Tänään oli paska päivä.
Hyvästelimme tänään yhden koiristamme viimeiseen uneen. Sain olla vieressä ja hiljaa rapsutella koiran kiharaista turkkia, kun koira ummisti silmänsä viimeisen kerran. Ei se onneksi huomannut, kuinka minä itkin vieressä. Tunsi vaan hellän rapsutuksen ja ajatteli, että taidanpa toviksi torkahtaa.
Meille suremaan jääneille jäi se kipein osuus - kestää tämä kuristava suru ja ikävä. Tämän ajattelu helpottaa ehkä hiukan. Koiralla on nyt kaikki hyvin.
On helvetillistä palata kotiin eläinlääkäristä remmin kanssa, jonka toinen pää roikkuu tyhjänä ilmassa. Otto oli minulle ehkä vähän enemmän kuin muut koirat. Neljän sukupolven koira. Pennusta lähtien äidilläni, äidin kuoltua mummullani ja mummuni kuoltua meillä. Kiltti ja uskollinen, - kaikkien kaveri.
Ison kuusen juurelta, metsän laidalta, löytyi sopiva, kaunis hautapaikka - siellä odottaa maansyli ystäväämme.
Lepää rauhassa. Olit kaikille kovin hyvä.
Toista kaltaistasi ei tule koskaan.
 |
| Viimeinen kuva eläinlääkärin aulassa |
Hyvää matkaa Otolle ja paljon kauniita muistoja teille muille :(
VastaaPoistaOtan osaa suruunne, ystävästä luopuminen ei oo helppoa <3
VastaaPoistaVoihan..;( myötätuntoklimppi tulee kurkkuun aina näissä jutuissa, vaikka Otollakin on varmasti nyt hyvä olla.
VastaaPoistasehän se on kun noihin lemmikkeihin aina kiintyy niin kovasti..
VastaaPoistameiltä kuoli n. vuosi sitten hevonen ja tänään vasta tyhjensin sen karsinan, ei pystynyt aikasemmin:(
Voi miten suuri suru eläinystävän menettäminen onkaan. Uskon, että Oton on kuitenkin hyvä nukkua kuusen juurella metsän siimeksessä. <3
VastaaPoistaOtto on päässyt nyt rauhaisaan kotiin...voimia jaksamiseen...minua ihan pelottaa,milloin omasta koirasta luopuminenn on edessä..❤
VastaaPoistaKyyneleet tuli silmiin kun luin tämän, otan osaa suureen suruun <3
VastaaPoistaOtan osaa suruunne :( Viime vuoden maaliskuussa minulta lähti yllättäen sateenkaarisillalle todella rakas Vilma-koira...
VastaaPoistaAivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
❤❤❤❤
PoistaMuistan niin tuon tunteen.. Oikein paljon voimia teille!
