Tässä marraskuun harmaudessa on jotain ihmeellisen kaunista. Tänä aamuna pakkasta oli pari astetta ja puut kuurassa. Harmaana avautuvaa maisemaa vasten huurteiset puut ja kuurassa olevat kukat näyttivät eleettömyydellään jollain tapaa.. Runollisilta.
Huomenet lampaille toivotettuani suuntasin näpsimään kuvia suosikki kuvauspaikastani. Kasvimaan laidalta, aittojen edustalta - siinä vasta kuvauksellinen aitta-pariskunta. Kuvakulma on vaan rajoittunut, sillä pienemmän aitan oikealla kyljellä makaa 9 dinosauruksen munaa (muovitettuja heinäpaaleja).
Jostain syystä, tämä loppusyksyn harmaus ei näyttäydy enää ainoastaan ankeana. Johtuuko se siitä, että maisema ympärillä näyttää nyt täysin toiselta, kun muutama vuosi sitten tamperelaisessa rivitalolähiössä. Siinä näyssä ei nimittäin ollut mitään niin kovin runollista. Ymmärrän, että siinä harmaudessa voi tehdä mieli uhmata (täysin syyttömiä) epileptikoita ja koristella parvekkeensa sini-puna-vihreä-keltaisina, stroboina välkkyvinä tonttuvaloilla. Täällä asuessa, ei onneksi tarvitse pahoittaa mieltään naapurin jouluvaloista. Mutta koska voi laittaa kyntteliköt ikkunaan? Joko? (Onko teillä jo?)
Aloitimme tänään lampaiden kerinnät. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia, kerintä hoituu nyt meidän toimesta. Fiskarseilla. Ensin oli tarkoitus, että täällä päin liikkuvat ammattikeritsijät koukkaisivat meidän kautta, ja hoitelisivat siinä samalla nämä meidänkin 6 päätä. Mutta kerijät olivatkin jo käyneet, joten siks-saks sitten vaan. Ensin oli kuitenkin rakennettava pöytä, jonka päällä homma hoituisi selkäystävällisemmin. ilman tuota pöytää olisin varmasti kahden lampaan kerinnän jälkeen sänkypotilaana. Pöydältä kerittäessä homma hoitui oikein hyvin. Lammas söi giljotiinissa heinää tyytyväisenä meidän parturoidessa. Vinkkinä, että Fiskarsin kalasakset soveltuvat oikein hyvin sorkkien leikkuuseen ja kerintään. Ammattikeritsijöiden suorittamaan 3 minuutin kerintäaikaan on vielä vähän matkaa. Pääasia oli kuitenkin se, että lampaat säästyivät nirhaumilta, eivätkä pitäneet tilannetta yhtään kammottavana, vaikka siinä kahdelta amatööriltä vierähtikin lähes tunti.
Olette virkistävä poikkeus tämän nanosekuntiaikataulussa elävän kalenterisukupolven keskuudessa, joka ei millään meinaa keritä lampaita.
VastaaPoista;D hehee! Ja vielä keritä kerimäänkin, on siinä hommaa - muta keritään kun keritään.
PoistaSiellä on kerintähommat menny samalla tavalla, ku täälläkin.. :D keritsijää ajattelin, homma päättyi fiskarsseihin, ilman pöytää. Keväällä uus yritys..
VastaaPoistaYllättävän hyvin nuo kalasakset taipuivat urakkaan. Kannatan tuon pöydän tekemistä seuraavaksi kerinnäksi - säästää niin paljon selkää, kun ei tarvitse kumarassa saksia! :)
PoistaMulle marraskuu on jo joulukuukausi (eikä mitenkään erityisen harmaa ja kamala) ja sallin itselleni kaikki muut valot paitsi sen sellaisen kynttelikön. Toivoisin kyllä enemmän kauniita valoja ihmisten pihoihin. Iltaisin ei näe metsässä, joten joutuu tekemään lenkit asutuksen parissa ja mielelläni siinä katselisin kivoja valoja samalla.
VastaaPoistaSillä minäkin ne valot haluaisin myös jo asentaa - täällä peltojen ja metsän laitamilla ei paljon mitään muita valoja näy - olisi sitten kivempi iltalenkilläkin köpötellä kotiin päin, kun ikkunassa valaisisi kyntteliköt. Viimeistään ekana adventtina ne kyllä laitan! :)
PoistaHei upeita kuvia! Viime päivinä olen ihastellut tuota samaa marraskuun eleetöntä ja alastonta kauneutta. Toisin kuin vielä pari viikkoa sitten, nyt siinä on jo mukana lupaus lumesta ja joulusta. Ensilumi luvattiin tänään iltapäivään, vilkuilen koko ajan olkani yli ikkunaan enkä malta odottaa!
VastaaPoistaKiitos paljon! Siellä etelässä taitaakin jo olla lumi maassa, täällä ei vielä näy. Odotan kuitenkin, että jos mekin saisimme kohtapuoliin - sitten taas maisema muuttuu, ja kuinka paljon se lumi valaiseekaan täällä katulamppujen uloittumattomissa!
PoistaOlen kanssasi samaa mieltä marraskuusta,runollisen kaunista! Ja kuvasikin ovat sitä.
VastaaPoistaKiitos paljon A-R! :)
PoistaJotenkin, ensimmäistä kertaa on tullut pysähdyttyä ja katsottua marraskuutakin toisella tavalla, ehkä (?) Ei se mikään ruma kuukausi oikeastaan olekaan. Jos koko marraskuu olisi satanut vettä, olisin varmaan nyt toista mieltä. ;)
VastaaPoistaKerintäurakka etenee verkkaisesti - kaksi vielä odottelee vuoroaan. Hihkun täällä sitten kun villat on saatu langoiksi. Toivottavasti tuosta villasta kelpaa langaksikin asti, aloittelevien keritsijöiden saksen jälki lähinnä jännittää, menikö liian silpuksi :)
Ihania kuvia. Minäkin jokseenkin tykkään marraskuun pimeydestä, harmaudesta ja synkkyydestä. Oman kodin lämmön merkitys silloin senkun korostuu. Viime päivinä tulleessa lumessa on kyllä myös kosolti kauneutta. Kaikessa on puolensa :)
VastaaPoistaKiitos Miia. Voi että, teillä on lunta - meillä ei ole tietoakaan lumesta...sitä odotellessa! :)
Poista