Heinäkuun viimeinen

Heinäkuun viimeisenä päivänä olisi kiva läväyttää tänne iso kuvasarja edistyneistä kunnostustöistä joiden parissa olisimme kesää toimeliaasti viettäneet. 

Olisi kellarit kalkittu ja kunnostettu. Riihen katto korjattu, niin että välitöntä sortumavaaraa ei enää olisi. Ulkosaunan remontti ainakin aloitettu, samoin kuin  kasvihuoneen rakentamisen pohjatyöt. 

Navetan ikkunoiden kunnostaminenkin olisi hyvä ollut päästä aloittamaan jo tänä kesänä.

Heinäkuu on ollut varsinainen laiskottelukuukausi. Osittain kyllä vähän vastentahtoisesti, johtuen näistä helteisistä keleistä joista heinäkuussa olemme päässeet nauttimaan. Ja olemmehan me toki nauttineetkin - vähempikin vaan riittäisi. Tätähän ei vielä lueta valitukseksi kuumista keleistä? Kyllä minä lämmöstä tykkään, mutta tällainen zombiena makaaminen ei pidemmän päälle ole hyväksi kunnolle, eikä kyllä mielellekään. Mustikkareissutkin olemme ajoittaneet aina ukonilmoille, kun muuten tuonne metsään olis vaara läkähtyä. En tiedä kumpiko on varallisempaa.

Ukkosta en ennen eilistä päivää ole pelännyt. Istuskelin eilen illalla keittiönpöydän äärellä katselemassa Orange is the new black-Netflixsarjaa. F oli jo nukkumassa ja T lähti laitumelle sammuttamaan virtaa sähköpaimenesta, se kun on kovin herkkä posahtamaan ukonilmoilla. Ihmettelin sivusilmällä näkemääni kummallista valopalloa muutaman metrin päässä. Näytti siltä, kuin joku olisi liikutellut taskulamppua edestakaisin. valo ei ollut kovin paljoa suurempi, kuin pesäpallo. Tämä valoshow ei kestänyt kauaa, ja hetken kuvittelin niiden olemassaolon vain omassa näkökentässäni, enteilemässä vuosisadan hedarista. Kunnes melkein samantien jysähti. Tuntui, että koko talo tärisi hetken. T oli juuri juoksemassa laitumelta talolle, kun oli nähnyt salaman iskeytyvän savupiippuumme. Helvetinmoinen jysäys siis, voitte kuvitella! Eilisen jälkeen täytyy vähän tunnustella uutta suhtautumistani ukonilmoihin. Tuo outo valoilmiö eilen oli ilmeisesti pallosalama? Valokaari? Optinen harha? Kamala se oli, mutta niin nopea, että älysin sen vasta ukkoseen liittyväksi sitten vasta, kunnes jysähti. 

Kamerakin on lomaillut heinäkuun. Tässä taannoin, muuan raikkaana usvaisena aamuna kuitenkin reipastuin ja herätin miehen ottamaan kuvia minusta lampaiden kanssa, laitumelle vienti -reissun yhteydessä. Minulla on ollut tämä valkoinen-yöpaita-sumu -kuva päässäni jo pitkään, ja nyt sitten vihdoin toissapäivänä säät suosivat kuvan ottamista. 

Ja voi tätä onnea: 

Meidän kanoista 4/5 on ymmärtynyt aloittaa muninnan! Omat munat ovat parhautta. Keltuainen on niin keltainen, että näyttää kuin se olisi sahramilla värjättyä. En tiedä, onko tämä kanoillekin (+börjelle) vielä uutuudenviehätystä, sillä ennen munintaa ja muninnan jälkeen kanoilla on aivan jäätävä kaakatusmekastus! Tämä kaakatus kestää usean minuutin ajan ja tähän riittiin osallistuu muninut (munintaa suunnitteleva) kana ja börje. Duetto siis. ;)