VastaaPoistaVoimia suruunne♥
VastaaPoistaOmaakin kurkkua alkoi lukiessa kiristämään, kun tiedän sen hirveän tunteen, kun joutuu tekemään päätöksen. Ja miltä tuntuu silittää rakasta, kun se hiljalleen nukkuu pois, yhtäkkiä ei vain olekaan enää siinä. Erittäin suuret osanottoni siis suruunne! :'(
VastaaPoistaLämmin osanotto.. Nämä on aina todella vaikeita tilanteita. :(
VastaaPoista❤❤❤ Kiitos teille kaikille ihanille kommentin jättäneille. Itku tuli lukiessa. ❤ ❤❤
VastaaPoistaNyt vasta tämän luin ja kyyneleet valuu. Saman päätöksen edessä olemme mekin pian. Voimia <3
VastaaPoistaKiitos ♥
PoistaTsemppiä. Meillä alle kahteen vuoteen sanottiin hei-heit kolmelle koiralle. Luopuminen oli raskasta ja itkuista touhua, mutta onneksi meillä lapset osaa muistella koiruleita lämmöllä ja rakkaudella. Meidän perhe on hyvin eläinrakasta sorttia. Ei riitä, että on oltais vain koira-ihmisiä. Ehei.Onneksi ystävillä on koiria mitä voidaan ruopotella välillä. Eräänä päiv'änä tässä kolme lastamme mietti rakkautta ja tulevaa. Nuorimmainen 6 vee tuumasi, että kyllä rakkaus on vaikeaa ja hankalaa, että jos rakastaa jotain tyyppiä ja se on allerginen niin pitää valita joko se Tyyppi tai Eläimet....Tuplat ( 9 vee) siihen, yhteen ääneen, että kyllä Eläimet menee edelle. Meillä( sillon kun ne koirat kuoli) lapset sai jättää hyvästit ja heipat ja otettiin paljon valokuvia ja piirreltiin aiheesta niin tuumasivat, että ilman eläimiä elämä olis helpompaa, mutta niin tylsää. Nuorimmainen ( kun toinen kissa tuli taloon) tuumasi, että nyt meiän koti on oikee koti. Me tarttetaan eläimiä tai me kiukustutaan. Aina jää ne ihanat ja rakkaat muistot. Jos ei olis eläimiä ei tosiaan tarttis surra ja ikävöidä ja olla maha sykkyrällä, mutta...en mä haluu sellasta tasasta elämää. Meiän perheeseen kuuluu Eläimet hyvinä ja surullisinakin hetkinä. Meillä lapset sano, että isona niil on aivan varmasti eläimiä. En epäile yhtään. Osaavat hoitaa ja ottaa vastuuta. Ymmärtävät mikä on eläimen parhaaksi ja mikä on oikea tapa toimia.Ajattele, että Otto sai elää hyvän ja onnellisen elämän. Täynnä rakkautta, turvaa, hellyyttä ja hoitoa. Tsemppiä.
VastaaPoista- siperoinen ja eläimellinen pesue.
Oi, kiitos ihanasta viestistä. Sulla on fiksut lapset! :) toivotaan, että tulevilla puolisoilla ei ole allergioita, että eivät joudu vaikeiden päätösten eteen ;) Eläimet opettavat lapsille (ja aikuisillekin) niin paljon. En voisi kuvitella elämää ilman mitään eläintä itsekään. Tietyille eläimille olen allerginen ja senkin takia on tärkeää, että on päivittäin tekemisissä niiden eläinten kanssa joista ei oireile - siedätyksen vuoksi.
PoistaNyt vasta luin näitä kuulumisiasi... Voi kuinka surullista!! Itsekin kahden koiran omistajana ja aiemmin eri eläimiä omistaneena välillä mietin, mitä se tulee olemaan kun on sanottava hyvästit. Ne ovat niitä rakkaita perheenjäseniä, vaikka eivät ihmisiä olekaan! Mutta paljon voimia vieläkin sinne! Itkekää itkut ja halatkaa toisianne! Ikävä jää aina, mutta onneksi myöhemmin voi hymyillä niille monille muistoille, joita omasta karvakuonosta on. Ne ei koskaan häviä! <3
VastaaPoistaKiitos ♥ luopuminen on raastavaa, mutta onneksi iloisia aikoja on paljon, joihin palata. ♥
PoistaOi mitä mä luenkaan <3 paljon lempeitä ajatuksia koiraihmiseltä toiselle <3
VastaaPoista♥ kiitos
PoistaTunne on ihan kauhea. Koin sen vuosi sitten syksyllä. Sain Urhon, kun asuin yksin, oli siten hyvin tärkeä perheen jäsen. Ja niin aktiivinen; kaikessa mukana. Kuljettiin kaupungillekin yhdessä Urho pyörän korissa istuen, korvat hulmuten. Mutta niin se vain on, että aikansa kutakin. Kaipuu on edelleen suuri, vuodenkin jälkeen, mutta jotenkin sitä vain pääsee siitä yli. Ajallaan <3
VastaaPoista