Haaste

"Olkapäällesi istahtaa sisustuskeiju 2500 euron kanssa. Saat mitä haluat, 
mutta aikaa ei ole paljon. Kaikki pitää käyttää (syksyiseen) sisustukseen omaan kotiisi.
Kerro toiveesi!"

Si! No problems!

Huomasin kollaasia tehdessäni, että mullahan on tuoli-fixaatio. Mä olisin voinut tehdä koko toivelistan pelkistä tuoleista, mutta sehän ois ollut vähän tylsä. Tolixit jätin kollaasiin, mutta monta muuta ihanuutta jouduin tipauttamaan pois. Tuoleista meidän huushollissa ei sitäpaitsi ole puutetta. Meillä on talossa (puhumattakaan varastoista) tuoleja yllinkyllin, joka nurkassa. Just in case, you know. Never know.

Sisustuskeijulle tiedoksi:Tolixin tuoleille (mieluiten vanhoille) löytäisin silti aivan varmasti vielä tilaa!

kuvat: http://www.atelier-de-papy.com

Tätä Timo Sarpanevan pataa olen himoinnut jo kauan. Ehkä mä joskus saan sen vielä kerättyä Plussa-pisteillä.

kuva: iittala.fi

kuva: www.finnisdesignshop.fi

kuva: Peroba

Ja lopuilla rahoilla ostaisin lampaantaljoja. Mielellään sellaiselta pieneltä tilalta, jossa taljat olisi tuotettu eettisesti. 
Ettei aina tarvisi rehata paria nykyistä taljaa edes-takas :)

kuva: Ikea

Poimin itse tämän haasteen Neovia House -blogista. En kierrätä haastetta eteenpäin, vaan poimikoon täältä mukanaan ken tahtoo :)

Happy Birthday

Meillä on juhlittu eilen uutta 6-vuotiasta! Vieraita kävi paljon ja herkkuja on syöty PALJON. Miten mä silti aina onnistun laskemaan syötävien määrän niin pieleen, että oikeasti siitä määrästä johon olen varautunut, voisi viettää vaikka viidet synttärit samalla porukalla. Ja näin käy joka kerta. 

Synttärit olivat merirosvoaiheiset ja lastenpöytään tein asianmukaisesti merirosvokakun. Kaksi lasta (onneksi edes päivänsankari oli se toinen!) uskaltautuivat ottamaan kakkua. Kakun sijaan, pöydän "hittituotteeksi"  nousi ehdottomasti pipareista rakennettu muumitalo (ei, ei ole omatekemä!). 

 " Kattokaa mä syön muumitalon kattoa!" "Mä haluan maistaa ikkunaa!" "Mä tykkään näistä ikkunoista!". kakun syrjäyttäjä. Itseäni vähän vihlaisi taittaa ensimmäinen pala talosta, kun väkisinkin laskeskelin siihen käytettyjä työtunteja ja vaivan määrää. Mutta syötäväksihän tuo oli tarkoitettu, ja loistavaa, että maistui :)

Lastenpöydässä oli kakun ja piparkakkutalon lisäksi merirosvolipuin koristeltuja pikkupitsoja, popcorneja, keksejä ja karkkeja. 

Aikuisten pöytään tein kurpitsakakkua, ja suklaa-cupcakeja mascarponetäytteellä. Lisäksi oli keksejä ja makeisia. Hehe, onneksi niitä jäi tosiaan yli, niin voi jatkaa vielä tällä juhla-teemalla ainakin syötävien osalta. 

Päivänsankari oli tyytyväinen omiin juhliinsa, flunssasta huolimatta. Lahjaksi saatu päiväpeittokin oli kuulemma "ihan kiva" :). Äidin mielestä se on ihan super-kiva!

Nyt on taas syntymäpäivät juhlittu tämän vuoden osalta. Täytyy tähän todeta rehellisesti, että onneksi :) Kivahan niitä on järjestää, mutta kyllähän niissä hommaakin on. 

Rentouttavaa sunnuntaita!

Pellavaa mä metsästän

Me poikkesimme tänään ohikulkumatkalla Jalasjärvellä, Jokipiin Pellavan myymälässä. Ei kylläkään ihan sattumalta, sillä mulla "poltteli" laukussa kyseiseen putiikkiin lahjaksi saatu lahjakortti (kiitos vielä asianomaisille!:). Myymälä sijaitsee vanhassa kauniissa punatiilisessä tehdasrakennuksessa.

