Vauvaa ja vollotusta

Seinäjoen keskussairaala on nyt niiiiiiiiiiiiiiiiin nähty.

Ensiksi: Kiitos yhteisesti kaikille teille onnitteluista.

Meidän kuuden päivän all-inclusive -loma päättyi tiistaina. Olipa reissu! Tytön syntymä kesti, kesti, kesti ja kesti. Ja ainoa hauska hetki synnytyksessä oli se hetki, kun se oli ohi. Mutta tuliainen on kaiken sen työn ja tuskan arvoinen. Tyttö (=hikkapylly "hikkis") syntyi käsi poskella (auts!) painoi syntyessään 4010g ja pituutta oli 51cm. Ei mikään hyttynen siis. 

Onni oli eilen päästä kotiin.

Pyykinpesukin tuntuu sairaalassa makaamisen jälkeen luksukselta.

Ruokaa on jonkin verran valmiina pakkasessa ja koti saa näyttää tällä hetkellä niin sekaiselta, kuin se todellisuudessa onkin. Juuri nyt päivisin en varaa aikaa millekään muulle, kun vauvan tuijottelulle ja tuoksuttelulle -  Niin ja vähän vollotukselle. Aina kun aloitan hyräilemään laulua vauvalle, pillahdan itkuun liikutuksesta. 

Hikkis on äänenvoimakkuudeeltaan äänekäs vauva. Hyvä ominaisuus hirsitalossa muuten. Välttämättä hän ei tarvitsisi sen kummempia itkuhäläreitä, sillä kun hikkiksellä on asiaa, hän tulee kuulluksi. Volumetaso on joko on tai off - ei mitään siltä väliltä. 

Isoveli on aika otettu omasta statuksestaan. 

Arvatkaa mikä leikki on nyt pop?

Tämä syntyy kuulemma ylihuomenna, 13. päivä. 

Tämän postauksen tekoon meni muuten koko päivä. Keskeytyksiä tuli.. no niitä tuli.. monta. 

Laitan loppuun vielä tämän hetken vollausbiisien kärkeä. 

Kandidaatti - Kiitollinen