitten yksi karvainen lapsi, nimeltämainitsematon nuori puutarhurinalku, veteli sen aamupaloikseen. Se niistä tomaateista. Täytyy varmaan lompsia taimikaupille loppukeväästä ja säästä omia hermojaan tämän asian suhteen. Todeta, että toivotonta, mikä toivotonta. 

Siementen talteen ottamisesta tulikin mieleen. Kertokaahan: Mikä mahtaa olla syynä, että toissakesänä ottamani jättikurpitsan siemenet eivät myöskään itäneet lainkaan, viime kesänä? Ja kertokaa kurpitsalajikkeista joiden kasvatus onnistuu toisessa polvessa,  omista siemenistä?