Niin kuin varmaan arvaatte, oli siellä hyllyt notkollaan ihanaisia pellavatuotteita. Mä lähdin sinne etsimään kylpypyyheitä ja sellaisten kanssa onnellisesti putiikista poistuin. Hetken aikaa arvoin Haapa- ja Liituraitapyyheiden väliltä, lopullisen päätöksen taisi tehdä T. Eikös sen niin sanota menevän (sisustuksessa ja ehkä vähän muillakin osa-alueilla?), että annetaan miehelle ne kaksi hyvää vaihtoehtoa ja luodaan siten illuusio siitä, että hekin olisivat mukana päätöksenteossa? :D 

Alla joitain omia suosikkejani Jokipiin Pellavalta

Kuvat: Jokipiin Pellava

Ihastuin myymälässäkin esillä olleeseen Aava-konseptiin. Aava-malliston muodostavat kolme pohjalaista, vahvat käsityöperinteet omaavaa perheyritystä (Jokipiin Pellava Oy, Lennol Oy ja VM-Carpet Oy).

www-sivuillaan he kuvaavat itseään seuraavasti:

"Aava ilmentää elämän hidastamiseen, hyvinvoinnin kehittämiseen ja kestävään kehitykseen tähtääviä ratkaisuja sekä perinteiden kunnioittamista."

Tykkään! 

Ja varmaan joku muukin tykkää, sillä Aava on valittu ehdolle yhdeksi kolmesta, Muoto 2013 -kilpailun finalistiksi. Alla muutamia kivoja juttuja heidän verkkosivuiltaan, täältä

Ja sokerina pohjalle, aivan ihana tummanharmaa Lakeus-sängynpeite (pellavaa!)! Tää asettuu mun toivelistalla aika ylös. Ihana. Tahtoo päästä hypistelemään.

Kuvat: Aava-koti verkkokauppa

Mitähän se T mahtoi valita....

Hyvä henki

Mä rakastan meidän taloa ja sen miljöötä. Vanhoja harmaantuneita (ja osittain vinksahtaneitakin) hirsirakennuksia; riiheä, navettaa, lampolaa, kellareita, saunaa, aittoja. Kaikkia niitä! Osa neuvoo hävittämään osan niistä, mutta emme me raaski! Kattoja pitäisi vähän siellä täällä korjaillla ja paikkailla, jotta hirret pysyy hyvinä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Kun me kävimme täällä ensimmäistä kertaa tätä taloa/tilaa katsomassa (yli 10 vuotta sitten), emme vielä keksineet mitä täällä pikkupaikkakunnalla teksisimme. 

Kymmenen vuotta vanhempana (ja viisaampaana?) se iski yhtäkkiä aivan kirkkaana taas takaisin mieliimme. Me muutamme Pihlajaan (tilamme nimi)! Meidän on yksinkertaisesti päästävä sinne!!! Ajelimme Tampereelta joku viikonloppu Pihlajaan, ja se tunne joka ainakin minut valtasi, oli niin voimakas. Tunne kuin olisin tullut kotiin. Ja Tiedän! kuulostaa niin kliseiseltä! Mutta ilman tätä taloa, olisimme tuskin koskaan muutaneet takaisin tänne suunnalle. Tämä talo meidät tänne johdatteli. Ja hyvä niin. Asioilla on tapana järjestyä, ja niinhän ne ovat tehneetkin. 

Kun käännyn kylältä tänne "meidän" hiekkatielle, ajellessani pitkän sammaloituneen kiviaidan johdattelemana kotiin, mut valtaa aina vaan se sama kliseinen tunne. Miten voi taloa rakastaa näin paljon? Täällä on ehkä niin voimakas, hyvä henki. Tuosta hengestä puhuvat yleensä hiukan vanhemmat ihmiset jotka täällä ovat käyneet. He ovat kyllä oikeassa! Täällä on hyvä, lämmin henki ja sen voi tuntea.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa <3

Kesäkurpitsaa, s'il vu plait!!

Tätä kesäkurpitsasatoa kerätessä on saanut käyttää jo hiukan mielikuvitustaan siihen, miten sitä satoa saa tuhotuksi monipuolisesti -  kesäkurpitsaan kyllästymättä. No nyt ei tarvi enää vaivata pikkuista päätään sen suhteen. Mä teen loppusadosta kesäkurpitsakakkua ja Provencelaista kesäkurpitsapiirasta. On meinaan hyvää! Nyt mua oikeestaan huolettaa enenmmän se, että ei vaan tulisi yöhalloja - ettei sato loppuisi..ihan vielä. Täytyy ehkä raastaa kesäkurpitsaa pakkaseen, niin saa sitten herkutella talvellakin. 

Provencelainen kesäkurpitsapiiraan ohje on mukaeltu Sikke Sumarin reseptistä. Mukaeltuja mun reseptit tuppaa aina olemaan a. joko siitä syystä, että tarvittavia aineksia ei löydy kaapista ja b. koska ainahan kaikkee voi vähän parannella? (heh)

Piiraaseen ei tule jauhoja ollenkaan, joten tässä helppoa tarjottavaa gluteenitonta/viljatonta ruokavaliota noudattaville yllärivieraille.

Ja se alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Kesäkurpitsakakkuun käytin gluteenittomia jauhoja. Alkuperäinen ohje on täältä.

Mun ei tarvinnut onneksi yksin tuhota näitä, vaan sain ihanaisia naisia kylään alkuviikosta. <3

Niillekin uppos! :)

Mukavaa viikonloppua! Herkutelkaa!

Edit. Apua, kuinka pientä pränttiä noista ohjeista tuli! Saa kysyä, jos ei saa selvää! :)